Suuri paasto13

Abrahamin kutsu: liitto, kuilu ja paaston polku

“Aabraham lähtee Harranista.”

Aabrahamin kutsu paaston kuvana

Suuren paaston arkipäivien ehtoopalvelusten Vanhan testamentin lukeminen vie meidät patriarkkojen aikaan, Aabrahamin kutsuun ja liittoon Jumalan kanssa. Tämä kertomus ei ole vain muinaishistoriaa, vaan kuvaa sitä hengellistä liittoa, jonka paasto kutsuu meitä solmimaan Jumalan kanssa uudelleen.

Toisella paastoviikolla luemme, kuinka Jumala kutsuu Aabrahamin pois hänen omasta maastaan ja lupaa tehdä hänestä suuren kansan isän. Tämä ääni kuului kaukaa, Jumalan sanana, joka ylitse kaiken vaiston, turvallisuuden ja menneisyyden kutsui uskoon ja luottamukseen.

Lähteminen pois – uskon ensimmäinen askel

Aabraham vastasi Jumalan kutsuun jättämällä taakseen kaiken, mikä piti hänet kiinni siinä, mitä hän oli ennen. Hän ei saanut tarkkaa karttaa tulevasta, vaan lupauksen. Hän ei saanut varmuutta olosuhteista, vaan sanan, johon turvautua.

Tämä on paaston ensimmäinen suuri kuva: luopuminen, liike Jumalan edessä kohti tuntematonta, mutta lupauksin valaistua tietä. Paasto on lähtemistä. Se on askel pois itsestään, pois tottumuksista, pois siitä, mikä pitää sydämen sidottuna.

Paasto kutsuna kuulla Jumalan ääni

Paasto ei ainoastaan rajoita syömistä, vaan se kutsuu ihmisen koko olemusta — sielun ja ruumiin — vastaamaan kutsuun, joka lähtee Jumalalta. Kun paasto hiljentää ruoan ja nautintojen äänen, alkaa kuulua toinen ääni: kutsu, joka sanoo: ”Seuraa minua.”

Aabrahamin historia osoittaa meille, että kutsuminen ja liikkeelle lähteminen kuuluvat todelliseen paastoon. Tämä ääni ei vaadi vain sanoja tai hetkellistä hartautta, vaan koko elämän asennetta. Se kutsuu luottamukseen silloinkin, kun emme vielä näe päämäärää.

Liitto, joka ei perustu ihmisen voimaan

Toisella viikolla Vanhan testamentin kertomuksissa kohdataan myös liitto, jonka Jumala tekee Aabrahamin kanssa. Tämä liitto on enemmän kuin laki tai ehto. Se on lupaus, joka ulottuu sukupolvien yli ja joka ei riipu ihmisen voimasta, vaan Jumalan uskollisuudesta.

Paaston polulla tämä liitto palaa kirkkaammin esiin. Paasto ei ole pelkkää tyhjenemistä tai luopumista, vaan kutsu astua Jumalan liittoon. Kristuksessa tämä liitto saa täyttymyksensä: Hän itse on meidän liittomme, meidän vanhurskautemme ja todellinen paastomme.

Paasto liiton uudistamisena

Aabrahamin kertomus haastaa meidät lähtemään liikkeelle kohti Kristusta, ei takertumalla siihen, mitä olemme tai omistamme. Se kutsuu tunnistamaan oman hengellisen köyhyytemme ja näkemään, kuinka paasto vapauttaa meidät näkemään Jumalan suuremman todellisuuden.

Paasto on liiton uudistamista. Se on lupausta luopua synnistä ja kulkea yhdessä Jumalan kanssa kohti pääsiäisen kirkkautta. Se on suostumista siihen, että Jumalan uskollisuus on vahvempi kuin oma heikkoutemme.

Kutsu, joka kuuluu meille nyt

Paaston toinen viikko alkaa Aabrahamin kutsusta liittoon. Tämä kertomus ei ole vain menneisyyden historiaa, vaan meidän jokaisen kutsu vastata Jumalan ääneen, joka sanoo: ”Lähde minun jälkeeni.”

Paaston hiljaisuudessa tämä ääni kuuluu yhä. Kysymys ei ole siitä, mihin asti näemme, vaan siitä, uskallammeko lähteä.
---
Aleksanteri
---
(Kuva: Aabraham lähtee Harranista on öljymaalaus, joka ajoittuu noin vuosiin 1560–1592 ja se liittyy italialaiseen renessanssimaalariin Francesco II Bassanoon (Francesco Bassano il Giovane, n. 1549–1592). Teos kuuluu Rijksmuseum Amsterdamin kokoelmaan (inventonumero SK-A-3377) ja on public domain -aineistoa.)

---

Kuuntele artikkeli YouTube-videolta.