Lähdekoodi sivulle Sinisten vaarojen paimen: Isä Pentti Hakkarainen täytti 70-vuotta

[[Kuva:Hakkarainen pentti.jpg|thumb|450 px|Isä Pentti Hankkarainen saarnaa Kajaanissa ortodoksisuuden sunnuntaina 2008. Kuva: Juha Riikonen]][[Kajaanin ortodoksinen seurakunta|Kajaanin ortodoksisen seurakunnan]] kirkkoherrana lähes 40 vuotta vaikuttanut (1973-2010) rovasti, TM '''Pentti Hakkarainen''' täytti 70 vuotta 30.8.2016.

Isä Pentti syntyi luoteisessa Keski-Suomessa Karstulassa.  Hän on korostanut minulle, että syntymäkunta jätti häneen myönteiset solu- ja kehomuistin jäljet. 

Nämä myönteiset jäljet näkyivät myöhemmin nuoren seminaarilaisen harvinaisena kiintymyksenä Kuopiossa 1960-luvun puolivälissä klassiseen musiikkiin ja kaunokirjallisuuteen. 

Seminaarilaisten kaksi kuukautta kesällä 1966 kestänyt opintomatka Neuvostoliittoon, Bulgariaan, Romaniaan, Kreikkaan ja Jugoslaviaan tutustutti nuoren miehen myös bysanttilaiseen fresko- ja musiikkimaailmaan, erityisesti Kreikan [[Athos-vuori|Athos-vuoren]] luostareissa ja Bulgariassa. 

Pentti Hakkarainen oppi, että bysanttilaisen musiikin päämäärä on saada aikaan ihmisessä katumusta ja ylistystä, ei sentimentaalista tunteilua.  Hyvin opinnoissaan menestynyt pappisseminaarilainen löysi musiikin ja kirjallisuuden henkisesti rikastuttavan maailman, joka kantaa häntä yhä eläkevuosina. 

Isä Pentti lukee paljon, kuuntelee monipuolisesti klassista musiikkia ja vanhaa kirkkomusiikkia ja seuraa tiiviisti maailman menoa. 

Nuoreen seminaarilaiseen jätti ihmisenä Kuopion vuosina (1963-1969) syvimmät jäljet silloinen Kuopion piispa Eino Sormunen (k. 1972) teologis-filosofisine teoksineen ja kulttuuriesseineen.

Isä Pentti on viitannut keskusteluissamme usein siihen, että piispa Eino Sormunen oli kulttuurin alueella harvinaisen asiantunteva ja monipuolisesti sivistynyt kirkonmies, jota huoletti kristillisyyden tehtävän oheneminen kulttuurielämässä sekä lisääntyvässä moniarvoistuvassa kulttuurijulkisuudessa.


== Monipuoliset ja toimivat suhteet ympäröivään yhteiskuntaan ==


Isä Pentti tunnetaan paitsi Kainuussa myös laajalti maakunnan ulkopuolella elämää syvällisesti tuntevana ja ymmärtävänä kirkonmiehenä. Hän loi lähes neljäkymmentä vuotta kestäneen kirkkoherrakautensa aikana monipuoliset ja toimivat suhteet ympäröivään yhteiskuntaan. Noina vuosikymmeninä Kajaanin ortodoksinen seurakunta oli lähetyksellinen seurakunta sanan laajassa merkityksessä. 

FT Jorma Keränen kirjoitti teoksessa Kirkko Kainuussa 450 vuotta (2009): Kirkkoherra Pentti Hakkarainen on saavuttanut pitkän ja ansiokkaan toimikautensa aikana laajaa arvostusta seurakuntansa ja kirkkokuntansa ulkopuolella aina ulkomaita myöten. Hän on tullut tunnetuksi ahkerana, syvällisenä ja monipuolisena ajattelijana, puhujansa ja kirjoittajana sekä Kainuussa että valtakunnallisessa kristillisten yhteisöjen ekumeenisessa toiminnassa.

Isä Pentti joutui jo ensimmäisinä seurakunnan esimiehen vuosinaan pohtimaan ja toteuttamaan uudella tavalla kirkollisen työn luonteen. 

Hänen papillisessa työssään näkyivät jo 1970-luvulla taide- ja musiikkiterapian käytännön havainnot ja toteutukset kirkon ulkopuolella pidetyissä luennoissa, sairaaloiden ja lukuisten työyhteisön henkilöiden kohtaamisessa. Tämä kaikki avasi nuorelle kirkkoherralle uuden näkökulman ihmisen kohtaamiseen. 

Jo varhain isä Pentti oppi pastoraalisessa työssään, ettei pappeus suojaa pastoraalisen työntekijää vaikeuksilta. Monenlaiset seurakunnalliset kuppikunnat opettivat hänelle kantapään kautta, että papillinen työ on äärimmäisen kuluttavaa ja työhön ei ole aina helppo keskittyä. Kriisin aiheita olivat seurakunnan sisäiset pelisäännöt, jossa opposition kovuus ja julmuus verhoutuivat helposti mukamas oikeutettuun suuttumukseen pappia kohtaan.
Isä Pentti kirjoittaa, että pappi tarvitsee itselleen armoa ja hyväksymistä. Sitä isä Pentille antoivat kirkkoherravuosina ihmisten myönteinen kohtaaminen, klassinen musiikki ja kirjallisuus. 

Isä Pentti nosti opetuksissaan esille aikamme yhteiskunnallisen elämän arvomaailman kylmenemisen ja kovenemisen, ortodoksisen arvomaailman hämärtymisen, toisista ihmisistä välittämisen ja yhteisöllisen huolenpitämisen katoamisen. 

Isä Pentti avautui pastoraalisessa työssään ulospäin maailmaan. Hän taisteli työssään luovan, humaanin ja sisäisesti vapaan ihmisyyden puolesta.
 
Isä Pentin sosiaalinen kirkollisuus on harvinaista paikalliskirkossamme, jossa kirkollisen elämän sisältö ja olemus korvataan usein ulkoisella toiminnalla, piinkovalla hallinnolla ja kultilla.

Sinisten vaarojen paimen, rovasti Pentti Hakkarainen on välittömänä ja ulospäin suuntautuva ihmisenä parhaimmillaan ihmisten parissa heidän elämänsä arjessa, surussa ja ilossa. Hän toimi aktiivisesti myös suomalaisen ekumeenisen toiminnan pioneerina Kajaanissa ja laajemminkin jo 1970-luvun alusta lähtien.  

Ortodoksisen kirkon näkyvyys yhteiskunnassa merkitsi isä Pentti Hakkaraisen kirkkoherrakautena merkittävää kasvua. Sisäänpäin kääntyneestä karjalais-etnisestä evakkoseurakunnasta kehittyi lähetyksellinen ortodoksinen yhteisö, josta isä Pentti kantoi vastuullisesti huolta.

Isä Pentin kirkkoherravuosina ortodoksiseen kirkkoon liittyi yli 700 ihmistä. Toki tämä ei miellyttänyt niitä seurakunnan jäseniä, jotka olisivat halunneet elää edelleenkin evakkoseurakunnallisessa getossa.


== Kirkko on terapeuttinen yhteisö ==


Isä Pentin tapa lähestyä ortodoksisen kirkon opetuksellista perinnettä ja elämää perustuu kirkollisuuteen ja liturgisuuteen. Hänen toimittamansa jumalanpalvelukset ja liturgiset saarnat ja opetuspuheet ovat pyrkineet selkeästi kasvattamaan ihmisiä sisälle Kirkon jumalanpalveluselämään, mutta myös niin että jumalanpalvelus alkaa vähitellen kasvattaa ja opettaa ihmisiä.

Kirkon palvelutehtävä alkaa kirkkorakennuksessa toimitettavista pyhistä palveluksista. Jumalanpalvelusten tehtävänä on johtaa ihmisiä palvelemaan lähimmäisiään myös kirkkorakennuksen ulkopuolella.  

Bysanttilainen liturginen elämä painottaa isä Pentin mukaan ajattomasti, ettei ketään jätetä yksin! Hän muistuttaa, että vain sisäisen kodin löytänyt ihminen on valmis jakamaan turvallisuuden, läheisyyden ja empatian lähimmäisensä kanssa. 

Isä Pentti kirjoittaakin siitä, että ortodoksiset isät ja opettajat puhuvat sisäisen kodin tärkeydestä. Nämä Bysantin hengelliset opettajat olivat myötäelävän rakkauden peilejä, jotka kasvattivat kodittomaan ihmiseen sisäisen kodin ja lähimmäisen rakastavan kohtaamisen. 

Hän korostaa kirjoituksissaan, että bysanttilaisen maailmankuvan ydin oli ihmisten nöyryydessä ja sisäisen ihmisen etsimisessä ja löytämisessä. Bysanttilaisten hengellisten opettajien näkemys ihmiselämän eheytymisestä hengellisenä kasvamisena on isä Pentin mielestä kestävä ja ajankohtainen.

Mutta isä Pentti on vakuuttunut, että ilman lähimmäisen rakastavaa kohtaamista eli askeesia ei ole ortodoksista elämää, ei kilvoittelua eikä edistymistä. Maallisesti organisoitu ja hallittu kirkko on jäsenissään avuton ja voimaton saatanan hajottavia voimia vastaan.

Isä Pentin mielestä kirkollisen luovuuden kahleet nousevat usein ihmisen käsittelemättömistä peloista. Kirkollisen elämän kaikilla tasoilla ihmisen kiusauksena on jäädä pelkojen gettoon, sen sijaan että hän etsisi armahtavan Jumalan rakkautta ja anteeksiantamusta. 

Sellainen ihminen ei uskalla koskaan kohdata omia minuutensa pimeitä ja sairaita puolia. Heikkoudet ja moraaliset lankeemukset ovat hänen mukaansa aina toisissa ihmisissä!

Ortodoksinen hengellinen kasvaminen edellyttää, että ihminen ottaa vastaan terapeuttista ohjausta, lohdutusta ja Kirkon hengen mukaisia neuvoja elämän korjaamiseksi ja eheyttämiseksi.

Ortodoksisen kirkon hengellisen elämän merkitys tulee esiin siinä, miten se hoitaa ihmistä. Todellinen rukous, kilvoittelu ja diakonia levittäytyvät kirkon jäsenen kaikkiin asioihin, puhdistaa ja hoitaa terveeksi synnin ja himojen maailmasta. Kaikki tämä tulee todelliseksi Jumalan terapeuttisessa kohtaamisessa.

Kirkon pyhät isät sanovat, että voittamalla ihmiskeskeisen filosofian, itsekkyyden ja itserakkauden ihminen alkaa kasvaa aidoksi ihmiseksi. Silloin hän kohtaa Jumalan ja lähimmäisensä kunnioituksella ja rakkaudella.
Kajaanin pääkirkon maalaukset kertovat isä Pentin teologisesta asiantuntemuksesta ja taiteellisesta perehtyneisyydestä vanhaan bysanttilaiseen perinteeseen. Bysantin fresko ja ikonitaide julistaa Kajaanin ortodoksisessa pääkirkossa suomalaisessa paikalliskirkossa ainutlaatuisesti Bysantin kirkon terapeuttista teologiaa, joka on ikonitaiteellisesti tuiki harvinaista Suomessa.

Rovasti Pentti Hakkarainen on ortodoksisen kirkon ulkopuolella kysytty ja pidetty puhuja ja luennoitsija. Hän on kirjoittanut toistakymmentä teosta, teologisia artikkeleita, kolumneja ja ortodoksisen perinteen esittelyjä. Kaikkiaan kirjoitettuja tekstejä on kertynyt vuosien mittaan yli kaksi tuhatta.

Hänen lukuisat haastattelunsa ja aamuhartautensa Kainuun paikallisradiossa tai Radio Kajauksessa ovat saaneet osakseen myönteistä huomiota ortodoksisen kirkon ulkopuolisissa kuulijoissa. 
Isä Pentti on avannut monipuolisesti paikallisradion kuuntelijoille Bysantin kirkon uskoa, rukousta, askeesia ja kokemuksellista teologiaa.

Isä Pentin monipuolista ja uskottavaa pastoraalista työtä kuvastaa voimakkaasti ortodoksisen isien näkemys Kirkosta sairaalana ja poliklinikkana. Kirkko on hänelle terapeuttinen yhteisö, jossa hoidetaan Kristuksessa synnin ja himojen haavoittamia ihmisiä.


== Palkitsemisia ja tunnustuksia ==


Rovasti Pentti Hakkaraisen pitkään papilliseen palvelutehtävään sisältyy useita palkitsemisia ja tunnustuksia.

Kainuun Prikaati myönsi hänelle arvostetun Kainuun Ristin 1979. Kultaristin kanto-oikeuden isä Pentti sai 1983, rovastin arvon 1992 ja koruristin kanto—oikeuden 2000. 

Isä Pentti suoritti työnsä ohella teologian kandidaatin tutkinnon Joensuun yliopistossa ja hänelle myönnettiin teologian maisterin arvo 25.8.1993.

Isä Pentti sai Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkin 4.6.1994 ja Sotilasansiomitalin 4.6.1996. Hänelle myönnettiin Kaleva-lehden hopeinen 100-vuotismitali 1999 ja Rajavartioston ansioristi 2004.

Ortodoksisten pappien liitto valitsi hänet syksyllä 2005 vuoden papiksi.

Kajaanin kaupunki myönsi isä Pentille itsenäisyyspäivänä 6.12. 2005 kulttuuripalkinnon. Palkintoperusteluissa korostui hänen vahva sivistyksellinen ja kulttuurihistoriallinen tuntemuksensa. 

Tämän sivistyksellisen ja kulttuurihistorian tuntemuksen ajattomin esimerkki on Kajaanin Kristuksen kirkastumisen kirkon arvokas seinämaalauskokonaisuus. 

Perusteluissa mainittiin lisäksi myös Sotkamon ortodoksisen kirkon, Paltamon ja Suomussalmen tsasounien ikonit.

Kainuun Lausujat valitsivat isä Pentin Kainuun vuoden puhujaksi 2008 Eino Leino-talossa Paltaniemellä. Perusteluissa nousi esiin hänen sanankäytön kansantajuisuus, elämänläheisyys ja kuulijoiden kohtaaminen ja monipuolinen kulttuurin tuntemus. 

Perusteluissa kiteytyy isä Pentin poikkeuksellisen monipuolinen toiminta ortodoksisena pappina ja kristittynä.

Syyskuussa ilmestyy teoksena isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, kirkollisesta kasvusta ja kulttuurista nimellä: Bysantin hengellisestä terapiaa Kainuussa II. Teoksen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2009.

Isä Pentille, monia, monia Jumalan hoitavan rakkauden täyttämiä vuosia!

'''Isä [[Jarmo Hakkarainen]]'''


== Kirjallisuutta ==


Hakkarainen, Pentti
* 1979	Kirkko – uusi todellisuus. Joensuu.
* 1994	Sinisten vaarojen paimen. Artikkeleita ja puheita 1971-1994. Joensuu.
* 1998	 Kirkko luovana yhteisönä. Oulun ortodoksisen hiippakunnan säätiö. Jyväskylä.
* 2009	Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Isä Pentti Hakkaraisen 60-vuotisjuhlarahasto/ Kajaanin ortodoksinen seurakunta. Joensuun yliopistopaino. Joensuu.
* 2016	Bysantin hengellistä terapiaa Kainuussa II. Isä Pentti Hakkaraisen ajatuksia kirkosta, hengellisestä kasvusta ja kulttuurista. Grano. Jyväskylä.

[[Luokka:Henkilöt]]