Lähdekoodi sivulle Aikamme ohjaajavanhusten opetuksia perheestä ja kasvatuksesta (opetuspuhe)

Tämä puheenvuoro on pidetty ''”Perhe ja kristillinen kasvatus meidän päivinämme”'' Jumalansynnyttäjän suojeluksen V kansainvälisessä konferenssissa, Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa, Helsingisä 15.10.2014. Puheenvuoron pitäjä: Athos-Säätiön toiminnanjohtaja TT '''Hannu Pöyhönen'''.
<hr>
<center>''Kristuksessa rakkaat kuulijat, isät, äidit, veljet ja sisaret, siunatkaa!''</center> 
[[Kuva:Rakkauden_haavoittama_kansi.jpg|thumb|<center>Kirjan [[Rakkauden haavoittama (kirja)|"Rakkauden haavoittama"]] -kansi</center>]]
Tehtäväni on puhua tässä konferenssissa perheestä ja kristillisestä kasvatuksesta aikamme 
ohjaajavanhusten näkökulmasta. Tukeudun puheenvuorossani kahteen athoslaiseen 
ohjaajavanhukseen, '''[[Paisios Athoslainen|Paisiokseen]]''' ja '''[[Porfyrios Kausokalivialainen|Porfyriokseen]]''', joita kunnioitetaan syvästi kaikkialla 
ortodoksisessa maailmassa ja joista jälkimmäinen, vuonna 1991 kuollut Porfyrios, 
julistettiinkin pyhäksi vajaa vuosi sitten. Myös vanhus Paisioksen pyhäksijulistaminen on 
vain ajan kysymys. Sen odotettiin tapahtuvan jo tänä kesänä, jolloin hänen kuolemastaan tuli 
koittaneeksi 20 vuotta, mutta tietyistä poliittisista syistä hänen pyhäksijulistamisensa on 
vaikeaa Turkissa toimivalle Ekumeeniselle patriarkaatille. Hänen opetustensa esille ottaminen 
tässä konferenssissa on luontevaa jo eräänlaisena osana hänen juhlavuottaan, jonka aikana 
hänen elämästään ja toiminnastaan on järjestetty monia seminaareja. Yksi niistä pidettiin 
heinäkuussa Suomessa, Lammilla sijaitsevassa Athos-Säätiön Luostarikeskuksessa, jossa oli 
läsnä monia Pyhän Vuoren isiä sekä luennoitsijoina että vieraina ja johon myös saatiin 
Kreikasta vanhus Paisioksen jäämistöä, muun muassa hänelle kuuluneita vaatekappaleita. 

Pyhien ohjaajavanhusten Porfyrioksen ja Paisioksen esirukoukset olkoot meidän kanssamme 
tässä konferenssissa ja arjessa sen jälkeen, niin että pystyisimme entistä paremmin 
toteuttamaan kristillistä kasvatusta kodissamme, kouluissamme, seurakunnissamme ja 
kaikkialla, minne Jumalan kaitselmus on meidät asettanut. 

== Kristillinen perhe ==

Vaikka maailma on muuttunut paljon, ortodoksinen käsitys perheestä on edelleen entisellään. 
Kristillisestä näkökulmasta katsottuna perhe on miehen ja naisen keskinäinen liitto, jonka 
Kirkko on sakramentaalisesti siunannut. Sen yksi keskeinen tarkoitus on jälkeläisten 
saaminen ja heidän kasvattamisensa taivasten valtakuntaa varten. Ajatus avioliitosta tai sen 
kaltaisesta yhteiselämästä kahden samaa sukupuolta olevan ihmisen kanssa on täysin vieras 
vanhus Paisiokselle ja pyhälle Porfyriokselle, vaikka he eivät siitä ole paljon puhuneetkaan, 
koska se ei heidän aikanaan vielä ollut kovin ajankohtaista ainakaan Kreikassa. Kahden samaa 
sukupuolta olevan ihmisen liitossa lapset eivät saa luomistyöhön perustuvia malleja isänä ja 
äitinä olemisesta. Vielä mahdottomampaa on, että sellaisessa liitossa, joka on vastoin Jumalan 
luomistyötä ja siten vailla Hänen siunaustaan, voitaisiin menestyksellisesti kasvattaa lapsia 
kristillisesti. Jo lasten takia Kirkon tulisi päättäväisesti pitää esillä ajassamme perinteistä 
perhemallia painottaen sitä siis myönteisillä näkökohdilla. Hyvin huolestuttavaa on myös 
avoliittojen yleistyminen ja niiden hiljainen hyväksyntä Kirkon piirissä. Koska nekään eivät 
ole kristillisen etiikan mukaisia, ne eivät voi olla ihanteellisia kasvupaikkoja lapsille eivätkä 
aikuisille itselleen. Onpa avoliitossa elävän osallistuminen Kristuksen Puhtaimpiin 
Salaisuuksiinkin hengellisesti vaarallista lukuun ottamatta kenties joitakin harvinaisia 
poikkeustapauksia, jotka henkilöiden rippi-isät ovat ekonomiaperiaatteen pohjalta siunanneet. 
Mielestäni juuri pastoraalisista syistä ihmisille pitäisi uskaltaa puhua Kirkossa avoliiton 
ongelmallisuudesta, sillä varmasti moni avoliitossa elävä kristitty ei yksinkertaisesti ole siitä 
nykyisin perillä. 

Kristillinen perhe on myös vanhempien elinikäinen liitto. Erityisesti vanhus Paisios kehotti 
monia avioliittovaikeuksistaan kertoneita kärsivällisyyteen vaikeissakin olosuhteissa. Niitä, 
jotka moittivat ankarasti puolisoitaan, hän yleensä ohjasi näkemään näiden omat virheet, jotka 
todellisuudessa saattoivat olla vielä paljon suuremmat. Monesti hän neuvoi tulijoita 
kohtaamaan vaikea tai huonoille teille joutunut puoliso jollakin hyvällä tavalla, jossa ilmeni 
aidosti hätä ja huoli hänestä. Avioeroa vanhus Paisios piti aina huonona ratkaisuna erityisesti 
lasten kannalta. Hän jopa sanoi: ''”Jos haluat sinetöidä lapsellesi synkän tulevaisuuden, ota 
avioero.”'' 

Avioero aiheuttaa lapsen sieluun paljon traumoja, jotka ilmenevät masennuksena, 
ahdistuksena ja toivottomuutena, joskus jopa sen äärimmäisessä muodossa. Moni etsii lohtua 
näihin vaikeuksiinsa alkoholista ja huumeista. Vanhus Paisioksen majalla kävi paljon muun 
muassa huumenuoria, joilla oli tavattoman suuri rakkauden jano. Useimmat heistä olivat 
hänen mukaansa eronneiden vanhempien lapsia. Monet hän onnistui auttamaan uuden elämän 
alkuun juuri aidolla kiinnostuksellaan ja rakkaudellaan. 

Yksi avioeron yleistymisen seurauksista ovat uusperheet, joissa tavallisesti on lapsia ainakin 
kolmista eri vanhemmista. Eläminen tällaisessa perheessä on ymmärrettävästi vaikeaa sen 
moninaisten ja monimutkaisten ihmissuhteiden vuoksi. Vaikka tällaisten perheiden syntyä ei 
nykyoloissa voida välttää, niitä ei silti koskaan voida pitää ihanteellisina sakramentaalisesti 
siunattuinakaan. Kirkon ainoa keino taistella niiden yleistymistä vastaan on perheiden 
tukeminen, jotta avioerot vähenisivät. 

Opetuksissaan vanhus Paisios painottaa, että järjestyksen säilymisen ja harmonian vuoksi 
miehen pitäisi edelleenkin olla perheen pää, kun taas naisella luomisjärjestyksen perusteella 
on suurempi vastuu lasten kasvatuksesta. Siksi olisi ihanteellista, että äiti voisi olla kotona 
erityisesti silloin, kun lapset ovat vielä pieniä. Se, että tämä nykymaailmassa vaikuttaa niin 
mahdottomalta johtuu hänestä ennen kaikkea liian korkealle asetuista elintason tavoitteista. 
Juuri tämän vuoksi puolisot eivät yleensä tahdo lapsiakaan kuin yhden tai kaksi. Omiin 
kokemuksiinsa perustuen vanhus Paisios kuitenkin vakuuttaa, että Jumala pitää aivan erityistä 
huolta monilapsista perheistä. Isot perheet ovat todellinen rikkaus erityisesti lapsille, koska ne 
opettavat heille sosiaalisuutta, uhrautuvaisuutta ja rakkautta. Suurissa perheissä vanhemmat 
lapset oppivat huolehtimaan pienemmistään ja pienemmät taas kunnioittamaan vanhempiaan. 
Kun lapsia sitä vastoin on vain yksi tai kaksi, heitä helposti hemmotellaan ja heille annetaan 
kaikki, mitä he toivovat, niin että heistä tulee itsekkäitä. Niinpä vanhus Paisios monesti 
kehottikin luonaan käyviä nuoria etsimään itselleen puoliso monilapsisten perheiden parista. 

Keskinäisen kunnioituksen pitäisi heijastua perheen ilmapiirissä sekä vanhempien että lasten 
kesken. Erimielisyyksiään puolisoiden ei pitäisi selvitellä lasten kuullen, sillä riiteleminen 
murehduttaa heidät. Paras perintö, jonka vanhemmat voivat lapsilleen antaa, on vanhus 
Paisioksen mukaan heidän oma hurskautensa. Kun lapset näkevät vanhempiensa rakastavan ja 
kunnioittavan toisiaan, käyttäytyvän ymmärtäväisesti sekä rukoilevan, kaikki tämä painuu 
heidän sieluunsa. Vanhempien kunnioittaessa toisiaan ja lapsien vanhempiaan perheen elämä 
sujuu rauhallisesti ja tasaisesti kuin kello. 

== Perheessä tapahtuva kasvatus == 
[[Kuva:Porfyrios_ikoni.jpg|thumb|300 px|<center>Pyhä Porfyrios Kausokalivialainen</center>]]
Lasten kasvatuksen tulee alkaa hyvin varhain, jo heidän sikiämishetkellään. Pyhän 
Porfyrioksen mukaan lapsi kohdussa ollessaan kuulee ja tuntee äitinsä kautta. Se aistii äidin 
liikkeet ja tunteet. Kun äidin kasvot synkistyvät, lapsikin synkistyy, ja kun äiti hermostuu, 
sekin hermostuu. Lapsi tuntee kaiken, mitä äitikin tuntee, kuten surun ja kivun, pelon ja 
ahdistuksen. Lapsi myös vaistoaa, jos äiti ei rakasta häntä, ja sen pieneen sieluun muodostuu 
haavoja, jotka seuraavat koko elinajan. Päinvastoin vaikuttavat äidin pyhät tunteet. Kun hän 
tuntee iloa, rauhaa ja rakkautta sikiötä kohtaan, ne välittyvät tälle salatulla tavalla, aivan 
samoin kuin syntyneelle lapsellekin. 

Pyhä Porfyrios sanoo, että äidin pitää raskaana ollessaan rukoilla paljon ja rakastaa sikiötä, 
hyväillä vatsaansa, lukea psalmeja, laulaa kirkkoveisuja ja viettää pyhää elämää. Tämä 
hyödyttää häntä itseään, mutta samalla hän uhrautuu lapsen puolesta, jotta sekin pyhittyisi ja 
saisi alusta alkaen pyhiä vaikutteita. Hän aivan huudahtaa: ''”Huomaatteko, miten herkkä vaihe naisen elämässä on odotusaika? Millainen vastuu ja millainen kunnia!”'' Vastaavasti vanhus 
Paisios toteaa, että jos vanhemmat silloin, kun lapsi on vielä äidin kohdussa, rukoilevat ja 
elävät hengellisesti, lapsi syntyy pyhittyneenä. 

Vanhus Paisioksen mukaan lapsi tarvitsee paljon rakkautta ja huolenpitoa, paljon ohjausta. 
Jos ihminen lapsena ollessaan saa osakseen huolenpitoa ja rakkautta, hänellä on voimaa 
kohdata elämän vastoinkäymiset. Valitettavasti vanhempien ”paristo”, kuten isä Paisios 
sanoo, on heidän töistä palatessaan kuitenkin monesti jo niin tyhjä, ettei lapselle enää löydy 
aikaa, vaan hänen vetoomuksensa torjutaan. Sen sijaan, että isä silittäisi lapsensa päätä lapsen 
tullessa hänen luokseen, hän saattaa häätää tämän pois keskittyessään lehden lukemiseen tai 
saadakseen levätä sohvalla, kun taas äidillä ei ole aikaa ruokaa laittaessaan. Näin lapsi kokee 
itsensä torjutuksi ja haavoittuu. 

Kun lapsi on kuriton ja villiintyy, vanhempien pitää ojentaa häntä, jotta hän oppii 
ymmärtämään, missä kulkevat sopivan käyttäytymisen rajat. Jotta moitteet menisivät perille, 
lapsen pitää vanhus Paisioksen mukaan kuitenkin aistia vanhemmistaan luja ja vakaa rakkaus. 
Hän sanoo, että lapsena hän ja hänen sisarensa ottivat yhtä lailla vastaan vanhempiensa 
hyväilyn, läimäytykset ja suudelmat, koska he ymmärsivät vanhempien toimivan aina 
rakkaudesta, heidän parhaakseen. Siksi heillä oli luja luottamus vanhempiaan kohtaan. 

Vanhus Paisios kehottaa vanhempia silti välttämään lasten ruumiillista kuritusta, joka hänen 
mukaansa on paikallaan ainoastaan pienten lasten kohdalla, jos he tekevät jotakin itselleen 
vaarallista eivätkä ymmärrä puhetta. Silloin loukkaantumisen tai kuoleman vaaraa parempi on 
vaikka kevyt luunappi. Täällä Suomessa sellaisista on tosin viime aikoina nostettu jopa 
oikeusjuttuja vanhempia kohtaan ja tuomittu heidät sakkoihinkin, mikä kertoo siitä, miten 
länsimaissa hyvät periaatteet monesti absolutisoidaan, niin että ne lopulta menettävät kaiken 
luontevuutensa ja kääntyvät elämää vastaan. 

Joskus lapset voivat olla hankalia ja puhua rumasti myös tahtomattaan, kun jokin vakava 
tapaus on haavoittanut heidän mieltään. Tällaisissa tapauksissa pyhä Porfyrios sanoo, ettei 
vanhempien pidä välittää siitä, sillä noina vaikeina hetkinä lapset eivät yksinkertaisesti 
kykene toimimaan toisin, mutta myöhemmin he katuvat. Jos vanhemmat kuitenkin noina 
lastensa vaikeina hetkinä hermostuvat ja vihastuvat, he liittyvät pahaan henkeen, ja se pitää 
heitä kaikkia pilkkanaan. 

Erityistä tarkkaavaisuutta kasvatuksessa isä Paisioksen mukaan on kiinnitettävä siihen, että 
vanhemmat eivät moittisi lapsiaan illalla, sillä silloin he eivät enää pysty haihduttamaan 
murhettaan ja yön pimeys pimentää heidän murheensa entisestään. 

Joskus tilanne perheessä on niinkin, että Jumalan tahdosta lapset kasvattavat vanhempiaan. 
Näin on erityisesti vammaisten lasten ja aivan erityisesti kehitysvammaisten lasten kohdalla. 
Vakavasti vammainen lapsi muuttaa monesti vanhempien arvojärjestyksen päälaelleen ja voi 
johtaa hänen tiensä Kirkkoon. Isä Paisioksen mukaan kehitysvammaiset ovat vanhempien 
haltuun uskottuja enkeleitä, jotka ilman kilvoitusta ja pääsytutkintoja menevät taivaaseen ja 
toisinaan vievät sinne mukanaan myös vanhempansa. Tässä mielessä meidän aikamme sotii 
avoimesti Jumalaa vastaan pyrkiessään säätelemään sitä, keillä on oikeus syntyä ja elää. Jos 
kerran Jumala tietää, mikä meille itse kullekin on hyväksi pelastuksemme kannalta, miten 
ainakaan meillä Kirkon piirissä elävillä kristityillä olisi oikeutta puuttua Hänen 
kaitselmuksensa toimiin?

== Uskonnollinen kasvatus == 

Aivan erityisesti vanhempien on isä Paisioksen mukaan pyrittävä auttamaan lapsia 
hengellisesti, kun he ovat vielä pieniä, sillä silloin heidän paheensakin ovat vielä pieniä ja ne 
voidaan helposti katkaista. Sitä mukaa kuin lasten ikä lisääntyy ja ymmärrys kasvaa 
vanhempien pitää arvostelukykyisesti johtaa heitä lähestymään Kristusta ja löytämään 
aikamme monenkirjavasta tarjonnasta todellinen, hengellinen ilo. Esimerkiksi koulunkäynnin 
alkaessa vanhempien tulisi antaa lapsille jotakin hengellistä luettavaa. Erityisen hyödyllistä 
luettavaa lapsille isä Paisioksen mukaan ovat pyhien elämäkerrat, minkä hän sanoo omasta 
kokemuksestaan. 

Jokaisessa kristityssä kodissa pitäisi olla jokin erityinen rukoukselle omistettu paikka, joka 
tunnelmaltaan muistuttaa keljaa tai kirkkoa. Olisi hyvä, jos koko perhe yhdessä voisi 
kokoontua sinne päivän päätteeksi yhteisiin iltarukouksiin. Isä Paisioksen mukaan 
vanhempien ei kuitenkaan pitäisi pakottaa lapsia olemaan mukana loppuun asti, vaan jonkin 
ikäänsä ja ymmärrykseensä soveltuvan ajan, minkä jälkeen he tahtoessaan voisivat joko lähteä 
tai jäädä. Varttuneempien lasten kohdalla eräänlaiseksi minimiajaksi vanhus Paisios mainitsee 
viisitoista minuuttia ja nuorempien kaksi tai viisi minuuttia. Pakottaminen olemaan mukana 
loppuun asti voi vahingoittaa lasta, koska hän ei vielä tajua kirkkaasti rukouksen arvoa. 

Myös pyhä Porfyrios varoittaa vanhempia painostamasta lapsia uskonnonharjoituksessa, sillä 
se voi johtaa aivan vastakkaisiin tuloksiin kuin mitä toivottiin. Se saattaa karkottaa lapset 
Kristuksen luota. Sen sijaan, että lapsia pakotetaan vaikkapa lähtemään vanhempien seurassa 
Kirkkoon, heille voidaan sanoa: ''”Ken haluaa, voi lähteä nyt kanssani kirkkoon tai tulla myöhemmin.”'' Vanhempien pitää antaa Jumalan puhua heidän sielulleen. Syy siihen, että 
joidenkuiden ”hyvien” vanhempien lapset vartuttuaan alkavat kapinoida ja jättävät Kirkon ja 
kaiken siihen liittyvän ja juoksevat muualle nautinnon perässä, on pyhän Porfyrioksen 
mukaan juuri heidän vanhempiensa painostus, jolla nämä yrittävät tehdä heistä hyviä. Nuo 
”hurskaat” vanhemmat, jotka pyrkivät tekemään lapsistaan ”hyviä kristittyjä”, painostivat 
heitä inhimillisellä rakkaudellaan, niin että lopputulos oli päinvastainen. Pieninä lapset 
taipuvat painostukseen, mutta murrosikään tullessaan he reagoivat kapinoimalla. Vastarinnan 
merkiksi he hakeutuvat huonoon seuraan ja alkavat sitten itsekin puhua siivottomuuksia. 

Pyhän Porfyrioksen mukaan vanhempien pyhyys pelastaa lapset. Jotta näin kävisi, 
jumalallisen armon täytyy vaikuttaa vanhempien sielussa. Silloin armo valaisee, lämmittää ja 
elävöittää myös lasten sielut. Jotta lapset rukoilisivat, heidän suonissaan pitää virrata 
rukoilevien vanhempien veri. 

Toinen herkkä ja seurauksiltaan kauaskantoinen alue, jolla vanhempien ei pitäisi painostaa 
lapsiaan, on ammatinvalinta. Lasta ei tulisi vaatia valitsemaan sellaista ammattia ja työtä, jota 
vanhemmat arvostavat mutta josta hän ei itse pidä. Tästä saattaa vanhus Paisioksen mukaan 
koitua monia tragedioita sekä lapselle että vanhemmille. Koska jokaisella on omat Jumalalta 
saadut lahjansa, hänen pitäisi hyödyntää ja jalostaa juuri ne. Siksi painostusta paljon 
viisaampaa olisi, että vanhemmat pyrkisivät sisäisellä silmällään löytämään lastensa erityiset 
vahvuudet ja rohkaisemaan heitä ammatinvalinnassa niiden suuntaan.

== Kasvatuksen vaarat tänään == 

Nykyään vanhempia ei ehkä tarvitse enää varoittaa liian kovasta kurista, joka voi tehdä lapset 
aroiksi ja typistää heidän persoonallisuuttaan. Meidän aikamme vaara pyhän Porfyrioksen 
mukaan on sen sijaan lasten ylisuojelu eli vanhempien liiallinen huolehtiminen heistä. 
Ylisuojelu, joka on ominaista erityisesti äideille, nousee tietysti aidosta rakkaudesta, mutta se 
estää lasta itsenäistymästä ja herättää hänessä vastustusta, kapinamieltä. Jatkuvalla 
huolehtimisella, hätäilyllä ja lapsesta tuntemallaan ahdistuksella äiti saattaa paradoksaalisesti 
karkottaa lapsen luotaan ja ”menettää” hänet. Usein tuo särkynyt suhde – kiitos Jumalalle! – 
silti eheytyy vuosien tai vuosikymmenten päästä, kun lapsella on jo kylliksi ikää ja 
elämänkokemusta nähdä, että äidin toiminnan taakse kätkeytyi hyvä tarkoitus. 

Toinen meidän aikamme kasvatuksen vaara, josta pyhä Porfyrios ja vanhus Paisios varoittavat 
yhteen ääneen, on vieläkin suurempi, sillä se voi olla tuhoisa sekä lapsen ajalliselle että 
iankaikkiselle elämälle. Tämä vaara on lasten jatkuva kehuminen, joka tekee heistä itsekkäitä 
ja kunnianhimoisia. Pyhä Porfyrios sanoo: ''”Kun jatkuvasti kehut lapsia arvostelukyvyttömästi, paholainen ryhtyy kiusaamaan heitä. Se alkaa pyörittää itsekkyyden 
myllyä. Tottuessaan pienestä pitäen vanhempien ja opettajien kehuihin lapset voivat ehkä edistyä opinnoissaan, mutta mitä hyötyä siitä on? Itsekkäistä ei koskaan tule kristittyjä.”'' Näin 
sanottuaan hän vielä jatkaa: ''”Uskomme ei pidä hyvänä tällaista toimintatapaa ja kasvatusmenetelmää. Päinvastoin, se painottaa, että lasten pitäisi oppia pienestä pitäen elämään totuudessa. Kristuksen totuuden mukaan sinä kehumalla toista teet hänestä egoistin. Egoisti on ongelmallinen ihminen, jota paholainen ja paha henki kuljettavat. Kasvaessaan itsekkyyden ilmapiirissä hänen ensisijaiseksi tavoitteekseen tulee Jumalan kieltäminen ja eläminen yhteiskunnassa itsekkäästi sopeutumatta siihen.”'' 

Toista on tietysti rohkaista lasta ja toista palvomalla kehua häntä, ikään kuin hän olisi koko 
maailman keskipiste tai suorastaan Jumala. Pyhän Porfyrioksen mukaan vanhempien pitäisi 
kehujen sijasta ohjata lapsiansa siihen, että he näkisivät lahjansa Jumalalta saatuina ja 
pyytäisivät Häneltä voimia kehittää niitä, jotta menestyisivät. Kun lapselle puhutaan totta, hän 
oppii näkemään tekonsa oikeassa valossa, alkaa hillitä itseään ja kuunnella muita. Kehumista 
jatkuvasti kuuleva lapsi sen sijaan uskoo kehujiaan silloinkin, kun tietää heidän puhuvan 
perättömiä, sillä hän janoaa kehuja, niistä on tullut hänelle kuin huume. 

Pyhä Porfyrios tietää, ettei hänen neuvonsa välttää lapsen kehumista löydä 
kasvatusmenetelmänä suurta suosiota nykymaailmassa. Hänen mukaansa se johtuu vain siitä, 
että olemme niin tottuneita lasten kehumiseen. Teemme kuitenkin lapsillemme suuren 
karhunpalveluksen kasvattaessamme heidät itsekkäiksi, sillä me teemme heistä 
kunnianhimoisia, kateellisia, yhteistyökyvyttömiä, kapinallisia ja jumalankieltäjiä. Kehut ovat 
lisäksi huonoa evästä elämän matkalle. Porfyrios sanoo: ''”Kehuilla ei lasta valmisteta kohtaamaan yhtäkään elämän vastoinkäymistä, ja siksi he ovat tuuliajolla, neuvottomia ja lopulta epäonnistuvat. Maailma on nykyään mennyt piloille, kun pikkulapselle ladellaan ylistäviä sanoja solkenaan. Meille sanotaan, että lasta ei pitäisi moittia, ei pahoittaa hänen mieltään eikä painostaa häntä. Tottuessaan tällaiseen kohteluun hän ei pysty kohtaamaan oikealla tavalla pienintäkään vaikeutta. Kun joku sitten nousee häntä vastaan, hän murskautuu heti, eikä hänellä ole minkäänlaista kestävyyttä ja voimaa.”'' 

Itsestään pyhä Porfyrios kertoo, ettei hän koskaan kuullut kehuja omilta vanhemmiltaan, 
minkä vuoksi hän teki aina kaiken epäitsekkäästi eikä kiitoksen toivossa. Eivät liioin hänen 
ohjaajavanhuksensa Pyhällä Vuorella, jonne hän meni vain 12-vuotiaana, koskaan kehuneet 
häntä. Sitä hän ei odottanutkaan, sillä hän koki, että moitteet auttoivat häntä kehuja enemmän. 
Kun sitten myöhemmin ihmiset alkoivat kehua häntä ja kutsua pyhäksi, se ei enää 
vahingoittanut häntä, koska nöyryyden hyve oli jo päässyt vakiintumaan hänessä. 

Kun kehuminen tekee ihmisestä egoistin, äksyn, kovan ja säälimättömän, nöyryys kaunistaa 
hänet, tekee sopuisaksi, sävyisäksi ja myötätuntoiseksi. Nöyrä ihminen ei aiheuta vaikeuksia 
lähimmäisilleen. Siksi nöyryyden hyve on pyhän Porfyrioksen mukaan terveen elämän tae.

== Toimiminen kasvatuksen ongelmatilanteissa ==

Jokainen tietää, että lasten kasvatuksessa tulee vastaan monia ongelmatilanteita. Kun lapset 
eivät tottele, vanhempien on isä Paisioksen mukaan hyvä osoittaa olevansa huolissaan heistä 
mutta silti painostamatta heitä. Painostamisen sijasta vanhempien on rukoiltava. Isä Paisios 
vakuuttaa, että tuskaisesta sydämestä nouseva rukous saa myönteisiä tuloksia aikaan. 
Erityisesti lasten ollessa teini-iässä vanhempien on jätettävä heidät Jumalan haltuun, kun 
kaikkensa yritettyään huomaavat, etteivät voi inhimillisesti auttaa. Silloin Jumala on 
velvoitettu auttamaan heidän lapsiaan. 

Myös pyhä Porfyrios kehottaa kasvatuksen ongelmatilanteissa turvautumaan rukoukseen, sillä 
liialliset ohjeet ja neuvot saavat vain pahaa aikaan. Sanat iskeytyvät korviin, kun taas rukous 
uppoutuu sydämeen. Hän sanoo: ''”Rukoile siis ensin ja puhu vasta sitten lapsillesi. Jos jatkuvasti neuvot heitä, he pitävät sinua rasittavana ja varttuessaan ajautuvat helposti masennukseen. Arvosta siis enemmän rukousta kuin puhetta. Puhu heille rukouksen kautta. Kerro asiasi Jumalalle, ja Jumala kertoo ne heille sisäisesti. – – Sano: 'Herra Jeesus Kristus, valaise lapsiani. Jätän heidät Sinun hoitoosi. Sinä annoit heidät minulle, mutta minä olen voimaton enkä pysty ohjaamaan heitä. Siksi pyydän, että valaiset heitä!' Ja niin Jumala valaisee heitä, ja he sanovat: 'Voi, minun ei olisi pitänyt murehduttaa äitiä sillä, mitä tein!' Tämä ajatus nousee heidän sisimmästään Jumalan armon avulla. Tämä on täydellinen toimintatapa: äiti puhuu Jumalalle ja Jumala puhuu lapsille.”'' 

Lasten vaikeudet ja kipuilu ovat pyhän Porfyrioksen mukaan vanhemmille myös kutsu omaan 
henkiseen ja hengelliseen kasvuun, sillä perhe on suuressa määrin vastuussa ihmisen 
henkisestä tilasta. Hän sanoo: ''”Lapsissa muutos lähtee vanhempien pyhittymisestä. Tulkaa pyhiksi, niin teillä ei ole mitään ongelmaa lastenne kanssa.”'' Ja vielä: ''”Vanhempien pyhyys vapauttaa lapset ongelmista. Lapset kaipaavat lähelleen pyhiä ihmisiä, joilla on paljon rakkautta ja jotka eivät pelottele heitä eivätkä tyydy pelkkiin opetuspuheisiin, vaan näyttävät esimerkkiä pyhyydellään ja rukoilevat heidän puolestaan.”''

== Koulussa tapahtuva kasvatus == 

Vanhus Porfyrios antaa myös monia ohjeita siitä, miten kristitty opettaja voi auttaa ja 
kasvattaa menestyksekkäästi oppilaitaan. Hänen mukaansa vain rukouksella onnistutaan 
saamaan koulussa hyvää aikaan. Opettajan pitää anoa kaikille oppilailleen Jumalan armoa. 
Hänen pitää pyytää, että armo menisi heidän sieluunsa ja muuttaisi heidät. 

Vanhus Porfyrioksen mukaan opettajan on tärkeä kiinnittää paljon huomiota jo siihen, miten 
hän astuu luokkaan ja aivan erityisesti silloin, kun siellä on tunnetusti hankalia oppilaita. 
Ennen sisälle menoaan opettajan on hyvä lausua Jeesuksen rukousta ''”Herra Jeesus Kristus, armahda minua”''. Kun hän sitten saapuu luokkaan pyhä Porfyrios neuvoo häntä syleilemään 
katseellaan jokaista lasta, rukoilemaan heidän puolestaan ja sen jälkeen puhumaan heille 
antaen heille itsensä kokonaan. Näin edetessään opettaja saa itse kokea iloa ja oppilaat 
yleensä hiljenevät kuuntelemaan, koska vaistoavat hänestä heijastuvan aidon rakkauden. 

Jos kuitenkin käy niin, että joku oppilas silti aiheuttaa ongelmia, pyhä Porfyrios kehottaa 
opettajaa huomauttamaan asiasta ensin yleisellä tasolla tähän tapaan: ''”Lapset, me olemme tulleet tänne oppiaksemme, vakavaa asiaa varten. Minä olen täällä teidän kanssanne auttaakseni teitä. Menestyäksenne elämässä te joudutte vähän väsymäänkin, ja myös minä, joka rakastan teitä hyvin paljon, näen vaivaa sen eteen. Siksi pyydän teitä olemaan hiljaa voidaksemme saavuttaa tavoitteemme.”'' Hänen mukaansa huonosti käyttäytyvää lasta ei 
tällöin pidä katsoa. Vasta sitten, jos hän edelleen käyttäytyy huonosti, Porfyrios kehottaa 
puhumaan suoraan hänelle vakavasti ja päättäväisesti, mutta ilman vihaa. Hän myös 
muistuttaa, etteivät lapset ole tarkoituksellisesti hankalia, vaan se on yleensä aikuisten syytä. 
On luonnollista, että kotien rikkonaisuus ja ongelmat eivät voi olla näkymättä koulussa, jossa 
lapset viettävät vuosittain suuren osan päivästään. 

Antaessaan neuvoja opettajille pyhä Porfyrios sanoo myös, ettei heidän pidä puhua lapsille 
paljon Kristuksesta ja Jumalasta, vaan ennemminkin rukoilla Jumalaa näiden puolesta. Jos 
opettaja kuitenkin huomaa, että oppilaat luottavat häneen ja rakastavat häntä, hän voi silloin 
olla aktiivisempi ja pyrkiä ohjaamaan heitä hienovaraisesti ja arvostelukykyisesti lähelle 
Kristusta ja Kirkkoa. 

Jos opettajalla on todellisesta rakkautta, hänen on pyhän Porfyrioksen mukaan oppilaiden 
puolesta tapahtuvan rukouksen lisäksi valmistauduttava seuraavan päivän työhönsä, 
paneuduttava vakavasti siihen, mitä opettaa, sillä rakkaus edellyttää uhrauksia 
ajankäytössäkin. Opettajalla on oltava annettavaa lapsille ja hänen on myös mietittävä, miten 
voisi esittää sen lapsille parhaiten sopivalla tavalla. ''”Pyrkikää aina olemaan valmiita sekä puhukaa rakkaudellisesti ja ennen kaikkea iloiten. Osoittakaa heille koko rakkautenne ja tietäkää, mitä haluatte ja sanotte”'', hän sanoo opettajille.

== Lopuksi == 

Siteeraan vielä tämän puheenvuoron lopuksi kolmea katkelmaa pyhän Porfyrioksen kirjasta 
''[[Rakkauden haavoittama (kirja)|”Rakkauden haavoittama. Vanhus Porfyrios Kausokalivialaisen elämä ja opetukset”]]'', joka on 
käännetty lähes kahdellekymmenelle kielelle, myös suomeksi ja venäjäksi. Nämä katkelmat 
ikään kuin kokoavat edellä sanotun yhteen ja esittävät tiivistetyssä muodossa sen, mikä 
näiden kahden pyhittyneen ohjaajavanhuksen mielestä on aiheemme kannalta kaikkein 
keskeisintä: 

''”Vanhempien elämä kotona pelastaa lapset ja tekee heistä hyviä. Vanhempien pitää antautua 
rakastamaan Jumalaa. Heidän on tultava pyhiksi lastensa lähellä olemalla sävyisiä, 
kärsivällisiä ja rakastavia. Heidän on joka päivä aloitettava alusta omaksumalla uusi asenne, 
into ja rakkaus lapsia kohtaan. Heidän saavuttamansa ilo ja pyhyys välittävät lapsille armon. 
Lasten huonoon käytökseen ovat yleensä syynä vanhemmat. Lapsia ei pelasteta neuvoilla, 
kurilla eikä ankaruudella. Jos vanhemmat eivät pyhity eivätkä kilvoittele, he tekevät suuria 
virheitä ja välittävät lapsilleen sisimmässään vallitsevan pahuuden. Jos vanhemmat eivät vietä 
pyhää elämää eivätkä puhu rakastavasti, paholainen kiusaa heitä lasten vastarinnalla. Juuri 
vanhempien rakkautta, yksimielisyyttä ja hyvää yhteisymmärrystä lapset tarvitsevat. Ne 
luovat turvallisuuden ja vakauden.”'' 

''”Kun vanhemmat ovat pyhiä ja välittävät pyhyyden myös lapselle ja kasvattavat hänet 
kristillisesti, silloin minkäänlaiset ympäristön huonot vaikutukset eivät tartu lapseen.”'' 

''”Aikamme yhteiskunnan ajattelutapa vahingoittaa lapsia. Sen taustalla on uudenlainen 
psykologia ja pedagogiikka, jotka on tarkoitettu ateistien lapsille. Tämä ajattelutapa johtaa 
täydelliseen piittaamattomuuteen omien tekojen seurauksista. Lopputuloksen voitte nähdä 
tämän päivän lapsista ja nuorista, jotka huutavat: ”Teidän täytyy ymmärtää meitä!” Meidän ei 
kuitenkaan pidä lähteä heidän kelkkaansa, vaan päinvastoin rukoilla heidän puolestaan ja 
sanoa heille, mikä on oikein, julistaa sitä ja elää itse sen mukaan mukautumatta heidän 
henkeensä. Meidän ei pidä luopua jalosta uskostamme, sillä me emme pysty auttamaan heitä 
omaksumalla heidän ajattelutapansa. Meidän pitää olla sitä, mitä olemme, sekä julistaa 
totuutta ja valoa.”'' 

[[Hannu Pöyhönen]], TT,<br>Athos-Säätiön toiminnanjohtaja

[[Luokka:Opetuspuheet]]