Lähdekoodi sivulle Herramme Jeesuksen Kristuksen temppeliin tuominen

[[Kuva:Herran_temppeliin_tuominen01.jpg|thumb|<center>Kristuksen temppeliin tuomisen ikoniu.<br><small>(''kuva &copy; Pyykkönen'')</small></center>]]
[[Mooses, Jumalan näkijä|Mooseksen]] lain mukaisesti [[Jumalansynnyttäjä|Maria]] ja [[Joosef Kihlaaja|Joosef]] toivat [[Jeesus]]-lapsen Herran temppeliin 40. päivänä syntymän jälkeen. Koska ensiksi syntynyt poika katsottiin olevan Jumalan oma, uhrattiin lapsen puolesta lammas tai parin kyyhkysiä. Temppelissä vanhurskas Simeon odotti Messiasta ja tunnisti [[Pyhä Henki|Hengen]] johdatuksesta Jeesuksen heti. (''Luuk.2, 22-40'')

Vanhurskaan Simeonin rukous muodostaa juhlan keskipisteen:

: ''Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa''
: ''lähteä, niin kuin olet luvannut.''
: ''Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,''
: ''jonka olet kaikille kansoille valmistanut:''
: ''valon, joka koittaa pakanakansoille,''
: ''kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.''
(''Luuk.2, 29-32'')

Tämä rukous luetaan tai lauletaan jokaisessa [[Ehtoopalvelus|ehtoopalveluksessa]]. Rukouksen kautta tulemme Jumalan valtakunnan eteen. Aivan kuten Maria toi Poikansa temppeliin, hän johdattaa Kristuksen myös meidän elämäämme, meidän ruumiimme temppeliin. Tämä on [[Jumalansynnyttäjä]]n perustehtävä – tuoda Kristus kaikkialle. Missä Maria on, siellä on myös Vapahtaja.

Kohtaaminen Kristuksen kanssa tapahtuu aina [[Pyhä Henki|Pyhän Hengen]] ohjauksessa. Hengen opimme tuntemaan kuitenkin vain Kristuksen kautta. Meille tuntemattomalla tavalla Henki ohjaa meitä ja itse Hengen koemme vasta kun olemme jo löytäneet Kristuksen. Siinä vaiheessa tulemme sinuiksi itsemme kanssa, löydämme oman kutsumuksemme ja alamme olla oikeasti ihmisiä. Siitä kokemuksesta nousee kiitollisuus ja vanhurskaan Simeonin sanat: Herra, nyt Sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä…

Tätä juhlaa kutsutaan myös ''”Kohtaamiseksi”'', koska Jeesus-lapsessa kohtaavat vanha ja uusi liitto. Juhla heijastaa iloa uuden ja vanhan kohtaamisesta ja surua tulevista kärsimyksistä. Juhla tunnettiin Jerusalemissa jo 300-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Idän kirkossa tämä on Herran juhla ja lännessä Marian juhla. Tosin liturgisesti tämä ei idässäkään ole täysin Herran juhlan kaltainen. Lännessä on 1000-luvulta lähtien ollut tapana siunata kynttilät tänä päivänä (''”kynttilän päivä”'').

'''isä [[Rauno Pietarinen]]'''
{{Kirkkovuosi}}
[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Suuret juhlat]]