Kristus elämämme tienä ja suuntana Jumalan pyhyys

KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leon opetuspuhe 3. marraskuuta 2010 Mikkelin sotilaskirkon praasniekassa

Päivän tekstit: 1.Tess. 4:1-12, Luuk. 11:42-46

---

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä.

Vedenpyhitys Mikkelin sotilaskirkon muistolaatan luona.
(Kuva © Ortodoksi.net)

KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Mikkelin seurakunnan kirkkoherra Johannes Hätinen ja ylidiakoni Jyrki Härkönen vedenpyhityksessä sotilaskirkon muistolaatan luona.
(Kuva © Ortodoksi.net)

Apostoli Paavali kirjoittaa kirjeessään tessalonikalaisille:

”Jumalan tahto on, että te pyhitytte.”

Hän vahvistaa kirjeessään sen, että Jumala todellakin kutsuu meitä kaikkia pyhyyteen – tulemaan pyhiksi ja elämään pyhää elämää.

Mitä tarkoittaa pyhyys, johon Jumala meitä kutsuu?

Pyhyyden lähde ja alkuperä on Jumalassa, mutta sen synty- ja kasvupaikka on tämä maailma, jonka Jumala rakkaudestaan on luonut. Synnin kautta maailma muuttui langenneeksi todellisuudeksi ja kasvu pyhyyteen tuli mahdottomaksi. Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on avannut meille tien uudistuneeseen ihmisyyteen ja pyhyyteen, sellaiseen elämään, josta langenneessa todellisuudessa ihminen ei osannut edes uneksia.

Pyhyys ei merkitse sankarillisuutta maallisessa mielessä, vaan keskittymistä sisäiseen elämään ja sen kautta todellisen ihmisyyden löytämiseen. Vaikka Jumala kutsuu ihmistä pyhyyteen ja heijastamaan Jumalan pyhyyttä koko luomakunnassa, vaatii kutsuun vastaaminen työtä ja harjoitusta eli rukousta ja hengellistä taistelua.

Suuri joukko kirkon pyhiä ovat esikuviamme kristillisessä elämässä, sillä he omistivat elämänsä Jumalan pyhyyden etsimiselle ja tavoittelulle sekä kilvoittelulle ja hengelliselle taistelulle.

Tänään vietämme Mikkelin vanhan sotilaskirkon praasniekkaa sekä pyhän suurmarttyyri Georgios Voittajan päivää. Hänen varsinainen muistopäivänsä on 23. huhtikuuta. Tämä päivä, 3. marraskuuta on 300-luvulla Lyddan kaupunkiin pyhän Georgioksen muistolle rakennetun kirkon vihkimisen ja sinne asetettujen hänen pyhäinjäännöstensä siirtämisen muistopäivä.

Pyhä Georgios Voittaja mainitaan usein sotilaiden suojelijana ja partiolaisten suojeluspyhänä. Meille hän on kuitenkin ennen kaikkea hengellisen taistelun esikuva.

Georgios syntyi Vähän-Aasian Kappadokiassa 200-luvun lopulla ja sotilaskoulutuksen jälkeen päätyi keisari Diocletianuksen armeijan palvelukseen. Keisari Diocletianus on jäänyt historiaan pakanauskonnollisuuden kannattajana ja kristinuskon vainoajana. Kristittynä Georgios ei voinut noudattaa keisarin määräystä kristittyjen vainoamisesta, vaan hän tunnusti uskonsa Jumalaan ja joutui itse vainojen ja kidutuksen kohteeksi sekä kuoli marttyyrikuoleman.

Pyhä Georgios oli vakuuttunut siitä, että Kristus on totuus ja tie Jumalan rakkauden ja pyhyyden yhteyteen.

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus nuhteli fariseuksia ja lainopettajia ulkokultaisuudesta ja lain kirjaimellisesta noudattamisesta, jonka seurauksena uskon keskeinen sisältö ja päämäärä unohtuvat. Jeesus halusi suunnata huomion uskon ulkoisista tunnusmerkeistä sisäiseen hengelliseen taisteluun sekä oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan.

Jeesuksen moitteet loukkasivat fariseuksia ja lainopettajia, johon hän vastasi: ”Voi teitäkin, lainopettajat! Te panette ihmisten harteille taakkoja, jotka ovat raskaita kantaa, mutta itse ette kajoa niihin edes yhdellä sormella.” Jeesus muistuttaa, ettei mikään anna ihmiselle suurempaa ylemmyydentunnetta kuin toisen omatunnolla pelaaminen ja sen peukalointi.

Mekin olemme elämässämme monenlaisten tilanteiden ja ristipaineiden ympäröiminä. Inhimillinen heikkous ja elämämme langenneessa maailmassa saa meidät helposti väärälle tielle.

Kristittyinä elämämme tienä tulisi todellakin olla Kristus ja suuntana Jumalan pyhyys. Päivittäin mielemme tulisi askarrella sen kysymyksen kanssa miten minusta voisi tulla pyhä.

Amen.

Katso myös

• Länsi-Savon nettiuutinen praasniekasta
• Suurmarttyyri Georgios Voittajan kirkon vihkiminen (Lydda)