Konstantin Kononoff

Maisteri Konstantin Kononoff Aamun Kiton (1937) kuvassa

Konstantin Kononoff, s. 3.6.1883 Impilahdella, k. 25.11.1937 Sortavalassa.
Vanhemmat
isä: Mihail, kauppias (1835-1902)
äiti: Jeudokia, os. Sotikoff (1845-1917)
Vaimo: Elin Sofia, os. Rautiainen
Lapset:
Paula Kononen (nunna Pelagia)
Mauri
Jorma
Juhani

(AK 1937 / 3.12.1937 / nr. 49)

Maisteri Konstantin Kononoff

Torstaina, marraskuun 25. päivänä (1937), kuoli Sortavalassa sydänhalvauksen kohtaamana ortodoksisen kirkkokunnan keskeisimpiä toimihenkilöitä, Sortavalan pappisseminaarin opettaja, filosofian maisteri Konstantin Kononoff.

Maisteri Kononoff oli syntynyt kauppiaan poikana Impilahdella kesäkuun 3. päivänä 1883, joten hän oli kuollessaan vielä parhaassa miehuusiässään, 55 ikävuodellaan. Käytyään Sortavalan lyseon hän pääsi siitä ylioppilaana 1904 ryhtyen jatkamaan opintojaan Helsingin yliopistossa, missä hän vuonna 1910 suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon ja vihittiin seuraavana vuonna maisteriksi. Tämän jälkeen hän antautui opettajauralle hoitaen ensin yhden lukuvuoden kolleganvirkaa Helsingin suomalaisessa realilyseossa ja lukuvuosina 1912—1917 venäjänkielen lehtorin virkaa Savonlinnan lyseossa ollen samaan aikaan tuomiokapitulin kielenkääntäjänä. Lukuvuoden 1917—1918 hän oli historian ja venäjänkielen lehtorina Viipurin uudessa yhteiskoulussa.

Vapaussodan aikana toimi maisteri Kononoff ensin Impilahden suojeluskunnan kansliapäällikkönä ja sittemmin saman suojeluskunnan esikunnan päällikkönä. Kun vuonna 1918 perustettiin Sortavalan väliaikainen pappisseminaari, kutsuttiin maisteri Kononoff sen opettajaksi, mikä virka pappisseminaarin vakinaistamisen yhteydessä vuonna 1926 vakinaistutettiin. Tämän virkansa ohella hän toimi lukuvuoden 1920—1921 Sortavalan lyseon matematiikan opettajana ja vuosina 1923—1926 Sortavalan kauppakoulun saksankielen opettajana.

Varsinaisen virkansa hoidon ohella vaikutti maisteri Kononoff monin tavoin kirkkokuntamme kehittämiseen sen itsenäisyyden alkuaikoina. Kirkkokunnan väestön ja papiston jakamatonta luottamusta nauttien joutui hän toimimaan kirkolliskokouksen jäsenenä vuosina 1919 —1925 ja vuonna 1935 ja kirkollisen ylioikeuden jäsenenä useita vuosia. Vuosina 1925—1930 hän oli kirkollishallituksen maallikkojäsenen vastuunalaisessa toimessa. Sisälähetystyö oli myöskin lähellä hänen sydäntään ja niin hän Sergein ja Hermanin Veljeskunnan uudistamisesta, vuodesta 1920, aina kuolemaansa saakka toimi tämän Veljeskunnan sihteerinä sekä rahastonja taloudenhoitajana. Viimeksimainitussa ominaisuudessaan joutui hän hoitamaan mm. tämän lehtemme taloutta. Kun Veljeskunta palvellakseen entistä joustavammin kirkkokunnan väestöä perusti vuonna 1932 kreikkalaiskatolisen kirjakaupan Sortavalaan, tuli maisteri Kononoff tämän kaupan taitavaksi toimitusjohtajaksi. Vielä hänelle uskottiin kirkkokunnan Johanneksen kirkon isännöitsijän toimi ja pappisseminaarin toverikunnan kuraattorin tehtävät.

Innokkaana laulumiehenä oli maisteri Kononoff jo ylioppilasaikoinaan mukana YL:n riveissä sekä viimeksi Sortavalan Mieslaulajien ja Sortavalan sekakuoron jäsenenä, toimien viimeksimainitun kuoron puheenjohtajana. Muista hänen harrastuksistaan mainittakoon vielä hänen jäsenyytensä Suomen kirjallisuuden seurassa sekä »Omahinen»-nimisen aikakausjulkaisun toimittaminen jonkun aikaa.

Maisteri Kononoffin työ kirkkokuntamme hyväksi sen eri työaloilla on ollut varsin tulosrikasta. Pappisseminaarin opettajana hän aina rauhallisena, ystävällisenä, harkitsevana ja humaanisena henkilönä saavutti oppilaittensa jakamattoman kiitollisuuden ja kunnioituksen. Kirkkokunnan toimihenkilönä hän laajoine tietoineen ja varmoine vakaumuksineen vaikutti monin tavoin, pitämättä melua itsestään ja ampumatta koskaan yli maalin, kirkkokuntamme kehittämiseen ja sen kansallistamiseen. Hän jätti jälkeensä vaikeasti täytettävän aukon kirkkokuntamme harvalukuisten toimihenkilöiden riveihin.

Aina ystävällisen ja valoisan luonteensa ansiosta maisteri Kononoff kokosi ympärilleen laajan ystäväpiirin, joka nyt lähinnä surevien puolison ja neljän lapsen ohella häntä syvästi kaivaten muistelee.

»Ollos iäti muistettu, sinä autuuteen kutsuttu ja aina muistettava veljemme!»