Lähdekoodi sivulle Sisäänpäin kääntyneisyys ei ole koskaan ollut ominaista ortodoksiselle kirkolle

== Ekumeeninen patriarkka: ==
=== Sisäänpäin kääntyneisyys ei ole koskaan ollut ominaista ortodoksiselle kirkolle ===
<br>
([https://www.ortodoksi.net/images/d/da/Bartho_stefanos_nikea_2024-on3.mp3 '''Kuuntele''' artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona], avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)<br>
[[Kuva:Ensimmainen ekumeeninen kirkolliskokous Nikea.jpg|400px|thumb|<center>''Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous, Nikea 325'', ikoni<br><small>''Kuva Wikipedia''</small></center>]]
Ekumeeninen patriarkka '''Bartholomeus''' johti perjantaina 27. joulukuuta 2024 [[Stefanos ensimmäinen marttyyri|''Pyhän Stefanoksen'']], ensimmäisen marttyyrin ja arkkidiakonin juhlapäivänä, jumalallista liturgiaa Konstantinopolin bulgariakielisen ortodoksisen yhteisön kirkossa Balatissa.<br>
<br>
Hienostunut rautakirkko, sen jälkeen kun ekumeeninen patriarkaatti vuonna 1945 palautti yhteyden Bulgarian kansan kanssa, on sittemmin ollut Konstantinopolin äitikirkon hengellisen ja kanonisen lainkäyttövallan alainen.<br>
<br>
Ekumeeninen patriarkka puhui puheessaan marttyyrikuoleman merkityksestä kirkon elämässä. Ekumeeninen patriarkka korosti sitten toistakin merkittävää vuosipäivää, jota kirkko tulee muistelemaan vuonna 2025.<br>
<br>
Keskeisenä asiana tulee olemaan [[Ensimmäinen ekumeeninen kirkolliskokous|Nikean ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen]] 1700-vuotisjuhla. Patriarkka painotti, että tämä vuonna 325 pidetty kirkolliskokous on ollut ratkaiseva virstanpylväs kirkon asioiden kehityksessä ja ilmentää kirkon alkuperäistä konsiliaarisuutta eli yhteisöllisyyttä.<br>
<br>
Bartholomeos korosti ''"Nikean hengen"'' merkitystä, jonka hän katsoi ohjanneen kaikkia myöhempiä ekumeenisia kirkolliskokouksia ja läpäisevän näin kirkon elämän kaikissa muodoissaan ja heijastaa sen todellista syvyyttä. Hän muistutti jakamattoman kirkon ajasta ja yhteisistä kristillisistä arkkityypeistä sekä korosti konsiliaarisuuden arvoa kristikunnan nykyisyydelle ja tulevaisuudelle.<br>
<br>
Patriarkka kuvasi ortodoksisen kirkon vaalivan arvokasta uskon ja ihmisrakkauden perinnettä, joka yhdistää Jumalan palvelemisen ja lähimmäisenrakkauden. Hän painotti, että ortodoksiselle kirkolle eivät ole koskaan olleet ominaisia sisäänpäin kääntyneisyys tai sulkeutuneisuus, vaan se on aina kunnioittanut eri kansojen ainutlaatuisia kulttuureja ja piirteitä. Patriarkka korosti uskon yhdistävää voimaa kulttuurieroista huolimatta ja näki kulttuurierot mahdollisuutena hedelmälliseen kulttuurienväliseen vuoropuheluun ja yhteistyöhön.<br>
<br>
Ortodoksisen kirkon elämä kattaa ja ilmentää ortodoksisten kansojen identiteettiä muovanneita arvoja ja periaatteita, jotka ovat määritelleet heidän historiallista matkaansa ja ovat tae heidän tulevaisuudelleen. Ortodoksisuus on korvaamattoman arvokkaan uskon ja hyväntekeväisyyden perinteen ylläpitäjä, joka ilmentää katkeamattoman yhteyden Jumalalle omistautumisen ja lähimmäisen rakkauden välillä.<br>
<br> 
Se tarjoaa näkemyksen elämästä ja vapaudesta, edistää yhteisöllisyyttä ja viljelee yleismaailmallista solidaarisuuden kulttuuria. Introverttius ja sulkeutuneisuus eivät ole koskaan olleet tyypillisiä ortodoksiselle kirkolle sen historian aikana. Välinpitämättömyys historiaa ja kulttuuria kohtaan ei ole sopusoinnussa teologisesti oikean käsityksen kanssa kirkon ''"ei-maailmallista"'' -luonteesta.<br>
<br>
Tämän ekumeenisen hengen ohella Kristuksen Pyhän Suuren Kirkon perinne sisältää kunnioituksen eri kansojen ainutlaatuisia kulttuureja ja ominaispiirteitä kohtaan. Se tukee uskoa siihen, että usko yhdistää ja ylittää kulttuurierot, jotka sen sijaan, että ne olisivat esteitä rauhanomaiselle rinnakkaiselolle, voivat toimia hedelmällisen kulttuurienvälisen viestinnän ja yhteistyön välineenä.<br>
<br>
(''Lähde: [https://orthodoxtimes.com/ecumenical-patriarch-introversion-has-never-been-characteristic-of-the-orthodox-church/ Orthodox Times]'')

[[Luokka:Opetuspuheet]]