Antoni Siijalainen - Muutoshistoria

Hannu (6. joulukuuta 2012 kello 13.33)

2012-12-06T13:33:36Z

← Vanhempi versio		Versio 6. joulukuuta 2012 kello 13.33
Rivi 36:		Rivi 36:

	=== Tropari, 1. säv. ===		=== Tropari, 1. säv. ===
	:: Oi Antoni, sinä sanouduit irti maailmasta uskon innossa, \| ja etsit ainoata Jumalaa koko sydämestäsi. \| Sinä vetäydyit kauas erämaahan vesien läheisyyteen, \| itkien ja työtä tehden elit enkelien elämää. \| Viisaasti sinä keräsit munkkien paljouden. \| Älä jätä ~~meittä~~ ja rukoile lakkaamatta Pyhää Kolminaisuutta päästämään meidät kaikesta pahasta ja pelastamaan meidän sielumme.		:: Oi Antoni, sinä sanouduit irti maailmasta uskon innossa, \| ja etsit ainoata Jumalaa koko sydämestäsi. \| Sinä vetäydyit kauas erämaahan vesien läheisyyteen, \| itkien ja työtä tehden elit enkelien elämää. \| Viisaasti sinä keräsit munkkien paljouden. \| Älä jätä meitä ja rukoile lakkaamatta Pyhää Kolminaisuutta päästämään meidät kaikesta pahasta ja pelastamaan meidän sielumme.

	=== Kontakki, 8. säv. ===		=== Kontakki, 8. säv. ===

Petja (2. syyskuuta 2012 kello 09.10)

2012-09-02T09:10:08Z

← Vanhempi versio		Versio 2. syyskuuta 2012 kello 09.10
Rivi 49:		Rivi 49:
	[[Luokka:Karjalan valistajat]]		[[Luokka:Karjalan valistajat]]
	[[Luokka:Venäläiset pyhät]]		[[Luokka:Venäläiset pyhät]]
			[[Luokka:Joulukuu]]
			[[Luokka:1400-luvun pyhät]]
			[[Luokka:1500-luvun pyhät]]

Hannu (12. joulukuuta 2009 kello 11.44)

2009-12-12T11:44:02Z

← Vanhempi versio		Versio 12. joulukuuta 2009 kello 11.44
Rivi 1:		Rivi 1:
	Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt [[pyhittäjä]] '''Antoni Siijalainen''' (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi [[Karjalan valistajat\|Karjalan valistajiin]].		Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt [[pyhittäjä]] '''Antoni Siijalainen''' (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi [[Karjalan valistajat\|Karjalan valistajiin]].

			== Sävyisä ja hurskas ==
⚫	Jo varhain Andrei osoitti hyveellisyydellään ja ~~pyhdassydämisyydellään~~ olevan vanhempiensa hartaasti toivoma esikoispoika, joka elämässään eli ja oli sävyisä ja hurskautta harrastava.

		⚫	Jo varhain Andrei osoitti hyveellisyydellään ja puhdassydämellisyydellään olevan vanhempiensa hartaasti toivoma esikoispoika, joka elämässään eli ja oli sävyisä ja hurskautta harrastava.

			== Avioliitto ja leskeys ==

	25 vuoden ikäisenä Andrei muutti Novgorodiin, avioitui ja joutui varsin nopeasti leskeksi vaimon kuoltua. Kaiken kokemansa johdosta Andrei palasi kotiseudulleen, antoi omaisuutensa köyhille ja lähti pyhittäjä [[Pahomi Kenjärveläinen\|Pahomi Kenjärveläisen]] perustamaan Kenjärven [[Kristuksen kirkastuminen\|Kristuksen kirkastumisen]] luostariin. Siellä hänet vihittiin munkiksi vuonna 1508 munkkinimellä Antoni pyhittäjä [[Antonios Suuri\|Antonios Suuren]] mukaan.		25 vuoden ikäisenä Andrei muutti Novgorodiin, avioitui ja joutui varsin nopeasti leskeksi vaimon kuoltua. Kaiken kokemansa johdosta Andrei palasi kotiseudulleen, antoi omaisuutensa köyhille ja lähti pyhittäjä [[Pahomi Kenjärveläinen\|Pahomi Kenjärveläisen]] perustamaan Kenjärven [[Kristuksen kirkastuminen\|Kristuksen kirkastumisen]] luostariin. Siellä hänet vihittiin munkiksi vuonna 1508 munkkinimellä Antoni pyhittäjä [[Antonios Suuri\|Antonios Suuren]] mukaan.

			== Munkkeus ja kilvoittelu ==

	Antoni osoitti elämällään myös luostarissa suurta hartautta ja kilvoittelua, mutta myös nöyryyttä ja auttamishaluaan esimerkiksi sairaita kohtaan. Hänet vihittiin melko pian papiksi, koska luostarissa ei tuohon aikaan ollut pappismunkkia.		Antoni osoitti elämällään myös luostarissa suurta hartautta ja kilvoittelua, mutta myös nöyryyttä ja auttamishaluaan esimerkiksi sairaita kohtaan. Hänet vihittiin melko pian papiksi, koska luostarissa ei tuohon aikaan ollut pappismunkkia.

			== Erakko ja luostarin perustaja ==
⚫	Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan [[erakko]]na. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle ~~Holmogorya~~ eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.

		⚫	Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan [[erakko]]na. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle Holmogorija eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.

	Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ajoittain ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus [[ikoni]]maalaukseen sai jatkoa luostarissa, kun hän maalasi [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] kirkkoon [[ikonostaasi]]n.		Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ajoittain ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus [[ikoni]]maalaukseen sai jatkoa luostarissa, kun hän maalasi [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] kirkkoon [[ikonostaasi]]n.

			== Igumeni ja paluu erakoksi ==

	Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin [[igumeni]]na jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.		Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin [[igumeni]]na jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.

			== Pyhittäjän kuolema ==

	Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljestön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.		Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljestön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.

			== Kanonisointi ja muistopäivä ==

	23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.		23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

	'''[[Käyttäjä:Hannu\|Hannu Pyykkönen]]'''		'''[[Käyttäjä:Hannu\|Hannu Pyykkönen]]'''

			== Tropari ja kontakki ==

			=== Tropari, 1. säv. ===
			:: Oi Antoni, sinä sanouduit irti maailmasta uskon innossa, \| ja etsit ainoata Jumalaa koko sydämestäsi. \| Sinä vetäydyit kauas erämaahan vesien läheisyyteen, \| itkien ja työtä tehden elit enkelien elämää. \| Viisaasti sinä keräsit munkkien paljouden. \| Älä jätä meittä ja rukoile lakkaamatta Pyhää Kolminaisuutta päästämään meidät kaikesta pahasta ja pelastamaan meidän sielumme.

			=== Kontakki, 8. säv. ===
			:: Lapsuudestasi asti sinä uuvutit lihas paastolla ja rukouksella, sekä otit ristisi ja seurasit Kristusta. \| Sinä täytit matkasi taivaaseen ilossa ja seisot pyhien kanssa nyt Kolminaisuuden edessä. \| Älä unohda laumaasi, joka sinua kunnioittaa, jotta kaikki huutaisivat kiittäen; \|\| Iloitse viisas ja vanhurskas Antoni, erämaan asukkaiden opastaja!

	== Kirjallisuutta ==		== Kirjallisuutta ==

Domna (24. lokakuuta 2009 kello 08.09)

2009-10-24T08:09:59Z

← Vanhempi versio		Versio 24. lokakuuta 2009 kello 08.09
Rivi 9:		Rivi 9:
	Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan [[erakko]]na. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle Holmogorya eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.		Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan [[erakko]]na. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle Holmogorya eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.

	Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ~~ajaoittain~~ ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus [[ikoni]]maalaukseen ~~jai~~ jatkoa luostarissa, kun hän maalasi [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] kirkkoon [[ikonostaasi]]n.		Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ajoittain ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus [[ikoni]]maalaukseen sai jatkoa luostarissa, kun hän maalasi [[Pyhä Kolminaisuus\|Pyhän Kolminaisuuden]] kirkkoon [[ikonostaasi]]n.

	Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin [[igumeni]]na jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.		Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin [[igumeni]]na jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.

	Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan ~~veljesön~~ hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.		Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljestön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.

	23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.		23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

Hannu (26. tammikuuta 2009 kello 17.41)

2009-01-26T17:41:18Z

← Vanhempi versio		Versio 26. tammikuuta 2009 kello 17.41
Rivi 15:		Rivi 15:
	Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljesön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.		Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljesön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.

	23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[~~Venäjän~~ ~~ortodoksinen~~ ~~kirkko~~\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.		23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi\|kanonisoitiin]] [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti\|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

	'''[[Käyttäjä:Hannu\|Hannu Pyykkönen]]'''		'''[[Käyttäjä:Hannu\|Hannu Pyykkönen]]'''

	~~'''~~Kirjallisuutta~~:'''~~		== Kirjallisuutta ==

	* Munkki [[Serafim (munkki)\|Serafim]] (toim.): [[Synaksarion]] - joulukuu		* Munkki [[Serafim (munkki)\|Serafim]] (toim.): [[Synaksarion]] - joulukuu
	o Pyhittäjä Antoni Siijajokelainen, Karjalan valistaja ss. 111 - 116		** Pyhittäjä Antoni Siijajokelainen, Karjalan valistaja ss. 111 - 116

	[[Luokka:Pyhät]]		[[Luokka:Pyhät]]

Petja: Ak: Uusi sivu: Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt pyhittäjä '''Antoni Siijalainen''' (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi Karjalan valistajiin. Jo varhain...

2008-12-07T15:06:40Z

Ak: Uusi sivu: Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt pyhittäjä '''Antoni Siijalainen''' (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi Karjalan valistajiin. Jo varhain...

Uusi sivu

Vuonna 1478 Vienan Kehtassa syntynyt [[pyhittäjä]] '''Antoni Siijalainen''' (siviilinimeltään Andrei) luetaan kuuluvaksi [[Karjalan valistajat|Karjalan valistajiin]].

Jo varhain Andrei osoitti hyveellisyydellään ja pyhdassydämisyydellään olevan vanhempiensa hartaasti toivoma esikoispoika, joka elämässään eli ja oli sävyisä ja hurskautta harrastava.

25 vuoden ikäisenä Andrei muutti Novgorodiin, avioitui ja joutui varsin nopeasti leskeksi vaimon kuoltua. Kaiken kokemansa johdosta Andrei palasi kotiseudulleen, antoi omaisuutensa köyhille ja lähti pyhittäjä [[Pahomi Kenjärveläinen|Pahomi Kenjärveläisen]] perustamaan Kenjärven [[Kristuksen kirkastuminen|Kristuksen kirkastumisen]] luostariin. Siellä hänet vihittiin munkiksi vuonna 1508 munkkinimellä Antoni pyhittäjä [[Antonios Suuri|Antonios Suuren]] mukaan.

Antoni osoitti elämällään myös luostarissa suurta hartautta ja kilvoittelua, mutta myös nöyryyttä ja auttamishaluaan esimerkiksi sairaita kohtaan. Hänet vihittiin melko pian papiksi, koska luostarissa ei tuohon aikaan ollut pappismunkkia.

Jonkin ajan kuluttua pappismunkki Antoni pyysi ja sai luvan lähteä kilvoittelemaan [[erakko]]na. Hän lähti luostarista kahden munkin, Aleksanterin ja Joakimin kanssa Jemtsajoelle, jonne he rakensivat tarvittavat asunnot ja pienen kirkon. Tämä pieni kolmen munkin yhteisö täydentyi pian uusilla tulijoilla, mutta he joutuivat ympäristön ihmisten painostuksesta lähtemään pois paikaltaan ja matka vei heidät edelleen kohti pohjoista lähelle Holmogorya eli nykyisen Arkangelin ympäristöön Mikaelinjärvelle, josta alkaa Siijajoki. Sinne he monenlaisten vaiheiden jälkeen perustivat kuuluisan Siijajoen luostarin noin vuoden 1520 tienoilla.

Luostari toimi niukan toimeentulon turvin ja ajaoittain ravintokin oli tiukassa. Erilaisten ihmeellisten tapahtumien seurauksena elämä ja kilvoittelu kuitenkin jatkui luostarissa. Veljestön määrä kasvoi ja uusia rakennuksia ja kirkkoja rakennettiin. Jo lapsena alkanut Antonin harrastus [[ikoni]]maalaukseen jai jatkoa luostarissa, kun hän maalasi [[Pyhä Kolminaisuus|Pyhän Kolminaisuuden]] kirkkoon [[ikonostaasi]]n.

Pyhittäjä Antoni toimi Siijajoen pyhän Kolminaisuuden luostarin [[igumeni]]na jonkin aikaa ollen koko ajan itse oivana esimerkkinä muille kilvoittelijoille niin hurskauselämässä kuin maallisissa töissäkin. Kuitenkin hänen osakseen tullut kunnioitus kiusasi pyhittäjää ja hän luovutti johtamisen munkki Feognostille ja vetäytyi itse erakkoelämään ensin Dubnitskijärven saareen ja vähän ajan kuluttua Palunjärvelle.

Tämä vaihe ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun hänen piti palata takaisin johtamaan jälleen luostariaan veljesön hartaiden pyyntöjen vuoksi ja myöskin oman vanhuuden ja sairauden tuomien rajoitusten vuoksi. Luostarissa eläessään hän myöhemmin nimitti itselleen seuraajan ja alkoi sitten valmistautua itse ja valmistella muitakin lähestyvään omaan kuolemaansa, joka tapahtuikin vuonna 1556, jolloin pyhittäjä Antoni Siijajokelainen nukkui pois 79 vuoden iässä.

23 vuotta kuolemansa jälkeen vuonna 1579 pyhittäjä Antoni Siijajokelainen [[kanonisointi|kanonisoitiin]] [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän kirkon]] toimesta ja hänen muistopäiväänsä alettiin viettää hänen kuolinpäivänään joulukuun 7. päivänä. Häntä muistellaan myös Karjalan valistajien yhteisenä muistopäivänä, joka sijoittuu aina vuosittain lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

'''[[Käyttäjä:Hannu|Hannu Pyykkönen]]'''

'''Kirjallisuutta:'''

* Munkki [[Serafim (munkki)|Serafim]] (toim.): [[Synaksarion]] - joulukuu
o Pyhittäjä Antoni Siijajokelainen, Karjalan valistaja ss. 111 - 116

[[Luokka:Pyhät]]
[[Luokka:Karjalan valistajat]]
[[Luokka:Venäläiset pyhät]]