Ero sivun ”Hannu Kononen ja Elpis-kuoro” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(11 välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
Rivi 87: | Rivi 87: | ||
Nuoret Raimo Huttu ja Hannu Kononen olivat erityisen innostuneita kirkkolaulusta. He lauloivat kvarteteissa ja kaikissa mahdollisissa kuoroissa. (Huttu 30.1.2015.) |
Nuoret Raimo Huttu ja Hannu Kononen olivat erityisen innostuneita kirkkolaulusta. He lauloivat kvarteteissa ja kaikissa mahdollisissa kuoroissa. (Huttu 30.1.2015.) |
||
[[Kuva:KonononenSeminaari 68 a |
[[Kuva:KonononenSeminaari 68 a.jpg|thumb|500 px|center|<center>Johannes Karhusaari (vas.), Hannu Kononen ja Raimo Huttu pappisseminaarissa 1968<br><small>(Kuva: J. Karhusaaren kokoelma)</small></center>]] |
||
Pappisseminaarin kuusivuotisesta kurssista tuli Hannun osalta kuitenkin vain kolmen vuoden mittainen (1966–1969). Kun '''Aari Surakka''' ei hyväksynyt Hannun kirkkohistorian kurssia, nuori opiskelija kimpaantui epäonnistumisesta ja jätti seminaariopintonsa kesken jo toukokuussa 1969 (Huttu 30.1.2015). Pappisseminaarin kokeissa ei tuolloin ollut edes uusintamahdollisuutta (Karhusaari 2015). Kononen sai kuitenkin yksityissuorituksena kanttorin pätevyyden (Elpis-kuoron käsiohjelmateksti 10.11.1991). Isä Hannu korvasi keskeytyneet opintonsa paneutumalla myöhemmin käytännössä syvällisesti kirkon jumalanpalveluskaavoihin. Hän oli ''”kävelevä typikoni”'', jonka mukaan palvelukset tuli toimittaa tarkalleen ortodoksisen perinteen mukaisesti. Isä Hannu jakoi aina auliisti tietämystään myös muille kanttori- ja diakonikollegoille (Pasi Torhamo 20.5.2015). |
Pappisseminaarin kuusivuotisesta kurssista tuli Hannun osalta kuitenkin vain kolmen vuoden mittainen (1966–1969). Kun '''Aari Surakka''' ei hyväksynyt Hannun kirkkohistorian kurssia, nuori opiskelija kimpaantui epäonnistumisesta ja jätti seminaariopintonsa kesken jo toukokuussa 1969 (Huttu 30.1.2015). Pappisseminaarin kokeissa ei tuolloin ollut edes uusintamahdollisuutta (Karhusaari 2015). Kononen sai kuitenkin yksityissuorituksena kanttorin pätevyyden (Elpis-kuoron käsiohjelmateksti 10.11.1991). Isä Hannu korvasi keskeytyneet opintonsa paneutumalla myöhemmin käytännössä syvällisesti kirkon jumalanpalveluskaavoihin. Hän oli ''”kävelevä typikoni”'', jonka mukaan palvelukset tuli toimittaa tarkalleen ortodoksisen perinteen mukaisesti. Isä Hannu jakoi aina auliisti tietämystään myös muille kanttori- ja diakonikollegoille (Pasi Torhamo 20.5.2015). |
||
Rivi 264: | Rivi 264: | ||
Sunnuntaina marraskuun 10. päivänä järjestettiin Uspenskin katedraalissa Elpis-kuoron 10-vuotisjuhlakonsertti. Samassa konsertissa juhlittiin Dmitri Bortnjanskin 240-vuotissyntymäpäivää, joka oli ollut lokakuun 28. päivänä. Solistitriona toimivat tenori '''Olli Rantaseppä''', baritoni '''Jarmo Lehto''' ja basso '''Martti Yli-Penttilä''' (Ton Despotin -laulussa). 35-henkinen kuoro lauloi konsertin alkupuolella Hannu Konosen yhdeksän omaa sovitusta ja sävellystä, joista kantaesityksiä olivat laulut ''Kiittäkää Herran nimeä, Totisesti on kohtuullista, Nouse ylös Siionin vuorelle'' ja ''Ton Despotin nro 2''. Jälkipuolelle oli sijoitettu Bortnjanskin teokset ''Gospodi siloju Tvojeju'' (Herra, Sinun voimastasi), ''Izhe heruvimy'' (Nyt me salaisesti) nro 2, ''Dostojno jest'' (Totisesti on kohtuullista), ''Otshe nash'' (Isä meidän), ''Hvalite Gospoda s nebes'' (Ylistäkää Herraa taivaissa) nro 2 ja ''Sei den'' (Tämä on se päivä, kuorokonsertto n:o 9) sekä suomalaisen Boris Jakubovin ''Minä vuodatan rukoukseni Herralle'' ja Aleksander Arhangelskin ''Miksi minut hylkäsit''. Konsertin väliajalla puheen piti isä '''Timo Lehmuskoski'''. Kuoroa onnittelivat Helsingin ortodoksinen seurakunta (kirkkoherra Veikko Purmonen), Uspenskin katedraalin kuoro (Raimo Pores ja Eini Forsman), Uspenskin katedraalin mieskuoro (Peter Mirolybov, Mikael Kriisin) ja '''Tyyne Veinola''' (rahalahjoitus). Lämpimän tervehdyspuheen piti tuolloin Helsingissä vierailulla ollut Karjalan ja Aunuksen piispa '''Manuil'''. (Konsertin käsiohjelma; Toim.kert. 1991; Hallituksen ptk. 17.11.1991.) |
Sunnuntaina marraskuun 10. päivänä järjestettiin Uspenskin katedraalissa Elpis-kuoron 10-vuotisjuhlakonsertti. Samassa konsertissa juhlittiin Dmitri Bortnjanskin 240-vuotissyntymäpäivää, joka oli ollut lokakuun 28. päivänä. Solistitriona toimivat tenori '''Olli Rantaseppä''', baritoni '''Jarmo Lehto''' ja basso '''Martti Yli-Penttilä''' (Ton Despotin -laulussa). 35-henkinen kuoro lauloi konsertin alkupuolella Hannu Konosen yhdeksän omaa sovitusta ja sävellystä, joista kantaesityksiä olivat laulut ''Kiittäkää Herran nimeä, Totisesti on kohtuullista, Nouse ylös Siionin vuorelle'' ja ''Ton Despotin nro 2''. Jälkipuolelle oli sijoitettu Bortnjanskin teokset ''Gospodi siloju Tvojeju'' (Herra, Sinun voimastasi), ''Izhe heruvimy'' (Nyt me salaisesti) nro 2, ''Dostojno jest'' (Totisesti on kohtuullista), ''Otshe nash'' (Isä meidän), ''Hvalite Gospoda s nebes'' (Ylistäkää Herraa taivaissa) nro 2 ja ''Sei den'' (Tämä on se päivä, kuorokonsertto n:o 9) sekä suomalaisen Boris Jakubovin ''Minä vuodatan rukoukseni Herralle'' ja Aleksander Arhangelskin ''Miksi minut hylkäsit''. Konsertin väliajalla puheen piti isä '''Timo Lehmuskoski'''. Kuoroa onnittelivat Helsingin ortodoksinen seurakunta (kirkkoherra Veikko Purmonen), Uspenskin katedraalin kuoro (Raimo Pores ja Eini Forsman), Uspenskin katedraalin mieskuoro (Peter Mirolybov, Mikael Kriisin) ja '''Tyyne Veinola''' (rahalahjoitus). Lämpimän tervehdyspuheen piti tuolloin Helsingissä vierailulla ollut Karjalan ja Aunuksen piispa '''Manuil'''. (Konsertin käsiohjelma; Toim.kert. 1991; Hallituksen ptk. 17.11.1991.) |
||
[[Kuva:ELPISP1060139 |
[[Kuva:ELPISP1060139.jpg|thumb|500 px|center|<center>Elpis-kuorokuva Uspenskista 1987. Laulajat (eturivi): Anu Ekholm, Hannele Heikanen, Paula Puhalainen, isä Hannu, Marjatta Helakallio, Marja Mehto, Ira Lehmuskoski,<br> |
||
(toinen rivi): Lini Soini, Johanna Linjama, Tarja Härkönen, Paula Lappalainen, Hannele Alava, |
(toinen rivi): Lini Soini, Johanna Linjama, Tarja Härkönen, Paula Lappalainen, Hannele Alava, Tiina Jokio, Sylvia Raulo, Helena Hirvonen,<br> |
||
(kolmas rivi): Kai Tervonen, Jopi Harri, Jukka Alava, Jari Mustonen, Ilkka Soini, Matti Jyrkinen, Pekka Henttonen, Jyrki Loima.<br> |
(kolmas rivi): Kai Tervonen, Jopi Harri, Jukka Alava, Jari Mustonen, Ilkka Soini, Matti Jyrkinen, Pekka Henttonen, Jyrki Loima.<br> |
||
<small>(Kuva |
<small>(Kuva kuoron ensimmäiseltä levyltä, kuva: Juha Heikanen)</small></center>]] |
||
Juhlintaa jatkettiin siirtymällä konsertista Uspenskin kryptaan ja sieltä pienen puheen ja maljan jälkeen laivaristeilylle. Silja Symphonylla 10.–11.11. pidettiin kuoron juhlaseminaari ja minikonsertti. Helsinkiin palattiin tiistaiaamuna. Isä Hannulle tyypillistä kannustavaa huumoria oli, kun hän luetteli kuorotiedotteessa ''”Elpissaastettamaestroltataasen! Nam, sanoi Hän!”'' laulajien konserttivarustuksen: ''”Kuoropuku, musta konserttikansio, missä oikeat nuotit, oikeassa järjestyksessä, muusikonkykysi, iloinen mieli, urheiluhenki jne….”'' |
Juhlintaa jatkettiin siirtymällä konsertista Uspenskin kryptaan ja sieltä pienen puheen ja maljan jälkeen laivaristeilylle. Silja Symphonylla 10.–11.11. pidettiin kuoron juhlaseminaari ja minikonsertti. Helsinkiin palattiin tiistaiaamuna. Isä Hannulle tyypillistä kannustavaa huumoria oli, kun hän luetteli kuorotiedotteessa ''”Elpissaastettamaestroltataasen! Nam, sanoi Hän!”'' laulajien konserttivarustuksen: ''”Kuoropuku, musta konserttikansio, missä oikeat nuotit, oikeassa järjestyksessä, muusikonkykysi, iloinen mieli, urheiluhenki jne….”'' |
||
Rivi 286: | Rivi 286: | ||
Hannu Kononen menehtyi 48-vuotiaana maanantaina tammikuun 26. päivänä 1998 illansuussa kotonaan Helsingin Kalliossa. Näköpiirissä parin kuukauden kuluttua edessä olisivat olleet eläkepäivät, mutta pitkään oireillut sydän ei enää kestänyt. (OV 1/1998, 8.) Isä Hannu siunattiin Uspenskin katedraalissa lauantaina helmikuun 7. päivänä toimitetun liturgian jälkeen. Palvelukseen osallistui metropoliitta '''Leo''', kolmattakymmentä pappia ja diakonia sekä suuri joukko seurakuntalaisia ja isä Hannun ystäviä. Palveluksessa lauloi Elpis-kuoro. (Purmonen 1998, 22.) Kuorossa oli mukana valtaisa määrä elpisläisiä sekä muita kuorolaisia hiippakunnasta ja eri seurakunnista – yhteensä noin 100 henkeä. Kuorossa lauloi myös Hannun sisar Leena, joka oli matkustanut paikalle Englannista. Suurkuoroa johti diakoni Juha Lampinen. Isä Hannu laskettiin hautaan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Hauta sijaitsee korttelissa 3, numerossa 131. |
Hannu Kononen menehtyi 48-vuotiaana maanantaina tammikuun 26. päivänä 1998 illansuussa kotonaan Helsingin Kalliossa. Näköpiirissä parin kuukauden kuluttua edessä olisivat olleet eläkepäivät, mutta pitkään oireillut sydän ei enää kestänyt. (OV 1/1998, 8.) Isä Hannu siunattiin Uspenskin katedraalissa lauantaina helmikuun 7. päivänä toimitetun liturgian jälkeen. Palvelukseen osallistui metropoliitta '''Leo''', kolmattakymmentä pappia ja diakonia sekä suuri joukko seurakuntalaisia ja isä Hannun ystäviä. Palveluksessa lauloi Elpis-kuoro. (Purmonen 1998, 22.) Kuorossa oli mukana valtaisa määrä elpisläisiä sekä muita kuorolaisia hiippakunnasta ja eri seurakunnista – yhteensä noin 100 henkeä. Kuorossa lauloi myös Hannun sisar Leena, joka oli matkustanut paikalle Englannista. Suurkuoroa johti diakoni Juha Lampinen. Isä Hannu laskettiin hautaan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Hauta sijaitsee korttelissa 3, numerossa 131. |
||
[[Kuva:HannunhautaIMG_4481 |
[[Kuva:HannunhautaIMG_4481.jpg|thumb|500 px|center|<center>Hannu Konosen hauta Hietaniemen ort. hautausmaalla<br><small>(Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma)</small></center>]] |
||
'''Veikko Purmonen''' on muistokirjoituksessaan todennut: ''“Tunnusomaista isä Hannun viranhoidossa ja elämänasenteessa oli rakkaus kirkon jumalanpalveluselämään. Hän suoritti palveluksiin liittyvät tehtävät suurella hartaudella ja kunnioittavasti. Juhla- ja paastoaikojen palvelusten edellä hän perehtyi tarkoin Typikonin sääntöihin ja huolehti osaltaan siitä, että palvelukset toimitettiin sääntöjen mukaisesti.”'' (Purmonen 1998, OV 2/1998, 22.) |
'''Veikko Purmonen''' on muistokirjoituksessaan todennut: ''“Tunnusomaista isä Hannun viranhoidossa ja elämänasenteessa oli rakkaus kirkon jumalanpalveluselämään. Hän suoritti palveluksiin liittyvät tehtävät suurella hartaudella ja kunnioittavasti. Juhla- ja paastoaikojen palvelusten edellä hän perehtyi tarkoin Typikonin sääntöihin ja huolehti osaltaan siitä, että palvelukset toimitettiin sääntöjen mukaisesti.”'' (Purmonen 1998, OV 2/1998, 22.) |
||
Rivi 878: | Rivi 878: | ||
<gallery> |
<gallery> |
||
Kuva:kuva1.jpg|200 px| |
Kuva:kuva1.jpg|200 px|Konserttikuoro Keble Collegen edessä Oxfordissa. (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva2_Gannu_Uppsala.jpg|200 px|Gannu Uppsalassa |
Kuva:kuva2_Gannu_Uppsala.jpg|200 px|Gannu Uppsalassa (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva3_Gannu_Bobby.JPG|200 px|Gannu ja Bobby |
Kuva:kuva3_Gannu_Bobby.JPG|200 px|Gannu ja Bobby (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva4_Hautajaiset2_1998.JPG|200 px|Hautajaiset 1998 |
Kuva:kuva4_Hautajaiset2_1998.JPG|200 px|Hautajaiset 1998 (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva5_Puola_1984.JPG|200 px|Puolassa 1984 |
Kuva:kuva5_Puola_1984.JPG|200 px|Puolassa 1984 (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva6_Puola2_1984.JPG|200 px|Puolassa 1984 |
Kuva:kuva6_Puola2_1984.JPG|200 px|Puolassa 1984 (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:kuva7_Raapu.JPG|200 px|Raapu on ns. Gannun ”oma kuva”, joka oli aina mukana tärkeimmissä tilaisuuksissa. |
Kuva:kuva7_Raapu.JPG|200 px|Raapu on ns. Gannun ”oma kuva”, joka oli aina mukana tärkeimmissä tilaisuuksissa. (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
||
Kuva:ELPISP1060139.jpg|200 px|Elpis-kuorokuva Uspenskista 1987. (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
|||
Kuva:xxx.jpg|200 px|info |
|||
Kuva:Hannu katsoo vasemmalle.png|200 px|i”Kesällä Hangon praasniekassa" (Kuva: Pekka Henttonen)nfo |
|||
Kuva:HannunhautaIMG 4481.jpg|200 px|Hannu Konosen hauta Hietaniemen ort. hautausmaalla (Kuva: Ira Lehmuskosken kokoelma) |
|||
Kuva:KONONENLaulua.png|200 px|Musiikkiopistoajoilta. Hannu Kononen oikealla. (Kuva:Ira Lehmuskosken kokoelma) |
|||
Kuva:KONONENLPR_tukka kammattuna.png|200 px|Hannu Kononen Lappeenrannan yksinlaulukilpailuissa 1978. (Kuva:Ira Lehmuskosken kokoelma) |
|||
Kuva:KonononenSeminaari 68 a.jpg|200 px|Johannes Karhusaari (vas.), Hannu Kononen ja Raimo Huttu pappisseminaarissa 1968 (Kuva: J. Karhusaaren kokoelma) |
|||
Kuva:KononoffPerhe3616_40.jpg|200 px|Konstantin Kononoffin perhe. Lapset vasemmalta lukien: Jorma (Hannu Konosen isä), Paula, Juhani ja Mauri. (Kuva:Ort. kirkkomuseo) |
|||
Kuva:Lohja.jpg|200 px|Lohjan kirkosta Elpiksen alkuvaiheita. (Kuva:Ira Lehmuskosken kokoelma) |
|||
</gallery> |
</gallery> |
||
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]] |
[[Luokka:Suomen ortodoksinen kirkko]] |
||
[[Luokka:Kirkkomusiikki]] |
[[Luokka:Kirkkomusiikki]] |
||
[[Luokka: Suomen ortodoksisen kirkon historian henkilöitä|Kon]] |
Nykyinen versio 16. huhtikuuta 2018 kello 12.30
Toivoa maailmalle sävelin ja sanoin
Seija Lappalainen
ELPIS RY
2018
Tutkimuksen taustaa
Sysäyksen tälle tutkimukselle antoi Elpis ry:n hallitus kesällä 2014. Hallitus pyysi allekirjoittanutta selvittämään Elpis-kuoron historiaa ja samalla sen perustajan Hannu Konosen sävellys- ja sovitustoimintaa. Kuorolaisia ja isä Hannun – tuttavallisesti isä Gannun – tunteneita kehotettiin kokoamaan muistojaan, jotta arvostetun ylidiakonin ja kirkkomuusikon elämäntyö ja persoonallisuus tulisivat asianmukaisesti dokumentoitua.
Jo varhaisessa keski-iässä tuonilmaisiin kutsutulla isä Hannulla oli ympärillään laaja ystäväpiiri. Hänen huumorintajuinen sydämellinen luonteensa mutta myös tinkimätön musiikillinen vaatimustasonsa kokosi yhteen lahjakkaita laulajia, opettajia, opiskelijoita, kirkkomuusikkoja ja papistoa. Isä Hannun melko jäyhän ulkokuoren alta paljastui taiteellinen, herkkä ja rakastettava luonne.
Hannu Konosen Elpis-kuoro puolestaan ehti 16 toimintavuoden kuluessa ja isä Hannun eläessä kohota merkittäväksi ortodoksikuoroksi Suomessa. Elpis konsertoi ulkomailla ja kotimaassa, teki radio- ja tv-nauhoituksia sekä omia kasetteja ja levyjä. Isä Hannun ja Elpis-kuoron merkitys Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkolaululle on myös ollut tärkeä. Kuoro on laulanut lukuisissa seurakunnan jumalanpalveluksissa ja tilaisuuksissa. Elpis-kuoro on koonnut nuoria ja nuorenmielisiä laulajia hyvän harrastuksen pariin, antanut mahdollisuuden luoda uusia ihmissuhteita ja tutustua monipuoliseen ortodoksiseen kirkkolauluperinteeseen.
Kun kuoron ja kuoroyhdistyksen toiminta on käytännössä Hannu Konosen kuoleman myötä vähitellen hiipunut, on syntynyt tarve valmistaa pienimuotoinen kuoron historiikki. Kuorolaisten hallusta on löytynyt kuoroyhdistyksen asiakirja-aineistoa ja valokuvia, mikä on helpottanut tutkimusaineiston keruuta ja kirjoitustyötä. Joukko Elpis-kuorolaisia on kokoontunut muistelemaan kuoron vaiheita useana iltapäivänä vuosina 2014 ja 2015. Kokoontumisissa on välittynyt sydämellinen lämpö, kiitollisuus ja kaipuu pidettyä kuoronjohtajaa ja kuoroyhteisöä kohtaan. Isä Hannun henki eli Elpis-kuorossa ja elää yhä muistoissa. Tammikuun 26. päivänä 2018 tulee Hannu Konosen kuolemasta kuluneeksi 20 vuotta. Sen tähden historiikki on toimitettu nettijulkaisuksi.
Helsingissä tammikuun 10. päivänä 2018
Seija Lappalainen
Konosten musikaalinen karjalaissuku
Hannu Konosen isoisä oli tunnettu ja arvostettu Suomen ortodoksisen kirkon toimihenkilö, opettaja ja lehtori Konstantin Kononoff (Impilahti 3.6.1883 – Sortavala 25.11.1937). Isoäiti oli myös ammatiltaan opettaja, lehtori Elin Sofia Rautiainen (Heinävesi 19.7.1884 – Helsinki 30.12.1943). Koska Hannu Konosen isovanhemmat vaikuttivat merkittävällä tavalla kirkon piirissä ja olivat musikaalisia, on hyvä kuvailla hieman heitäkin.
Konstantin Kononoff valmistui 1904 ylioppilaaksi Sortavalan reaalilyseosta. Kouluaikanaan hän lauloi lyseon toverikunnan kuorossa, jonka oli perustanut koulun musiikinopettaja, oopperalaulaja ja pedagogi Naëmi Starck (1855–1932). (Pajamo 1985, 41.) Kononoff jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1910 ja maisteriksi 1911. Hän opiskeli venäjän kielen kesästipendin turvin Moskovassa ja Pietarissa 1913. Suoritettuaan käytännölliset kokeet Suomalaisessa normaalilyseossa ja kasvatusopin tutkinnon 1916 Kononoff työskenteli venäjän, saksan, historian ja matematiikan opettajana useissa oppikouluissa: Helsingin suomalaisessa reaalilyseossa, Savonlinnan lyseossa, Viipurin uudessa yhteiskoulussa, Sortavalan lyseossa ja Sortavalan kauppakoulussa.
Sortavalan kreikkalaiskatolisen pappisseminaarin lehtorina Konstantin Kononoff toimi 1918–1937 ja valvojana vuodesta 1926. Kun seminaarilla ei alkuvaiheessa ollut omia tiloja, opetus järjestettiin Kononoffien asunnon yhteydessä olevassa huoneistossa Sariolan- ja Tehtaankadun kulmassa. Pappisseminaarissa hän opetti muun muassa suomen kieltä, historiaa, kulttuurihistoriaa ja kirjallisuutta sekä vapaaehtoisille ruotsin ja saksan kieltä. Konstantin Kononoffin kuoleman 1937 jälkeen virkaa määrättiin hoitamaan hänen puolisonsa Elin Kononoff apunaan syksyllä 1937 ylioppilas Mauri Kononen ja elokuun 1938 loppuun ylioppilas Paula Kononen (AK 51–52/1937, 14). Elin Kononoff suomensi sukunimensä miehensä kuoleman jälkeen muotoon Kononen.
Lisäksi Konstantin Kononoff oli kirkolliskokouksen jäsen 1919–1925 ja 1935, kirkollishallituksen jäsen 1925–1930 sekä Pyhien Sergein ja Hermanin veljeskunnan rahastonhoitaja ja sihteeri sekä veljeskunnan komitean jäsen.
Konstantin Kononoff oli vuodesta 1932 myös kreikkalaiskatolisen kirjakaupan toimitusjohtajana. Hän toimi Johannes Teologin kirkon isännöitsijänä ja pappisseminaarin toverikunnan kuraattorina. Kononoff palkittiin muun muassa Viron Pyhän piispa Plaatonin II luokan kunniamerkillä 1930 ja Suomen Valkoisen Ruusun 1 luokan ritarimerkillä 1933. (Ansioluettelot ja nimikirjat 1918-1970, Bb 1.) Kononoffin kuoltua 1937 yllättäen sydänkohtaukseen vain 54-vuotiaana hänen todettiin jättäneen ”vaikeasti täytettävän aukon kirkkokuntamme harvalukuisten toimihenkilöiden riveihin.” (AK 49/1937, 379; 50/1937, 385-386; Piiroinen 1992, 17; Saarialho & al. 1951, 134; Ylioppilaskunnan Laulajat 1958, 154; Pelkonen 1970; Pajamo 1985, 76, 132; Alamainen kertomus 1916, 58.)
Kuorolaulu ja postimerkkeily mainitaan Konstantin Kononoffin erikoisharrastuksiksi. Hän on harrastanut myös valokuvausta, sillä Museoviraston kuva-arkistossa on säilynyt muutamia hänen ottamiaan kulttuurihistoriallisesti kiintoisia kuvia Impilahdelta. Jo ylioppilasaikanaan Kononoff lauloi Ylioppilaskunnan Laulajat -kuorossa 2. bassoääntä (YL 1933, 344; Ylioppilaskunnan Laulajat 1958, 154; Lassander 1983, 25). Sortavalan Sekakuoron laulajana ja hallinnossa Konstantin Kononoff toimi aktiivisesti, ja hänet valittiinkin vuonna 1930 Sortavalan Sekakuoron puheenjohtajaksi. Kuoroa johti tunnettu säveltäjä ja pedagogi Wilho Siukonen, joka toimi Sortavalan seminaarin musiikinlehtorina 1917–1935. Kononoff lauloi myös Sortavalan Mieslaulajat -kuorossa sekä Sortavalan ortodoksisessa ns. radiokuorossa. Kononoff valittiin vuoden 1935 Sortavalan laulujuhlien paikalliseen keskustoimikuntaan. Konstantin Kononoff oli monipuolinen ja ahkera, ja häntä luonnehdittiin harvinaisen hyväsydämiseksi ja valoisaksi ihmiseksi. (AK 50/1937, 385-386; Piiroinen 1992, 17; Saarialho & al. 1951, 134; Pelkonen 1970; Pajamo 1985, 76, 132; Alamainen kertomus 1916, 58.)
Isoäiti Elin Rautiainen valmistui ylioppilaaksi 1904 Hämeenlinnassa, filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1911 ja filosofian maisteriksi 1918. Konstantin Kononoffin kanssa hän avioitui 1913. Elin Kononoff toimi oppikoulujen opettajana Porissa, Savonlinnassa, Jyväskylässä ja Sortavalassa. Sortavalassa hän työskenteli lisäksi pappisseminaarin opettajana 1920–1921. Laulu oli hänenkin erikoisharrastuksensa. Kun Sortavalan Naiskuoro piti 5-vuotiskonsertin 4.12.1938, julkistettiin kuoron lippu ja lippulaulu. Maija Honkapirtin suunnitteleman lipun vastaanotti kuoron puheenjohtaja Elin Kononoff. Sortavalan Naiskuoro konsertoi säännöllisesti kotikaupungissaan, mutta myös ympäristökunnissa sekä Viipurissa ja Joensuussa. (Saarialho & al. 1951, 134; Pajamo 1985, 156.)
Konstantin ja Elin Kononoffin perheeseen syntyi neljä lasta: Paula 1914 (sittemmin Lintulan nunna Pelagia), Mauri 1915, Jorma 1918 ja Mikko Juhani 1925, joista Jorma oli Hannu Konosen isä.
Rautiaisten suku liittyy puolestaan Kotilaisten musiikkisukuun: Elinin (”Elsun”) serkku oli säveltäjä Otto Kotilainen. Kononoff- sekä Rautiainen-Kotilainen -sukujen musikaalisuus periytyi ainakin Hannuun, Hannun sisareen Leenaan sekä Hannun serkkuihin Kimmo Konoseen ja Outi Konoseen (nyk. Honkanen). Heillä kaikilla on ollut tarkka korva ja erittäin hyvä lauluääni. Monet Helsingin ortodoksisen seurakunnan jäsenet yhä muistavat isä Hannun upean bassoäänen.
Konosten vanhinta sukuhistoriaa ei tässä yhteydessä voi ryhtyä selvittämään. Kuitenkin tiedetään, että Hannu Konosen isoisän Konstantin Kononoffin vanhemmat olivat impilahtelainen kauppias Mikael Ignatjevitsh Kononoff († Impilahti 20.4.1902) ja Eudokia Sotikoff, joka puolisonsa kuolinilmoituksen mukaan oli elossa vielä ainakin vuonna 1902 (Laatokka 23.4.1902; Ylioppilaskunnan Laulajat 1958, 154).
Hannu Konosen lapsuus ja nuoruus
Hannu Jaakko Antero Kononen syntyi valoisan keskikesän lapsena 1. heinäkuuta 1949 Helsingin Naistenklinikalla. Hänen vanhempansa olivat Jorma Kononen (Impilahti 6.1.1918 – Helsinki 2.9.1973) ja Aini Kerttu Marjatta Sorjonen (Ruskeala 9.1.1925 – Helsinki 5.10.1983). (Saarialho et al. 1951, 231.)
Isä Jorma Kononen oli sotilasarvoltaan luutnantti, sittemmin kapteeni, ja ammatiltaan Sotahistoriallisen tutkimuslaitoksen (Sota-arkiston) toimistosihteeri. Jorma Kononen oli valmistunut ylioppilaaksi 1937 Sortavalan lyseosta (Saarialho & al. 1951, 231; Nimikirjanote, Sotahistoriallinen tutkimuslaitos 5.10.1973.) Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1938 ja kadettikoulun 1939. Jorma Kononen osallistui talvi- ja jatkosotaan eri ilmatorjuntapattereissa johtajana ja päällikkönä. (Nimikirjanote, Sotahistoriallinen tutkimuslaitos 5.10.1973.)
Äiti Kerttu Sorjonen oli valmistunut ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta yhteiskoulusta 1945. (Sortavalan tyttökoulu 1962, 189.) Kotiäiti Kerttu möi käsitöitään. Hannun lapsuus ei liene ollut kovin auvoista, sillä äiti oli sairaalloinen ja joutui olemaan pitkiä jaksoja sairaalassa. (Wilson 2015.)
Hannun lapsuudenkotiin Eerikinkadulla ja Porvoonkadulla kuului vanhempien lisäksi sisar Leena Kristiina (s. 1947), joka elää nykyään Isossa-Britanniassa. Kun perhe muutti Puolustusvoimien omistamalle alueelle Helsingin Vallisaareen, Hannu oli lähtenyt jo opiskelemaan pappisseminaariin Kuopioon. Hannun oma koti sijaitsi Siltasaarenkadulla (n:o 24).
Hannu oli keskivertokoululainen eikä ollut kovin innostunut koulunkäynnistä. Sen sijaan Ressun koulun kuorossa hän lauloi ahkerasti. Hannun varsinainen musiikinharrastus alkoi mahdollisesti siitä, kun hän meni ekaluokkalaisena koulun poikakuoroon ja pääsi sen mukana laulamaan Johann Sebastian Bachin Matteus-passiota. (Wilson 2015.) Koulussaan Hannu osallistui myös bändisoittoon. (Ira Lehmuskoski.) Pauli Koukkusen johtamassa Pyhän Kolminaisuuden kirkon kuorossa Hannu ilmeisesti aloitti ortodoksisen kirkkomusiikin laulamisen. (Wilson 2015.) Samassa kuorossa lauloi myös tuleva oopperalaulaja Martti Wallén (s. 1948), jonka kanssa Hannu ja Elpis-kuoro myöhemmin tekivät paljon yhteistyötä.
Opinnot pappisseminaarissa
Koulunkäynti jäi taakse niin pian kuin oli mahdollista. Hannu kävi neljä luokkaa kansakoulua ja neljä luokkaa oppikoulua. Sen jälkeen hän toimi jonkin aikaa autonkuljettajan apumiehenä. (Wilson 2015; Puolustuslaitoksen kantakirja 12.6.1973.)
Musikaalisuus veti Hannun mukaan ortodoksisen kirkon koulutukseen. Nuorukainen haki ja pääsi 17-vuotiaana ortodoksiseen pappisseminaariin Kuopioon. Samalla vuosikurssilla 1966 aloittivat Raimo Huttu, Johannes Karhusaari, Mikko Kärki ja Martti Päivinen. Rehtori Johannes Suhola opetti nuorukaisille venäjää, Teuvo Puronpää puolestaan yhden tunnin viikossa pianonsoittoa. (Karhusaari 2015.) Mainittakoon, että oopperalaulaja Martti Wallén valmistui kanttorikurssilta 1968 (Hirvonen 1992, 122), joten kanttoriopiskelijat varmaankin ennättivät tutustua lahjakkaaseen bassolaulajaan. Wallén siirtyi opintojensa jälkeen Helsingin ortodoksisen seurakunnan 3. kanttoriksi.
Nuoret Raimo Huttu ja Hannu Kononen olivat erityisen innostuneita kirkkolaulusta. He lauloivat kvarteteissa ja kaikissa mahdollisissa kuoroissa. (Huttu 30.1.2015.)
Pappisseminaarin kuusivuotisesta kurssista tuli Hannun osalta kuitenkin vain kolmen vuoden mittainen (1966–1969). Kun Aari Surakka ei hyväksynyt Hannun kirkkohistorian kurssia, nuori opiskelija kimpaantui epäonnistumisesta ja jätti seminaariopintonsa kesken jo toukokuussa 1969 (Huttu 30.1.2015). Pappisseminaarin kokeissa ei tuolloin ollut edes uusintamahdollisuutta (Karhusaari 2015). Kononen sai kuitenkin yksityissuorituksena kanttorin pätevyyden (Elpis-kuoron käsiohjelmateksti 10.11.1991). Isä Hannu korvasi keskeytyneet opintonsa paneutumalla myöhemmin käytännössä syvällisesti kirkon jumalanpalveluskaavoihin. Hän oli ”kävelevä typikoni”, jonka mukaan palvelukset tuli toimittaa tarkalleen ortodoksisen perinteen mukaisesti. Isä Hannu jakoi aina auliisti tietämystään myös muille kanttori- ja diakonikollegoille (Pasi Torhamo 20.5.2015).
Rovasti Timo Lehmuskoski on tutustunut Hannu Konoseen jo 1960-luvulla, kun Hannusta tuli Myllyjärven Ekumeenisen keskuksen (per. 1964) kävijä. Isä Robert de Caluwé järjesti keskuksessa ikonimaalaus- ja keskustelupiirejä. Hannu osallistui sisarensa Leenan kanssa aktiivisesti keskustelukerhoon. (Timo Lehmuskoski 2014; Vaajakallio 25.1.2015.)
Kanttorina Varkaudessa ja Hämeenlinnassa
Toimittuaan 1967 pari kesäkuukautta Mikkelin ortodoksisen seurakunnan vt. kanttorina sekä kuukauden I matkapapistopiirin matkakanttorina sekä vuosina 1968–1970 vt. kanttorina Varkaudessa Hannu Kononen sai huhtikuussa 1970 viran Hämeenlinnasta sen jälkeen kun kanttori Pekka Torhamo (1938–2009) oli 1969 siirtynyt Hämeenlinnasta syntymäkaupunkinsa Turun kanttoriksi. Hämeenlinnan kanttorina Hannu Kononen työskenteli vuosina 1970–1980. Taitavana opastajana ja kouluttajana toimi seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksanteri Kasanko (1902–1985), joka perehdytti isä Hannun erityisesti kirkkoslaavinkielisiin palveluksiin. Ystävyys Pekka Torhamon kanssa syveni, ja Kononen vierailikin melko usein Torhamojen kodissa Turussa (Pasi Torhamo 20.5.2015). Pekka Torhamo ja Kononen jakoivat kiinnostuksen kirkkoslaavinkieliseen musiikkiin. Isä Hannu osallistui Turun ortodoksisen kirkon kuoron Kiovan-matkaan kuorolaulajana ja lauloi jopa jonkun soolonkin (Härkin 10.1.2016).
Hannu Kononen jatkoi ammatillisia musiikkiopintoja Hämeenlinnan musiikkiopiston konservatorio-osastossa syksystä 1971 kevääseen 1978 asti. Hämeenlinnan musiikkiopiston nimi on nykyään Sibelius-opisto.
Musiikkiopistossa Hannu Konoselle opetti laulua (pääaine) ja kamarikuorolaulua Jorma Savolainen sekä teoriaa, säveltapailua ja kenraalibassoa säveltäjä Erkki Jokinen. Laulun I-kurssitutkinnon Kononen suoritti 14.5.1975 arvosanalla kiitettävä (20 pistettä 25 pisteestä). Muina lauluopettajina olivat toimineet Marja Eskola ja Pekka Salomaa. Säveltapailun I-kurssitutkinnon Kononen läpäisi toukokuussa 1978 arvosanalla hyväksytty. Opistoaikanaan isä Hannu harjoitteli ja esitti monipuolista vaativaa ohjelmistoa.
Kononen lauloi opiston julkisissa näytteissä ja konserteissa muun muassa seuraavia teoksia:
- 12.12.1974, W. A. Mozart: Aaria oopperasta Cosi fan tutte
- 23.3.1975 kirkkokonsertti, Dietrich Buxtehude: kantaatti Jeesus puolees käännyn (basso)
- 23.5.1975 oppilasnäyte 5, Ture Rangström: Klunkom, Welam Welamsson (1918)
- 25.10.1975 oppilasmatinea, Ture Rangström: Klunkom, Welam Welamsson
- 19.5.1976 oopperailta, Gian-Carlo Menotti: ooppera Amahl and the Night Visitors (Amahl ja öiset vieraat, 1951; kuningas Melchiorin rooli)
- 19.5.1976 oopperailta, Tauno Marttinen: ooppera Psykiatri (1974–75, Psykiatrin rooli)
- 15.12.1976, kirkkokonsertti, Dietrich Buxtehude: kantaatti Lauda Sion Salvatorem (basso)
- 15.12.1976 kirkkokonsertti, G. F. Händel: aaria The People That Walked oratoriosta Messias
- 24.3.1977 kirkkokonsertti, Giuseppe Verdi: Requiem, osat Kyrie, Recordare, Ingemisco, Confutatis, Lacrimosa (basso)
- 10.5.1977 oopperakonsertti, Joonas Kokkonen: ”Paavon monologi” oopperasta Viimeiset kiusaukset (1975)
- 13.12.1977 oppilaskonsertti, Modest Musorgski: serenadi sarjasta Kuoleman lauluja ja tansseja
- 14.12.1977 kirkkokonsertti, J. S. Bach: resitatiivi ja aaria kantaatista Ich habe genug
(Hannu Konosen oppilaskortti, Sibelius-opisto, Hämeenlinna)
Musiikkiopiston rehtorina vuoteen 1975 toimi ”Hämeenlinnan shamaani”, säveltäjä Tauno Marttinen (1912–2008). Marttinen oli aikanaan opiskellut Viipurin musiikkiopistossa. Nuori ortodoksikanttori Hannu sai osallistua Marttisen vokaaliteosten esityksiin. Isä Hannun nuottijäämistöä on Jopi Harrin hallussa. Säilyneet Marttisen omakätiset sävellyskäsikirjoitukset antavat viitteitä Konosen Hämeenlinnan-aikaisesta lauluohjelmistosta ja kiinnostuksen kohteista. Kokoelmassa ovat seuraavat Tauno Marttisen sävellykset:
- Liebeslieder der Antike (Erich Fabian), op. 73 (1972). Laulu ja piano. Kolme laulua. Säveltäjän autografi.
- Herra ja ylhäisyys. Kiipijän kehulaulu. (On ehkä isomman kokonaisuuden osa, teksti ehkä Marttisen.) Bassolaulaja ja piano. Säveltäjän autografi. Lopussa päiväys ”T.M. 19.4.1973 Hämeenlinna”.
- Herraan minä turvaan, op. 53 (1970). Kirkkokantaatti psalmien 1, 11, 12, 23, 29, 56, 67 teksteistä. Laulusolistille, sekakuorolle, kahdelle trumpetille ja uruille. Partituuri. Säveltäjän autografi. (Kononen on laulanut soolon, sillä joitain kohtia on kirjoitettu lyijykynällä matalammaksi kuin mitä alun perin on sävelletty.) Lopussa päiväys ”10.3.1970 Hämeenlinna, Tauno Marttinen”).
- Mestari Patelin. Kamariooppera (1970–74). Pianopartituuri. Säveltäjän autografi. Kononen on ilmeisesti laulanut nimiosan. Ei päiväyksiä tai muita tietoja.
- Spiritistinen istunto, op. 101 (1975). Mini-kamariooppera solisteille, sekakuorolle ja cembalolle. Partituuri. Valokopio säveltäjän autografista.
(Harri 17.1.2015.)
Musikaalisesti lahjakkaana ja kaunisäänisenä laulajana Kononen sai lukuisia esiintymispyyntöjä. Hän toimi eri kuorojen johtajana ja solistina Etelä-Hämeessä 1971–1979. Hänellä oli kirkkomusiikki-, oratorio-, pienoisooppera-, lied- ym. solistitehtäviä. Kononen osallistui jopa Lappeenrannan valtakunnallisiin yksinlaulukilpailuihin 1978.
Helsingin hiippakunnan ensimmäiset hiippakunnalliset kirkkolaulupäivät järjestettiin Lappia-talossa Rovaniemellä 6.–7.5.1978. Hannu Kononen johti noin 130 hengen suurkuoroa, jonka ohjelmassa oli B. P. Tsytovitshin Iloitse Jumalanäiti, G. Musitseskun Kerubiveisu, Pavel Tshesnokovin Sinulle veisaamme ja Pjotr Turtshaninovin Yhdeksäs veisu Herran taivaaseenastumisen juhlan kanonista. (AK 12/1978, 227.) Tuolloin Lapin ortodoksisessa kirkkokuorossa laulanut kuoronjohtaja ja kanttori Jarmo Lehto ensi kerran tutustui boheeminoloiseen Konoseen. Isä Hannu oli sittemmin esikuva ja innostaja Lehdon kuoronjohtajauralla. (Lehto 28.11.2015.) Kirkkolaulupäiville osallistuivat Lapin kuoron lisäksi Risto Matsin johtama Tampereen, Pekka Torhamon johtama Turun ja Raimo Poreksen johtama Helsingin kuoro. Niistä tasokkaimmaksi lehdistössä arvioitiin Turun kuoro.
Varusmiesaika Hämeenlinnassa 1972–1973
Varusmiespalveluksensa Kononen suoritti 1970-luvun alussa Hämeenlinnassa. Hän astui alokkaana palvelukseen Hämeen Jääkäripataljoonassa 16.10.1972 sekä toimi 2.2.–1.4.1973 Hämeenlinnan Poltinaholla 4. Erillisessä Autokomppaniassa ja kenttärovastin apulaisena (varusmiesdiakonina).
Reservialiupseerikoulun Kononen kävi huhtikuussa 1973 Uudenmaan Jääkäripataljoonassa ja osallistui samalla lyhyelle sotilaspappikurssille. Loppupalvelusaikansa hän toimi jälleen 4. Erillisessä Autokomppaniassa ja kenttärovastin apulaisena, ja sai vapautuksen varusmiespalveluksesta 12.6.1973 korpraalin arvolla ja kiitettävin arvosanoin. (Kantakortti 12.6.1973.)
Diakoniksi Helsinkiin
Hannu Kononen määrättiin kahden vuoden koeajalla Helsingin ortodoksisen seurakunnan toiseksi diakoniksi 1.6.1980 Paavo Merialan (s. 1946) siirryttyä markkinointialalle (Päätös 30.5.1980 § 22; päätös 9.8.1982 § 22; Karhusaari 15.2.2015). Diakonin vastuualueena olivat suomenkieliset palvelukset. Kononen oli mukana toisella vaalisijalla myös 1987 pidetyssä Uspenskin katedraalin diakoninvaalissa (UV 6/1987, 11). Muina hakijoina olivat Gennadij Stolbow, Jyrki Härkönen ja Risto Aikonen, joista viimeksi mainittu perui hakemuksensa. Vaalin voitti Gennadij Stolbow (UV 10/1987 15). Jyrki Härkönen toimi Uspenskin katedraalin kirkkoslaavinkielisten jumalanpalvelusten kanttorina, kun kuoronjohtajana oli Peter Mirolybov.
Suomenkieliset palvelukset toimitettiin helmikuuhun 1990 asti pääasiassa Pyhän Kolminaisuuden kirkossa ja kirkkoslaavinkieliset Uspenskin katedraalissa. Sen jälkeen kielet kirkoissa vaihtuivat, koska suomenkielisten seurakuntalaisten lukumäärä oli kasvanut slaavinkielistä väestönosaa suuremmaksi. Isä Hannu Kononen siirtyi Pyhän Kolminaisuuden kirkosta Uspenskiin. Metropoliitta Tiihon vihki isä Hannun ylidiakoniksi 1990 pääsiäisyön palveluksessa Uspenskin katedraalissa (UV 5/1990, 4). Samana vuonna Kononen kutsuttiin myös Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston OKJ:n kirkkolaulujaoston jäseneksi.
Hannu Kononen oli mielellään mukana seurakunnan nuorisotyössä ja osallistui ahkerasti opettajana kristinoppikoululeireihin Läyliäisissä. Hän sai yhdessä viikossa nuoret oppimaan tärkeimmät jumalanpalveluslaulut. Leirinuotioilla istuttiin iltaa, paistettiin ohukaisia, keskusteltiin ja laulettiin. Isä Hannu valvoi jo tuolloin pitkälle aamuyöhön, joten varhaiselle aamupäivälle hänelle ei koskaan sijoitettu oppitunteja. Sunnuntaiaamujen liturgioihin hän toki tuli aina ajoissa ja hyvin valmistautuneena. (Juhani Härkin 10.1.2016.)
Lempeä isä Hannu piti nuorista, lapsista, vauvoista – ja myös pehmoleluista. Lähes jokaiselta matkaltaan hän osti uuden pehmolelun ja niillä jokaisella oli oma elämäntarinansa. Tunnetuimmaksi Elpis-kuoron piirissä tuli Raapu-niminen otus, korppikotka. Ehkä pehmolelut kertovat jälkipolville jotain isä Hannun läheisyydenkaipuusta ja elämän yksinäisyydestäkin.
OOL-kuoron perustaminen Helsinkiin
Pääkaupunkiseudulla oli laulajapotentiaalia runsaasti ja mahdollisuudet monipuoliseen ortodoksiseen kirkkolaulutoimintaan olivat hyvät. Varsinaisten kirkkokuorojen ohella seurakunnassa olivat toimineet muun muassa Uspenskin katedraalin slaavinkielinen nuorisokuoro vuodesta 1968, Mikael Kriisinin johtama ruotsinkielinen nuorisokuoro vuodesta 1972 sekä Teppo Siilin ja Virpi Leppäsen vuonna 1973 perustama Melodos-kuoro. Teppo Siilin muutettua 1975 Jyväskylään Melodosta ryhtyi johtamaan Raimo Pores. Melodos-kuoron toiminta lakkasi kuitenkin jo 1982, kun Helsinkiin oli syntynyt uusi opiskelijakuoro.
Diakoni Hannu Kononen kutsuttiin syksyllä 1981 johtamaan uutta Ortodoksinen opiskelijaliitto ry:n Helsingin alaosaston kuoroa eli Helsingin Ortodoksisen Opiskelijaliiton Kuoroa. Kuorolla oli kahdeksan perustajajäsentä. Monet OOL:in kuorolaisista olivat laulaneet jo Melodos-kuorossa, kuten Paula Forsman, Outi Kononen, Ira Lehmuskoski, Leena Mikkilä, Domna Repo, Kai Tervonen ja Tatjana Wilenius (Lappalainen 2002, 363). OOL-kuorossa lauloi alkuvaiheessa Ira Lehmuskosken sanoin ”suurin piirtein Lohjan konsertin laulajat”: esimerkiksi Stefan ja Domna Repo, Liisa Hakamies-Blomqvist, Eeva-Leena Sariola, Raimo Sariola, Lauri Petrisalo, Kai Tervonen ja Pekka Tuovinen. Ensimmäinen esiintyminen lienee ollut Helsingin ortodoksisen seurakunnan salissa arkkipiispa Paavalille. (Ira Lehmuskoski 15.12.2014.)
OOL:in kuoro 1984
- 1. sopraanot
- Päivi Aarnio, Liisa Matveinen, Leena Mikkilä-Huttunen, Domna Repo
- 2. sopraanot
- Paula Forsman (Lappalainen), Hannele Heikanen, Auli Janhunen, Susanna Lindroos, Lea Salminen, Eeva-Leena Sariola, Tatjana Wilenius
- 1. altot
- Marjatta Helakallio, Helena Hirvonen, Tarja Härkönen, Sylvia Raulo
- 2. altot
- Liisa Blomqvist-Hakamies, Katriina Härkönen, Ira Lehmuskoski, Helena Tchervinskij
- 1. tenorit
- Raimo Sariola, Kai Tervonen, Orest Tchervinskij
- 2. tenorit
- Börje Holmberg, Lauri Petrisalo, Veikko Rantanen
- 1. bassot
- Petri Hakonen, Jyrki Härkönen, Mikael Leiman, Aki Leskinen, Mikael Wilenius
- 2. bassot
- Pekka Henttonen, Veikko Lisitsin, Petri Ratilainen, Stefan Repo, Pekka Tuovinen
Sekakuoron uusi järjestäytyminen tapahtui syksyllä 1986, jolloin kuoro myös täytti viisi vuotta. Päätös OOL-kuoron rekisteröimisestä tapahtui OOL-kuoron kokouksessa Helsingin ortodoksisen seurakunnan salissa 12.10.1986. Tuolloin kuorolaisia kehotettiin miettimään kuorolle sopivia nimiehdotuksia (Ort.opisk.liitto ry:n Helsingin alaosasto, ptk. 12.10.1986, § 5). Kuoroyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Jyrki Loima, varapuheenjohtajaksi Liisa Hakamies-Blomqvist, sihteeriksi Hannele Heikanen ja taloudenhoitajaksi Tiina Jokio. Kuoron varajohtajina aloittivat Jyrki Härkönen ja Lauri Petrisalo. (Ort.opisk.liitto ry:n Helsingin alaosasto, ptk. 12.10.1986, Elpiksen ptk. 10.11.1986.)
Kuoron nimen keksi Paula Henttonen (os. Puhalainen, ent. Erola). Hannele Heikanen on muistellut: ”Yksi mieleenpainuneista hetkistä Elpiksen matkalta: kokous, jossa päätettiin ryhtyä rekisteröimään kuoroa ja siihen tarvittiin nimi. Paula H. saapui hetken myöhässä paikalle (taisi olla joku toinen seurakunnan tilaisuus samaan aikaan), ja ehdotti Elpistä. Se tuntui välittömästi hyvältä, niin muodon kuin merkityksenkin takia. Muistan tunteneeni jopa onnea näin sopivasta nimestä!” (Heikanen 24.1.2015.) Yhtenä virikkeenä nimelle saattoi olla syyskuun Uskonviesti-lehdessä 6/1986 (s. 4-5) julkaistu ajankohtainen artikkeli kuukauden ikonista, jonka aiheena oli Pistis, Elpis, Agape ja heidän äitinsä Sofia – muistopäivä 17.9. Neitsytmarttyyri Elpis (suom. Toivo) sisarineen eli toisella vuosisadalla jKr.
Kuoron ensimmäisessä virallisessa vuosikokouksessa helmikuussa 1987 yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin edelleen Jyrki Loima, sihteeriksi Hannele Heikanen ja taloudenhoitajaksi Tiina Jokio. Kuoron varajohtajina jatkoivat Jyrki Härkönen ja Lauri Petrisalo. Hallituksen jäseniksi ja varajäseniksi valittiin äänenjohtajat varajäsenineen. Sopraanojen äänenjohtajana toimi Paula Erola (os. Puhalainen, sittemmin Henttonen) ja varajäsenenä Liisa Matveinen, alttojen äänenjohtajana Liisa Hakamies-Blomqvist ja varajäsenenä Marja Mehto. Tenorien äänenjohtajaksi valittiin Lauri Petrisalo, varalla Jyrki Härkönen, sekä bassojen äänenjohtajaksi Matti Jyrkinen, varalla Pekka Henttonen. (Elpis, vuosikok.ptk. 13.2.1987.)
Yhdistysrekisteri vastaanotti rekisteröintianomuksen 16.3.1987, ja oikeusministeriö hyväksyi yhdistyksen yhdistysrekisteriin 2.6.1988 (Rekisteritodistus ja hallituksen ptk. 26.6.1988).
Yhdistyksen puheenjohtajina ovat sittemmin toimineet Pekka Henttonen (1987–1990) sekä Ira Lehmuskoski ja Marjatta Helakallio vaihdellen vuodesta 1991, varapuheenjohtajina Paula Puhalainen (Erola / Henttonen, 1988), Marja Jussila, Ira Lehmuskoski (1990), Marjatta Helakallio (1991) sekä sihteereinä Hannele Alava, Auli Janhunen, Paula Lappalainen (1991) ja Marjatta Helakallio. Taloudenhoitajina ovat toimineet Tarja Härkönen, Marja Jussila, Jyrki Iivari (nyk. Ivars) ja Okko Balagurin. Muina hallituksen jäseninä ovat olleet muun muassa Teuvo Partanen, Paula Erola (Henttonen), Anu Ekholm, Helena Hirvonen, Tarja Härkönen, Marja Mehto, Jyrki Iivari, Jukka Alava ja Liisa Osola.
Kuoron varajohtajina ovat toimineet Jyrki Härkönen, Lauri Petrisalo, Marja Mehto ja Petri ”Roope” Ratilainen.
Elpis-kuoron toimintaa
Elpis-kuoron perustarkoituksena oli tehdä tunnetuksi ”uutta suomalaista ja ulkomaista, aiemmin tuntematonta sekä vanhaa, jo unohtunutta ortodoksista kirkkomusiikkia, eri aikakausilta ja eri tyylisuunnista”. Siksi kuoro tuotti itse lähes kaiken nuottimateriaalinsa, kuoronjohtajan tarkastamana, suomentamana, sovittamana tai säveltämänä. (10-vuotisjuhlakonsertin käsiohjelma 10.11.1991.)
Kuoron suosio laulajien piirissä kasvoi nopeasti isä Hannun sydämellisen luonteen vuoksi. Tärkeää myös oli laulajien kiinnostus ja rakkaus ortodoksiseen kirkkomusiikkiin. Osallistuminen ei edellyttänyt laulajilta ortodoksisen kirkon jäsenyyttä. Kuoro oli nuorten ja nuorekkaiden laulajien kuoro, jonka laulajille ei ollut asetettu yläikärajaa (Haapea 1988b, nimim. KHP, UV 8/1988, 14.) Innostusta lisäsivät ulkomaanmatkat ja muut kuoromatkat. Toimintakertomuksessa 1991 todetaan, että kuoron kiertuevahvuus saattoi olla jopa 50 henkeä. Normaalisti toiminnassa oli mukana kuitenkin 20–30 laulajaa. Pienimmillään Elpis saattoi esiintyä kolmen hengen lauluyhtyeenäkin.
Kuoro konsertoi itsenäisesti kotimaassa ja ulkomailla, muun muassa Puolassa, Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Venäjällä ja Virossa. Lisäksi kuoro lauloi jumalanpalveluksissa, muissa kirkollisissa toimituksissa ja ekumeenisissa tilaisuuksissa sekä erilaisissa juhlissa. Merkittävän taiteellisen lisän toimintaan toi yhteistyö oopperalaulaja Martti Wallénin kanssa. Yhteistyö alkoi 1989 ja jatkui useita vuosia. Maineikas Wallén on ollut kiinnitettynä solistiksi Tukholman kuninkaalliseen oopperaan. Hänellä on myös ortodoksisen kanttorin koulutus, diplomilaulajan tutkinto ja jatko-opintoja Roomassa.
Kuoron harjoitukset pidettiin viikoittain sunnuntaisin Helsingin ortodoksisen seurakunnan kerhohuoneessa ja seurakuntasalissa. Lisäksi pidettiin laululeirejä.
Jo 1984 Konosen OOL-kuoro matkusti Puolan Białystokiin Hajnowkan kansainvälisille ortodoksisille kirkkomusiikkifestivaaleille ja kuorokilpailuun. Sysäyksenä lähtöön oli, että kuoro oli saanut kutsun osallistua festivaaliin. Mukana peruslaulajien lisäksi oli muun muassa Aleksander Korelin, Raimo Huttu, Pasi Torhamo ja ONL:n väkeä. Helena Pavinskij toimi matkalla tulkkina. OOL-kuoro herätti myönteistä huomiota lukuisten itäeurooppalaisten, venäläisten ja muiden slaavilaiskuorojen joukossa. Erityisesti puolalaiset ihailivat OOL-kuoron kevyttä sointia. Isä Hannu ystävystyi juhlien johtajan kanssa ja kuoroyhteistyö laajeni. Matkan ohjelmaan kuului vielä kleinbussilla kiertelyä ja vierailu Grabarkan luostarissa Pyhällä vuorella (Święta Góra Grabarka), joka on kuuluisa tuhansista risteistään.
Kuorofestivaalin iltanuotiolle kokoontui noin 1 500 nuorta. Isä Hannulla oli matkalla mukana kitaransa, ja pian kovaäänisten kautta kaikui muun muassa Carson J. Robinsonin laulu Vanha riimu (There’s a bridle hangin on the wall / Vain vanha riimu on nyt tallissain), jonka Tapio Rautavaara on tehnyt Suomessa tunnetuksi. Myös bassolaulajien juomalaulubravuuria Syvässä viinikellarissa (Im tiefen Keller) -laulua laulettiin.
Suunnitelmissa oli matkustaa Puolaan myös 1986, mutta Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus Ukrainassa huhtikuun lopulla 1986 pakotti kuoron muuttamaan suunnitelmia. Matka tehtiinkin Upsalaan. Jälkeen päin jouduttiin kuitenkin toteamaan, että Upsalan seudulle olivat tulleet pahimmat saastelaskeumat sateiden myötä.
Isä Hannun OOL-kuoro avasi tien suomalaiskuoroille Hajnowkaan. Vuonna 1987 siellä kilpaili Jarmo Lehdon johtama kuopiolainen Doxofonia-kuoro ja myöhemmin monet muut kuorot.
Vuonna 1987 kuorossa oli laulajia noin 35 (Konserttiohjelma 24.5.1987; Elpiksen toim.kertomuksen 1987 mukaan peräti 42). Aktiivisia peruslaulajia oli kuitenkin viitisentoista (OV 1987, 15). Laulajien runsauteen 1987 vaikutti osaltaan varmaankin se, että kyseinen vuosi oli Helsingin ortodoksisen seurakunnan 160-vuotisjuhlavuosi ja kuoro äänitti seurakunnalle juhlalevyn Minä vuodatan rukoukseni Herralle. LP-levyn kustansi Helsingin ortodoksinen seurakunta. Äänitteestä valmistettiin myös kasetti englantilaiselle Ikon Records -merkille. Jyrki Härkönen vertaili Elpis- ja Doxofonia-kuorojen äänitteitä Uskon viesti -lehdessä seuraavasti: ”Molempien kuorojen laulu on herkkää ja kaunista kuultavaa. Ainoa selvästi kuultava ero on kuoronjohtajien tavassa käsitellä rytmiä. Elpiksen rytmiikka on vapaata ja tempo vaihtelee lähes jokaisessa kappaleessa useasti. Doxofonian rytminkäsittely on tarkkaa ja sillä saavutetaan levollinen ja suuria linjoja hahmotteleva vaikutelma.” (UV 6/1987, s. 8.)
Merkittävä oli pääsiäiskonsertti 24.5.1987 Uspenskin katedraalissa. Solisteina toimivat Suomen kansallisoopperan kuorolainen ja aktiivinen elpisläinen Marja Mehto ja diakoni Kai Tervonen. Paaston ja pääsiäisen aikoihin Elpis konsertoi perinteisesti Uspenskin katedraalissa, mutta myös muissa kirkoissa ja saleissa kuten esimerkiksi Jugend-salissa helmikuussa 1988 ja Kirkkonummen kirkossa maaliskuussa 1988.
Kuoromatka Lontooseen ja Oxfordiin
Kesäkuun alussa 1988 toteutettiin kuoromatka Lontooseen ja Oxfordiin. Taustajärjestelyissä olivat mukana isä Hannun Englannissa asuva sisar Leena Wilson ja Lontoon Merimieskirkossa työskennellyt Salla Havukainen. Kuoro esiintyi Lontoon suomalaisessa merimieskirkossa ja 5.6. venäläisessä Jumalanäidin ja Kaikkien pyhien katedraalissa Ennismore Gardensissa sekä 6.6. Oxfordin Keble Collegessa. Konserttien väliajalla puheen piti isä Teuvo Partanen.
Lontooseen saavuttiin varhain aamulla. Iltapäiväharjoitukset pidettiin norjalaisessa merimieskirkossa. Suomalaisessa merimieskirkossa, jonka kirkkorakennus vietti tuolloin juuri 30-vuotisjuhlaansa, Elpis lauloi ehtoopalveluksen. Sen jälkeen kirkolla vietettiin yhteistä iltaa paikallisten suomalaisten kanssa ja laulettiin kirkkolauluja ja muuta ohjelmistoa.
Venäläisessä katedraalissa kuoro osallistui aamupäivällä isä John Leen toimittamaan liturgiaan. Sen jälkeen pidettiin kirkkokonsertti, jossa yleisöä oli salin täydeltä.
Oxfordin Keble Collegen uusgoottilaisessa kirkossa kuulijoita oli myös runsaasti. Yleisön joukossa istui kuuluisa piispa Kallistos Ware. Elpis lauloi yhdeksäntoista teosta ja ylimääräisinä Monia vuosia moskovalaisella ja ukrainalaisella sävelmällä. Kuoro sai valtaisat aplodit. (Haapea 1988a, nimim. KHP, AK 14-15/1988, 286-287.) Haapea totesi Uskon viesti -lehdessä: ”Kuoro ylsi Oxfordissa huippusaavutukseen, ja aplodimyrsky oli mahtava.” (Haapea 1988b, nimim. KHP, UV 8/1988, 14.) Oxfordissa kuorolaiset tutustuivat paikalliseen ortodoksikirkkoon (1973), jonka kreikkalainen ja venäläisen seurakunta jakavat. Venäläisen seurakunnan pappi, isä Basil Osborne esitteli kirkkoa ja sen naapurissa sijaitsevaa taloa the House of St. Gregory and St. Macrina. Talo on opiskelijoiden ja tutkijoiden ekumeeninen kohtaus- ja majapaikka. Anglikaani-isä Patrick Irwin opasti kuorolaisia yliopistoalueella ja kaupungilla. Antoisa päivä päätettiin ulkoilmapubissa isä Basilin ja isä Patrickin kanssa, ja juna-asemalla lähdön hetkellä heille kajautettiin kiitokseksi suomalaisia kansanlauluja. (Haapea 1988a, nimim. KHP, AK 14-15/1988, 286-287.)
Osa kuorosta vieraili vielä Essexissä Johannes Kastajan luostarissa, jossa he lauloivat ja osallistuivat Jeesuksen rukous -palvelukseen. Lontoossa St. Albanin ja St. Sergiuksen veljeskunta järjesti kuorolle cocktail-tilaisuuden veljeskunnan talossa, St. Basil’s Housessa, jossa esitettiin osia konserttiohjelmistosta. Juhlahetkiin kuului myös iltarukoushetki Westminster Abbeyssä, jossa lauloi korkeatasoinen kuuluisa poikakuoro. Kirkkoon on haudattu hallitsijoiden ohella esimerkiksi säveltäjät Henry Purcell ja Edgar Elgar. (Haapea 1988a, nimim. KHP, AK 14-15/1988, 286-287; Hallituksen ptk. 3.10.1988.)
Matkaan osallistui kuoronjohtajan lisäksi 28 laulajaa, jotka majoittuivat Leinster- ja Plaza-hotelleihin (Osallistujaluettelo 28.6.1988). Konserttimatkan yhtenä tarkoituksena oli mainostaa hieman aiemmin Roihuvuoren kirkossa äänitettyä ja Lontoossa julkaistua Elpis-kuoron kasettia Russian & Finnish Orthodox Church Music (Ikon Records C IKO 24).
Vuosi 1988 jatkui työntäyteisenä. Englannin-matkan lisäksi kohokohtina oli kolme tärkeää tapahtumaa marraskuussa. Ensimmäiset kaksi olivat Ruotsin suomalaisen ortodoksisen seurakunnan tsasounan vihkiminen ja liturgia sekä konsertti karjalaisten ekumeenisen kirkkopyhän merkeissä Tukholman Suomalaisessa kirkossa. Ohjelmassa olivat muun muassa troparit Karjalan valistajien juhlana (trad. 8. säv. ja 1. säv.) Hannu Konosen sovittamina ja isä Hannun 1987 säveltämä Panihidan halleluja-veisu 8. sävelmäjaksolla.
Kolmas merkkitapahtuma oli Suomen ortodoksisen kirkkokunnan televisioitu 70-vuotisjuhlaliturgia Kuopiossa Pyhän Nikolaoksen katedraalissa ja esiintyminen kirkkokunnan päiväjuhlassa Musiikkikeskuksessa. Läsnä juhlallisuuksissa oli myös arkkipiispa Paavali. Pyynnön Elpis-kuoron esiintymisestä oli esittänyt arkkipiispa Johannes. Kuopiolaiskuoroissa helsinkiläiskuoron kutsuminen herätti hieman närää. Elpis lauloi päiväjuhlassa Boris Jakubovin teoksen Sinulle veisaamme, Pekka Attisen Saata oi Kristus, S. Totshiskijn Litanian ektenian ja Aleksandr Arhangelskin Miksi minut hylkäisit.
Jo keväällä 1989 kuoro teki jälleen uuden konserttimatkan Ruotsiin Tukholmaan ja Södertäljeen. Kuoron solistina toimi Martti Wallén. Matkaan osallistui 28 laulajaa. Helsingistä matkattiin laivalla Tukholmaan, jossa majoituttiin Aston-hotelliin. Södertäljen St. Ragnhildin kirkossa oli yleisöä 120 henkeä, Tukholman Suomalaisessa kirkossa yleisöä puolestaan noin 80 henkeä. Vastaanotto oli ollut myönteinen, ja kuoro sai jopa tarjouksen osallistua Saksassa järjestettäville kuorofestivaaleille. Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto myönsi Ruotsin-matkaan tukea 8 000 mk (2 162 €) ja opetusministeriö 12 000 mk (3 242 €).
Lisäksi maaliskuun 12. päivänä 1989 Uspenskissa pidetty ja radioitu lähtökonsertti tuotti matkakassaan 5 000 mk sekä Södertäljen konsertti 1 800 mk. (Matkakertomus opetusministeriölle, Pekka Henttonen 18.9.1989.) Wallénin soolot muun muassa teoksissa Nouskoon minun rukoukseni (muin. kirkkosäv.), Tulkaa ottakaa valo (bys. sävelmä, sov. Jyrki Härkönen), Baabelin virtain vierillä (znamennisäv., sov. H. Kononen), Minä näen oi Vapahtajani (kiovalainen sävelmä), Sinun ristillesi (kiovalainen säv. / M. E. Kovalevski), Herra, minä huudan Sinua (valamolainen 2. sävelmä, sov. H. Kononen), Viisaan ryövärin (sov. D. Avramenko ja H. Kononen), Herra nyt Sinä lasket (F. E. Stepanov), Isä meidän (F. E. Stepanov, sov. H. Kononen) ja Monia vuosia (H. Kononen) herättivät ihastusta – samoin kuin teosten kuoro-osuudetkin. Ohjelmistossa oli lukuisia isä Hannun uusia sovituksia ja suomennoksia. Ruotsin-konserteissa ohjelmisto oli sama kuin edellisessä maaliskuussa Uspenskissa pidetyssä konsertissa. Marraskuun lopulla 1989 kuoro konsertoi lisäksi Kuopion tuomiokirkossa ja Joensuun ortodoksisessa seurakuntasalissa samalla ohjelmalla.
Pariisia valloittamassa 1990
Pariisin-matkan suunnittelu aloitettiin jo keväällä 1989. Aluksi konsertteja aiottiin pitää neljä: Saint Sulpicen ja Aleksanteri Nevskin katedraaleissa, Pyhän Sergein instituutissa (l’institute St Sergius) ja Le Bec-Hellouinen luostarissa. (Anomus Antti ja Jenny Wihurin säätiöön 22.5.1989.) Konserttisuunnitelmiin tuli kuitenkin Ranskassa muutoksia.
Ennen matkaa pidettiin Martti Wallénin kanssa Suureen paastoon liittyvä kirkkokonsertti sunnuntaina 18.3. Uspenskin katedraalissa. Ohjelmisto oli sama kuin edellisen marraskuun Kuopion- ja Joensuun-konserteissa, ja samalla ohjelmistolla oli Roihuvuoren kirkossa äänitetty helmikuun 1990 alussa uusi omakustannekasetti Baabelin virtain vierillä. (UV 3/1990; Hallituksen ptk. 11.12.1989 ja 4.3.1990.) Pääsiäisenä 15.4. Metropoliitta Tiihon vihki isä Hannun ylidiakoniksi (23.4.1990, § 174). Varsinainen Pariisin-matkan lähtökonsertti järjestettiin sunnuntaina 17. toukokuuta 1990 Uspenskin katedraalissa (Kutsukirje 15.5.1990).
Matka tehtiin lentäen Brysseliin, josta jatkettiin bussilla Pariisiin. Mukana oli 32 laulajaa ja kuoronjohtaja. Matkalaiset majoitettiin hotelli Bristoliin ja Internationaliin (Huonejakoluettelo 1990). Ensimmäinen esiintyminen tapahtui sunnuntaiaamupäivänä roomalaiskatolisessa Saint Sulpicen katedraalissa. Kuoro lauloi kolmeen eri otteeseen: ensin jumalanpalvelusten väliajalla, sitten messun aikana ja lopuksi vielä messun jälkeen. Konsertti oli osa katedraalissa pidettävien konserttien sarjaa. Kuulijoita oli vajaat 400 henkeä.
Matkaan liittyi yllätyksellisiä käänteitä. Konsertinjärjestäjä A.C.E.R. – Aide aux croyants russes (nyk. Acer-Russie), joka toimii maanpakolaisina olevien venäläisten auttamiseksi, ilmoitti toukokuun 1990 alussa, ettei se voinutkaan järjestää suunniteltua konserttitilaa, Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalia (Cathédrale Saint-Alexandre-Nevsky de Paris, 1861). Tilalle tuli Pariisin seudun ortodoksien kesäjuhla Rue de Picarde I:n lähellä olevalla kentällä Sartrouvillessa 17 kilometriä Pariisin keskustasta. Kyseessä oli siis kirkkokonsertin sijasta ulkoilmatapahtuma, jossa suurin osa osallistujista oli vielä kreikkalaisia. Kun konsertti muuttui ulkoilmatilaisuudeksi keskustasta hieman kauemmas sivummalle, voi ymmärtää kuorolaisten ja kuoronjohtajan hämmennyksen. Lisäksi kesäjuhlapaikalle oli vaikea löytää. Yksin liikkunut kuoron solisti Martti Wallén eksyi matkalla, ja kuorolaiset joutuivat laittamaan lappuja tienviitoiksi. Onneksi taiteilija lopulta löysi perille ajoissa.
Konserttipaikan muuttuminen viime hetkellä aiheutti, että matkalle suunniteltua ja harjoiteltua konserttiohjelmaa ei voitu esittää kokonaisuudessaan. Kuoron vastaanotto oli kuitenkin lämmin ja kiinnostunut. Kuulijoita juhlassa oli noin 500. (Pekka Henttonen, Matkakertomus opetusministeriölle 24.7.1990.)
Kuoron konserttiohjelmistossa oli suomalaisten Hannu Konosen, Boris Jakubovin, Pekka Attisen / Peter Akimovin, venäläisten Pjotr Tshaikovskin, Aleksandr Arhangelskin, Fjodor Stepanovin, P. Grigorjevin, Viktor Kalinnikovin, P. Nosovin ja Artemi Vedelin sävellyksiä sekä lisäksi kaksi veisua valamolaisilla sävelmillä.
Opetusministeriö tuki Pariisin-matkaa 5 000 markalla (nykyrahassa n. 1 274 €), Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK 7 000 markalla ja Helsingin ortodoksinen seurakunta 10 000 markalla. Matkaa rahoitettiin myös kasettimyynti-, konsertti- ja myyjäistuloilla kuorolaisten maksamien matkakulujen ohella.
Konserttimatkaan osallistuivat seuraavat henkilöt: Aki Leskinen, Lauri Petrisalo, Jari Mustonen, Janne Saarinen, Hannu Lehtinen, Olli Rantaseppä, Marja Mehto, Liisa Osola, Maija Salojärvi, Jukka Alava, Hannele Alava, Paula Lappalainen, Jouni Lappalainen, Jaana Palviainen, Vesa Vilkanen, Teuvo Partanen, Kirsi Partanen, Helena Hirvonen, Liisa Hakamies-Blomqvist, Arto Vasko, Martti Yli-Penttilä, Marja Jussila, Tarja Härkönen, Riitta Puskala, Seija Korhonen, Petri (Roope) Ratilainen, Pertti Lehto, Pekka Henttonen, Pertti Henttonen, Marjatta Helakallio, Tarja Pussinen, Ira Lehmuskoski, Leena Mikkilä-Huttunen, Marja Roivas, Auli Janhunen ja kuoronjohtaja Hannu Kononen. (Osallistujaluettelo, Pekka Henttonen.)
Menestyksekäs toiminta houkutteli mukaan kuorolaisia niin, että kaudella 1990–1991 laulajia oli noin 40 henkeä. Tulossa oli festivaalimatka tammikuussa 1991 Moskovaan ja kuoro oli myös saanut uuden kutsun Puolan Hajnowkaan toukokuuksi, mutta jälkimmäinen festivaali peruutettiin järjestäjien toimesta. (Kutsusähke 27.2.1991; Toim.kert. 1991.) Kuoron hallitus oli jo kokouksessaan 3.3.1991 päättänyt olla osallistumatta Hajnowkan tapahtumaan liian tiukan aikataulun vuoksi.
Juhlavuonna 1991 Moskovassa
Tammikuussa 1991 Elpis osallistui Kolmansille kansainvälisille ortodoksisen kirkkomusiikin festivaaleille Moskovassa festivaalien johtajan Georgij Poljatshenkon kutsusta (Kutsukirje marraskuu 1990). Tuttuun tapaan Uspenskin katedraalissa järjestettiin matkan lähtökonsertti 13.1.1991. Ohjelmassa olivat muun muassa Ylimmäisen enkelin sanoilla (valamol. sävelmä, sov. H. Kononen), Halleluja ja Oi ainoa luoja (H. Kononen), Saata, oi Kristus (P. Attinen), Kiittäkää Herran nimeä (B. Jakubov), Minä vuodatan rukoukseni Herralle (B. Jakubov), Auringon noususta (H. Kononen), Profeetat korkeuksista (P. Grigoriev), Ton Despotin (H. Kononen), Nyt me salaisesti (Mirolybov), Sinulle veisaamme (Mirolybov), Miksi minut hylkäsit (A. Arhangelski) ja Monia vuosia (Kononen).
Konserttimatkalle 14.1. lähti 37 laulajaa. Matka tehtiin Tolstoi-junalla. Moskovassa viivyttiin kolme päivää. Ensimmäinen päivä oli varattu harjoittelulle ja kaupunkiin tutustumiselle, toinen päivä kahdelle esiintymiselle ja kolmas yhdelle esiintymiselle. [KUVA Punainen tori]
Kuoro lauloi Moskovan Tshaikovski-konservatorion Rahmaninov-salissa 16.1. ja 1700-luvulta peräisin olevassa Liittojen talon Kolonnyj-salissa 17.1. Molemmat konsertit radioitiin ja televisioitiin valtakunnan verkkoon. Elpis-kuoro palkittiin festivaalin kunniamaininnalla. (Toim.kert. vuodesta 1991.) Kuoron ohjelmassa oli muun muassa Arhangelskin, Mirolybovin ja Konosen teoksia. Erityisesti Konosen Monia vuosia -teos ihastutti. Isä Hannu jakoi sävellystään monisteina kuoronjohtajille ja se levisikin useiden ulkomaisten kuorojen ohjelmistoon. Kuorofestivaali tapahtui dramaattiseen aikaan, sillä panssarivaunut olivat vain vähän aiemmin vyöryneet Moskovassa Neuvostoliiton hajoamisprosessin vuoksi.
Moskovan festivaalin johtaja Poljatshenko esitti kuorolle syksyllä 1991 kutsun osallistua myös Moskovan neljänteen kuorofestivaaliin helmikuussa 1992. Kuoron hallitus teki myönteisen periaatepäätöksen, mutta matka ei toteutunut taloudellisen lamakauden vuoksi. (Toim.suunn. 1992.)
Moskovan-matka innosti isä Hannu Konosta tarttumaan erittäin vaativaan ohjelmistoon, Dmitri Bortnjanskin (1751–1825) taiturillisiin polyfonisiin kuoroteoksiin. Niitä harjoiteltiin jo syyskuun 1991 alusta lähtien. Tavoitteeksi otettiin myös Bortnjanski-äänitteen teko. Apuna kotiharjoittelussa olivat isä Hannun laatimat stemmakasetit ja Natalia Baschmakoffin lukemat laulujen tekstikasetit. Baschmakoff kävi myös kuoroharjoituksissa hiomassa kuorolaisten kirkkoslaavinääntämistä.
10-vuotiskonsertti 1991
Sunnuntaina marraskuun 10. päivänä järjestettiin Uspenskin katedraalissa Elpis-kuoron 10-vuotisjuhlakonsertti. Samassa konsertissa juhlittiin Dmitri Bortnjanskin 240-vuotissyntymäpäivää, joka oli ollut lokakuun 28. päivänä. Solistitriona toimivat tenori Olli Rantaseppä, baritoni Jarmo Lehto ja basso Martti Yli-Penttilä (Ton Despotin -laulussa). 35-henkinen kuoro lauloi konsertin alkupuolella Hannu Konosen yhdeksän omaa sovitusta ja sävellystä, joista kantaesityksiä olivat laulut Kiittäkää Herran nimeä, Totisesti on kohtuullista, Nouse ylös Siionin vuorelle ja Ton Despotin nro 2. Jälkipuolelle oli sijoitettu Bortnjanskin teokset Gospodi siloju Tvojeju (Herra, Sinun voimastasi), Izhe heruvimy (Nyt me salaisesti) nro 2, Dostojno jest (Totisesti on kohtuullista), Otshe nash (Isä meidän), Hvalite Gospoda s nebes (Ylistäkää Herraa taivaissa) nro 2 ja Sei den (Tämä on se päivä, kuorokonsertto n:o 9) sekä suomalaisen Boris Jakubovin Minä vuodatan rukoukseni Herralle ja Aleksander Arhangelskin Miksi minut hylkäsit. Konsertin väliajalla puheen piti isä Timo Lehmuskoski. Kuoroa onnittelivat Helsingin ortodoksinen seurakunta (kirkkoherra Veikko Purmonen), Uspenskin katedraalin kuoro (Raimo Pores ja Eini Forsman), Uspenskin katedraalin mieskuoro (Peter Mirolybov, Mikael Kriisin) ja Tyyne Veinola (rahalahjoitus). Lämpimän tervehdyspuheen piti tuolloin Helsingissä vierailulla ollut Karjalan ja Aunuksen piispa Manuil. (Konsertin käsiohjelma; Toim.kert. 1991; Hallituksen ptk. 17.11.1991.)
Juhlintaa jatkettiin siirtymällä konsertista Uspenskin kryptaan ja sieltä pienen puheen ja maljan jälkeen laivaristeilylle. Silja Symphonylla 10.–11.11. pidettiin kuoron juhlaseminaari ja minikonsertti. Helsinkiin palattiin tiistaiaamuna. Isä Hannulle tyypillistä kannustavaa huumoria oli, kun hän luetteli kuorotiedotteessa ”Elpissaastettamaestroltataasen! Nam, sanoi Hän!” laulajien konserttivarustuksen: ”Kuoropuku, musta konserttikansio, missä oikeat nuotit, oikeassa järjestyksessä, muusikonkykysi, iloinen mieli, urheiluhenki jne….”
Kuoro kutsui 9.11.1991 myös yhden kunniajäsenen juhlavuoden merkeissä. Hän oli dir. cant., kuoronjohtaja ja säveltäjä Peter Mirolybov (Hallituksen ptk. 9.11. ja 17.11.1991; Toim.kert. 1991.)
Suunnitelmissa oli äänittää jo marras-joulukuun 1991 vaihteessa kirkkoslaavin kielellä valikoima Bortnjanskin tuotantoa Suomenlinnan kirkossa ja jatkaa levytysprojektia samassa paikassa tammikuun lopulla. (Apurahahakemus Taiteen keskustoimikunnalle 15.8.1991). Vastaan tuli kuitenkin taloudellisia ongelmia, ja hanketta jouduttiin lykkäämään useaan otteeseen. Helsingin ortodoksinen seurakunta myönsi projektiin 5 000 mk ja myöhemmin Leo ja Regina Weinsteinin säätiö 15 000 mk. Levytysajaksi varattiin 23.–24.5.1992, ja syksyllä 1992 oli tarkoitus levyttää toinen jakso (Toim.suunn. 1992). Vaativa ohjelma kuitenkin verotti laulajia, eikä levytyshanke edistynyt toivottuun tapaan.
Vuonna 1992 isä Hannun sydänsairaus paheni ja hän joutui olemaan pidempiä jaksoja poissa. Vuosikausia kestäneet yövalvomiset ja runsas tupakointi olivat heikentäneet terveyttä. Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1992 olivat kuitenkin vielä konsertti Hämeenlinnassa 26.4., osallistuminen Hangon kirkon praasniekkaan, esiintymismatka Gdanskiin Puolaan alkusyksyllä ja konsertti Uspenskin katedraalissa ennen joulua. Lisäksi Yleisradiolle oli tarkoitus äänittää aamuhartausnauhoja radiotoimittaja Martti Haapakosken kanssa sekä tehdä TV-hartaus 26.12.1992. (Makarios Lehtimäen kirje 16.10.1992.)
Elokuussa 1993 ylidiakoni Hannu Konoselle myönnettiin Pyhän Karitsan ritarikunnan ensimmäisen luokan mitali. Se oli pieni kiitos Kirkolta isä Hannun uhrautuvasta työpanoksesta. Hannu Konosen sairastumisen jälkeen kuoro esiintyi melko harvakseltaan. Apuna Elpis-kuoron johtamisessa toimivat kuoron oma laulaja diakoni Juha Lampinen, oopperakuorolainen Marja Mehto ja Sibelius-Akatemiassa kuoronjohtoa opiskellut Victoria Meerson. Keväällä 1994 isä Hannulla oli jälleen edessä pitkä sairausloma. Seurakunnan toimintakertomuksessa todettiin: ”Kuoroyhdistys on yhä olemassa, mutta toiminta on käytännössä alasajettu kuoronjohtaja Hannu Konosen huonon terveydentilan vuoksi.” (Srk:n toim.kert.1994, s. 42.) Elpis lauloi jumalanpalveluksissa kuitenkin satunnaisesti, ja ainakin liturgian 3.11.1996 (OV lokakuu 1996, tapahtumaliite). Vielä 1997 kuoro teki vierailun Tallinnaan, jossa pidettiin laululeiri ja konsertti. Elpis lauloi Kristuksen kirkastumisen kirkossa muun muassa Jumalanäidin Zastupnitsa userdnaja -laulun (Tshesnokov) uutena teoksena. Matkalla isä Hannu toimi konserttimatkan taiteellisena johtajana, mutta käytännössä kuoroa johti Victoria Meerson. Isä Hannu sai sisareltaan Leena Wilsonilta kaksi sävelmää, jotka liittyivät Kristuksen syntymän juhlaan (Jumala on Herra ja joulutropari kreikkalaisella 4. sävelmällä ja joulukontakki kreikkalaisella 3. sävelmällä). Ne ovat suomenkieliset versiot Maksim Kovalevskin sovituksista. Suomenkieliset sovitukset valmistuivat marraskuussa 1997 ja ne ovat ilmeisesti isä Hannun viimeiset nuotinnokset. Pyhän Andreaan nuorisokuoro lauloi ne pyhän Aleksanteri Hotovitskin muistokonsertissa 4.12. Uspenskissa. Hannu suunnitteli myös luomakunnan akatistoksen säveltämistä kahdelle solistille ja kahdelle kuorolle. Tekstin oli kääntänyt Joonas Lyytinen. Akatistossävellystyö ei kuitenkaan ehtinyt toteutua.
Isä Hannu tuonilmaisiin 1998
Viimeisinä vuosinaan isä Hannu oli selvästi uupunut. Monet vakavat sairaudet verottivat voimia, ja hän joutui olemaan pitkillä sairauslomilla. Työtoverien mukaan Hannu toisti työpaikalla usein kuolemaansa: se oli hänellä sisäisenä tietona ja aavistuksena.
Hannu Kononen menehtyi 48-vuotiaana maanantaina tammikuun 26. päivänä 1998 illansuussa kotonaan Helsingin Kalliossa. Näköpiirissä parin kuukauden kuluttua edessä olisivat olleet eläkepäivät, mutta pitkään oireillut sydän ei enää kestänyt. (OV 1/1998, 8.) Isä Hannu siunattiin Uspenskin katedraalissa lauantaina helmikuun 7. päivänä toimitetun liturgian jälkeen. Palvelukseen osallistui metropoliitta Leo, kolmattakymmentä pappia ja diakonia sekä suuri joukko seurakuntalaisia ja isä Hannun ystäviä. Palveluksessa lauloi Elpis-kuoro. (Purmonen 1998, 22.) Kuorossa oli mukana valtaisa määrä elpisläisiä sekä muita kuorolaisia hiippakunnasta ja eri seurakunnista – yhteensä noin 100 henkeä. Kuorossa lauloi myös Hannun sisar Leena, joka oli matkustanut paikalle Englannista. Suurkuoroa johti diakoni Juha Lampinen. Isä Hannu laskettiin hautaan Helsingin ortodoksisella hautausmaalla. Hauta sijaitsee korttelissa 3, numerossa 131.
Veikko Purmonen on muistokirjoituksessaan todennut: “Tunnusomaista isä Hannun viranhoidossa ja elämänasenteessa oli rakkaus kirkon jumalanpalveluselämään. Hän suoritti palveluksiin liittyvät tehtävät suurella hartaudella ja kunnioittavasti. Juhla- ja paastoaikojen palvelusten edellä hän perehtyi tarkoin Typikonin sääntöihin ja huolehti osaltaan siitä, että palvelukset toimitettiin sääntöjen mukaisesti.” (Purmonen 1998, OV 2/1998, 22.)
Jyrki Härkönen muisteli Ortodoksiviestissä: ”Hannu oli tavallinen, vaatimaton ja terveitsetuntoinen kaupunkilainen. Helsingin kielteiset piirteet tulivat Hannun mielestä Kehä kolmosen takaa. / Hannun kuoro oli kuin maestro itse: välillä terävä ja dynaaminen, toisinaan epävarma ja puolikuntoinen. / Puhuimme usein loputtoman pitkiä puheluja. Välillä en jaksanut haastaa tuntitolkulla. Nyt kaipaan Hannun ääntä. Kirkossa Hannu luki sametinpehmeällä äänellä keskittyneesti ja nöyrästi, minusta kauniimmin kuin kukaan muu. Kuulen Hannun lukevan: ‘Autuaita ovat puhdassydämiset. He saavat nähdä Jumalan.’” (Härkönen 1998, OV 2/1998, 23.)
Ylidiakoni Hannu Konosen tilalle Uspenskin katedraaliin siirrettiin pian ylidiakoni Gennadi Stolbow. (Srk:n toimintakert. 1998, 36.)
Vaikka isä Hannu Konosen heikko terveydentila ei ollut kenellekään salaisuus, kuolema tuli yllättäen. Kanttori Jarmo Lehto, saatuaan kuulla ystävänsä kuolemasta, sävelsi pian teoksensa Saata, oi Kristus (1998) Hannu Konosen muistoksi. Kuorolaiset alkoivat suunnitella muistokonserttia, joka toteutettiin 16.5.1999 hiippakunnallisten laulujuhlien aikana Uspenskin katedraalissa. Ortodoksiviestissä ilmoitettiin heti syksyllä 1998, että Elpis-kuoro ottaisi uusia laulajia isä Hannun muistolevyä varten (OV 9/1998, s. 20.) Konsertissa Elpis-kuoroa johtivat Victoria Meerson ja Jarmo Lehto. (OV 3/1999, 18; Lappalainen OV, 1999, 21). Konsertista on tehty myös äänite.
Kuoro kokoontuu laulamaan panihidan vuosittain isä Hannun kuolinpäivänä tammikuussa ja muistelemaan haudalle syntymäpäivänä heinäkuussa. Hannu Kononen oli karismaattinen mutta lempeä johtaja, jonka musikaalisuus antoi hänen sävellyksilleen ja sovituksilleen pysyvän arvon. Voidaan vain aavistella, miten hänen sävellystyönsä olisi voinut kehittyä, jos hänen elämänsä olisi ollut pidempi.
Kuoron ohjelmistosta
Elpis-kuoron ohjelmisto painottui alusta alkaen ortodoksiseen kirkkomusiikkiin, mutta lisäksi laulettiin myös jonkin verran renessanssin ajan vokaalimusiikkia ja muuta taidemusiikkia, jota Kansallisoopperan kuorossa työskennellyt Marja Mehto toi harjoituksiin. Keskeisenä päämääränä oli tuoda esille Suomessa harvemmin esitettyjä ortodoksisia kirkkolauluja. Etenkin venäläissäveltäjien teoksia oli ohjelmistossa runsaasti. Suomalaissäveltäjien tuotannosta esitettiin Konosen omien teosten ohella Boris Jakubovin, Pekka Attisen, Peter Mirolybovin ja Jarmo Lehdon teoksia.
Kuoron ohjelmisto oli suurelta osin Hannu Konosen kääntämää ja sovittamaa. Arvokasta keskusteluapua käännös- ja sovitustyössä antoi kanttori Tatjana Wilenius. Wilenius on todennut, että kirkkomuusikkona isä Hannu oli ainutlaatuinen. Konosen sovitukset olivat laulullisia, kielen ja musiikin mukaisia, luontevia. Isä Hannu ymmärsi kirkkoslaavinkielen ja musiikin synteesin. Hän oli sovitustyössään äärimmäisen perusteellinen eikä käännöksissä kukaan ei voine täyttää hänen paikkaansa. (Wilenius 2014.) Liitteenä on mahdollisimman täydellinen luettelo Elpis-kuoron ohjelmistosta.
Tietokone helpotti suuresti Hannu Konosen sävellys- ja sovitustyötä. Joulukuussa 1990 Elpis ry hankki leasingillä Citizen AT-mikrotietokoneen ja nuotinkirjoitusohjelman isä Hannulle, mistä seurasi innokasta työskentelyä yökausia. (Hallituksen ptk. 22.11.1990.) Ennen tietokoneaikaa kuorolaisille tuli tutuiksi isä Hannun käsinkirjoitettu nuottikirjoitus suurine nuottipäineen, joita leikillisesti kutsuttiin ”sämpylöiksi” tai ”tuplahampurilaisiksi”.
Hannu Konosen ajatuksia omasta sävellystuotannostaan ja sovituksista
Elpis-kuoron 10-vuotisjuhlakonsertin käsiohjelmassa 10.11.1991 Hannu Kononen on eritellyt ajatuksiaan säveltämisestä ja sovittamisesta. Hän on kirjoittanut seuraavasti:
”Sävellystuotanto on vasta alussa, ilmaisu ja tyylikeinot etsinnän ja kokeilun luonteisia. Työn lähtökohtana on se, ettei meillä vieläkään ole, oikeastaan lainkaan, alunalkaen suomenkielisistä liturgisista teksteistä sävellettyä kirkkomusiikkia. Kirkkoslaavin- ja kreikankielisten liturgisten tekstien ilmaisullinen sisältö, sanajärjestykset sekä itse sanojen tavu- ja korkorakenteet poikkeavat täysin suomalaisesta tekstistä, eikä em. kielillä sävellettyjen teosten siirtäminen suomenkieliseen asuun oikeastaan voi onnistua rikkomatta niiden sisältöä, kauneutta ja harmoniaa. Suomenkielisen ortodoksisen liturgisen musiikin aikaansaaminen tulisi olla tänä päivänä jokaisen suomalaisen ortodoksimuusikon velvollisuus.”
Surullista on, ettei isä Hannu ennättänyt toteuttaa ajatuksiaan laajemmin sävellys- ja sovitustyössään, koska hänen elämänlankansa katkesi liian varhain. Hänen sanansa kuitenkin kannustavat suomalaisia nuoria ortodoksisäveltäjiä luomaan uutta ortodoksista kirkkomusiikkia.
Konosen haastattelu Ortodoksiviestissä 1992
Isä Hannun ajatuksia kirkkomusiikin säveltämisestä ja kirkkolaulusta saatiin lukea myös Ortodoksiviestistä 6/1992:
”Suomen kieli tuli käyttöön jumalanpalveluksissa varsinaisesti vasta viime vuosisadan [1800-luvun] lopulla. Omaa musiikkiperinnettä ei ole oikeastaan edes ryhdytty luomaan, vaan on yritetty vain sovittaa suomenkielisiä tekstejä slaavilaiseen sävelkulkuun. […] tämä on aina ongelmallista tai oikeastaan jopa mahdotonta. Lisäksi meillä käytössä olevat tekstit ovat lähinnä suorasanaisia ’proosarunoja’ ja peräisin ajalta jolloin ensimmäisiä suomennoksia tehtiin nopeasti suomenkielisten tekstien puuttuessa kokonaan. – Alkuperäisessä tekstuurissa laulettavaksi tarkoitetut tekstit ovat olleet runoja. Niin bysanttilaisessa kuin myös slaavilaisessa perinteessä teksti on säilyttänyt runollisen poljennon, joka sinänsä on jo itsekin musiikin elementti. Kielten eroista johtuu myös se, että mainituissa perinteissä sävelkulku on täysin erilainen… – Meillä tarvittaisiin ensin uusi suomenkielinen jumalanpalvelustekstuuri – nykyisten suorasanaisten käännösten tilalle pitäisi tehdä runolliset, laululliset tekstit – jonka pohjalta voisi syntyä vähitellen oma sävelmistö.” […] Mutta todellisuudessa jumalanpalveluksessa kuoron nimenomaan pitäisikin yrittää laulaa hyvin, koska kirkkolaulun tehtävänä on luoda rauhaa ja teologisesti ajatellen tämän maallisen jumalanpalveluksemme pitäisi heijastaa sitä taivaallista jumalanpalvelusta, jota Jumalan edessä toimittaa täydellisenä taivaallinen seurakunta pyhine ihmisineen ja enkeleineen. Tätä ihannetta kohden meidänkin tulisi pyrkiä, ei itsemme vaan Jumalan kunniaksi.” (OV 6/1992, 8.)
Sävellyskilpailu
Helsingin ortodoksisen hiippakunnan musiikkitoimikunta julisti lokakuussa 1997 sävellyskilpailun, jonka tarkoituksena oli rikastuttaa jumalanpalvelusten liturgista musiikkikäytäntöä. Teokset tuli lähettää hiippakuntaan huhtikuun 1998 loppuun mennessä. Arvostelulautakunnassa toimivat Jarmo Lehto, Pekka Torhamo ja Erkki Muukkonen. (OV 9/97, 19.) Isä Hannu ei enää jaksanut eikä ehtinyt osallistua kilpailu
Muistoja isä Hannun persoonasta
Kuorolaiset ja ystävät ovat muisteluissaan usein korostaneet isä Hannun lämminsydämisyyttä ja huumorintajua.
Isä Timo Lehmuskoski on kertonut isä Hannun huumorintajusta useita sattuvia lausahduksia. Isä Hannu on muun muassa todennut:
– Kirkon alttarissa ei kaikki aina ole niin sovinnollista. Suuren viikon puolivälissä yksikään ei sentään ole käynyt toisen kimppuun.
– Niin, kyllä Uspenskin katedraalissa on niin paljon herroja, ettei Herra itse enää sovi sinne.
– Seminaarissa: Ja hiuskarvakaan ei värähtänyt rehtorin päässä. (Rehtori Johannes Suhola oli kalju.)
– Kolme miestä tuli paratiisin portille pyhän Pietarin eteen. Ensimmäinen ei ollut elämänsä aikana avioitunut kertaakaan. Pietari totesi: ”Olet päässyt elämässäsi liian helpolla. Mene pois!” Toinen oli ollut avioliitossa kerran, ja hän pääsi paratiisiin heti. Kolmas mies oli ollut kaksi kertaa avioliitossa, mihin pyhä Pietari totesi: ”Emme kai me tänne hulluja ota!”
Leena Mikkilä-Huttunen muistaa isä Hannun todenneen lomien aikana:
– Kesälomalla kierrän kirkkoja – tosi kaukaa!
Pasi Torhamo kertoo isä Hannun kumartaneen syvään Pekka Torhamolle, kun tämä oli saanut director cantus -arvon:
– Nyt olet director köntys.
Juha Järvinen kertoo laulaneensa isä Hannun nuoteista Tampereella Risto Matsin johdolla. Risto Matsi oli todennut usein: ”Jos haluatte oppia kävelemään kirkossa oikein, ottakaa yhteyttä isä Hannu Konoseen.”
Ylidiakoni Jyrki Härkönen on muistellut (22.11.2014) isä Hannua seuraavasti:
Protodiakoni Hannu Kononen oli perinteinen ortodoksinen kirkonpalvelija. Hänellä ei ollut akateemista koulutusta, mutta hän oli ortodoksisuuden moniosaaja käytännössä: laulaja, kanttori ja liturgisti.
Tutustuin Hannuun 1980-luvun alussa. Tulin Helsinkiin jatko-opinnoille ja päädyin seurakuntaan Hannun kirkkomuusikkokollegaksi.
Helsinki ja Kuopio muodostivat 1980-luvun alussa ortodoksisessa kirkkomusiikissa kaksi eri maailmaa. Karjalan hiippakunnassa laulettiin arkkipiispa Paavalin vaikutuksesta muoviliturgiaa. Etelä-Suomessa ohjelmistossa oli Bortnjanskia, Turtsaninovia ja Tsaikovskia.
Minä olin arkkipiispa Paavalin musiikkikoulun kasvatti. Isä Hannu piti pietarilaisesta romantiikasta. Konfrontaation ainekset olivat valmiit. Minä vastustin "konserttimusiikkia", Hannu "huonoa laulua". Isä Hannun tukena oli musiikillinen esimieheni Peter Mirolybov ja taustasparrausta antoi Pekka Torhamo Turusta. "Näillä seuduilla ei pilkata"... Muoviliturgia sai Hannussa, Peterissä ja Pekassa aikaan saman reaktion kuin Vihtori Kosolalla Lapualaisoopperassa.
Mirolybov vai Muovi? Hannun ja Härkösen näkemyserot paljastuivat pian pieniksi.
Isä Hannun mukaan "ei ole huonoa kirkkomusiikkia, on vain huonosti laulettua". Hannua oli siunattu kauniilla baritoniäänellä. Hän piti kiinni siitä, että kirkkolaulun ytimessä oli aina kuoromusiikin dogma: puhtaasti, tarkasti ja nuottikuvan mukaan.
Isä Hannu oli oppinut kirkkomusiikin kliirossilla. Kesken jääneet opinnot saivat hänet suhtautumaan akateemisuuteen jyrkän kielteisesti. Tämä lipsahti isä Hannulla joskus naiviuteen asti.
Protodiakoni Hannu Kononen oli karjalaismies, jonka musiikillinen koti oli 1800-luvun klassisessa musiikissa. Hän lauloi itse mielellään Schubertia ja Schumannia. Isä Hannun johtamissa kuoroissa laulettiin Lvovia ja Tsesnokovia, mutta elämän loppupuolella kuultiin myös keskiajan sävelmiä.
Hyvää musiikkia ja hyvää ruokaa rakastava tarvitsee hyvän terveyden. Se puuttui Hannulta, joka Viisauden kirjan sanoin "kypsyi varhain ja saavutti siten pitkän iän".
Olen kiitollinen tuttavuudesta protodiakoni Hannuun, loistavaan laulajaan, kirkkomuusikkoon ja hyväsydämiseen kanssapalvelijaan.
Lähteet
- A. KÄSIKIRJOITUKSET
- Elpis-kuoron arkisto
- kokouspöytäkirjat, konserttiohjelmat, anomukset, kirjeet
- nuottikokoelma
- Hannele Alavan kokoelma
- Marja Mehton kokoelma
- Katso, kiittäkää Herraa : ortodoksiset kirkkolaulupäivät Kajaanissa 21.–22.5. 2005 / [toim.] Aino Nenola. Kuopio : Suomen Ortodoksinen kirkko, 2004. 58 s.
- Ira Lehmuskosken arkisto
- valokuvia
- kirjeitä
- Helsingin ortodoksinen seurakunta
- toimintakertomukset 1981–1999
- hakemukset
- Sibelius-opiston arkisto, Hämeenlinna
- Hannu Konosen oppilaskortti
- Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen arkisto, Kuopio
- Henkilöstöhallinto, Papiston nimikirjat, signum 131
- Suomen ortodoksisen pappisseminaarin arkisto, Kuopio
- Ansioluettelot js nimikirjst 1918–1970, Bb 1
- Ortodoksinen kirkkomuseo Riisa, Kuopio
- Kuva-arkisto
- Aamun Koiton kuva-arkisto
- Kansallisarkisto
- Puolustuslaitos, Kantakortti (Hannu Kononen), Nimikirjaote (Jorma Kononen)
- Seija Lappalaisen haastattelumuistiinpanot
- Elpis-kuoron muistelutilaisuudet 8.11.2014, 25.1., 19.4., 27.5., 12.12.2015, 30.1.2916
- Karhusaari, Johannes 15.2.2015
- Torhamo, Pasi 20.5.2015
- Kirjeet Seija Lappalaiselle
- Harri, Jopi 17.1.2015
- Härkönen, Jyrki 22.11.2014
- Wilson, Leena 9.10., 22.10., 7.11.2014, 17.1., 25.1.2015.
- Puhelinhaastattelut
- Balagurin, Okko 12.12.2014
- Vaajakaliio, Ulla 25.1.2015
- Huttu, Raimo 30.1.2015
- Lehto, Jarmo 28.11.2015
- Härkin, Juhani 10.1.2016
- Elpis-kuoron arkisto
- B. PAINETUT LÄHTEET
- Anonyymi 1916, Alamainen kertomus Suomen oppikoulujen tilasta ja toiminnasta lukuvuosina 1911–1914. Suomen virallinen tilasto IX. Julk. Koulutoimen ylihallitus. Helsinki.
- Anon. 1937a, Maisteri Konstantin Kononoff †. Aamun Koitto 49/1937, 379.
- 1937b, Maisteri Kononoffin ruumiinsiunaus. Aamun Koitto 50/1937, 384-387.
- Anon. 1990, Elpis nauhoitti Martti Wallénin kanssa. Se on purkissa! Uskon viesti 3/1990, s. 8.
- Anon. 1990, Isä Hannu Kononen ylidiakoniksi. Uskon viesti 5/1990, s. 4.
- Anon. 1998, Hannu Konosen musiikkia levylle. Ortodoksiviesti 9/1998, 20.
- Duke, Christer 1989, Innerlig inlevelse på ortodox mässa. Södertäljetidning 3.4.1989.
- Gontcharov, Konstantin (suom. Jyrki Ivars) 1992, Kanttorien juhlaa. Ortodoksiviesti 10/1992, 10.
- Haapea (Partanen), Kirsi [nimim. KHP], Elpis – Toivo. Uskon viesti 8/1988, 14.
- Elpis-kuoro Englannissa. Aamun Koitto 14–15/1988, 296–297.
- Herman, arkkipiispa 1937, ”Anna minulle, poikani, sydämesi.” Arkkipiispa Hermanin Sortavalan pappisseminaarin opettajan, fil. maist. Konstantin Kononoffin, ruumiinsiunauksen edellä pitämä saarnapuhe Sortavalan tuomiokirkossa 30. päivänä marraskuuta 1937. Aamun Koitto 50/1937, 381-382.
- Hirvonen, Pekka 1992, Lukkarien Liitosta Kanttorien Liittoon. Ortodoksisten Kanttorien Liitto ry:n historia 1932–1992. Ortodoksisten Kanttorien Liitto ry: Pieksämäki.
- Härkönen, Jyrki 1988, Uusia levyjä. Sekakuoro Elpis – Minä vuodatan rukoukseni Herralle. Helsingin ortodoksisen seurakunnan 160-vuotisjuhlalevy. Uskon viesti 6/1989, 8.
- Kuujo, Erkki & Tiainen, Jorma & Karttunen, Eeva 1970, Sortavalan kaupungin historia. Sortavalaisten Seura ry: Jyväskylä.
- Kononoff, Konstantin 1936, 50 vuotta sisälähetystyötä Karjalassa : kertomus P. Sergein ja Hermanin veljeskunnan toiminnasta 1885–1935. P. Sergein ja Hermanin veljeskunta: Sortavala.
- Lehmuskoski, Tarja (TaLe) 1986, Katedraalissa kajahti, Uskon viesti 5/1986, 10.
- Lappalainen, Seija 1999, Ylistämisen iloa Helsingissä. Ortodoksiviesti 5/1999, s. 20-21.
- 2002, Kirkkomusiikki osana seurakunnallista työtä. Teoksessa: Ortodoksisuutta eilen ja tänään. Helsingin ortodoksinen seurakunta 1827–2002. Helsingin ortodoksinen seurakunta: Helsinki.
- Lassander, Uolevi 1983, Jäsenmatrikkeli. Teoksessa: Sata, Sata, Sata… Ylioppilaskunnan Laulajat 1883–1983. Osa 2. Toim. Veijo Ilmavirta. Helsinki.
- Pajamo, Reijo 1985, Sortavala, Laatokan laulava kaupunki. Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö: Joensuu.
- Piiroinen, Petri (toim.) 1978, Suomen ortodoksinen pappisseminaari 1918–1978. Suomen ortodoksisen pappisseminaarin oppilasyhdistys: Joensuu.
- Purmonen, Veikko 1998, Ylidiakoni Hannu Konosen muistolle. Ortodoksiviesti 2/1998, 22.
- Rasilainen, Toivo 1970a, Sortavala oli pirteä radiokaupunki. Karjala, n:o 4, liite. 1970, 5.
- Kuorot, näytelmät ja oopperat kulttuuri-Sortavalan kuvassa. Karjala, n:o 4, liite. 1970, 6.
- Ritolahti, Pentti 1988, Ortodoksisia kirkkoveisuja [Minä vuodatan rukoukseni Herralle -levy]. Kotimaa 10.5.1988.
- Rämö, Elsa 1987, OOL kutsuu. Uskon viesti 6/1987, 15.
- Saarialho, Kaarlo & Kohonen, Yrjö & Nuorivaara, Kaj 1951, Sortavalan lyseo 1893–1944. Sortavalan Lyseoseura ry: Helsinki.
- Soini, Ilkka 1998, Protodiakoni Hannu Konosen muistolle. Aamun Koitto 5/1998, 26.
- Muistolevyn kansiteksti
- Sortavalan 1962, Sortavalan tyttökoulu ja Sortavalan tyttökoulun jatkoluokat. Sortavalan Tyttökouluseura ry: Helsinki.
- Talvitie, Sakari 1973, Lapsuudenmaisemani impilahtelaisia. Karjalan nro 39/1973 liite (28), Impilahti, 19.
- Tolvanen, Matti 1992, Keskustellaan kirkkolaulusta isä Hannu Konosen kanssa. Ortodoksiviesti 6/1992, 8.
- Ylioppilaskunnan Laulajain albumi [1883–1908]. YL: Helsinki 1908.
- Ylioppilaskunnan Laulajain albumi [1883–1913]. YL: Helsinki 1913.
- Ylioppilaskunnan Laulajat 50 vuotta. YL: Helsinki 1933.
- Ylioppilaskunnan Laulajat 6.4.1883–6.4.1958 – 75-vuotisjuhla-albumi ja jäsenmatrikkeli. YL: Helsinki 1958.
- NUOTTIJULKAISUT, JOISSA ON HANNU KONOSEN SÄVELLYKSIÄ
- Ortodoksisia kirkkolauluja, 5, Valikoituja suomalaisia sävellyksiä OKL:n 60-vuotisjuhlaan, 1992. Uusi painos 2007 (Maahenki).
- Monia vuosia
- Halleluja…Oi ainoa luoja
- Olkaa iäti muistetut
- Ortodoksisia kirkkolauluja, 5, Valikoituja suomalaisia sävellyksiä OKL:n 60-vuotisjuhlaan, 1992. Uusi painos 2007 (Maahenki).
- ELPIS-KUORON ÄÄNITTEET
- Minä vuodatan rukoukseni Herralle. Helsingin Ortodoksisen Seurakunnan 160-vuotisjuhlalevy. Helsinki: Helsingin ortodoksinen seurakunta, ℗ 1987. H-ORT160. [LP]
- Baabelin virtain vierillä. Elpis-kuoro, solisti: Martti Wallén. Kasetti, omakustanne Elpis ry, 1989.
- Russian & Finnish Orthodox Church Music. Elpis Mixed Choir. Conducted by Deacon Hannu Kononen. Ikon Records C IKO 24.
- Ylidiakoni Hannu Konosen muistokonsertti. [Helsinki]: Elpis ry, ℗ 1999. Elpis ELPIS99. [CD]
LIITE 1: Elpiksen konsertti- ja esiintymistoimintaa
- 1984
- Puola Hajnowka, Bialystok, Varsova. Kuorokilpailut.
- Konsertti Lohjan Pyhän Laurin kirkossa
- 1985
- 31.3.–3.4. Tukholma
- 1986
- 19.–20.4. Helsingin hiippakunnan laulupäivät, Uspenskin katedraali
- Suunnitelmissa matka Puolaan, mutta Tsernobyl 26.4.1986 muutti suunnitelmia. Kohteeksi tuli Ruotsi (Upsala).
- 1987
- 18.1. Ekumeenisen rukousviikon tilaisuus. Helsingin tuomiokirkko
- 29.3. Paastonajan konsertti. Nummela
- 24.5. Konsertti, sol. Marja Mehto, Kai Tervonen. Uspenskin katedraali
- 1.–4.6. Levyn ”Minä vuodatan rukoukseni Herralle” nauhoitus. Roihuvuoren kirkko. Levy oli Helsingin ortodoksisen seurakunnan 160-vuotisjuhlalevy, jonka kustansi seurakunta.
- 7.6. Pyhän Kolminaisuuden kirkon temppelijuhla
- 19.7. Hangon kirkon temppelijuhla
- 20.9. Konsertit Mikkelissä ja Pieksämäellä
- 8.11. Liturgia ja vierailu Vantaan toimintakeskuksessa
- 18.10. Helsingin ort. srk:n 100-vuotisjuhlien ehtoopalvelus
- 1988
- 24.1. Ekumeenisen rukousviikon päätöstilaisuus. Johanneksen kirkko
- 28.2. Paastokonsertti. Jugend-sali, Helsinki
- 13.3. Paastokonsertti. Kirkkonummen kirkko
- 22.3. TV-nauhoitus. Uspenskin katedraali. (Pääsiäisajan kirkkoveisuja. Esitetty TV 2:ssa Suurena perjantaina.) (Haapea 1988, nimim. KHP, UV 8/88, 14.)
- 29.5. Lontoon lähtökonsertti. Uspenskin katedraali
- 3.–10.6. Konserttimatka, Lontoo, Oxford (4.6. Suomalainen merimieskirkko, Lontoo, 5.6. Lontoon venäläinen katedraali Ennismore Gardensissa, 6.6. Keble College, Oxford).
- 17.7. Hangon praasniekka
- 9.10. Pääkaupunkiseudun impilahtelaisten 40-vuotisjuhla. Karjalatalo
- 5.11. Ruotsin suomalaisen ort. seurakunnan tsasounan vihkiminen ja liturgia. Konsertti Tukholman suomalaisessa kirkossa
- 26.11. Suomen ortodoksisen kirkkokunnan 70-vuotisjuhlaliturgia (televisiointi) ja esiintyminen pääjuhlassa. Kuopion P. Nikolaoksen katedraali ja Musiikkikeskus.
- 1989
- 22.1. Ekumeenisen kirkkovaelluksen päätösjuhla. Helsingin tuomiokirkko
- 12.3. Konsertti, sol. Martti Wallén. Uspenskin katedraali
- 1.–2.4. Konserttimatka Ruotsiin, solistina Martti Wallén. (1.4. Södertälje, Sta Ragnhildskyrkan. 2.4. Tukholma, Suomalainen kirkko)
- 7.4. Televisiointi, pyhäpäivän hartaus. P. Kolminaisuuden kirkko
- 21.9. Televisiointi, pyhäpäivän hartaus. Uspenskin katedraali
- 1.10. Heinolan kaupunki 150 vuotta. Liturgia Heinolan ort. kirkko, konsertti Heinolan musiikkikoulun sali. Markku Aroma, Olli Bergman.
- 8.11. Yhteiskonsertti (Elpis, Turun ort. kirkon kuoro, Veljeskuoro, Sotkamon kamarikuoro). Mikkeli, Mikael-talon Martti Talvela -sali. (Peruutettiin, Hall. ptk. 5.11.1989.)
- 25.11. Konsertti, sol. Martti Wallén. Kuopion Tuomiokirkko
- 25.11. Konsertti, sol. Martti Wallén. Joensuun ort. srk:n sali
- 30.11. Talvisodan syttymisen 50-vuotismuistokonsertti. Helsingin Tuomiokirkko
- 1990
- 21.1. Esiintyminen ekumeenisen kirkkovaelluksen päätösjuhlassa, Uspenskin katedraali. (Kuva: UV 2/1990, 12.)
- 3.–4.2. Levyn ”Baabelin virtain vierillä” nauhoittaminen, Roihuvuoren kirkko.
- 18.3. Paastokonsertti, sol. Martti Wallén, Uspenskin katedraali.
- 27.5. Pariisin-matkan lähtökonsertti, Uspenskin katedraali.
- 1.–3.6. Kirkkokunnan suurtapahtuma Oulussa, hiippakuntalaulajaiset
- 7.–14.6. Konserttimatka Pariisiin (Saint Sulpicen katedraali, Pariisin seudun ortodoksien ulkoilmajuhla)
- 1991
- 13.1. Moskovan-matkan lähtökonsertti Uspenskin katedraalissa
- 14.–18.1. Konserttimatka Moskovaan (3. kansainvälinen ort. kirkkomusiikin festivaali, 16.1. Rahmaninov-sali, 17.1. Liiton talon pylvässali; Arhangelski, Mirolybov, Kononen)
- 29.–31.3. Kuoron naiset avustivat Suuren perjantain, Suuren lauantain ja pääsiäisyön palveluksissa hautausmaan p. Elian kirkossa.
- 28.4. Osallistuminen Kotkassa pidettyyn slaavinkieliseen kirkkolaulutilaisuuteen.
- 14.7. kuoro avusti Hangon praasniekassa.
- 20.10. SOOLin 40-vuotisjuhla srk-salissa.
- 3.11. Liturgia Uspenskin katedraalissa
- 10.11. 10-vuotisjuhlakonsertti, Dmitri Bortnjanski 240 vuotta. Sol. Olli Rantaseppä, Jarmo Lehto ja Martti Yli-Penttilä. Uspenskin katedraali. 35 laulajaa.
- 10.–11.11. Juhlaseminaari ja minikonsertti Silja Symphonylla
- Suunnitelmissa oli levyttää marras-joulukuun vaihteessa valikoima Bortnjanskin tuotantoa. Projekti viivästyi. Levytyspaikaksi varattiin uudelleen Suomenlinnan kirkko 23.–24.5.1992. Projekti pysähtyi Konosen sairauden vuoksi.
- 1992
- Hangon praasniekka, osa kuorosta.
- 1993
- Konoselle myönnettiin PKR 1. lk:n mitali.
- 1996
- Lauloi liturgian 3.11.1996. (OV lokakuu 1996, tapahtumaliite.)
- 1997
- Levytyksen toinen vaihe keväällä 1997
- Konserttimatka Tallinnaan
- 1998
- 26.1. isä Hannun kuolema
- siunaus Uspenskin katedraalissa, hautajaiset. Laulettiin kaikki panihidan veisut.
- 1999
- 16.5. Muistokonsertti Uspenskissa ja muistolevy. Joht. Victoria Meerson, Jarmo Lehto. Elpis-kuoro. Mm. Saata, oi Kristus. (Hiippakunnalliset laulujuhlat 13.–16.5.1999. OV 3/1999, 18.)
- 2002
- Haapsalu, liturgia Magdalan Marian kirkossa. Sävelhartaus. Puutarhajuhlat. Kuoroa johti ylidiak. Juha Lampinen.
- 2010
- Irina Tchervinskij, toiminnan uudelleen lämmittämistä. Äänitys Suomenlinnan kirkossa 2010.
LIITE 2A. Hannu Konosen sävellyksiä
- Auringon noususta. Piispallisen liturgian vastaanottoveisuista. 1989. (Muistokons.levy Elpis99)
- Halleluja (panihidan tropari). 1987.
- Kiittäkää Herran nimeä (vigilian polyeleopsalmi) tenorisolistille ja kuorolle. 1991. (Ke: 10.11.1991, Uspenski) (Muistokons.levy Elpis99)
- Monia vuosia (1988, ke: Uspenski) (Muistokons.levy Elpis99)
- Nouse ylös Siionin vuorelle. Piispallisen liturgian laulu. 1991. (Ke: 10.11.1991, Uspenski) (Muistokons.levy Elpis99)
- Oi ainoa Luoja (panihidan tropari). 1987. (Muistokons.levy Elpis99)
- Olkaa iäti muistetut. 1988. (Ortodoksisen kanttorikuoron sävelhartaus 1992/1 cas., Muistokons.levy Elpis99)
- Panihidan troparit (Halleluja, Oi ainoa Luoja). Vanhojen sävelmien pohjalta. 1987. (Halleluja-veisu esitetty 5.11.1988 Tukholmassa, molemmat es. 26.9.1992 Kanttorikuoro 60 v. Uspenski)
- Ton despotin (1) kuorolle. 1989. (Ke: 10.11.1991, Uspenski)
- Ton despotin (2) soolotriolle (TTB) ja kuorolle. 1991. (Ke: 10.11.1991, Uspenski) (Muistokons.levy Elpis99)
- Totisesti on kohtuullista. Piispallisen liturgian vastaanottoveisuista. 1991. (Ke: 10.11.1991, Uspenski) (Muistokons.levy Elpis99)
LIITE 2B. Hannu Konosen sovituksia ja Elpiksen muuta ohjelmistoa
- ATHOKSELAISIA SÄVELMIÄ
- Hartauden ektenia
- Sunnuntaikanoni sunnuntaivigiiasta, 1100-l:lta Athos-vuoren Ivironin luostarista
- BYSANTTILAISIA SÄVELMIÄ
- Nyt me salaisesti kuvaamme (Kerubiveisu). Bys. 1. säv.
- Tulkaa, ottakaa valo. Bys. 1. säv. Suom. sov. Jyrki Härkönen.
- KIOVALAISIA SÄVELMIÄ
- Ehtoollislauselma pyhittäjille. Vanhurskas säilyy. Sov. M. E. Kovalevski.
- Kiitä sieluni Herraa
- Minä näen, oi Vapahtajani. Sekakuorolle ja bassosoololle.
- Oi, Jeesus Kristus. Sov. Pavel Tshesnokov. Op. 27, 3.
- Sinulle veisaamme. Sov. Pavel Tshesnokov. Op. 27.
- Sinun ristillesi. Sov. M. E. Kovalevski.
- KREIKKALAISIA SÄVELMIÄ
- Autuaaksijulistus (1. troparisävelmä)
- Kiitä, sieluni, Herraa. Sov. Pavel Tshesnokov. Op. 27, 1.
- Kiitä, sieluni, Herraa. (1. troparisävelmä)
- Kirie eleison. Sov. A. F. Lvov.
- Sinun tähtesi armoitettu
- Ylistä minun sieluni Herraa (1. troparisävelm)
- MOSKOVALAISIA SÄVELMIÄ
- Autuuden lauseet. 3. antifoni.
- Halleluja
- Monia vuosia 2.
- TRADITIONAALISIA SÄVELMIÄ
- Andreas Kreetalaisen katumuskanoni
- Kiitä sieluni Herraa. Sov. HK.
- Kunniallinen Joosef
- Minä näen, oi Vapahtajani. Kaksi troparia Suuren perjantain ehtoopalveluksesta ja Suuren lauantain aamupalveluksesta.
- Nouse, Jumala, tuomitse maa.
- Nouskoon minun rukoukseni. Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiasta.
- Oi Kuningas ja Herra. Pääsiäiseksapostilario.
- Prokimeni pyhittäjille. Kallis on Herran silmissä. Trad 7. säv. (Suppea ja laaja asema.)
- Suuren paaston veisut
- Troparit Karjalan valistajainjuhlana.
- Sinun pelastavaisen kylvösi. Trad. 8 säv. Sov. HK 1988.
- Idästä nousevan. Trad. 1. säv. Sov. HK 1988.
- Tulkaa, ylistäkäämme. Trad. Sov. D. Bortnjanski.
- Pyhä ruhtinas Aleksanteri Nevski. Tropari. 4. säv.
- Pääsiäiskanoni, Nouse Jumala tuomitse maa, Vaietkoon jokainen ihmisen liha, ym.
- Risti on maailman suojelija. Vanha kirkkosävelmä. Sov. A. Arhangelski.
- Taivaallinen kuningas (6. säv.)
- Vaietkoon jokainen ihmisen liha.
- Viisaan ryövärin. Sov. D. Avramenko. Suom. sov. HK 1989.
- Älä itke minua, äitiini.
- UKRAINALAISIA SÄVELMIÄ
- Monia vuosia
- VALAMOLAISIA SÄVELMIÄ
- Autuas se mies. Sov. Aleksej Krasnostovski.
- Ehtoollislauselma. Maistakaa ja katsokaa. Valamol. sävelmä.
- Enkeli huusi armoitetulle. Valamolainen säv. Sov. M. A. Balakirev.
- Herra, minä huudan Sinua. Avuksihuutopsalmi ja stikiirat. Valamol. 2. sävelmä. Sov. HK 1989.
- Juhlavigilian 1. katisma (Ps. 1–3). Sov. A. Krasnostovski.
- Kunnia olkoon Isälle ja Pojalle. Valamolainen arkisävelmä.
- Maistakaa ja katsokaa. Ehtoollislauselma Ennenpyh. lahjain liturgiassa.
- Sinun kielesi lahjat. P. Joh. Krysost. tropari. Valamolainen säv. Sov. M. A. Balakirev. Sov. HK.
- Tropari pyhittäjäisä Johannes Krysostomokselle. Sov. M. A. Balakirev.
- Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle. Valamolainen säv. Suom. sov. HK 1985.
- Ylimmäisen enkelin sanoilla. Neitsyt Marian ilmestyspäivän pieni ylistysveisu. M. A. Balakirevin tapaan. Suom. sov. HK 1989.
- Valamolainen sävelmä. M. A. Balakirevin tapaan. Sov. HK 1989. (Muistokons.levy Elpis99)
- VUODEN 1909 OBIHODISTA
- Autuas on se. Ehtoollislauselma vainajille ja lauantaisin. M. E. Kovalevski.
- Kerubiveisu (Nyt me salaisesti kuvaamme). Melodia nro 6. Vuoden 1909 obihodista sov. M. E. Kovalevski, 1956.
- Liturgian ehtoollislauselma kaikille pyhille. M. E. Kovalevski.
- Liturgian ehtoollislauselma vainajille. M. E. Kovalevski.
- Riemuitkaa Herrassa. Ehtoollislauselma. M. E. Kovalevski.
- Sinun ristillesi. Kiovalainen sävelmä. Vuoden 1909 obihodista, sov. M.E. Kovalevski.
- Ylistäkää Herraa taivaista. Sunnuntain ehtoollislauselma. Vuoden 1909 obihodista, sov. M. E. Kovalevski.
- ZNAMENNISÄVELMIÄ
- Baabelin virtain vierillä. Ps. 137. Sekakuorolle ja bassosoololle. Sov. HK 1989.
- Joulutropari ja -kontakki. Joulukuu 1997. P. Andreaan kuorolle. HK.
- Kiittäkää Herran nimeä. Ps. 135–136. Sov. Pavel Tshesnokov. Op. 11, 5.
- Noustuasi haudasta. Sov. A. Kastalski.
- Sinun ylösnousemistasi. Pääsiäisen aamupalveluksen alkustikiira. 6. znam.säv. Sov. D. Solovjev. Suom. sov. HK 1989.
- Tänä päivänä. Sov. A. Kastalski.
- AKIMOV, PIETARI (1876–1944)
- Ton Despotin
- ARHANGELSKI, ALEKSANDR (1846–1924)
- Ehtooveisu
- Kiittäkää Herran nimeä
- Miksi minut hylkäsit. Konsertto 8. sävelmäjakson sunnuntaikanonin 5. irmossin tekstiin. (Muistokons.levy Elpis99)
- Rauhan laupeutta. Liturgiasta nro 6.
- Risti on maailman suojelija (YLE)
- Vainajien ektenia
- ATTINEN, PEKKA / AKIMOV, PETER (1885–1956)
- Monet himot minua (Levy H-ort 160)
- Saata, oi Kristus. Panihidan kontakki.
- Ton Despotin (Pitkän iän toivotus piispalle)
- BORTNJANSKI, DMITRI (1751–1825)
- Angel Vopijashe (sov. kreikkalaiseen sävelmään)
- Auttaja ja suojelija.
- Da ispolnatsa usta nasha. Perustuu kiovalaiseen sävelmään. Transl. HK 1991.
- Dostojno jest. Totisesti on kohtuullista. Transl. HK 1991.
- Gospodi, siloju tvojeju. Herra Sinun voimastasi. Konsertto, jakeita psalmista 21 (LXX=20). Transl. HK 1991.
- Hvalite Gospoda s nebes. Ylistäkää Herraa taivaista. Nro 2. Sov. HK 1991.
- Is polla eti Despota. Trio nro 1.
- Izhe heruvimy. Nyt me salaisesti kuvaamme. Nro 2. Transl. HK 1991.
- Kerubiveisu nro 7.
- Nyne sily nevesnyja (Muistokons.levy Elpis99)
- Nyt taivasten voimat.
- Otshe nash. Isä meidän. Sov. HK 1991.
- Rauhan laupeutta. Liturgiasta nro 6.
- Sei den. Tämä on se päivä. Konsertto n:o 9. Sov. HK 1991.
- Slava…Jedinorodnyi Syne. Sov. HK 1991.
- Tebe Boga hvalim. Pesn svatago Amvrosia, jepiskopa Mediolanskago. Nro 1. Sov. HK 1991.
- V kusite i vidite. Nro 2. Ennenpyhitettyjen lahjain liturgiasta. Sov. HK 1991.
- Ylistäkää Herraa taivaista. Sunnuntain ehtoollislauselma. Nro 2.
- DINEV, PETAR (1889–1980)
- Me näimme totisen valkeuden. Bulgarialainen 2. säv.
- DUBJANSKI, FEODOR (1760–1796)
- Herran rukous (Isä meidän)
- DVORETSKI
- Ehtooveisu
- FEOFAN
- Suuri ylistysveisu
- GRIGORJEV, P.
- Svyshe prorotsy (Profeetat korkeuksista). Veisu piispaa puettaessa erikoisesti Suuren paaston aikana.
- HRISTOV, DOBRI (1875–1941)
- Autuuden lauseet – Vo tsarstvii tvojem (Muistokons.levy Elpis99)
- IPPOLITOV-IVANOV, MIHAIL (1859–1935)
- Katso, kiittäkää Herraa. Ps. 134. Sov. N. N. Kedrov (nuor.). Suom. sov. HK 1988.
- Rauhan laupeutta
- JAKUBOV, BORIS (1894–1923)
- Ehtooveisu (Oi Jeesus Kristus) (Levy H-ort 160)
- Kiittäkää Herran nimeä. Vigilian polyeleopsalmi. (Levy H-ort 160)
- Kiitä, sieluni, Herraa. (Levy 160)
- Kunnia…Jumalan ainokainen Poika. Liturgian 2 antifonin dogmaattinen jatko-osa. (Levy H-ort 160)
- Minä vuodatan rukoukseni Herralle (panihidasta) (Levy H-ort 160, Muistokons.levy Elpis99)
- Monet himot minua (Levy H-ort 160)
- Rauhan laupeutta (Levy H-ort 160)
- Totisesti on kohtuullista (Levy H-ort 160)
- KALINNIKOV, VIKTOR (1870–1927)
- Kerubiveisu
- KASTALSKI, ALEXANDER (1856–1926)
- Ylistämme sinua. Ylistysveisu pyhälle Nikolaokselle. Putevoi-sävelmä. (Levy H-ort 160)
- Noustuasi haudasta. Ylösnousemustropari. Znamennisävelmä. (Levy H-ort 160)
- Tänä päivänä on maailmalle pelastus tullut. Znamennisävelmä. (Levy H-ort 160)
- Joulutropari ja kontakki
- KASTORSKI, ALEXANDER
- Mirhaa tuovat naiset. Pääsiäisiikossi. Sov. HK 1991.
- KEDROV, NIKOLAI (1871–1940)
- Isä meidän
- KONONEN, HANNU (1949–1998)
- Katso yllä Konosen sävellykset!
- KOVALEVSKI, Maksim E. (1903–1988)
- Kerubiveisu (Nyt me salaisesti kuvaamme). Melodia nro 6. Vuoden 1909 obihodista. (Levy H-ort 160)
- Sinun ristillesi. Kiovalainen sävelmä. (Levy H-ort 160)
- Ylistäkää Herraa taivaista. Sunnuntain ehtoollislauselma. Vuoden 1909 obihodista. (Levy H-ort 160)
- KRUPITSKI, V.
- Baabelin virtain vierillä. Ps. 137.
- LAPPO-DANILEVSKI, S.
- Ehtoollislauselma. Ylistäkää Herraa.
- Ehtoollislauselma Mirhantuojain sunnuntaina. Ottakaa vastaan.
- Ehtoollislauselma ap. Tuomaan sunnuntaina. Kiitä Herraa, Jerusalem.
- Ehtoollislauselma pyhittäjille. Vanhurskas säilyy. Sov. HK.
- LEDKOVSKY, BORIS (1894–1975)
- We have no other help (Ei meillä muuta puolustajaa)
- LEHTO, JARMO (1961–)
- Saata, oi Kristus (Hannun muistolle) (Muistokons.levy Elpis99)
- LOMAKIN, GAVRIIL (1812–1885)
- Vanhurskas säilyy. Ehtoollislauselma.
- LVOV, A. F. (1799–1870)
- Kirie eleison. Kreikkalainen sävelmä
- Nouse ylös Siionin vuorelle. Palmusunnuntain kanonin 5. irmossi.
- Riemuitkoon sielusi Herrassa
- Ton despotin
- Totisesti on kohtuullista. Lyhennetty kreikkalainen 4. sävelmä.
- LVOVSKI, GRIGORI (1830–1894)
- Kerubiveisu. Kreikkalainen sävelmä.
- Pyhä Jumala
- MIROLYBOV, PETER (1918–2004)
- Auringon noususta
- Kerubiveisu n:o 2
- Sinulle veisaamme. Osa eukaristisesta kanonista.
- NIKANOR, ARKKIPIISPA / POLYEKTOV
- Hristos voskrese. Pääsiäistropari
- Ylistä minun sieluni Herraa
- NOSOV, P.
- Rauhan laupeutta
- Tsarju nebesnyj (Taivaallinen kuningas)
- PAEVEL, pastori virolainen
- Kerubiveisu
- RAUTAVAARA, Einojuhani (1928–)
- Avuksihuutopsalmi (Muistokons.levy Elpis99)
- RIMSKI-KORSAKOV, Nikolai (1844–1908)
- Isä meidän
- ROZHNOV, A.
- Kristus nousi kuolleista. Sov. P. Akimov.
- SMOLENSKI, STEPAN (1848–1909)
- Aksios
- Anomusektenia 1
- Anomusektenia 2
- Eukaristiaosan loppuveisut.
- Evankeliumin edellä ja jälkeen. Niin myös sinun hengellesi…Kunnia.
- Hartauden ektenia
- Is polla eti Despota
- Kheirotonian veisut. Te pyhät marttyyrit
- Kunnia…Nyt… Jumalan ainokainen
- Lyhyt uskontunnustus
- Opetettavien ektenia
- Pieni ektenia 1
- Pieni ektenia 2
- Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen
- Siunattu olkoon Herran nimi (Ambonintakaisen rukouksen jälkeen)
- Tulkaa kumartukaamme ja langetkaamme
- Uskovaisten ektenia 1
- Uskovaisten ektenia 2
- Veisuja piispalliseen liturgiaan
- STEPANOV, FJODOR (1866–1914)
- Herra, nyt Sinä lasket. Sekakuorolle ja bassosoololle.
- Isä meidän. Suom. sov, HK 1989.
- TOTSHISKIJ, S.
- Herra armahda. Osa litanian ekteniaa. Eläväksitekevää Ristiä ylennettäessä. Osittain sov. HK 1988.
- TSHAIKOVSKI, PETER (1840–1893)
- Kiittäkää Herran nimeä
- Pyhä Jumala
- Tebe pojem (Sinulle veisaamme)
- TSHESNOKOV, PAVEL (1877–1944)
- Autuuden lauseet. 3. antifoni. Moskovalainen sävelmä. Suomeksi ja englanniksi.
- Kiittäkää Herran nimeä. Ps. 135–136. Op. 11, 5. Znamennisävelmä (Levy H-ort 160)
- Kiitä, sieluni, Herraa. Op. 27, 1. Kreikkalainen sävelmä. (Levy H-ort 160)
- Oi, Jeesus Kristus. Op. 27, 3. Kiovalainen sävelmä. (Levy H-ort 160)
- Zastupnitse userdnaja. Tropar prazdnika javlenija kazanskija ikony presvatyja Bogoroditsy. Op. 43, 6. Translitt. HK 1997. [Nuotin esipuhe on päivätty 18.11.1997.] (Muistokons.levy Elpis99)
- TURTSHANINOV, PJOTR (1779–1856)
- Kristus nousi kuolleista
- VEDEL, ARTEMI (n. 1767–1808)
- Blagoslovi, dushe moja, Gospoda. Vsenotshnaja pesnopenija nro 2. Sov. HK 1991.
- Priidite poklonimsja. Vsenotshnaja pesnopenija nro 1. Sov. HK 1991.
LIITE 3 Kuoron ulkomaanmatkat
- 1984 Puola, Varsova, Hajnovka, Bialystok, Grabarkan luostari.
- 31.3.–3.4.1985 Tukholma
- ?.?.1986 Tukholma – Upsala
- 3.–10.6.1988 Lontoo, Oxford (4.6. Suomalainen merimieskirkko, Lontoo, 5.6. Lontoon venäläinen katedraali, 6.6. Keble College, Oxford)
- 5.11.1988 Tukholma: Suomalainen kirkko 5.11.1988. Karjalaisten ekumeeninen kirkkopyhä.)
- 31.3.–3.4.1989 Konserttimatka Ruotsiin, solistina Martti Wallén. (1.4. Södertälje, Sta Ragnhildskyrkan. 2.4. Tukholma, Suomalainen kirkko)
- 7.–14.6.1990 Pariisi, sol. Martti Wallén (10.6. Saint Sulpicen katedraali, 10.6. Pariisin seudun ortodoksien kesäjuhla)
- 14.–18.1.1991 Moskova (3. kansainvälinen ort. kirkkomusiikin festivaali, 16.1. Rahmaninov-sali, 17.1. Liiton talon pylvässali; Arhangelski, Mirolybov, Kononen)
- 1997 Tallinna (Kristuksen kirkastumisen kirkko)
- 2002 Haapsalu
LIITE 4 OOL- ja Elpis-kuorolaisia 1981 - 1998
- Aarnio, Päivi
- Alava, Hannele
- Alava, Jukka
- Bergman, Marikka
- Dibs, John (avust.)
- Ekholm, Anu
- Erola (Henttonen, os. Puhalainen), Paula
- Forsman (Lappalainen), Paula †
- Hakamies-Blomqvist, Liisa
- Hakonen, Petri
- Harri, Jopi (avust.)
- Heikanen, Hannele
- Helakallio, Marjatta
- Henttonen (os. Puhalainen), Paula
- Henttonen, Pekka
- Hirvonen, Helena
- Holmberg, Börje
- Härkönen, Jyrki
- Härkönen, Katriina
- Härkönen, Tarja
- Iivari (Ivars), Jyrki
- Janhunen, Auli †
- Jokio, Taina
- Jokio Tiina
- Jussila, Marja
- Jyrkinen, Matti
- Karjalainen, Heikki (avust.)
- Kononen, Kimmo †
- Kononen, Outi
- Korhonen, Seija
- Lahtinen, Eero (avust.)
- Lampinen, Juha
- Lampinen, Maria
- Lappalainen (os. Forsman), Paula †
- Lehmuskoski, Ira
- Lehto, Jarmo (avust.)
- Lehto, Pertti (avust.)
- Leiman, Mikael
- Leskinen, Aki
- Lindroos (myöh. Laeslehto), Susanna
- Lisitsin, Veikko
- Loima, Jyrki
- Lomu, Stiina (avust.)
- Makkonen, Anna
- Matveinen, Liisa
- Mehto, Marja †
- Mikkilä-Huttunen, Leena
- Mikonsaari (Podschivalow), Kirsi
- Mustonen, Jari
- Mäkelä, Jouni
- Mäkelä, Riitta
- Mälkki, Johanna †
- Mänttäri, Oskari (avust.)
- Osola, Liisa
- Palviainen, Jaana
- Partanen, Teuvo
- Petrisalo, Lauri
- Puhalainen (myöh. Erola ja Henttonen), Paula
- Puskala, Riitta
- Pussinen, Tarja
- Rantanen, Veikko
- Rantaseppä, Olli
- Ratilainen, Petri (”Roope”) †
- Raulo, Sylvia
- Repo, Domna
- Repo, Stefani
- Roihuvuo, Leena (avust.)
- Roivas, Marja
- Saarelma, Antti
- Saarinen, Janne
- Salminen, Lea
- Salojärvi, Maija
- Sariola, Eeva-Leena
- Sariola, Raimo
- Silén, Pär
- Soini, Ilkka (avust.)
- Soini, Lini (avust.)
- Tchervinskij, Anna
- Tchervinskij, Helena
- Tchervinskij, Irina
- Tchervinskij, Orest
- Tervonen, Kai
- Torhamo, Pasi (avust.)
- Tuononen, Jari
- Tuovinen, Pekka
- Vartiainen, Raija
- Vasko, Arto
- Veinola, Minna
- Viitanen, Anna
- Wilenius, Mikael
- Wilenius, Tatjana
- Yli-Penttilä, Martti
Kuvagalleria
(Kuva suurenee, kun klikkaat sitä hiirellä.)