Kirkko pelastuksen tienä (opetuspuhe) - Muutoshistoria

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 20.28)

2009-10-22T20:28:39Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 20.28
Rivi 1:		Rivi 1:
⚫	== Rukouksen laki on uskon laki ==

	[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä [[Jeesus\|Kristuksessa]] [[Isä (Jumala)\|Jumalan]] ja [[Pyhä Henki\|Pyhän Hengen]] kanssa, ''totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha'' ja ''pelastus''. Kristus ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.		[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä [[Jeesus\|Kristuksessa]] [[Isä (Jumala)\|Jumalan]] ja [[Pyhä Henki\|Pyhän Hengen]] kanssa, ''totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha'' ja ''pelastus''. Kristus ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.

		⚫	== Rukouksen laki on uskon laki ==

	[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|250px\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]][[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1.Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ''kosmisen, [[Ekklesiologia\|ekklesiologisen]]'' ja ''[[Eskatologia\|eskatologisen]]'' ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].		[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|250px\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]][[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1.Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ''kosmisen, [[Ekklesiologia\|ekklesiologisen]]'' ja ''[[Eskatologia\|eskatologisen]]'' ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 14.51)

2009-10-22T14:51:31Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 14.51
Rivi 1:		Rivi 1:
	== Rukouksen laki on uskon laki ==		== Rukouksen laki on uskon laki ==

	[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä Kristuksessa Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa, ~~’’’totuuden~~ tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, ~~rauha’’’~~ ja ~~’’’pelastus’’’~~. [[Kristus]] ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.		[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä [[Jeesus\|Kristuksessa]] [[Isä (Jumala)\|Jumalan]] ja [[Pyhä Henki\|Pyhän Hengen]] kanssa, ''totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha'' ja ''pelastus''. Kristus ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.

		⚫	[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|250px\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]][[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1.Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ''kosmisen, [[Ekklesiologia\|ekklesiologisen]]'' ja ''[[Eskatologia\|eskatologisen]]'' ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].
	[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|250px\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]
⚫	Ortodoksisen jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1. Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[~~http://www.ortodoksi.net/index.php/~~Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ~~’’’kosmisen~~, ~~ekklesiologisen’’’~~ ja ~~’’’eskatologisen’’’~~ ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].

	Maallistunut ihminen saattaa olla uskonnollinen ihminen, joka toteuttaa uskonnollisia “velvoitteitaan”. Hän voi liittää isä Alexanderin mielestä maallistumisensakin Jumalaan ja tehdä sen uskonnolliseksi kirkollisten ohjelmien, [[Ekumenia\|ekumeenisten]] suunnitelmien kohteeksi, [[kirkolliskokous]]ten aiheeksi tai teologian tutkimuskohteeksi. Kun ihminen hylkää Jumalan läsnäolon tilalle tulevat rituaalit: länsimainen uskonnollinen [[sekularismi]] huipentuu ehkä vapaamuurariudessa, joka on miltei kokonaan pitkälle kehitettyjä “symbolismin” kyllästämiä seremonioita. [[Bysantti]]laisessa jumalanpalveluksessa [[hymni]]t, [[ikoni]]t, toimitukset ja yhteinen juhlallinen toiminta liittävät Eukaristian kaikkiin luomakunnan asioihin. Isä Alexanderin mukaan ortodoksisen teologian tulee jälleen rakentua Kirkon todelliseen kokemukseen, [[liturgia]]n tulee uudelleen löytää teologinen merkityksensä: rukouksen laki on uskon laki.		Maallistunut ihminen saattaa olla uskonnollinen ihminen, joka toteuttaa uskonnollisia “velvoitteitaan”. Hän voi liittää isä Alexanderin mielestä maallistumisensakin Jumalaan ja tehdä sen uskonnolliseksi kirkollisten ohjelmien, [[Ekumenia\|ekumeenisten]] suunnitelmien kohteeksi, [[kirkolliskokous]]ten aiheeksi tai teologian tutkimuskohteeksi. Kun ihminen hylkää Jumalan läsnäolon tilalle tulevat rituaalit: länsimainen uskonnollinen [[sekularismi]] huipentuu ehkä vapaamuurariudessa, joka on miltei kokonaan pitkälle kehitettyjä “symbolismin” kyllästämiä seremonioita. [[Bysantti]]laisessa jumalanpalveluksessa [[hymni]]t, [[ikoni]]t, toimitukset ja yhteinen juhlallinen toiminta liittävät Eukaristian kaikkiin luomakunnan asioihin. Isä Alexanderin mukaan ortodoksisen teologian tulee jälleen rakentua Kirkon todelliseen kokemukseen, [[liturgia]]n tulee uudelleen löytää teologinen merkityksensä: rukouksen laki on uskon laki.

			== Ortodoksinen teologia on ortodoksis-kristillisen uskon tiedettä ==
⚫	~~Ortodoksinen teologia on ortodoksis-kristillisen uskon tiedettä.~~ Jokainen ortodoksikristitty on kutsuttu kirkollisessa elämässä puolustamaan Kirkon totuutta (vrt. Apt.15:22 - 28). Sanan laajassa merkityksessä koko kirkkoruumiin tulee harjoittaa teologiaa elämässään ja [[askeesi]]ssaan. Kolmiyhteinen Jumala on itsessään ykseyden ikoni. Kirkon opetuksellinen arvovalta perustuu ennen muuta paikallisiin ja [[Ekumeeniset kirkolliskokoukset\|yleisiin (ekumeenisiin) kirkolliskokouksiin]]. Kirkko harjoittaa teologiaa jumalanpalveluksessa, [[evankeliumi]]n julistamisessa ja lähimmäisen rakastamisessa ja luo näin dynaamiseen perustan Kirkolle. Autenttinen teologia on aina luonteeltaan kirkollista. Ortodoksinen kirkko lähestyy sekä oppia että kristillistä elämää kirkollisesti ja liturgisesti.

		⚫	Jokainen ortodoksikristitty on kutsuttu kirkollisessa elämässä puolustamaan Kirkon totuutta (vrt. Apt.15:22-28). Sanan laajassa merkityksessä koko kirkkoruumiin tulee harjoittaa teologiaa elämässään ja [[askeesi]]ssaan. [[Pyhä Kolminaisuus\|Kolmiyhteinen Jumala]] on itsessään ykseyden ikoni. Kirkon opetuksellinen arvovalta perustuu ennen muuta paikallisiin ja [[Ekumeeniset kirkolliskokoukset\|yleisiin (ekumeenisiin) kirkolliskokouksiin]]. Kirkko harjoittaa teologiaa jumalanpalveluksessa, [[evankeliumi]]n julistamisessa ja lähimmäisen rakastamisessa ja luo näin dynaamiseen perustan Kirkolle. Autenttinen teologia on aina luonteeltaan kirkollista. Ortodoksinen kirkko lähestyy sekä oppia että kristillistä elämää kirkollisesti ja liturgisesti.

	Jumalanpalvelus on kristillisen elämän suuri koulu. Liturgiset tekstit ja toimitukset tuovat esiin pyhän [[traditio]]n kun taas liturginen [[saarna]] tai [[opetuspuhe]] laajentaa ja tulkitsee sitä. Kirkko tarvitsee teologiaa. Se on Kirkon omatunto. Synnin historiallinen realiteetti ja sen tuhoava läsnäolo maailmassa muistuttaa uskovia myös Kirkon sisällä. Ortodoksinen teologia ei ole hedelmätöntä intellektualismia vaan pastoraalista ja olemuksellista.		Jumalanpalvelus on kristillisen elämän suuri koulu. Liturgiset tekstit ja toimitukset tuovat esiin pyhän [[traditio]]n kun taas liturginen [[saarna]] tai [[opetuspuhe]] laajentaa ja tulkitsee sitä. Kirkko tarvitsee teologiaa. Se on Kirkon omatunto. Synnin historiallinen realiteetti ja sen tuhoava läsnäolo maailmassa muistuttaa uskovia myös Kirkon sisällä. Ortodoksinen teologia ei ole hedelmätöntä intellektualismia vaan pastoraalista ja olemuksellista.
Rivi 14:		Rivi 15:
	== Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista ==		== Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista ==

	Kirkon liturginen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja dynaamiseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta. Pyhien isien opetuksessa korostuu ortodoksinen teologia terapeuttisena metodina ja tieteenä. Ortodoksinen teologia on parantavaa tiedettä. Kirkko parantaa eukaristisena yhteisönä katuvan ihmisen synnin (~~kreik.~~ amartia) eli sielun sairaudesta, sillä elävää uskoa ei ole ilman Kristuksessa tapahtuvaa parantumista. Murehtiminen, [[katumus]], itsetarkkailu, rakkaus, mielen vartioiminen ja Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa ’’ihmismielen puhdistumiseen’’. [[Syntiinlankeemus\|Langenneessa]] maailmassa yksilöllisyys ja itsekeskeisyys ovat hirvittävintä epäjumalanpalvelusta. Ortodoksinen askeesi merkitsee kilvoittelijan sisäisen olemassaolon syvää muutosta. Pyhittäjä [[Efraim Syyrialainen\|Efraim Syyrialaisen]] (k. 373) mielestä synnin tekeminen tarkoittaa ihmisen sairaaksi ja sokeaksi tulemista. Hän opettaa, että Jumala on ihmisen hengellisen parantumisen lähde. Pahalla ei ole olemassaoloa ihmiselämässä, jos ihminen ei sitä halua.		Kirkon liturginen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja dynaamiseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta. Pyhien isien opetuksessa korostuu ortodoksinen teologia terapeuttisena metodina ja tieteenä. Ortodoksinen teologia on parantavaa tiedettä. Kirkko parantaa eukaristisena yhteisönä katuvan ihmisen synnin (kreikaksi: ''amartia'') eli sielun sairaudesta, sillä elävää uskoa ei ole ilman Kristuksessa tapahtuvaa parantumista. Murehtiminen, [[katumus]], itsetarkkailu, rakkaus, mielen vartioiminen ja Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa ’’ihmismielen puhdistumiseen’’. [[Syntiinlankeemus\|Langenneessa]] maailmassa yksilöllisyys ja itsekeskeisyys ovat hirvittävintä epäjumalanpalvelusta. Ortodoksinen [[askeesi]] merkitsee kilvoittelijan sisäisen olemassaolon syvää muutosta. Pyhittäjä [[Efraim Syyrialainen\|Efraim Syyrialaisen]] (k. 373) mielestä synnin tekeminen tarkoittaa ihmisen sairaaksi ja sokeaksi tulemista. Hän opettaa, että Jumala on ihmisen hengellisen parantumisen lähde. Pahalla ei ole olemassaoloa ihmiselämässä, jos ihminen ei sitä halua.

	Kirkko on hengellisen terveyden keskus, sairaala, joka hoitaa synnin haavoittamia ihmisiä. Uskonto puhuu persoonattomasti Jumalasta. Jumalan hylkääminen ja nykyajan uskonto kiteytyy materialismina. Apostolisessa ja Katolisessa Kirkossa vallitsee Kristuksessa Jumalan ja ihmisten ykseys. Kirkko merkitsee lääkettä ja kirurgiaa. Kristillinen rakkaus ei ole pelkästään antamista, vaan myös jakamista. Eukaristia kannustaa Kirkon jäseniä taistelemaan yhteiskunnassa ’’köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja hengellistä kuolemaa’’ vastaan.		Kirkko on hengellisen terveyden keskus, sairaala, joka hoitaa synnin haavoittamia ihmisiä. Uskonto puhuu persoonattomasti Jumalasta. Jumalan hylkääminen ja nykyajan uskonto kiteytyy materialismina. [[Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko\|Apostolisessa ja Katolisessa Kirkossa]] vallitsee Kristuksessa Jumalan ja ihmisten ykseys. Kirkko merkitsee lääkettä ja kirurgiaa. Kristillinen rakkaus ei ole pelkästään antamista, vaan myös jakamista. Eukaristia kannustaa Kirkon jäseniä taistelemaan yhteiskunnassa ’’köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja hengellistä kuolemaa’’ vastaan.

	Pyhä [[Basileios Suuri]] (k. 379) muistuttaa, ettei ihmistä ole tarkoitettu omaisuuden omistajaksi, vaan Jumalan asioiden hoitajaksi. Todellinen oikeudenmukaisuus, rauha ja turvallisuus toteutuvat vasta Jumalan valtakunnassa. Bysanttilainen jumalanpalvelus tuo nähtävällä tavalla esiin ihmisen ja luonnon välisen kiinteän suhteen. Ortodoksinen jumalanpalvelus yhdistyy Jumalan valtakunnan kokemukseen ja tulevan elämän odotukseen. Jumalan elämää antava voima sävyttää esimerkiksi rukouksia peltojen ja veden pyhittämisessä. Jumala on kaiken Luoja ja Rakentaja. Hän koristaa kaiken käsittämättömällä kauneudella nimensä kiitokseksi ja ylistykseksi.		Pyhä [[Basileios Suuri]] (k. 379) muistuttaa, ettei ihmistä ole tarkoitettu omaisuuden omistajaksi, vaan Jumalan asioiden hoitajaksi. Todellinen oikeudenmukaisuus, rauha ja turvallisuus toteutuvat vasta Jumalan valtakunnassa. Bysanttilainen jumalanpalvelus tuo nähtävällä tavalla esiin ihmisen ja luonnon välisen kiinteän suhteen. Ortodoksinen jumalanpalvelus yhdistyy Jumalan valtakunnan kokemukseen ja tulevan elämän odotukseen. Jumalan elämää antava voima sävyttää esimerkiksi rukouksia peltojen ja veden pyhittämisessä. Jumala on kaiken Luoja ja Rakentaja. Hän koristaa kaiken käsittämättömällä kauneudella nimensä kiitokseksi ja ylistykseksi.

	Ortodoksisen etiikan mukaan ihmisen pelastuminen tarkoittaa ”tulla terveeksi”. Ortodoksisen kirkollisen terapian päämääränä on parantaa ihminen sielun sairaudesta ja johtaa hänet elämään Kristuksessa. Sielun parantuminen sairaudesta tarkoittaa mielen, sydämen ja ajatusten parantamista. Synnin sairaus ilmenee ihmisessä välinpitämättömyytenä, Jumalan unohtamisena ja sydämen kovettamisena. Synnin sairauksia ovat myös sydämen epäpuhtaus, oikeudettomuus, julmuus, aistillisuuden ja lihallisuuden rakastaminen. Sielun sairaus tarttuu koko ihmiseen.		Ortodoksisen [[Etiikka\|etiikan]] mukaan ihmisen pelastuminen tarkoittaa ”tulla terveeksi”. Ortodoksisen kirkollisen terapian päämääränä on parantaa ihminen sielun sairaudesta ja johtaa hänet elämään Kristuksessa. Sielun parantuminen sairaudesta tarkoittaa mielen, sydämen ja ajatusten parantamista. Synnin sairaus ilmenee ihmisessä välinpitämättömyytenä, Jumalan unohtamisena ja sydämen kovettamisena. Synnin sairauksia ovat myös sydämen epäpuhtaus, oikeudettomuus, julmuus, aistillisuuden ja lihallisuuden rakastaminen. Sielun sairaus tarttuu koko ihmiseen.

	Ortodoksisen käsityksen mukaan synti kuuluu ihmisen tahdon eikä luonnon todellisuuteen. Ihmisen itserakkaus johtaa ihmisyyden pirstoutumiseen. Ihmisen mielivalta ilmenee sielun epäjärjestyksenä, sosiaalisena sortona ja epäoikeudenmukaisuutena. Kristus samastuu köyhiin ja sorrettuihin. Se on myös Kirkon jäsenten tehtävä. Rasismi, köyhien ja heikkojen sortaminen, epäoikeudenmukaisuus ja sota ovat maailmassa tuhoavan ihmisyyden oireita. Oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen jakamisena lähimmäisten kanssa on keskeinen näkökohta kristillisen ekologian kysymyksissä. Jumalan luomistyö velvoittaa ihmistä kantamaan vastuuta myös aineellisesta maailmasta.		Ortodoksisen käsityksen mukaan synti kuuluu ihmisen tahdon eikä luonnon todellisuuteen. Ihmisen itserakkaus johtaa ihmisyyden pirstoutumiseen. Ihmisen mielivalta ilmenee sielun epäjärjestyksenä, sosiaalisena sortona ja epäoikeudenmukaisuutena. Kristus samastuu köyhiin ja sorrettuihin. Se on myös Kirkon jäsenten tehtävä. Rasismi, köyhien ja heikkojen sortaminen, epäoikeudenmukaisuus ja sota ovat maailmassa tuhoavan ihmisyyden oireita. Oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen jakamisena lähimmäisten kanssa on keskeinen näkökohta kristillisen ekologian kysymyksissä. Jumalan luomistyö velvoittaa ihmistä kantamaan vastuuta myös aineellisesta maailmasta.

Hannu (22. lokakuuta 2009 kello 14.41)

2009-10-22T14:41:57Z

← Vanhempi versio		Versio 22. lokakuuta 2009 kello 14.41
Rivi 1:		Rivi 1:
	Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ'''

	== Rukouksen laki on uskon laki ==		== Rukouksen laki on uskon laki ==

Mikko: /* Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista */

2009-10-17T10:21:55Z

Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista

← Vanhempi versio		Versio 17. lokakuuta 2009 kello 10.21
Rivi 1:		Rivi 1:
	Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ'''		Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ'''

	== Rukouksen laki on uskon laki ==		== Rukouksen laki on uskon laki ==
Rivi 16:		Rivi 16:
	== Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista ==		== Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista ==

	Kirkon liturginen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja dynaamiseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta. Pyhien isien opetuksessa korostuu ortodoksinen teologia terapeuttisena metodina ja tieteenä. Ortodoksinen teologia on parantavaa tiedettä. Kirkko parantaa eukaristisena yhteisönä katuvan ihmisen synnin (kreik. amartia) eli sielun sairaudesta, sillä elävää uskoa ei ole ilman Kristuksessa tapahtuvaa parantumista. Murehtiminen, [[katumus]], itsetarkkailu, rakkaus, mielen vartioiminen ja Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa ’’ihmismielen puhdistumiseen’’. [[Syntiinlankeemus\|Langenneessa]] maailmassa yksilöllisyys ja itsekeskeisyys ovat hirvittävintä epäjumalanpalvelusta. Ortodoksinen askeesi merkitsee kilvoittelijan sisäisen olemassaolon syvää muutosta. Pyhittäjä [[Efraim Syyrialaisen]] (k. 373) mielestä synnin tekeminen tarkoittaa ihmisen sairaaksi ja sokeaksi tulemista. Hän opettaa, että Jumala on ihmisen hengellisen parantumisen lähde. Pahalla ei ole olemassaoloa ihmiselämässä, jos ihminen ei sitä halua.		Kirkon liturginen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja dynaamiseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta. Pyhien isien opetuksessa korostuu ortodoksinen teologia terapeuttisena metodina ja tieteenä. Ortodoksinen teologia on parantavaa tiedettä. Kirkko parantaa eukaristisena yhteisönä katuvan ihmisen synnin (kreik. amartia) eli sielun sairaudesta, sillä elävää uskoa ei ole ilman Kristuksessa tapahtuvaa parantumista. Murehtiminen, [[katumus]], itsetarkkailu, rakkaus, mielen vartioiminen ja Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa ’’ihmismielen puhdistumiseen’’. [[Syntiinlankeemus\|Langenneessa]] maailmassa yksilöllisyys ja itsekeskeisyys ovat hirvittävintä epäjumalanpalvelusta. Ortodoksinen askeesi merkitsee kilvoittelijan sisäisen olemassaolon syvää muutosta. Pyhittäjä [[Efraim Syyrialainen\|Efraim Syyrialaisen]] (k. 373) mielestä synnin tekeminen tarkoittaa ihmisen sairaaksi ja sokeaksi tulemista. Hän opettaa, että Jumala on ihmisen hengellisen parantumisen lähde. Pahalla ei ole olemassaoloa ihmiselämässä, jos ihminen ei sitä halua.

	Kirkko on hengellisen terveyden keskus, sairaala, joka hoitaa synnin haavoittamia ihmisiä. Uskonto puhuu persoonattomasti Jumalasta. Jumalan hylkääminen ja nykyajan uskonto kiteytyy materialismina. Apostolisessa ja Katolisessa Kirkossa vallitsee Kristuksessa Jumalan ja ihmisten ykseys. Kirkko merkitsee lääkettä ja kirurgiaa. Kristillinen rakkaus ei ole pelkästään antamista, vaan myös jakamista. Eukaristia kannustaa Kirkon jäseniä taistelemaan yhteiskunnassa ’’köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja hengellistä kuolemaa’’ vastaan.		Kirkko on hengellisen terveyden keskus, sairaala, joka hoitaa synnin haavoittamia ihmisiä. Uskonto puhuu persoonattomasti Jumalasta. Jumalan hylkääminen ja nykyajan uskonto kiteytyy materialismina. Apostolisessa ja Katolisessa Kirkossa vallitsee Kristuksessa Jumalan ja ihmisten ykseys. Kirkko merkitsee lääkettä ja kirurgiaa. Kristillinen rakkaus ei ole pelkästään antamista, vaan myös jakamista. Eukaristia kannustaa Kirkon jäseniä taistelemaan yhteiskunnassa ’’köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja hengellistä kuolemaa’’ vastaan.

Mikko (15. lokakuuta 2009 kello 08.54)

2009-10-15T08:54:05Z

← Vanhempi versio		Versio 15. lokakuuta 2009 kello 08.54
Rivi 5:		Rivi 5:
	[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä Kristuksessa Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa, ’’’totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha’’’ ja ’’’pelastus’’’. [[Kristus]] ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.		[[Ortodoksinen kirkko\|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko\|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä Kristuksessa Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa, ’’’totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha’’’ ja ’’’pelastus’’’. [[Kristus]] ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.

	[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|~~300px~~\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]		[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg\|250px\|thumb\|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]
	Ortodoksisen jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1. Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[http://www.ortodoksi.net/index.php/Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ’’’kosmisen, ekklesiologisen’’’ ja ’’’eskatologisen’’’ ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].		Ortodoksisen jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1. Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko\|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[http://www.ortodoksi.net/index.php/Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus\|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen\|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ’’’kosmisen, ekklesiologisen’’’ ja ’’’eskatologisen’’’ ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis\|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen\|jumaloitumiseen]].

Mikko: Ak: Uusi sivu: Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ''' == Rukouksen laki on uskon laki == Ortodoksisen jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teo...

2009-10-13T20:05:51Z

Ak: Uusi sivu: Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ''' == Rukouksen laki on uskon laki == Ortodoksisen jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teo...

Uusi sivu

Isä Jarmo: '''KIRKKO PELASTUKSEN TIENÄ'''

== Rukouksen laki on uskon laki ==

[[Ortodoksinen kirkko|Ortodoksisen]] jumalanpalveluksen selityksen tulee olla jumalanpalveluksen teologisen merkityksen selittämistä. Teologia on ennen muuta selittämistä. Liturgisen teologian tehtävänä on luoda teologinen pohja jumalanpalveluksen selitykselle ja [[ortodoksinen kirkko|Kirkon]] koko liturgiselle perinteelle. Kirkon jumalanpalveluksen luonne, rakenne ja sisältö ilmentävät ja toteuttavat Kirkon todellista olemusta. Tämä olemus on uusi elämä Kristuksessa Jumalan ja Pyhän Hengen kanssa, ’’’totuuden tunteminen, ykseys, rakkaus, armo, rauha’’’ ja ’’’pelastus’’’. [[Kristus]] ei perustanut kulttiyhteisöä jumalanpalveluksen viettämiseksi, vaan Hän perusti Kirkon pelastuksen tieksi, uudesti luodun ihmiskunnan uudeksi elämäksi.

[[Kuva:Ehtoollismalja01.jpg|300px|thumb|<center>Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta.<br><small>''Kuva: Pyykkönen''</small></center>]]
Ortodoksisen jumalanpalveluksen tarkoitus on ilmaista ja toteuttaa Kirkkoa, antaa sille hahmo - olla sen armon lähteenä, joka aina tekee kirkosta Kirkon, Jumalan kansan, Kristuksen ruumiin “valitun suvun ja kuninkaallisen papiston” (1. Piet.2:9). Professori [[Alexander Schmemann]] (k. 1983) korosti, että kirkon jäsenet osallistuivat ensimmäisinä vuosisatoina pyhään [[Eukaristia]]an muistamisena, kiitoksena ja ykseytenä. Ylösnousemuksen eli Herran päivän kokoontuminen paljasti [[Alkukirkko|varhaiskristityille]] Eukaristian keskeisyyden Kirkon elämässä. Hän samasti ajassamme ilmenevän elävän [[http://www.ortodoksi.net/index.php/Yksi%2C_Pyh%C3%A4%2C_katolinen_ja_apostolinen_Kirkko#Katolisuus|katolisuuden]] puuttumisen liturgisen tietoisuuden puuttumiseen Kirkon ja maailman välillä. Se on aiheuttanut eukaristisen kriisin. Vähän ennen kuolemaansa hän arvosteli jyrkin sanoin kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä, jonka juuret ovat [[Maallistuminen|maallistumisen]] ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Kirkko on hänen mukaansa kadottanut jäsenissään eukaristian ’’’kosmisen, ekklesiologisen’’’ ja ’’’eskatologisen’’’ ulottuvuuden. Kirkon jäsenten tulee löytää jälleen identiteettinsä Jumalaa palvelevina olentoina. Ihminen kieltäytyy maallistumisessa toteuttamasta identiteettiään “Jumalaa palvelevana olentona”. Hän kieltäytyy kutsumuksestaan kasvaa [[Teosis|teosikseen]] eli [[Jumaloituminen|jumaloitumiseen]].

Maallistunut ihminen saattaa olla uskonnollinen ihminen, joka toteuttaa uskonnollisia “velvoitteitaan”. Hän voi liittää isä Alexanderin mielestä maallistumisensakin Jumalaan ja tehdä sen uskonnolliseksi kirkollisten ohjelmien, [[Ekumenia|ekumeenisten]] suunnitelmien kohteeksi, [[kirkolliskokous]]ten aiheeksi tai teologian tutkimuskohteeksi. Kun ihminen hylkää Jumalan läsnäolon tilalle tulevat rituaalit: länsimainen uskonnollinen [[sekularismi]] huipentuu ehkä vapaamuurariudessa, joka on miltei kokonaan pitkälle kehitettyjä “symbolismin” kyllästämiä seremonioita. [[Bysantti]]laisessa jumalanpalveluksessa [[hymni]]t, [[ikoni]]t, toimitukset ja yhteinen juhlallinen toiminta liittävät Eukaristian kaikkiin luomakunnan asioihin. Isä Alexanderin mukaan ortodoksisen teologian tulee jälleen rakentua Kirkon todelliseen kokemukseen, [[liturgia]]n tulee uudelleen löytää teologinen merkityksensä: rukouksen laki on uskon laki.

Ortodoksinen teologia on ortodoksis-kristillisen uskon tiedettä. Jokainen ortodoksikristitty on kutsuttu kirkollisessa elämässä puolustamaan Kirkon totuutta (vrt. Apt.15:22 - 28). Sanan laajassa merkityksessä koko kirkkoruumiin tulee harjoittaa teologiaa elämässään ja [[askeesi]]ssaan. Kolmiyhteinen Jumala on itsessään ykseyden ikoni. Kirkon opetuksellinen arvovalta perustuu ennen muuta paikallisiin ja [[Ekumeeniset kirkolliskokoukset|yleisiin (ekumeenisiin) kirkolliskokouksiin]]. Kirkko harjoittaa teologiaa jumalanpalveluksessa, [[evankeliumi]]n julistamisessa ja lähimmäisen rakastamisessa ja luo näin dynaamiseen perustan Kirkolle. Autenttinen teologia on aina luonteeltaan kirkollista. Ortodoksinen kirkko lähestyy sekä oppia että kristillistä elämää kirkollisesti ja liturgisesti.

Jumalanpalvelus on kristillisen elämän suuri koulu. Liturgiset tekstit ja toimitukset tuovat esiin pyhän [[traditio]]n kun taas liturginen [[saarna]] tai [[opetuspuhe]] laajentaa ja tulkitsee sitä. Kirkko tarvitsee teologiaa. Se on Kirkon omatunto. Synnin historiallinen realiteetti ja sen tuhoava läsnäolo maailmassa muistuttaa uskovia myös Kirkon sisällä. Ortodoksinen teologia ei ole hedelmätöntä intellektualismia vaan pastoraalista ja olemuksellista.

== Kirkon rakkaus on antamista ja jakamista ==

Kirkon liturginen elämä rakentuu kokemukselliseen, osallistuvaan ja dynaamiseen suhteeseen Jumalan ja ihmisen välillä. Ortodoksinen teologia edellyttää ihmiseltä osallistumista Kirkon uskon salaisuudesta. Pyhien isien opetuksessa korostuu ortodoksinen teologia terapeuttisena metodina ja tieteenä. Ortodoksinen teologia on parantavaa tiedettä. Kirkko parantaa eukaristisena yhteisönä katuvan ihmisen synnin (kreik. amartia) eli sielun sairaudesta, sillä elävää uskoa ei ole ilman Kristuksessa tapahtuvaa parantumista. Murehtiminen, [[katumus]], itsetarkkailu, rakkaus, mielen vartioiminen ja Jumalan käskyjen noudattaminen johtaa ’’ihmismielen puhdistumiseen’’. [[Syntiinlankeemus|Langenneessa]] maailmassa yksilöllisyys ja itsekeskeisyys ovat hirvittävintä epäjumalanpalvelusta. Ortodoksinen askeesi merkitsee kilvoittelijan sisäisen olemassaolon syvää muutosta. Pyhittäjä [[Efraim Syyrialaisen]] (k. 373) mielestä synnin tekeminen tarkoittaa ihmisen sairaaksi ja sokeaksi tulemista. Hän opettaa, että Jumala on ihmisen hengellisen parantumisen lähde. Pahalla ei ole olemassaoloa ihmiselämässä, jos ihminen ei sitä halua.

Kirkko on hengellisen terveyden keskus, sairaala, joka hoitaa synnin haavoittamia ihmisiä. Uskonto puhuu persoonattomasti Jumalasta. Jumalan hylkääminen ja nykyajan uskonto kiteytyy materialismina. Apostolisessa ja Katolisessa Kirkossa vallitsee Kristuksessa Jumalan ja ihmisten ykseys. Kirkko merkitsee lääkettä ja kirurgiaa. Kristillinen rakkaus ei ole pelkästään antamista, vaan myös jakamista. Eukaristia kannustaa Kirkon jäseniä taistelemaan yhteiskunnassa ’’köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta ja hengellistä kuolemaa’’ vastaan.

Pyhä [[Basileios Suuri]] (k. 379) muistuttaa, ettei ihmistä ole tarkoitettu omaisuuden omistajaksi, vaan Jumalan asioiden hoitajaksi. Todellinen oikeudenmukaisuus, rauha ja turvallisuus toteutuvat vasta Jumalan valtakunnassa. Bysanttilainen jumalanpalvelus tuo nähtävällä tavalla esiin ihmisen ja luonnon välisen kiinteän suhteen. Ortodoksinen jumalanpalvelus yhdistyy Jumalan valtakunnan kokemukseen ja tulevan elämän odotukseen. Jumalan elämää antava voima sävyttää esimerkiksi rukouksia peltojen ja veden pyhittämisessä. Jumala on kaiken Luoja ja Rakentaja. Hän koristaa kaiken käsittämättömällä kauneudella nimensä kiitokseksi ja ylistykseksi.

Ortodoksisen etiikan mukaan ihmisen pelastuminen tarkoittaa ”tulla terveeksi”. Ortodoksisen kirkollisen terapian päämääränä on parantaa ihminen sielun sairaudesta ja johtaa hänet elämään Kristuksessa. Sielun parantuminen sairaudesta tarkoittaa mielen, sydämen ja ajatusten parantamista. Synnin sairaus ilmenee ihmisessä välinpitämättömyytenä, Jumalan unohtamisena ja sydämen kovettamisena. Synnin sairauksia ovat myös sydämen epäpuhtaus, oikeudettomuus, julmuus, aistillisuuden ja lihallisuuden rakastaminen. Sielun sairaus tarttuu koko ihmiseen.

Ortodoksisen käsityksen mukaan synti kuuluu ihmisen tahdon eikä luonnon todellisuuteen. Ihmisen itserakkaus johtaa ihmisyyden pirstoutumiseen. Ihmisen mielivalta ilmenee sielun epäjärjestyksenä, sosiaalisena sortona ja epäoikeudenmukaisuutena. Kristus samastuu köyhiin ja sorrettuihin. Se on myös Kirkon jäsenten tehtävä. Rasismi, köyhien ja heikkojen sortaminen, epäoikeudenmukaisuus ja sota ovat maailmassa tuhoavan ihmisyyden oireita. Oikeudenmukaisuuden ymmärtäminen jakamisena lähimmäisten kanssa on keskeinen näkökohta kristillisen ekologian kysymyksissä. Jumalan luomistyö velvoittaa ihmistä kantamaan vastuuta myös aineellisesta maailmasta.

Isä [[Jarmo Hakkarainen]]

[[Luokka:Opetuspuheet]]
[[Luokka:Opetuspuheet/Etiikka]]