Ero sivun ”Aloite: Toimintaohjelma osaamisen kehittämiseksi” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Tämä oli Ortodoksi.netille toimitettu ehdotelma, joka ei kuitenkaan johtanut aloitteeksi asti. |
|||
Tämä aloite on vasta ehdotelma, jonka valmisteluun toivotaan mielipiteitä laajalti. Voit antaa palautetta palautesivulta tai tämän '''[[palaute]]'''-linkin kautta. |
|||
---- |
|||
'''Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2009 kirkolliskokoukselle''' |
|||
''xx.xx.2009'' |
|||
Aloitteen tekijät: nimilista vielä avoin |
|||
---- |
---- |
||
== TOIMINTAOHJE OSAAMISEN KEHITTÄMISEKSI == |
== TOIMINTAOHJE OSAAMISEN KEHITTÄMISEKSI == |
||
Nykyinen versio 3. heinäkuuta 2009 kello 11.56
Tämä oli Ortodoksi.netille toimitettu ehdotelma, joka ei kuitenkaan johtanut aloitteeksi asti.
TOIMINTAOHJE OSAAMISEN KEHITTÄMISEKSI
Kirkossamme järjestetään seurakunta- ja järjestötasolla paljon erilaisia maahanmuuttajien aktivoimiseen tähtääviä seminaareja ja laaditaan monikulttuurisuus-strategioita. Jälkimmäisistä perusteellisin on toistaiseksi ollut Helsingin ortodoksisen seurakunnan monikulttuurisuus-strategia vuosille 2009-2014. Arkkipiispan kutsusta on kokoontunut kaksi kertaa (15.9.2008 ja 29.4.2009) strategiaseminaari. Niissä ideoitiin linjauksia, joilla Venäjältä ja muista IVY-maista Suomeen muuttaneiden kiinnostusta ortodoksisen kirkon seurakuntaelämään saataisiin lisättyä.
Seminaarit ja seurakunnalliset monikulttuurisuus-strategiat ovat olleet hyödyllisiä, mutta kokonaiskirkollinen rakenteisiin menevä ja yhteisesti sovittu laajempi toimintaohjelma on toistaiseksi puuttunut.
Suomen ortodoksisen kirkon autonomian alkuvuosikymmeninä kirkon identiteetti oli tuon ajan yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen suomalaiskansallinen. Kansallisen yhteenkuuluvuuden henki hallitsi kirkon profiilia myös toista maailmansotaa seuranneen evakkotaipaleen jälkeen.
Kulttuuri-ilmaston muutos alkoi 1980-luvulla alkaneen kirkkoon liittymisen seurauksena. Muutokseen liittyi siirtokarjalaisen kantaväestön ja uusien kirkon jäsenten välistä vastakohta-asettelua, jonka seurauksena uusia kirkkoon liittyjiä nimiteltiin "käännynnäisiksi".
Seuraava isompi askel kirkon toimintaympäristön muutoksessa alkoi 20 vuotta sitten maahanmuuttajien saapumisen myötä. Kuluneina vuosikymmeninä aloitettu maahanmuuttajatyö on kuitenkin eriytynyt omaksi saarekkeekseen kirkon toiminnassa. Nyt identiteetin perustaksi olisi nostettava uudestaan sata vuotta sitten Suomessa vaikuttanut monikielinen- ja kulttuurinen kirkko.
Maahanmuuttajien liittymistä seurakuntien jäseniksi vaikeuttaa sekä papiston että aktiiviseurakuntalaisten parissa edelleen vaikuttava segregaatioajattelu. Sen seurauksena maahanmuuttajien hyväksyminen seurakuntien jäseniksi tukeutuu aatteellisesti assimiloitumiseen, eli siihen, miten yhteisöön tulevat omaksuvat sen arvomaailman ja tapakulttuurin. Kirkon tulisi luopua määrätietoisesti assimiloivasta maahanmuuttotyöstä ja korostaa sen sijaan inkluusiota, eli yhteisöön kuulumista jokaisen suorana oikeutena, jota ei tarvitse erikseen ansaita.
Esitämme, että kirkolliskokous antaa työryhmän sivistysvaliokunnan tehtäväksi
a) laatia tavoitteellisen toimintaohjelman, jolla ortodoksisen kirkon toiminta järjestettäisiin inklusiivisen vastaanottavaisuuden hengen mukaiseksi,
b) tehdä konkreettiset ohjeet niistä toimista, joilla työntekijöiden koulutus ja rekrytointi, opiskelijoiden kielitaito ja opiskelijavaihto, jumalanpalveluselämä ja sielunhoito sekä viestintä saadaan palvelemaan monikielisen- ja kulttuurisen kirkon rakentamista ja
c) linjata ohjelman tarkka sisältö ja sen valmistelun seuranta.