Rippikoulu, kripari vai kristinoppikoulu? (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Rippikoulu, kripari vai kristinoppikoulu)
Suomessa 15 vuotta täyttävät nuoret käyvät, lähes kaikki, rippikoulun. Rippikoulu-nimitys on luterilaisen kirkon nimitys, joka on vakiintunut yleiseen kielenkäyttöön. Rippikoulu-nimi juontaa juurensa siitä, että rippikoulun käyminen oli luterilaisessa kirkossa aiemmin ehtona ehtoolliselle eli ripille pääsylle. Edelleen luterilaisella kirkolla rippikoulun käyminen on ehtona esimerkiksi kummiksi pääsemiselle, kirkolliselle luottamustoimelle, kirkolliselle avioliittoon vihkimiselle. Ortodoksisella kirkolla nuo sidonnaisuudet eivät ole olleet koskaan voimassa, ehtoolliselle on aina päässyt heti sen jälkeen kun on kastettu ja voideltu kirkonjäseneksi.
Leirillä opetellaan kristinopin perusasioita
Ortodoksisen kirkon ”rippikoulusta” käytetään nimitystä kristinoppikoulu. Tuo nimitys kuvastaa hyvin sitä, miksi tuossa koulussa ollaan: opettelemassa kristinoppia ja ortodoksista kristillistä elämäntapaa. Useimmiten nykyisin kripari eli kristinoppikoulu käydään leirimuotoisena sinä vuonna kun nuori täyttää 15 vuotta. Leiri on hyvä siinä mielessä, että siinä nuoret saavat olla yhdessä ja opetella ortodoksista elämää. Leirillä toimitetaan päivittäiset rukoukset yhdessä joka päivä: aamuhartaus, ruuan siunaukset, ehtoopalvelukset, iltahartaudet. Leiriläiset osallistuvat kaikkiin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin myös toimijoina: alttariapulaisina, lukijoina, laulajina ja rukoilijoina.
Katumuksen sakramenttiin tutustumista ja sen kokemista
Leirillä käydään läpi oppitunneilla kristinopin perusasioita: kirkon historiaa, uskonoppia, jumalanpalvelusten sisältöä, eettisiä kysymyksiä ja raamattutietoa. Sakramentteja käydään läpi myös käytännössä esittäen mitä niissä tapahtuu. Leiriläiset osallistuvat kaikki katumuksen sakramenttiin kahdestaan toimittavan papin kanssa. Monelle tuo katumuksen sakramentti on ensimmäinen kerta, muttei toivottavasti viimeinen. Nuorten kanssa sakramentin aikana keskustellessa kuulee hyvin vakaviakin asioita (varkaudet, abortit, pahoinpitelyt) ja huomaa siihen osallistujien suuren tarpeen katumuksen sakramenttiin sekä keskusteluun aikuisen ihmisen kanssa. Monet nuoret ovat myös huolissaan vanhemmistaan. Katumuksen sakramentin opettelu voisi kyllä hyvin tapahtua jo ennen kripariakin, sen ajankohtaa ei ole määritelty muuhun kuin siihen, että lapsi alkaa ymmärtää oikean ja väärän eron. Katumuksen sakramentin osallisuus parantaa varmasti mielemme herkkyyttä oikean ja väärän suhteen, mutta ennen kaikkea se yhdistää meitä Jumalan armoon ja antaa meille oikeaa iloa.
Osallistumista jumalanpalveluksiin
Koska leiri on mitaltaan viikosta kymmeneen päivään, sen aikana ehditään toimittaa useampikin liturgiapalvelus (=sellainen ortodoksisen kirkon jumalanpalvelus, jossa osallistutaan ehtoolliseen). Niinpä leiriläiset eivät ole leirin päätöspäivänään pääsemässä ensimmäistä kertaa ehtoolliselle. Muutamia kertoja innokkaat kummit ovat valokuvaamassa päätösliturgiassa nimenomaan ehtoollisen ottamista, joka kertoo lähinnä vain luterilaisen perinteen tuntemisesta.
Ortodoksisen kirkon opetukseen ehtoollisen sakramentista kuuluu se, että siinä nautimme todellisen Kristuksen ruumiin ja veren. Ehtoolliselle valmistaudutaan paastolla. Aamulla ei nautita mitään ruokaa ennen kirkkoon ja ehtoolliselle menoa (ellei ole kyse sairauden vaatimasta tarpeesta). Nuoret kestävät aivan hyvin paaston, vaikka se joskus huolestuneen, ei-ortodoksisen äidin mielestä voi tuntua ”pikku mussukkani” kiusaamiselta. Kirkon tapoja on leirillä opeteltu ja niitä noudatetaan myös päätöspäivän liturgian kohdalla. Vanhempien ei tule tuoda leipäpalasia tai syömistä leiriään päättävälle ennen liturgiaa.
Kriparin päätös
Leiri päättyy useimmiten yhteiseen liturgiaan, jossa muuten ehtoolliselle saavat tulla kaikki ortodoksisen kirkon jäsenet. Liturgian jälkeen on usein kirkossa vielä yhteinen valokuvaus ja todistusten jako, jonka jälkeen leirin käyneet, oppiennätyksiä kaataneet, leirin iskurioppilaat, saavat lähteä kotiin juhlimaan vanhempien, kummien ja muiden sukulaisten kanssa ja kaihoamaan jo tulevan syksyn jatkokriparia. Leiriltä tullaan pois uusien kavereiden kanssa yhteen kasvaneina ja muuttuneina, toivottavasti hyvään suuntaan muuttuneina, kirkon nuorina ja kasvavina jäseninä.
Nuorissa on tulevaisuus, sanotaan. Tähän asti olen aina saanut sanoa päätösliturgiassa, että tuo tulevaisuus näyttää ihan valoisalta. Nuoret ovat hyvin kehityskykyisiä ja oppivaisia. Seurakunta haluaa olla osaltaan tukemassa myös kristinoppikoulun kautta tuota nuorten hyvää kehitystä.
isä Paavo Ratilainen
Taipaleen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra
(tämä artikkeli on julkaistu aikaisemmin Ortodoksisessa seurakuntaviestissä nr. 3 / 2008.)