Kirja-arvostelu: Enkelit taivaallisina voimina

Serafim Seppälä: Taivaalliset voimat. Enkelit varhaiskristillisyydessä ja juutalaisuudessa. Kirjapaja 2016, 271 s

Kirjan kansi

Enkelit ovat universaali ilmiö, joka on kuulunut niin muinaiseen Lähi-itään kuin länsimaiseen kulttuuriin. Mitä enkelien oleminen perimmältään on? Mitä on enkelien toiminta maailmassa?

Näitä ja monia muita kysymyksiä pohtii systemaattisen teologian ja patristiikan professori, pappismunkki – tutkija, kirjailija, mystikko – Serafim Seppälä Itä-Suomen yliopistosta. Kirja pohjautuu erittäin laajaan ja monikieliseen kirjalliseen aineistoon niin Raamatusta kuin valtaisasta määrästä pyhiä kirjoituksia, joissa kuvataan ja tulkitaan enkelien ilmoituksia, ilmestymisiä ja näkyjä. Isä Serafim on valinnut aatehistoriallisen näkökulman ja pitäytymisen historiallisiin lähteisiin.

Kirjoitan kokoavasti, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta puuttuvat tarkemmat isä Serafimin käyttämät lähteet, jotka toki löytyvät kirjasta.

Jumalan luota lähtevät henkiolennot ovat ”lähettiläitä” (angelos). N. 100-luvulta nimitys tarkoittaa laajemmin taivaallista henkiolentoa. Jumalan kirkkaudesta emme suoraan tiedä mitään, mutta Hänen teoistaan voimme tietää enkelien ja muiden pyhien kautta. Ihminen ei voi nähdä enkeleitä heidän aineettomassa olemuksessaan eivätkä enkelitkään voi nähdä Jumaluutta sen perimmäisessä syvyydessä.

Enkeleiden alkuperä nähdään kahtalaisena. On enkeleitä, jotka on luotu osana maailmankaikkeuden luomista, valoja Valosta, ja nämä ovat ikuisia. Tämä alkuhetki voinee olla ennen fysikaalisen maailman luomista. Toiseksi on enkeleitä, jotka on luotu tiettyä tehtävää varten ja katoavat, kun tehtävä on suoritettu.

Enkelien tärkein tehtävä on Jumalan rukoileminen ja ylistäminen. Toisekseen enkelit toimivat ihmisten parissa ja parhaaksi. Ihmis- ja enkelimaailman välillä ei ole ylittämätöntä kuilua: hurskaimmat ihmiset voivat muuttua enkeleiksi ja toisaalta enkelit voivat ilmestyä ihmishahmoisina. Niinpä Raamatun enkeli-ilmestyksissä Jumalan kohtaaminen oli todellista, mutta tapahtui välitetysti, enkelien kautta. Esim. Jumala ei ilmestynyt ”suoraan” Moosekselle, vaan enkelin kautta. Tämän välitystehtävän kautta mahdollistuu kahden radikaalisti erilaisen ulottuvuuden kohtaaminen.

Yhdeksän enkelihierarkiaa
kreikkalainen ikoni n. 1700-luku
Kuva: Wikipedia

Pyhissä kirjoituksissa on kuvattu erilaisia enkelien hierarkioita. 600-luvulla eläneen Isak Niniveläisen viimeistelemänä tasoja on yhdeksän, ylimmästä alimpaan:

• valtaistuimet (ikuisesti Jumalan läsnäolossa, Jumalan lepopaikka),
• kerubit (kyky tuntea ja nähdä Jumaluutta),
• serafit (kiertävät Jumaluuden ympärillä),
• herruudet (vapaus),
• vallat (jumalallinen toiminta, rohkeus),
• voimat (kohottavat alempia ylemmäs),
• valtiaat (paljastavat tuonpuoleisia periaatteita ihmisille ja enkeleille),
• ylienkelit (jumalallisen valon välittäjiä ja avaajia) ja
• enkelit (välittävät ilmestystä maailmalle).

Hierarkia on pyramidimainen: mitä korkeampi luokka, sitä vähemmän enkeleitä siinä on. Hierarkian tarkoitus on mahdollistaa jumalallisen valon, rakkauden ja elämän virtaaminen tuonpuoleisesta olevaiseen ja olevaisesta takaisin alkulähteeseensä.

Enkelit ovat aineettomia tai alimmat heistä hyvin hienoa, näkymätöntä eteeristä ainetta. Tehtäviensä mukaisesti voi olla erilaisia ominaisuuksia: esimerkiksi jotkut ovat ”kuusisiipisiä” ja jotkut ”nelisilmäisiä”.

• • • 
      

Usko suojelusenkeliin on universaali ilmiö. Oma enkeli saadaan jo syntymässä, mutta kasteessa enkeli saa voimakkaamman, sisäisen ohjaajan roolin. Myös kuolema on erityinen enkelin kohtaamisen aika, jolloin enkelit saattelevat sielua rauhassa tuonpuoleiseen: inkarnaation tarkoitus on ihmisen vastaanottaminen tuonpuoleiseen.

Suojelusenkeli Fridolin Leiberin (1853–1912) maalauksessa.
(Kuva: Wikipedia)

Kirjassa käydään pohdintaa enkelien vapaasta tahdosta. Rabbiinisessa kirjallisuudessa päädyttiin sen kannalle, ettei enkeleillä ehkä olekaan vapaata tahtoa. Idän kirkossa päädyttiin selkeämmin käsitykseen vapaasta tahdosta. Ihmistä auttaessaan enkelit voivat esimerkiksi viivyttää askeltamme niin, ettei pahaa pääse tapahtumaan. Tai ohjata meitä ”eri reittiä” vaaran välttämiseksi.

Enkelit voivat myös tehdä virheitä ja valita väärin. Tähän kytkeytyy kirkon historiassa hyvin paljon pohdittu kysymys Paholaisesta, Saatanasta tai Luciferista. Näitä pidetään langenneina enkeleinä. Kristus on kuitenkin kukistanut Saatanan – vieläpä ihmisenä – ja näin ollen Saatana on Kristukselle alamainen. Ihmisen tulee vain vastustaa Paholaista, joka voi painia ihmisen kanssa, mutta ei voi voittaa häntä, ellei hän itse tahdo.

Tähän liittyvät vaikea kysymys ihmisen tahdon vapaudesta ja ns. Theodikea-problematiikka. Ristiriitaisimpia ovatkin mielestäni pyhien isien pohdinnat Paholaisesta. Joidenkin mukaan lapsi saa syntyessään myös Pahuuden enkelin. Tällöin elämä on jatkuvaa taistelua hyvien ja pahojen voimien (enkelien) välillä ihmisen kilvoituselämän noustessa keskiöön – parhaassa tapauksessa armon tullessa sitä vastaan. Toisen ääripään mielestä enkelit tekevät hyvää työtä, vaikkei ihminen tekisi asialle mitään: armon vaikutukset tulevat ihmissieluun Jumalan asettamien enkelien toiminnan kautta.

Kirkollisessa ajankierrossa jokainen maanantai on enkelien päivä. Enkeliolennoilla on myös oma juhlapäivänsä 8.11., josta käytetään nimityksiä ”pyhien ylienkelien kokoontuminen” ja ”ruumiittomien voimien juhla”.

• • • 
      

Kirja on jäsennetty hyvin. Kieli on selkeää ja rikasta. Bibliografia on valtava ja lähteet tekstissä huolella merkittyjä. Tärkeimpien näkemysten tiivistä kertaamista on juuri sopivasti niin, että lukija pysyy valtatiellä. Teksti on myös sillä tavoin armollista, että isä Serafim pysähtyy aika ajoin itse kyselemään, onko sen ja sen miettimisessä mitään järkeä. Vastaus jää lukijalle.

Kirjasta löysin vastauksia moniin pohtimiini kysymyksiin, mutta myös monia uusia kysymyksiä heräsi. Kerettiläinen kysymys: onko Jumala kaikkivaltiudessaan ja täydellisessä rakkaudessaan niin ”narsisti”, että enkelien ja ihmisten tärkein tehtävä on Hänen ylistämisensä – ihmiselläkin vasta toisena sielun pelastus, narsistinen toki sekin tavoite? Enkelien valtavaa määrää pohdittaessa heräsi mielessäni kysymys, voivatko esim. Mikael ja Gabriel ”moneutua” ja olla samaan aikaan läsnä monen ihmisen rukousten sanansaattajina ja suojelijoina?

Entäpä esirukoukset edesmenneitten puolesta: onko juuri niin, että kuollessaan ihmisen sielu siirtyy ensin alimpaan enkeliluokkaan ja voi myöhemmin kohota siitä hierarkian ylemmille tasoille? Kertovatko lukuisat ns. kuolemanrajakokemukset siirtymisestä juuri enkelten maailmaan?

Suosittelen tosi lämpimästi isä Serafimin kirjan mukana hyvin antoisaa matkaa ylimaalliseen enkelien valtakuntaan. Kuin myös tekemään omia kysymyksiä kirjan avaaman aarrekartan äärellä.

Leena-Maria Blinnikka

(Arvostelu on julkaistu aikaisemmin myös Turun ortodoksisen seurakunnan omassa tiedotuslehdessä, Kupolissa.)

Katso myös

• kaksi opetuspuhetta enkeleistä
  • isä Jarmo Hakkarainen: Ortodoksisia näkökohtia enkeleistä
  • isä Lars Ahlbäck: Taivaalliset voimat
• video
  • pappismunkki Serafim Seppälä: "Enkelten kirkko"