Sakramentit ja pyhät toimitukset - Muutoshistoria

Hannu: /* Avioliitto */

2012-01-05T15:38:28Z

Avioliitto

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.38
Rivi 92:		Rivi 92:

	== Avioliitto ==		== Avioliitto ==
			[[Kuva:Avioliitto_kierto.jpg\|thumb\|300 px\|<center>Ortodoksinen avioliittoon vihkiminen<br><small>(''Kuva © Ortodoksi.net / HAP'')</small></center>]]

	Avioliiton sakramentista olen pitänyt näissä keskusteluissa esitelmän Heinäveden Valamossa 1990, enkä avioliiton sakramentaalisuuteen sellaisenaan tässä yhteydessä enää palaa. Muutamiin ongelmiin avioliiton sakramentissa, sen sakramentaalisuuden näkökulmasta on silti syytä kiinnittää huomiota. Bysantissa avioliiton sakramentaalisuus perustui ensimmäisen ja ainoan avioliiton pysyvyyteen ehtoollisyhteydessä kirkon jäseninä. Kirkko ei sinänsä tuominnut toista tai kolmatta avioliittoa. Siviiliavioliitto yhteiskunnallisena ilmiönä oli hyväksyttyä vaikkei aina kirkon "siunaama" perhe-elämän muoto. Vaikka kirkon johtajien ja valtion välillä olin usein kitkeriä kiistoja, kukaan heistä ei vastustanut avioeroa koskevaa lainsäädäntöä. Kirkon isät pitivät avioeroa ihmiselämän väistämättömänä kohtalona langenneessa maailmassa. Siinä ihminen voi vastaanottaa armon tai kieltäytyä siitä. Siinä maailmassa synti on väistämätön, mutta katumus on silti aina ihmisten ulottuvilla. Tuossa maailmassa kirkon tehtävänä ei missään tilanteessa voi olla kompromissien tekeminen evankeliumin sanoman suhteen, vaan säälin ja armeliaisuuden osoittaminen inhimillisiä heikkouksia kohtaan.		Avioliiton sakramentista olen pitänyt näissä keskusteluissa esitelmän Heinäveden Valamossa 1990, enkä avioliiton sakramentaalisuuteen sellaisenaan tässä yhteydessä enää palaa. Muutamiin ongelmiin avioliiton sakramentissa, sen sakramentaalisuuden näkökulmasta on silti syytä kiinnittää huomiota. Bysantissa avioliiton sakramentaalisuus perustui ensimmäisen ja ainoan avioliiton pysyvyyteen ehtoollisyhteydessä kirkon jäseninä. Kirkko ei sinänsä tuominnut toista tai kolmatta avioliittoa. Siviiliavioliitto yhteiskunnallisena ilmiönä oli hyväksyttyä vaikkei aina kirkon "siunaama" perhe-elämän muoto. Vaikka kirkon johtajien ja valtion välillä olin usein kitkeriä kiistoja, kukaan heistä ei vastustanut avioeroa koskevaa lainsäädäntöä. Kirkon isät pitivät avioeroa ihmiselämän väistämättömänä kohtalona langenneessa maailmassa. Siinä ihminen voi vastaanottaa armon tai kieltäytyä siitä. Siinä maailmassa synti on väistämätön, mutta katumus on silti aina ihmisten ulottuvilla. Tuossa maailmassa kirkon tehtävänä ei missään tilanteessa voi olla kompromissien tekeminen evankeliumin sanoman suhteen, vaan säälin ja armeliaisuuden osoittaminen inhimillisiä heikkouksia kohtaan.

Hannu: /* Eukaristia ja pappeus */

2012-01-05T15:36:25Z

Eukaristia ja pappeus

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.36
Rivi 104:		Rivi 104:

	== Eukaristia ja pappeus ==		== Eukaristia ja pappeus ==
			[[Kuva:Pappeus01.jpg\|thumb\|300 px\|<center>Pappeuteen vihittävä kulkee kirkossa [[ilma]]n alla.</center>]]

	Ortodoksien teologia on aina korostanut sitä, että pyhä [[eukaristia]] on olennaisesti ateria, josta voitiin päästä osalliseksi syömällä ja juomalla, koska Jumala itse oli omaksunut inhimillisyytemme täyteyden. Eukaristia on pohjimmiltaan [[mysteerio]], joka otetaan vastaan ruokana ja juomana, ja että eukaristiassa Jumalan ja ihmisen liitto edustaa samanlaista liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa Siinain vuorella, kun se vahvistettiin yhteisellä aterialla (2.Moos. 24). Pelastustapahtuman kannalta ortodoksinen kirkko on vakuuttunut siitä, että pyhässä eukaristiassa on läsnä Kristuksen kirkastunut ihmisyys. [[Pyhä Henki]] osoittaa, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri. Kirkko pitää kiinni näkemyksestä, että eukaristian aineiden muuttumisen saa aikaan ''[[epiklesis]]'', Pyhän Hengen kutsuminen. Epiklesis ilmaisee sakramentin [[Eskatologia\|eskatologisen]] luonteen. Pyhä Henki tulee viimeisenä suurena päivänä, [[helluntai]]na. Hän tekee tulevan maailman nähtäväksi. Hän julistaa Jumalan valtakunnan alkaneeksi. Hän vie meidät aina tuolle puolen Jumalan valtakunnan ulottuvuuteen. Hengessä oleminen merkitsee taivaassa olemista, sillä Jumalan valtakunta on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Juuri Hän eukaristiassa sinetöi ja vahvistaa nousemisemme taivaaseen (henkilökohtainen helatorstai). Hän muuttaa kirkon Kristuksen ruumiiksi ja sen myötä osoittaa uhrimme aineiden tulevan Pyhän Hengen yhteydeksi.		Ortodoksien teologia on aina korostanut sitä, että pyhä [[eukaristia]] on olennaisesti ateria, josta voitiin päästä osalliseksi syömällä ja juomalla, koska Jumala itse oli omaksunut inhimillisyytemme täyteyden. Eukaristia on pohjimmiltaan [[mysteerio]], joka otetaan vastaan ruokana ja juomana, ja että eukaristiassa Jumalan ja ihmisen liitto edustaa samanlaista liittoa, jonka Jumala teki Israelin kanssa Siinain vuorella, kun se vahvistettiin yhteisellä aterialla (2.Moos. 24). Pelastustapahtuman kannalta ortodoksinen kirkko on vakuuttunut siitä, että pyhässä eukaristiassa on läsnä Kristuksen kirkastunut ihmisyys. [[Pyhä Henki]] osoittaa, että leipä on Kristuksen ruumis ja viini Kristuksen veri. Kirkko pitää kiinni näkemyksestä, että eukaristian aineiden muuttumisen saa aikaan ''[[epiklesis]]'', Pyhän Hengen kutsuminen. Epiklesis ilmaisee sakramentin [[Eskatologia\|eskatologisen]] luonteen. Pyhä Henki tulee viimeisenä suurena päivänä, [[helluntai]]na. Hän tekee tulevan maailman nähtäväksi. Hän julistaa Jumalan valtakunnan alkaneeksi. Hän vie meidät aina tuolle puolen Jumalan valtakunnan ulottuvuuteen. Hengessä oleminen merkitsee taivaassa olemista, sillä Jumalan valtakunta on iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Juuri Hän eukaristiassa sinetöi ja vahvistaa nousemisemme taivaaseen (henkilökohtainen helatorstai). Hän muuttaa kirkon Kristuksen ruumiiksi ja sen myötä osoittaa uhrimme aineiden tulevan Pyhän Hengen yhteydeksi.

Hannu: /* Katumus ja sairaanvoitelu */

2012-01-05T15:35:16Z

Katumus ja sairaanvoitelu

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.35
Rivi 77:		Rivi 77:

	== Katumus ja sairaanvoitelu ==		== Katumus ja sairaanvoitelu ==
			[[Kuva:Katumus01.jpg\|thumb\|300 px\|<center>Syntien anteeksi saaminen katumuksen sakramentissa.<br><small>(''kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]

	[[Katumus\|Katumuksen]] sakramentissa ihminen palautetaan jälleen kirkon yhteyteen, sen jälkeen kun hän on katunut kasteen jälkeisiä syntejään. Syntyvaiheessaan katumuksen sakramenttia pidettiin kasteen liiton uudistamisena, koska tietyillä synneillään - Jumalan kieltäminen, murha, aviorikos - ihminen oli rikkonut kasteen liiton ja joutunut ekskommunikaatioon. Paluu kirkkoon oli monivuotinen nelivaiheinen julkinen prosessi.		[[Katumus\|Katumuksen]] sakramentissa ihminen palautetaan jälleen kirkon yhteyteen, sen jälkeen kun hän on katunut kasteen jälkeisiä syntejään. Syntyvaiheessaan katumuksen sakramenttia pidettiin kasteen liiton uudistamisena, koska tietyillä synneillään - Jumalan kieltäminen, murha, aviorikos - ihminen oli rikkonut kasteen liiton ja joutunut ekskommunikaatioon. Paluu kirkkoon oli monivuotinen nelivaiheinen julkinen prosessi.
	* 1. itkevien ryhmä,		* 1. itkevien ryhmä,

Hannu (5. tammikuuta 2012 kello 15.33)

2012-01-05T15:33:29Z

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.33
Rivi 1:		Rivi 1:
	[[Kuva:Kaste01.jpg\|300px\|thumb\|<center>Isä Timotheos kastaa Catharinan<br><small>''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain [[Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus\|uskontunnustuksen]] määritelmät:		[[Kuva:Kaste01.jpg\|300px\|thumb\|<center>Isä Timotheos kastaa Catharinan<br><small>''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain [[Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus\|uskontunnustuksen]] määritelmät:
	::''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''.		::''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''.
	Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.		[[Patristiikka\|Patristisessa]] ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.

	== Pelastus ==		== Pelastus ==

Hannu (5. tammikuuta 2012 kello 15.32)

2012-01-05T15:32:40Z

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.32
Rivi 1:		Rivi 1:
	[[Kuva:Kaste01.jpg\|300px\|thumb\|<center>Isä Timotheos kastaa Catharinan<br><small>''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain uskontunnustuksen määritelmät: ''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''. Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.		[[Kuva:Kaste01.jpg\|300px\|thumb\|<center>Isä Timotheos kastaa Catharinan<br><small>''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain [[Nikealais-konstantinopolilainen uskontunnustus\|uskontunnustuksen]] määritelmät:
			::''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''.
			Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.

	== Pelastus ==		== Pelastus ==

Hannu (5. tammikuuta 2012 kello 15.30)

2012-01-05T15:30:33Z

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.30
Rivi 1:		Rivi 1:
	Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain uskontunnustuksen määritelmät: ''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''. Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.		[[Kuva:Kaste01.jpg\|300px\|thumb\|<center>Isä Timotheos kastaa Catharinan<br><small>''Kuva © Hannu Pyykkönen'')</small></center>]]Ortodoksinen kirkko ei varsinaisesti ole koskaan määrittänyt sitä, mikä on kirkko, mikä on sakramentti tai kuinka monta sakramentteja on, tai mikä on pyhä toimitus. Virallisesti löytyy vain uskontunnustuksen määritelmät: ''uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon sekä yhteen kasteeseen syntien anteeksi antamiseksi''. Patristisessa ajattelussa kirkolle ei ole annettu määritteitä tai tunnusmerkkejä. Kun isät puhuvat kirkosta, he sanovat ensimmäiseksi, että se on Kristuksen ruumis ja Hengen temppeli. Kirkkoisien aikakaudella kirkko ei ollut spekulaatioiden kohteena, vaan se oli kaiken teologian elävä yhteys. Kaikki tapahtui kirkossa, ja kaikki johti kirkkoon, pelastuksen yhteisöön. Kirkko oli fakta, jumalallinen totuus, jota ei tarvinnut määritellä. Nykypäivänä asia ei ole näin itsestään selvää. Eri kristilliset ryhmät ekumeenisessa liikkeessä ymmärtävät kirkon luonteen ja identiteetin eri tavoin. Jopa ortodoksisessakin teologiassa joskus kirkko ja teologia ovat joutuneet eroon toisistaan. Ortodoksien tieteellisen ajattelun heikkoutena saatetaan joskus pitää sitä, että he hyvin herkästi täsmentämättä lähdettä ilmaisevat asiansa sanoilla: kirkko sanoo, isät sanovat. Tästä syystä johtuen esimerkiksi kirkon pelastusnäkemys ei ole saavuttanut läntisen ajattelun mittapuun mukaista kaaviota tai täsmällisyyttä.

	== Pelastus ==		== Pelastus ==

Hannu (5. tammikuuta 2012 kello 15.29)

2012-01-05T15:29:30Z

Hannu: /* Eukaristia ja pappeus */

2012-01-05T15:27:12Z

Eukaristia ja pappeus

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.27
Rivi 107:		Rivi 107:
	Kirkon mysteerio, joka toteutuu täydellisesti pyhässä eukaristiassa, ylittää sen jännitteen, joka on rukouksen ja vastauksen, luonnon ja armon, jumalallisen ja inhimillisen välillä, koska juuri kirkko Kristuksen ruumiina on Jumalan ja ihmisen välinen kommuunio. Siinä Jumala on läsnä ja toimii, mutta siinä myös ihmiskunnasta tulee täysin Jumalalle kelvollinen ja täysin Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pyhän eukaristian mysteerin eskatologinen luonne korostaa, kuinka eukaristiassa kirkko on täydellisesti kirkko, ja eukaristia on muiden sakramenttien korkein kriteeri ja sinetti. Esimerkiksi pappeuden (viran) eri asteisiin vihitään juuri eukaristian yhteydessä.		Kirkon mysteerio, joka toteutuu täydellisesti pyhässä eukaristiassa, ylittää sen jännitteen, joka on rukouksen ja vastauksen, luonnon ja armon, jumalallisen ja inhimillisen välillä, koska juuri kirkko Kristuksen ruumiina on Jumalan ja ihmisen välinen kommuunio. Siinä Jumala on läsnä ja toimii, mutta siinä myös ihmiskunnasta tulee täysin Jumalalle kelvollinen ja täysin Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pyhän eukaristian mysteerin eskatologinen luonne korostaa, kuinka eukaristiassa kirkko on täydellisesti kirkko, ja eukaristia on muiden sakramenttien korkein kriteeri ja sinetti. Esimerkiksi pappeuden (viran) eri asteisiin vihitään juuri eukaristian yhteydessä.

	[[Piispa]]n viralla, joka on tämän em. todellisuuden välttämätön keskipiste, on kaksiosainen luonne: siihen kuuluvat kaitsijan, paimenen tehtävät (''episkopos'') ja opetus sekä toisaalta olla pastoraalisena henkilönä sakramenttien toimitusten keskipisteenä. Varhaisen kirkon piirissä kolmen tunnetun teologin ajatelmat kirkon virasta voidaan tiivistää seuraavasti. [[Ignatios ~~Antiolialainen~~\|Ignatiokselle]] piispuus on geometrinen piste:		[[Piispa]]n viralla, joka on tämän em. todellisuuden välttämätön keskipiste, on kaksiosainen luonne: siihen kuuluvat kaitsijan, paimenen tehtävät (''episkopos'') ja opetus sekä toisaalta olla pastoraalisena henkilönä sakramenttien toimitusten keskipisteenä. Varhaisen kirkon piirissä kolmen tunnetun teologin ajatelmat kirkon virasta voidaan tiivistää seuraavasti. [[Ignatios Antiokialainen\|Ignatiokselle]] piispuus on geometrinen piste:
	:: piispa on ykseyden keskus paikallisessa eukaristisessa yhteisössä.		:: piispa on ykseyden keskus paikallisessa eukaristisessa yhteisössä.
	[[Ireneos Lyonilainen\|Ireneokselle]] piispuus on pystysuora viiva:		[[Ireneos Lyonilainen\|Ireneokselle]] piispuus on pystysuora viiva:

Hannu: /* Kaste */

2012-01-05T15:26:29Z

Kaste

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.26
Rivi 65:		Rivi 65:
	== Kaste ==		== Kaste ==

	Idän kirkossa [[kaste]] ja [[~~mirhallavoitelu~~]] toimitetaan tavallisesti toistensa yhteydessä. Viimeksi mainittu suoritetaan voitelemalla kastettu [[piispa]]n vihkimällä pyhällä mirhavoiteella. Näin lapsesta tulee kirkon täysivaltainen jäsen ja on oikeutettu näistä toimituksista alkaen osallistumaan Herran ehtoolliseen. Kastettu - lapsi tai aikuinen - saa uuden elämän tullessaan osalliseksi kasteesta, voitelusta ja pyhästä ehtoollisesta. [[Simeon Tessalonikalaine]]n 1400-luvulla muistuttaa kristillisen initiaation olevan yksi ja ainoa ja jakamaton toimitus:		Idän kirkossa [[kaste]] ja [[mirhalla voitelu]] toimitetaan tavallisesti toistensa yhteydessä. Viimeksi mainittu suoritetaan voitelemalla kastettu [[piispa]]n vihkimällä pyhällä mirhavoiteella. Näin lapsesta tulee kirkon täysivaltainen jäsen ja on oikeutettu näistä toimituksista alkaen osallistumaan Herran ehtoolliseen. Kastettu - lapsi tai aikuinen - saa uuden elämän tullessaan osalliseksi kasteesta, voitelusta ja pyhästä ehtoollisesta. [[Simeon Tessalonikan arkkipiispa\|Simeon Tessalonikalaine]]n 1400-luvulla muistuttaa kristillisen initiaation olevan yksi ja ainoa ja jakamaton toimitus:
	:: ''"Jollei liitettävä saa vastaanottaa mirhallavoitelua, häntä ei ole täydellisesti kastettu."''		:: ''"Jollei liitettävä saa vastaanottaa mirhallavoitelua, häntä ei ole täydellisesti kastettu."''
	Patristinen pelastusoppi ei perustu ajatukseen [[Aadam]]ilta peritystä syyllisyydestä. Luonnollisessa syntymässään ihminen perii "vanhalta Aadamilta" puutteellisen elämänmuodon, joka on kuoleman kahlitsema, väistämättä synnillinen ja josta puuttuu todellinen vapaus tämän maailman ruhtinaan vallasta. Tämän langenneen tilan vaihtoehtona on elämä Kristuksessa, joka on ihmisen todellinen ja luonnollinen elämä, Jumalan lahja, joka annetaan kirkon salaisuudessa. Nikolaos Kabasilas kirjoittaakin:		Patristinen pelastusoppi ei perustu ajatukseen [[Aadam]]ilta peritystä syyllisyydestä. Luonnollisessa syntymässään ihminen perii "vanhalta Aadamilta" puutteellisen elämänmuodon, joka on kuoleman kahlitsema, väistämättä synnillinen ja josta puuttuu todellinen vapaus tämän maailman ruhtinaan vallasta. Tämän langenneen tilan vaihtoehtona on elämä Kristuksessa, joka on ihmisen todellinen ja luonnollinen elämä, Jumalan lahja, joka annetaan kirkon salaisuudessa. Nikolaos Kabasilas kirjoittaakin:

Hannu: /* Sakramenttien määrä */

2012-01-05T15:24:31Z

Sakramenttien määrä

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.24
Rivi 41:		Rivi 41:
	Toisaalta kirkko ei erottele sakramentteja ja pyhiä toimituksia (''sakramentaaleja'') eikä anna niille suoranaista tärkeysjärjestystä. Kaikki palvelevat ihmisen pyhittymisessä ja pelastumisessa. Kirkko ei myöskään ole määrittänyt sakramenttien lukumäärää. [[Patristiikka\|Patristisesta]] näkökulmasta koko maailma on Jumalan sakramentti. Patristisella kaudella ei ollut käytössä teknistä termiä, joka olisi viitannut sakramentteihin erityisenä kirkollisten toimitusten kategoriana. Termiä ''[[mysteerio]]'' käytettiin ensisijaisesti tarkoittamaan pelastuksen salaisuutta laajassa merkityksessä.		Toisaalta kirkko ei erottele sakramentteja ja pyhiä toimituksia (''sakramentaaleja'') eikä anna niille suoranaista tärkeysjärjestystä. Kaikki palvelevat ihmisen pyhittymisessä ja pelastumisessa. Kirkko ei myöskään ole määrittänyt sakramenttien lukumäärää. [[Patristiikka\|Patristisesta]] näkökulmasta koko maailma on Jumalan sakramentti. Patristisella kaudella ei ollut käytössä teknistä termiä, joka olisi viitannut sakramentteihin erityisenä kirkollisten toimitusten kategoriana. Termiä ''[[mysteerio]]'' käytettiin ensisijaisesti tarkoittamaan pelastuksen salaisuutta laajassa merkityksessä.

	Sakramenttien seitsenlukua pidetään yleisesti lainana keskiajan [[Roomalaiskatolinen kirkko\|katoliselta kirkolta]]. Ehkä tämä käsitys on muotoutunut silloin, kun ortodoksien keskuudessa havahduttiin pitämään sakramentteja erityisinä kirkollisina toimituksina tai jopa yksityisinä toimituksina, mikä viimemainittu seikka on täysin absurdi termi ortodoksisen kirkon' ajattelussa. Kaikki toimitukset kuuluvat kirkon jumalanpalveluselämään ja ovat osa pelastuksen kokonaisuudesta, ''theosiksesta''. Sakramenttien lukumäärä on vaihdellut kirkon historian aikoina. Jopa varhaiset [[Nestoriolaisuus\|nestoriolaiset]] ja [[Monofysitismi\|monofysiittiset]] kirkot puhuvat seitsemästä sakramentista. [[Johannes Damaskolainen]] (k. 749) mainitsee kaksi sakramenttia, [[Dionysios Areopagita]] (k. 500-luvulla?) kuusi, [[~~Teodoros~~ Studionilainen]] (800-luvulla) kuusi, 1200-luvun isät jopa 24 sakramenttia, ja Joasaf, Efeson metropoliitta 1400-luvulla kirjoittaa kymmenestä sakramentista. On mielenkiintoista todeta, että seitsemän sakramentin oppi esiintyy ensimmäisen kerran uskon vakuutuksessa, jonka paavi Kleemens IV vaati keisari Mikael Paleologokselta vuonna 1267. Vakuutuksen tekstin olivat tietenkin laatineet Rooman teologit. Seitsenluku saattaa liittyä myös Bysantin viehtymykseen symbolisiin lukuihin, joissa luku seitsemän on liittyi assosiaatioihin Pyhän Hengen seitsemästä lahjasta. Niistä mainitaan [[Jesajan kirja]]n 11. luvun jakeissa 2-4. Samat ajatukset esiintyvät myös [[Epifania]]n jumalanpalvelusteksteissä. Sakramentteina on mainittu ajan saatossa seuraavia:		Sakramenttien seitsenlukua pidetään yleisesti lainana keskiajan [[Roomalaiskatolinen kirkko\|katoliselta kirkolta]]. Ehkä tämä käsitys on muotoutunut silloin, kun ortodoksien keskuudessa havahduttiin pitämään sakramentteja erityisinä kirkollisina toimituksina tai jopa yksityisinä toimituksina, mikä viimemainittu seikka on täysin absurdi termi ortodoksisen kirkon' ajattelussa. Kaikki toimitukset kuuluvat kirkon jumalanpalveluselämään ja ovat osa pelastuksen kokonaisuudesta, ''theosiksesta''. Sakramenttien lukumäärä on vaihdellut kirkon historian aikoina. Jopa varhaiset [[Nestoriolaisuus\|nestoriolaiset]] ja [[Monofysitismi\|monofysiittiset]] kirkot puhuvat seitsemästä sakramentista. [[Johannes Damaskolainen]] (k. 749) mainitsee kaksi sakramenttia, [[Dionysios Areopagita]] (k. 500-luvulla?) kuusi, [[Theodoros Studionilainen]] (800-luvulla) kuusi, 1200-luvun isät jopa 24 sakramenttia, ja Joasaf, Efeson metropoliitta 1400-luvulla kirjoittaa kymmenestä sakramentista. On mielenkiintoista todeta, että seitsemän sakramentin oppi esiintyy ensimmäisen kerran uskon vakuutuksessa, jonka paavi Kleemens IV vaati keisari Mikael Paleologokselta vuonna 1267. Vakuutuksen tekstin olivat tietenkin laatineet Rooman teologit. Seitsenluku saattaa liittyä myös Bysantin viehtymykseen symbolisiin lukuihin, joissa luku seitsemän on liittyi assosiaatioihin Pyhän Hengen seitsemästä lahjasta. Niistä mainitaan [[Jesajan kirja]]n 11. luvun jakeissa 2-4. Samat ajatukset esiintyvät myös [[Epifania]]n jumalanpalvelusteksteissä. Sakramentteina on mainittu ajan saatossa seuraavia:
	* pyhä valistuminen (''kaste''),		* pyhä valistuminen (''kaste''),
	* synaksis (''communio, sobor, eukaristia''),		* synaksis (''communio, sobor, eukaristia''),

← Vanhempi versio		Versio 5. tammikuuta 2012 kello 15.29
Rivi 107:		Rivi 107:
	Kirkon mysteerio, joka toteutuu täydellisesti pyhässä eukaristiassa, ylittää sen jännitteen, joka on rukouksen ja vastauksen, luonnon ja armon, jumalallisen ja inhimillisen välillä, koska juuri kirkko Kristuksen ruumiina on Jumalan ja ihmisen välinen kommuunio. Siinä Jumala on läsnä ja toimii, mutta siinä myös ihmiskunnasta tulee täysin Jumalalle kelvollinen ja täysin Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pyhän eukaristian mysteerin eskatologinen luonne korostaa, kuinka eukaristiassa kirkko on täydellisesti kirkko, ja eukaristia on muiden sakramenttien korkein kriteeri ja sinetti. Esimerkiksi pappeuden (viran) eri asteisiin vihitään juuri eukaristian yhteydessä.		Kirkon mysteerio, joka toteutuu täydellisesti pyhässä eukaristiassa, ylittää sen jännitteen, joka on rukouksen ja vastauksen, luonnon ja armon, jumalallisen ja inhimillisen välillä, koska juuri kirkko Kristuksen ruumiina on Jumalan ja ihmisen välinen kommuunio. Siinä Jumala on läsnä ja toimii, mutta siinä myös ihmiskunnasta tulee täysin Jumalalle kelvollinen ja täysin Jumalan alkuperäisen suunnitelman mukainen. Pyhän eukaristian mysteerin eskatologinen luonne korostaa, kuinka eukaristiassa kirkko on täydellisesti kirkko, ja eukaristia on muiden sakramenttien korkein kriteeri ja sinetti. Esimerkiksi pappeuden (viran) eri asteisiin vihitään juuri eukaristian yhteydessä.

	[[Piispa]]n viralla, joka on tämän em. todellisuuden välttämätön keskipiste, on kaksiosainen luonne: siihen kuuluvat kaitsijan, paimenen tehtävät (''episkopos'') ja opetus sekä toisaalta olla pastoraalisena henkilönä sakramenttien toimitusten keskipisteenä. Varhaisen kirkon piirissä kolmen tunnetun teologin ajatelmat kirkon virasta voidaan tiivistää seuraavasti. ~~[[Ignatios Antiokialainen\|Ignatiokselle]] piispuus on geometrinen piste:~~		[[Piispa]]n viralla, joka on tämän em. todellisuuden välttämätön keskipiste, on kaksiosainen luonne: siihen kuuluvat kaitsijan, paimenen tehtävät (''episkopos'') ja opetus sekä toisaalta olla pastoraalisena henkilönä sakramenttien toimitusten keskipisteenä. Varhaisen kirkon piirissä kolmen tunnetun teologin ajatelmat kirkon virasta voidaan tiivistää seuraavasti.

			* [[Ignatios Antiokialainen\|Ignatiokselle]] piispuus on geometrinen piste:
	:: piispa on ykseyden keskus paikallisessa eukaristisessa yhteisössä.		:: piispa on ykseyden keskus paikallisessa eukaristisessa yhteisössä.
	[[Ireneos Lyonilainen\|Ireneokselle]] piispuus on pystysuora viiva:		* [[Ireneos Lyonilainen\|Ireneokselle]] piispuus on pystysuora viiva:
	:: piispa on yhdysside apostolisen ja sen paikalliskirkon välillä, jota hän johtaa.		:: piispa on yhdysside apostolisen ja sen paikalliskirkon välillä, jota hän johtaa.
	[[Kyprianos Karthagolainen\|Cyprianukselle]] piispuus on vaakasuora viiva:		* [[Kyprianos Karthagolainen\|Cyprianukselle]] piispuus on vaakasuora viiva:
	:: Hän ajattelee kysymystä piispojen kollegion kannalta.		:: Hän ajattelee kysymystä piispojen kollegion kannalta.
	Piispat ovat hajaantuneet eri paikkoihin kaikkialle maailmaan ja toteuttavat ykseyttään kokoontumalla kirkolliskokouksiin. Piispa on siis samanaikaisesti		Piispat ovat hajaantuneet eri paikkoihin kaikkialle maailmaan ja toteuttavat ykseyttään kokoontumalla kirkolliskokouksiin. Piispa on siis samanaikaisesti
Rivi 152:		Rivi 154:
	* JOHN MEYENDORFF: Bysantine Theology, 1974		* JOHN MEYENDORFF: Bysantine Theology, 1974

	(''Kirjoittaja on entinen [[Lahden ortodoksinen seurakunta\|Lahden ortodoksisen ~~seurakunna~~]] nyt eläkkeellä oleva kirkkoherra. Artikkeli julkaistu Ortodoksi.netissä kirjoittajan luvalla'')		(''Kirjoittaja on entinen [[Lahden ortodoksinen seurakunta\|Lahden ortodoksisen seurakunnan]], nyt eläkkeellä oleva, kirkkoherra. Artikkeli julkaistu Ortodoksi.netissä kirjoittajan luvalla'')

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]