Lähdekoodi sivulle Opetuspuhe – kolehti – ektenioiden sarja (osa 7.)

[[Kuva:Sergius colliander-vl.jpg|thumb|300 px|<center>Isä [[Sergius Colliander]] pitää opetuspuhetta [[Uuden Valamon luostari|Valamon luostarin]] kirkossa. Puheen voi pitää ilman paperia tai paperin kanssa.<br><small>(''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]{{Liturgia selitettynä}}Tämä on [[Nurmeksen ortodoksinen seurakunta|Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan]] kirkkoherran, isä [[Andrei Verikov]]in kirjoittaman sarjan '''"Liturgia selitettynä"''' seitsemäs osa. Muut osat löytyvät ohessa olevasta listasta.
----
'''Opetuspuhe - kolehti - ektenioiden sarja:'''

Evankeliumilukua seuraa [[opetuspuhe]], jonka tarkoituksena on selventää juuri luettuja kirjoituksia ja kannustaa meitä toimimaan Kristuksen opetuksen mukaisesti. Vaikka suurin osa evankeliumiteksteistä on helposti ymmärrettävissä, on sanoman selventäminen useinkin tarpeellista. Opetuspuhe on kuulunut aina olennaisena osana liturgiaan, vaikka sitä on myös erheellisesti pidetty jotenkin ylimääräisenä asiana. [[Varhaiskirkko|Varhaiskirkosta]] lähtien opetuspuheesta ovat vastanneet [[piispa]]t, jotka ovat antaneet tämän oikeuden myös [[Pappi|papeille]]. Opetuspuhe tulisi pitää ainakin kaikkina sunnuntaipäivinä ja [[Suuret juhlat|suurina juhlina]].'''(13''' 

Opetuspuhetta seuraa [[hartauden ektenia]], jonka aikana kerätään [[kolehti]]. Itse asiassa myös kolehtia on jossain määrin pidetty ylimääräisenä. Kuitenkin jo varhaiskirkon ajoista lähtien kristittyjen kokoontumisissa kerättiin varoja niitä varten, jotka tarvitsivat apua. Seurakunta ei pelkästään rukoillut puutteessa ja avuntarpeessa olleiden veljien ja sisarien puolesta, vaan auttamista toteutettiin keräämällä heille rahaa. Kolehti on aina uhrilahja Jumalalle, kerättiin se sitten seurakunnan hyväksi tai hädänalaisten ihmisten auttamiseksi. Lähimmäisen auttaminen on aina rakkauden osoitusta myös Jumalaa kohtaan. 
:: ''”Totisesti: Kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”'' (Matt. 25:40)
Nykykäytännössä kolehti kerätään ainakin kaikkina sunnuntaipäivinä ja suurina juhlina. Joinakin sunnuntaina kerätään koko kirkkokunnassa kolehti jollekin tietylle taholle tai järjestölle. Muutoin kolehtivarat käytetään yleisesti seurakunnan hyväksi, ellei sitä ole toisin seurakunnan luottamuselimissä päätetty.

Kolehdin aikana luettava hartauden ektenia on käytännössä se rukoussarja, jossa kaikkein parhaimmalla tavalla huomioidaan sen nimenomaisen hetken tarpeet. Siinä on mahdollisuus muistella erikseen nimeltä juuri poisnukkuneita tai sitten sairaita tai matkoilla olevia. Käytännössä hartauden ekteniassa voidaan tarpeen vaatiessa rukoilla hyvin monen tarpeelliseksi katsotun asian puolesta. '''(14''' Eri rukoushetkissä juuri tähän hartauden ekteniaan on olemassa erilaisia rukouksia. Hartauden ektenian pyyntöihin vastataan laulamalla ''”Herra armahda”'' kolmesti.

Hartauden ekteniaa seuraa [[opetettavien ektenia]], jossa rukoillaan niiden puolesta, jotka valmistautuvat tulemaan Kirkon jäseneksi. Varhaisemmassa käytännössä piispa siunasi erikseen näiden rukousten jälkeen [[katekumeeni]]t, eli kasteeseen valmistautuvat. Jo 500-luvulle tultaessa katekumeenijärjestelmä alkoi hiljalleen hiipua. Nämä rukoukset siis omalta osaltaan muistuttavat meitä varhaisemmasta käytännöstä. Vaikka monissa seurakunnissa ei olekaan tänä päivänä järjestelmällistä katekumeeniopetusta, on tämän rukoussarjan lukeminen siitä huolimatta tärkeää. Kirkon jäseniksi valmistautuvien uskoa vahvistaa se, että seurakunta saattaa heitä esirukouksin yhteyteensä.

Viimeinen rukoussarja ennen [[Kerubiveisu]]a on [[uskovaisten ektenia]]. Tässä kohden [[opetettavien liturgia]] on käytännössä päättynyt ja muuttunut [[uskovaisten liturgia]]ksi. Nyt rukouksissa keskitytään pyytämään Jumalalta armoa niille, jotka valmistautuvat osallistumaan pyhään [[eukaristia]]an ja Herran pyhään Ehtoolliseen.

Meillä on tapana eri [[Ektenia|ektenioiden]] kohdalla puhua [[diakoni]]n ja kuoron välisestä vuoropuhelusta. Tällainen ilmaisu on kuitenkin monessa suhteessa erheellinen. Jumalanpalvelus ei ole kirkkokansan puolesta esitettyä toimintaa, vaan siihen osallistuvat kaikki. Ekteniassa diakoni kannustaa kirkossa olevia ihmisiä rukoilemaan eri asioiden puolesta, ja näihin rukouksiin he vastaavat ''”Herra armahda”'' tai rukouksen lopussa ''”[[Amen]]”'', eli ''”Totisesti näin on!”'' Tässäkään tapauksessa yhteisesti veisattua vastausta ei anneta diakonille tai papille, vaan Jumalalle.

'''Isä [[Andrei Verikov]]'''
----
<small>Viitteet:<br>
'''13)''' Kaikissa maissa ei ole itsestäänselvyys se, että opetuspuheen voi pitää kuka tahansa papiksi vihitty. Esimerkiksi Kreikassa on edelleen se käytäntö, että piispa myöntää erikseen papille luvan pitää jumalanpalveluksissa opetuspuheita tai ottaa vastaan katumuksen sakramenttiin.<br>
'''14)''' Hartauden ektenia edustaa sellaista rukoussarjaa, joka on käytännössä hyvin mukautettavissa. Suomen ortodoksisen kirkon historiassa voidaan pitää jokseenkin outona sitä päätöstä, jossa Suureen ekteniaan tehtiin erillinen lisäys, jossa rukoiltiin ”rauhan tahtoa ja sovinnon mieltä nyt eripuolilla maailmaa keskenään sotiville”. Hyvästä tarkoituksesta huolimatta tässä tilanteessa poikettiin juuri siitä yleisortodoksisesta käytännöstä, johon niin monessa tilanteessa on vedottu, silloin kun on taisteltu liturgisia uudistuksia vastaan.</small>

[[Luokka:Jumalanpalvelukset]]
[[Luokka:Kirkkohistoria]]