Ero sivun ”Feofan Erakko” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (2 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
Jerusalemin jälkeen hän toimi ensin vuoden Aunuksen hengellisen seminaarin rehtorina ja sitten [[arkkimandriitta]]na Venäjän lähetystön kirkon esimiehenä Konstantinopolissa, josta hän siirtyi Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi. |
Jerusalemin jälkeen hän toimi ensin vuoden Aunuksen hengellisen seminaarin rehtorina ja sitten [[arkkimandriitta]]na Venäjän lähetystön kirkon esimiehenä Konstantinopolissa, josta hän siirtyi Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi. |
||
Piispaksi hänet vihittiin vuonna 1859 nimikkeellä Tambovin (Тамбов)piispa ja reilun kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi Vladimirin hiippakuntaan, josta pyrki 51-vuotiaana vuonna 1866 sairauseläkkeelle erilaisten perättömien huhujen haavoittamana. Samalla hän vetäytyi kokonaan pois maailmasta Vyšan luostarin (Вышенский Успенский монастырь)rauhaan eläen siellä viimeiset 22 vuottaan eristäytyneenä tavaten vain [[rippi-isä]]nsä [[igumeni]] Tiihonin ja hänelle ruokaa tuovan [[kelja]]palvelijan. |
Piispaksi hänet vihittiin vuonna 1859 nimikkeellä Tambovin (Тамбов) piispa ja reilun kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi Vladimirin hiippakuntaan, josta pyrki 51-vuotiaana vuonna 1866 sairauseläkkeelle erilaisten perättömien huhujen haavoittamana. Samalla hän vetäytyi kokonaan pois maailmasta Vyšan luostarin (Вышенский Успенский монастырь)rauhaan eläen siellä viimeiset 22 vuottaan eristäytyneenä tavaten vain [[rippi-isä]]nsä [[igumeni]] Tiihonin ja hänelle ruokaa tuovan [[kelja]]palvelijan. |
||
Eristäytymisestään huolimatta hän sai lukuisia kirjeitä ja vastasi niihin ja näin antoi laajalti hengellistä ohjausta oppilailleen. Kirjallisten töiden ohessa hän maalasi, tutki erilaisia asioita teleskoopilla ja mikroskoopilla ja teki itselleen tarpeellisia esineitä höyläpenkissään. |
Eristäytymisestään huolimatta hän sai lukuisia kirjeitä ja vastasi niihin ja näin antoi laajalti hengellistä ohjausta oppilailleen. Kirjallisten töiden ohessa hän maalasi, tutki erilaisia asioita teleskoopilla ja mikroskoopilla ja teki itselleen tarpeellisia esineitä höyläpenkissään. |
||
| Rivi 17: | Rivi 17: | ||
Pyhän Feofan Erakon yksi merkittävimmistä kirjallisista töistä on venäjänkielinen [[Filokalia]] eli Добротолюбие / Dobrotoljubije, jonka ensimmäinen [[kirkkoslaavi]]sta venäjäksi käännetty painos ilmestyi vuonna 1877. Venäjänkielinen Dobrotoljubije poikkeaa jonkin verran kreikankielisestä Filokaliasta ja se on ollut erittäin merkittävä hengellinen perusteos Venäjällä ennen ja jälkeen vallankumouksen. |
Pyhän Feofan Erakon yksi merkittävimmistä kirjallisista töistä on venäjänkielinen [[Filokalia]] eli Добротолюбие / Dobrotoljubije, jonka ensimmäinen [[kirkkoslaavi]]sta venäjäksi käännetty painos ilmestyi vuonna 1877. Venäjänkielinen Dobrotoljubije poikkeaa jonkin verran kreikankielisestä Filokaliasta ja se on ollut erittäin merkittävä hengellinen perusteos Venäjällä ennen ja jälkeen vallankumouksen. |
||
[[Jeesuksen rukous]] (Иисусова молитва) oli myös suuressa osassa hänen elämäänsä. Hän korosti opetuksissaan Jeesuksen rukouksesta mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä tuloksena hän piti Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Suomeksi on käännetty hänen kirjoittamansa kirja Что есть душевная жизнь и как на нее настроиться eli ''”Mitä on hengellinen elämä? – Piispa Feofanin kirjeitä”'' (''1987, Valamon luostari, ISBN 951-9468-27-7'' ). Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa ''”Jeesuksen rukous”'' (''1999, Valamon luostari, ISBN 951-9468-78-1'' ) on myös keskeinen osa hänen kirjoituksillaan. |
[[Jeesuksen rukous]] (Иисусова молитва) oli myös suuressa osassa hänen elämäänsä. Hän korosti opetuksissaan Jeesuksen rukouksesta mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä tuloksena hän piti Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Suomeksi on käännetty hänen kirjoittamansa kirja Что есть душевная жизнь и как на нее настроиться / Cto est dushevnaja žizn i kak na nee nastroitsja eli ''”Mitä on hengellinen elämä? – Piispa Feofanin kirjeitä”'' (''1987, Valamon luostari, ISBN 951-9468-27-7'' ). Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa ''”Jeesuksen rukous”'' (''1999, Valamon luostari, ISBN 951-9468-78-1'' ) on myös keskeinen osa hänen kirjoituksillaan. |
||
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
||
== Katso myös == |
== Katso myös == |
||
* [["Sillä jos meillä ei ole tätä, ei ole mitään muutakaan" (opetuspuhe)]] |
|||
* [[Erakko]] |
* [[Erakko]] |
||
* [[Nikeforos (erakkomunkki)]] |
* [[Nikeforos (erakkomunkki)]] |
||
Nykyinen versio 10. tammikuuta 2016 kello 08.49
Pyhä piispa Feofan Erakko (tunnettiin nimellä Феофан Затворник / Feofan Zatvornik) syntyi tammikuun 10. päivänä vuonna 1815 kyläpapin perheeseen Tšernavskojen (Чернавское) kylässä Orjolin läänissä (Орловская губерния), hänen maallinen nimensä oli Георгий Васильевич Говоров / Georgi Vasiljevitš Govorov. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa kulki melko normaaliin pappissäätyyn kuuluneen pojan tavoin: käytyään kirkollisen alkeiskoulun hän pääsi Kiovan hengelliseen akatemiaan ja vihkiytyi siellä ollessaan vuonna 1841 munkiksi ja pian sen jälkeen hänet vihittiin myös papiksi.
Elämänvaiheita
Opiskelun jälkeen hän toimi opettajana muun muassa Kiovassa, Novgorodissa sekä Pietarin hengellisessä akatemiassa. Opetusvuosiensa jälkeen hänet lähetettiin omasta pyynnöstään vuonna 1847 Jerusalemiin venäläiseen lähetyskeskukseen, jossa hän opiskeli tehtäviensä ohessa myös lisää kreikan kieltä sekä opiskeli samalla myös ranskaa, hepreaa ja arabiaa.
Jerusalemin jälkeen hän toimi ensin vuoden Aunuksen hengellisen seminaarin rehtorina ja sitten arkkimandriittana Venäjän lähetystön kirkon esimiehenä Konstantinopolissa, josta hän siirtyi Pietarin hengellisen akatemian rehtoriksi.
Piispaksi hänet vihittiin vuonna 1859 nimikkeellä Tambovin (Тамбов) piispa ja reilun kolmen vuoden kuluttua hän siirtyi Vladimirin hiippakuntaan, josta pyrki 51-vuotiaana vuonna 1866 sairauseläkkeelle erilaisten perättömien huhujen haavoittamana. Samalla hän vetäytyi kokonaan pois maailmasta Vyšan luostarin (Вышенский Успенский монастырь)rauhaan eläen siellä viimeiset 22 vuottaan eristäytyneenä tavaten vain rippi-isänsä igumeni Tiihonin ja hänelle ruokaa tuovan keljapalvelijan.
Eristäytymisestään huolimatta hän sai lukuisia kirjeitä ja vastasi niihin ja näin antoi laajalti hengellistä ohjausta oppilailleen. Kirjallisten töiden ohessa hän maalasi, tutki erilaisia asioita teleskoopilla ja mikroskoopilla ja teki itselleen tarpeellisia esineitä höyläpenkissään.
Kanonisointi ja muistopäivä
Pyhä Feofan Erakko nukkui kuolonuneen 79-vuotiaana loppiaisena 1894. Hänet on Venäjän kirkon toimesta kanonisoitu vuonna 1988 pyhien joukkoon kuuluvaksi ja hänen muistopäivänsä on tammikuun 10. päivä.
Kirjalliset työt
Pyhän Feofan Erakon yksi merkittävimmistä kirjallisista töistä on venäjänkielinen Filokalia eli Добротолюбие / Dobrotoljubije, jonka ensimmäinen kirkkoslaavista venäjäksi käännetty painos ilmestyi vuonna 1877. Venäjänkielinen Dobrotoljubije poikkeaa jonkin verran kreikankielisestä Filokaliasta ja se on ollut erittäin merkittävä hengellinen perusteos Venäjällä ennen ja jälkeen vallankumouksen.
Jeesuksen rukous (Иисусова молитва) oli myös suuressa osassa hänen elämäänsä. Hän korosti opetuksissaan Jeesuksen rukouksesta mielen keskittämistä rukouksen sanoihin. Rukouksen keskeisenä tuloksena hän piti Jumalan pelkoa ja synnintuntoa. Suomeksi on käännetty hänen kirjoittamansa kirja Что есть душевная жизнь и как на нее настроиться / Cto est dushevnaja žizn i kak na nee nastroitsja eli ”Mitä on hengellinen elämä? – Piispa Feofanin kirjeitä” (1987, Valamon luostari, ISBN 951-9468-27-7 ). Valamon igumeni Haritonin kokoamassa kirjassa ”Jeesuksen rukous” (1999, Valamon luostari, ISBN 951-9468-78-1 ) on myös keskeinen osa hänen kirjoituksillaan.