Suuri saatto (opetuspuhe) - Muutoshistoria

Petja (21. toukokuuta 2009 kello 15.40)

2009-05-21T15:40:55Z

← Vanhempi versio		Versio 21. toukokuuta 2009 kello 15.40
Rivi 30:		Rivi 30:

	[[Luokka:Opetuspuheet]]		[[Luokka:Opetuspuheet]]
			[[Luokka:Opetuspuheet/Jumalanpalvelus]]

Domna (4. maaliskuuta 2009 kello 17.14)

2009-03-04T17:14:46Z

← Vanhempi versio		Versio 4. maaliskuuta 2009 kello 17.14
Rivi 6:		Rivi 6:
	Lähtökohtana tälle kaikelle on se, että leipä ja viini tosiaan siirretään valmistuspöydältä alttarin Pyhälle pöydälle, jossa ne [[Eukaristia]]ssa muuttuvat todelliseksi [[Jeesus\|Kristuksen]] ruumiiksi ja vereksi. Joku voisi tietysti kysyä, että vaatiiko lahjojen siirtäminen pöydältä toiselle näin ''”suurta saattoa”'', joka joissakin paikoissa kiertää vieläpä lähes koko kirkkosalin?		Lähtökohtana tälle kaikelle on se, että leipä ja viini tosiaan siirretään valmistuspöydältä alttarin Pyhälle pöydälle, jossa ne [[Eukaristia]]ssa muuttuvat todelliseksi [[Jeesus\|Kristuksen]] ruumiiksi ja vereksi. Joku voisi tietysti kysyä, että vaatiiko lahjojen siirtäminen pöydältä toiselle näin ''”suurta saattoa”'', joka joissakin paikoissa kiertää vieläpä lähes koko kirkkosalin?

	Varhaisempana käytäntönä on ollut, että ihmiset toivat leipää ja viiniä mukanaan tullessaan kirkkoon. Esimerkiksi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]ssa on ollut erillinen rakennus (kreikaksi: ''σκευοφιλακιον / skeiofilakion'') kirkon vieressä, jossa ~~säilöttiin~~ ehtoollislahjoja liturgiaa varten. Samaisessa rakennuksessa säilytettiin myös ehtoolliskalustoa. Liturgian aikana diakonit tulivat tähän huoneeseen, ottivat sieltä nämä tarpeelliset ehtoollislahjat, valmistelivat ne, jotka sitten saatossa kannettiin kirkkosalin halki alttarin ovelle, jossa piispa otti ne vastaan. Tämän jälkeen piispa asetti lahjat Pyhälle Pöydälle. Huomaamme edellä tärkeän yksityiskohdan, jota ei sovi jättää mainitsematta. Yhä edelleen piispallisessa liturgiassa, piispa itse ei lähde mukaan saattoon. Hän jää alttariin ja Pyhältä portilta vastaanottaa saatossa kannettavat lahjat. Vaikuttaakin siltä, että juhlien ja piispan johdolla toimitettujen jumalanpalvelusten kaavat ovat säilyttäneet paremmin alkuperäisen muotonsa.		Varhaisempana käytäntönä on ollut, että ihmiset toivat leipää ja viiniä mukanaan tullessaan kirkkoon. Esimerkiksi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]ssa on ollut erillinen rakennus (kreikaksi: ''σκευοφιλακιον / skeiofilakion'') kirkon vieressä, jossa säilytettiin ehtoollislahjoja liturgiaa varten. Samaisessa rakennuksessa säilytettiin myös ehtoolliskalustoa. Liturgian aikana diakonit tulivat tähän huoneeseen, ottivat sieltä nämä tarpeelliset ehtoollislahjat, valmistelivat ne, jotka sitten saatossa kannettiin kirkkosalin halki alttarin ovelle, jossa piispa otti ne vastaan. Tämän jälkeen piispa asetti lahjat Pyhälle Pöydälle. Huomaamme edellä tärkeän yksityiskohdan, jota ei sovi jättää mainitsematta. Yhä edelleen piispallisessa liturgiassa, piispa itse ei lähde mukaan saattoon. Hän jää alttariin ja Pyhältä portilta vastaanottaa saatossa kannettavat lahjat. Vaikuttaakin siltä, että juhlien ja piispan johdolla toimitettujen jumalanpalvelusten kaavat ovat säilyttäneet paremmin alkuperäisen muotonsa.

	Löydämme käytännöllisen, [[Symboliikka\|symbolisen]] ja teologisen merkityksen Suurelle saatolle. Käytännöllinen syy on se, että leipä ja viini siirretään Pyhälle pöydälle. Symbolinen merkitys löytyy sillä, että Suurta saattoa on kuvattu Kristuksen matkana kärsimyksiin. Symbolisetkaan merkitykset eivät ole turhia, sillä ne toimivat joissain kohdin hyvänä opetuksen välineenä, vaikka niiden selityksistä ei saa tehdä asian itsetarkoitusta. Teologinen merkitys tässä tapauksessa on se, että Jumala antaa ihmisille maan sadon, jonka ihminen jalostaa elämälle tarpeelliseksi ravinnoksi, leiväksi ja viiniksi. Tämän he tuovat kirkkoon Jumalalle. Nämä ihmisten uhrilahjat kannetaan alttarille, jotka pyhittämisen jälkeen annetaan ihmisille takaisin. Tällöin kysymys ei ole enää leivästä ja viinistä, vaan Kristuksen Ruumista ja Verestä. Tässä toteutuu eräs eukaristian syvimmistä rukouksista:		Löydämme käytännöllisen, [[Symboliikka\|symbolisen]] ja teologisen merkityksen Suurelle saatolle. Käytännöllinen syy on se, että leipä ja viini siirretään Pyhälle pöydälle. Symbolinen merkitys löytyy sillä, että Suurta saattoa on kuvattu Kristuksen matkana kärsimyksiin. Symbolisetkaan merkitykset eivät ole turhia, sillä ne toimivat joissain kohdin hyvänä opetuksen välineenä, vaikka niiden selityksistä ei saa tehdä asian itsetarkoitusta. Teologinen merkitys tässä tapauksessa on se, että Jumala antaa ihmisille maan sadon, jonka ihminen jalostaa elämälle tarpeelliseksi ravinnoksi, leiväksi ja viiniksi. Tämän he tuovat kirkkoon Jumalalle. Nämä ihmisten uhrilahjat kannetaan alttarille, jotka pyhittämisen jälkeen annetaan ihmisille takaisin. Tällöin kysymys ei ole enää leivästä ja viinistä, vaan Kristuksen Ruumista ja Verestä. Tässä toteutuu eräs eukaristian syvimmistä rukouksista:

Domna (4. maaliskuuta 2009 kello 17.14)

2009-03-04T17:14:23Z

← Vanhempi versio		Versio 4. maaliskuuta 2009 kello 17.14
Rivi 6:		Rivi 6:
	Lähtökohtana tälle kaikelle on se, että leipä ja viini tosiaan siirretään valmistuspöydältä alttarin Pyhälle pöydälle, jossa ne [[Eukaristia]]ssa muuttuvat todelliseksi [[Jeesus\|Kristuksen]] ruumiiksi ja vereksi. Joku voisi tietysti kysyä, että vaatiiko lahjojen siirtäminen pöydältä toiselle näin ''”suurta saattoa”'', joka joissakin paikoissa kiertää vieläpä lähes koko kirkkosalin?		Lähtökohtana tälle kaikelle on se, että leipä ja viini tosiaan siirretään valmistuspöydältä alttarin Pyhälle pöydälle, jossa ne [[Eukaristia]]ssa muuttuvat todelliseksi [[Jeesus\|Kristuksen]] ruumiiksi ja vereksi. Joku voisi tietysti kysyä, että vaatiiko lahjojen siirtäminen pöydältä toiselle näin ''”suurta saattoa”'', joka joissakin paikoissa kiertää vieläpä lähes koko kirkkosalin?

	Varhaisempana käytäntönä on ollut, että ihmiset toivat leipää ja viiniä mukanaan tullessaan kirkkoon. Esimerkiksi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]ssa on ollut erillinen rakennus (kreikaksi: ''σκευοφιλακιον / skeiofilakion'') kirkon vieressä, jossa säilöttiin ehtoollislahjoja liturgiaa varten. Samaisessa rakennuksessa säilytettiin myös ehtoolliskalustoa. Liturgian aikana diakonit tulivat tähän huoneeseen, ottivat sieltä nämä tarpeelliset ehtoollislahjat, valmistelivat ne, jotka sitten saatossa kannettiin kirkkosalin halki alttarin ovelle, jossa piispa otti ne vastaan. Tämän jälkeen piispa asetti lahjat Pyhälle Pöydälle. Huomaamme edellä tärkeän yksityiskohdan, jota ei sovi jättää ~~sivuuttamatta~~. Yhä edelleen piispallisessa liturgiassa, piispa itse ei lähde mukaan saattoon. Hän jää alttariin ja Pyhältä portilta vastaanottaa saatossa kannettavat lahjat. Vaikuttaakin siltä, että juhlien ja piispan johdolla toimitettujen jumalanpalvelusten kaavat ovat säilyttäneet paremmin alkuperäisen muotonsa.		Varhaisempana käytäntönä on ollut, että ihmiset toivat leipää ja viiniä mukanaan tullessaan kirkkoon. Esimerkiksi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]ssa on ollut erillinen rakennus (kreikaksi: ''σκευοφιλακιον / skeiofilakion'') kirkon vieressä, jossa säilöttiin ehtoollislahjoja liturgiaa varten. Samaisessa rakennuksessa säilytettiin myös ehtoolliskalustoa. Liturgian aikana diakonit tulivat tähän huoneeseen, ottivat sieltä nämä tarpeelliset ehtoollislahjat, valmistelivat ne, jotka sitten saatossa kannettiin kirkkosalin halki alttarin ovelle, jossa piispa otti ne vastaan. Tämän jälkeen piispa asetti lahjat Pyhälle Pöydälle. Huomaamme edellä tärkeän yksityiskohdan, jota ei sovi jättää mainitsematta. Yhä edelleen piispallisessa liturgiassa, piispa itse ei lähde mukaan saattoon. Hän jää alttariin ja Pyhältä portilta vastaanottaa saatossa kannettavat lahjat. Vaikuttaakin siltä, että juhlien ja piispan johdolla toimitettujen jumalanpalvelusten kaavat ovat säilyttäneet paremmin alkuperäisen muotonsa.

	Löydämme käytännöllisen, [[Symboliikka\|symbolisen]] ja teologisen merkityksen Suurelle saatolle. Käytännöllinen syy on se, että leipä ja viini siirretään Pyhälle pöydälle. Symbolinen merkitys löytyy sillä, että Suurta saattoa on kuvattu Kristuksen matkana kärsimyksiin. Symbolisetkaan merkitykset eivät ole turhia, sillä ne toimivat joissain kohdin hyvänä opetuksen välineenä, vaikka niiden selityksistä ei saa tehdä asian itsetarkoitusta. Teologinen merkitys tässä tapauksessa on se, että Jumala antaa ihmisille maan sadon, jonka ihminen jalostaa elämälle tarpeelliseksi ravinnoksi, leiväksi ja viiniksi. Tämän he tuovat kirkkoon Jumalalle. Nämä ihmisten uhrilahjat kannetaan alttarille, jotka pyhittämisen jälkeen annetaan ihmisille takaisin. Tällöin kysymys ei ole enää leivästä ja viinistä, vaan Kristuksen Ruumista ja Verestä. Tässä toteutuu eräs eukaristian syvimmistä rukouksista:		Löydämme käytännöllisen, [[Symboliikka\|symbolisen]] ja teologisen merkityksen Suurelle saatolle. Käytännöllinen syy on se, että leipä ja viini siirretään Pyhälle pöydälle. Symbolinen merkitys löytyy sillä, että Suurta saattoa on kuvattu Kristuksen matkana kärsimyksiin. Symbolisetkaan merkitykset eivät ole turhia, sillä ne toimivat joissain kohdin hyvänä opetuksen välineenä, vaikka niiden selityksistä ei saa tehdä asian itsetarkoitusta. Teologinen merkitys tässä tapauksessa on se, että Jumala antaa ihmisille maan sadon, jonka ihminen jalostaa elämälle tarpeelliseksi ravinnoksi, leiväksi ja viiniksi. Tämän he tuovat kirkkoon Jumalalle. Nämä ihmisten uhrilahjat kannetaan alttarille, jotka pyhittämisen jälkeen annetaan ihmisille takaisin. Tällöin kysymys ei ole enää leivästä ja viinistä, vaan Kristuksen Ruumista ja Verestä. Tässä toteutuu eräs eukaristian syvimmistä rukouksista:
	:: ''”Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edes kannamme kaiken tähden ja kaiken edestä”.''		:: ''”Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edes kannamme kaiken tähden ja kaiken edestä”.''
	Huomattakoon vielä sekin seikka, että kirkkoon kertyi suuri määrä leipää, jota ei tarvittu itse liturgiassa. ~~Niitä~~ ei suinkaan heitetty pois, vaan annettiin niille jotka sitä erityisesti tarvitsivat.		Huomattakoon vielä sekin seikka, että kirkkoon kertyi suuri määrä leipää, jota ei tarvittu itse liturgiassa. Sitä ei suinkaan heitetty pois, vaan annettiin niille, jotka sitä erityisesti tarvitsivat.

	Aiemmin mainittiin jo se, että nykypäivänä monissa seurakunnissamme toimitetaan Suuri saatto siten, että se kiertää selkeästi kirkkosalin kautta. Tämä on itsessään hyvä tapa, koska siinä osoitetaan toiminnan suunta. Kysymys on ihmisten lahjasta, jota kannetaan kohti alttaria, eli [[Isä (Jumala)\|Jumalaa]]. Löydämme kansan keskellä kulkevalle saatolle myös symbolisen tuen. Kulkihan Kristus kansanjoukon keskellä [[palmusunnuntai]]na kohti vapaaehtoisia kärsimyksiä. Hänen tarkoituksensa ei ollut toimia salassa, vaan kaiken kansan nähden ja heidän keskellään.		Aiemmin mainittiin jo se, että nykypäivänä monissa seurakunnissamme toimitetaan Suuri saatto siten, että se kiertää selkeästi kirkkosalin kautta. Tämä on itsessään hyvä tapa, koska siinä osoitetaan toiminnan suunta. Kysymys on ihmisten lahjasta, jota kannetaan kohti alttaria, eli [[Isä (Jumala)\|Jumalaa]]. Löydämme kansan keskellä kulkevalle saatolle myös symbolisen tuen. Kulkihan Kristus kansanjoukon keskellä [[palmusunnuntai]]na kohti vapaaehtoisia kärsimyksiä. Hänen tarkoituksensa ei ollut toimia salassa, vaan kaiken kansan nähden ja heidän keskellään.

	Saaton tultua perille on tapana, että Ehtoolliseen osallistujat astuvat jo muutaman askeleen lähemmäksi soleaa. Ei voida pitää mitenkään pahana tapana sitä, että nämä ihmiset jäisivät tämän jälkeen jo tälle alttaria lähemmäksi olevalle paikalleen. Tämähän tapahtuu kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun osallistujat kokoontuvat lukemaan yhteen ~~äänen~~ [[Rukous ehtoollisen edellä\|Ehtoollista edeltävää rukousta]]: ''”Uskon Herra ja tunnustan …”''. Ihmisten lähemmäksi kokoontumisella on myös se käytännön merkitys, että papisto pystyy tällöin paremmin arvioimaan Ehtoolliseen osallistujien lukumäärän.		Saaton tultua perille on tapana, että Ehtoolliseen osallistujat astuvat jo muutaman askeleen lähemmäksi soleaa. Ei voida pitää mitenkään pahana tapana sitä, että nämä ihmiset jäisivät tämän jälkeen jo tälle alttaria lähemmäksi olevalle paikalleen. Tämähän tapahtuu kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun osallistujat kokoontuvat lukemaan yhteen ääneen [[Rukous ehtoollisen edellä\|Ehtoollista edeltävää rukousta]]: ''”Uskon Herra ja tunnustan …”''. Ihmisten lähemmäksi kokoontumisella on myös se käytännön merkitys, että papisto pystyy tällöin paremmin arvioimaan Ehtoolliseen osallistujien lukumäärän.

	[[EPL\|Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa]] Suurta saattoa ei samalla tavoin toimiteta. Tämä johtuu siitä, että siinä tilanteessa nimensä mukaisesti kannetaan jo pyhitettyjä lahjoja, eli Kristuksen Ruumista ja Verta alttarille. Saaton suunnan tarkoituksena ei ole tuolloin enää kulkea maailmasta kohti alttaria, vaan ainoastaan siirtää ne sille paikalle, jonka äärellä Pyhää palvelusta toimitetaan. Tapana onkin, että kaikki ovat maahan kumartuneina tämän saaton aikana.		[[EPL\|Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa]] Suurta saattoa ei samalla tavoin toimiteta. Tämä johtuu siitä, että siinä tilanteessa nimensä mukaisesti kannetaan jo pyhitettyjä lahjoja, eli Kristuksen Ruumista ja Verta alttarille. Saaton suunnan tarkoituksena ei ole tuolloin enää kulkea maailmasta kohti alttaria, vaan ainoastaan siirtää ne sille paikalle, jonka äärellä Pyhää palvelusta toimitetaan. Tapana onkin, että kaikki ovat maahan kumartuneina tämän saaton aikana.

	Palatkaamme vielä Suureen ~~Saattoon~~, jota voidaan pitää liturgian käännekohtana. Saaton aikana veisattava Kerubiveisu kannustaa kirkkokansaa ''”heittämään pois kaikki maalliset huolet”''. Me emme enää silloin murehdi maallisista asioista, koska edessä on jotain paljon tärkeämpää. Kysymys on tuolloin osallisuudesta Kristuksen pyhästä Ehtoollisesta. Hänestä, ''”joka on murrettava, mutta samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvat pyhittävä.”''		Palatkaamme vielä Suureen saattoon, jota voidaan pitää liturgian käännekohtana. Saaton aikana veisattava Kerubiveisu kannustaa kirkkokansaa ''”heittämään pois kaikki maalliset huolet”''. Me emme enää silloin murehdi maallisista asioista, koska edessä on jotain paljon tärkeämpää. Kysymys on tuolloin osallisuudesta Kristuksen pyhästä Ehtoollisesta. Hänestä, ''”joka on murrettava, mutta samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvat pyhittävä.”''

	'''isä [[Andrei Verikov]]'''		'''isä [[Andrei Verikov]]'''

Hannu: Ak: Uusi sivu: Arseni on ottanut Pyhät Lahjat vastaan papeilta suuren saaton päätteeksi [[Mikkeli]...

2009-02-27T21:12:16Z

Ak: Uusi sivu: thumb|300 px|<center>KS Joensuun piispa [[Arseni (piispa)|Arseni on ottanut Pyhät Lahjat vastaan papeilta suuren saaton päätteeksi [[Mikkeli]...

Uusi sivu

[[Kuva:Suuri_saatto_pyhat_lahjat.jpg|thumb|300 px|<center>KS Joensuun piispa [[Arseni (piispa)|Arseni]] on ottanut Pyhät Lahjat vastaan papeilta suuren saaton päätteeksi [[Mikkeli]]n ylienkeli [[Mikael (enkeli)|Mikaelin]] kirkossa.<br>(kuva © Hannu Pyykkönen)</center>]]
'''[[Suuri saatto|Suureksi saatoksi]]''' kutsutaan sitä [[liturgia]]n juhlallista osaa, jossa [[diakoni]] ja [[pappi]] kantavat [[Kerubiveisu]]n aikana saatossa ehtoollislahjat [[Valmistelupöytä|valmistelupöydältä]] ([[uhripöytä]]) [[Pyhä pöytä|Pyhälle pöydälle]]. Saatto toimitetaan siten, että [[alttari]]sta tullaan [[kirkkosali]]n puolelle [[ikonostaasi]]n pohjoisovesta, josta siirrytään [[solea]]lle. Monissa seurakunnissa saatto kiertää selkeästi kirkkosalin ennen saapumistaan solealle. Tässä kohden pappi ja diakoni kansaan päin kääntyneinä muistelevat [[Hiippakunta|hiippakunnan]] [[piispa]]a, kaikkia läsnä olevia ja kaikkia kristittyjä. Tämän jälkeen ehtoollislahjat asetetaan Pyhälle pöydälle, jonka aikana kuoro laulaa Kerubiveisun jälkimmäisen osan loppuun.

'''Onko Suuri saatto aina toimitettu näin ja miten se on mahdollisesti ajan kuluessa muuttunut?'''

Lähtökohtana tälle kaikelle on se, että leipä ja viini tosiaan siirretään valmistuspöydältä alttarin Pyhälle pöydälle, jossa ne [[Eukaristia]]ssa muuttuvat todelliseksi [[Jeesus|Kristuksen]] ruumiiksi ja vereksi. Joku voisi tietysti kysyä, että vaatiiko lahjojen siirtäminen pöydältä toiselle näin ''”suurta saattoa”'', joka joissakin paikoissa kiertää vieläpä lähes koko kirkkosalin?

Varhaisempana käytäntönä on ollut, että ihmiset toivat leipää ja viiniä mukanaan tullessaan kirkkoon. Esimerkiksi Konstantinopolin [[Hagia Sofia]]ssa on ollut erillinen rakennus (kreikaksi: ''σκευοφιλακιον / skeiofilakion'') kirkon vieressä, jossa säilöttiin ehtoollislahjoja liturgiaa varten. Samaisessa rakennuksessa säilytettiin myös ehtoolliskalustoa. Liturgian aikana diakonit tulivat tähän huoneeseen, ottivat sieltä nämä tarpeelliset ehtoollislahjat, valmistelivat ne, jotka sitten saatossa kannettiin kirkkosalin halki alttarin ovelle, jossa piispa otti ne vastaan. Tämän jälkeen piispa asetti lahjat Pyhälle Pöydälle. Huomaamme edellä tärkeän yksityiskohdan, jota ei sovi jättää sivuuttamatta. Yhä edelleen piispallisessa liturgiassa, piispa itse ei lähde mukaan saattoon. Hän jää alttariin ja Pyhältä portilta vastaanottaa saatossa kannettavat lahjat. Vaikuttaakin siltä, että juhlien ja piispan johdolla toimitettujen jumalanpalvelusten kaavat ovat säilyttäneet paremmin alkuperäisen muotonsa.

Löydämme käytännöllisen, [[Symboliikka|symbolisen]] ja teologisen merkityksen Suurelle saatolle. Käytännöllinen syy on se, että leipä ja viini siirretään Pyhälle pöydälle. Symbolinen merkitys löytyy sillä, että Suurta saattoa on kuvattu Kristuksen matkana kärsimyksiin. Symbolisetkaan merkitykset eivät ole turhia, sillä ne toimivat joissain kohdin hyvänä opetuksen välineenä, vaikka niiden selityksistä ei saa tehdä asian itsetarkoitusta. Teologinen merkitys tässä tapauksessa on se, että Jumala antaa ihmisille maan sadon, jonka ihminen jalostaa elämälle tarpeelliseksi ravinnoksi, leiväksi ja viiniksi. Tämän he tuovat kirkkoon Jumalalle. Nämä ihmisten uhrilahjat kannetaan alttarille, jotka pyhittämisen jälkeen annetaan ihmisille takaisin. Tällöin kysymys ei ole enää leivästä ja viinistä, vaan Kristuksen Ruumista ja Verestä. Tässä toteutuu eräs eukaristian syvimmistä rukouksista:
:: ''”Sinun omaasi Sinun omistasi me Sinulle edes kannamme kaiken tähden ja kaiken edestä”.''
Huomattakoon vielä sekin seikka, että kirkkoon kertyi suuri määrä leipää, jota ei tarvittu itse liturgiassa. Niitä ei suinkaan heitetty pois, vaan annettiin niille jotka sitä erityisesti tarvitsivat.

Aiemmin mainittiin jo se, että nykypäivänä monissa seurakunnissamme toimitetaan Suuri saatto siten, että se kiertää selkeästi kirkkosalin kautta. Tämä on itsessään hyvä tapa, koska siinä osoitetaan toiminnan suunta. Kysymys on ihmisten lahjasta, jota kannetaan kohti alttaria, eli [[Isä (Jumala)|Jumalaa]]. Löydämme kansan keskellä kulkevalle saatolle myös symbolisen tuen. Kulkihan Kristus kansanjoukon keskellä [[palmusunnuntai]]na kohti vapaaehtoisia kärsimyksiä. Hänen tarkoituksensa ei ollut toimia salassa, vaan kaiken kansan nähden ja heidän keskellään.

Saaton tultua perille on tapana, että Ehtoolliseen osallistujat astuvat jo muutaman askeleen lähemmäksi soleaa. Ei voida pitää mitenkään pahana tapana sitä, että nämä ihmiset jäisivät tämän jälkeen jo tälle alttaria lähemmäksi olevalle paikalleen. Tämähän tapahtuu kuitenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun osallistujat kokoontuvat lukemaan yhteen äänen [[Rukous ehtoollisen edellä|Ehtoollista edeltävää rukousta]]: ''”Uskon Herra ja tunnustan …”''. Ihmisten lähemmäksi kokoontumisella on myös se käytännön merkitys, että papisto pystyy tällöin paremmin arvioimaan Ehtoolliseen osallistujien lukumäärän.

[[EPL|Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiassa]] Suurta saattoa ei samalla tavoin toimiteta. Tämä johtuu siitä, että siinä tilanteessa nimensä mukaisesti kannetaan jo pyhitettyjä lahjoja, eli Kristuksen Ruumista ja Verta alttarille. Saaton suunnan tarkoituksena ei ole tuolloin enää kulkea maailmasta kohti alttaria, vaan ainoastaan siirtää ne sille paikalle, jonka äärellä Pyhää palvelusta toimitetaan. Tapana onkin, että kaikki ovat maahan kumartuneina tämän saaton aikana.

Palatkaamme vielä Suureen Saattoon, jota voidaan pitää liturgian käännekohtana. Saaton aikana veisattava Kerubiveisu kannustaa kirkkokansaa ''”heittämään pois kaikki maalliset huolet”''. Me emme enää silloin murehdi maallisista asioista, koska edessä on jotain paljon tärkeämpää. Kysymys on tuolloin osallisuudesta Kristuksen pyhästä Ehtoollisesta. Hänestä, ''”joka on murrettava, mutta samalla jakaantumaton, aina syötävä, mutta ei koskaan kuluva, vaan siitä osallistuvat pyhittävä.”''

'''isä [[Andrei Verikov]]'''

== Katso myös ==
* [[Suuri saatto]] – sisältää myös videon suuresta saatosta

== Kirjallisuus ==

• ''Wybrew, H. The Orthodox Liturgy:'' The Development of the Eucharistic liturgy in the Byzantine Rite. St Vladimir's Seminary Press, 2003.

[[Luokka:Opetuspuheet]]