Valamo saari ihmehinen (laulu)

Tämä suosittu hengellinen ortodoksinen laulu löytyy laulukirjasta nimeltä "Vaeltajan lauluja". Kyseisessä kirjassa on maininta, että laulu löytyy myös kirjasta "Kreikkalaiskatolinen hengellinen laulukirja", jossa se on numero 405, sekä toinen kirja nimeltään "Ortodoksinen laulukirja", jossa se on numero 123. Vaeltajan laulukirjassa se on laulu numero 87.
Tässä kirjasta löytyvät sanat yheentoista säkeistöön:

Valamo saari ihmehinen

1.
Valamo, saari ihmehinen,
voimasta Luojan armiaan.
Luostari paratiisillinen
on täällä puhtaudessaan.

Ihmeellisesti pyhitetty.
Tyysija valittujen vain.
Sydämissämme ylennetty,
Asunto rauhan vaalijain.

2.
Oi Herran valitsema paikka
Valamo, saari ihmeiden!
Ottanet lahjan tään,
se vaikka on lauluni vain vähäinen.

En tiedä, kuinka runoileisin
Laaksoistas, vainioistasi,
Säkeisiin kuinka vangitseisin
Kauneuden pyhäin paikkasi?

3.
En rohkene, en kyllin voine
Loistavuuttasi koroittaa.
Sanani säkeissä ei soine,
Ne laulua on kalpeaa.

Todistaa tahdon: mitattomat
Lahjasi kannoit Herralle,
Puhtauden, uskon tahrattomat;
Töin pyhin hedelmöitsi ne.

4.
Paikan tään minkä valitsitkaan,
alttarit mitkä rakensit,
Rukoukset mitkä rukoilitkaan,
Ylistysveisut veisailit!

Paikalla tällä kerran palvoi
Pakanainpapit patsaitaan,
Saastaista uhritulta valvoi
Pimeyden irstaus seuranaan.

5.
Lie kauan tää kammottavainen
Vallinnut voima, tiedä en.
Kirkasti valo jumalainen
Valamon, tuon graniittisen.

Andreas, pyhä apostoli,
Niin kertoo vanha kertomus,
Risteineen kerran täällä oli
Saarnassaan valon ennustus.

6.
Ne sanat täyttyi totuudessaan:
Löi Risti vallan kiusaajan
Näemme nyt, valtavuudessaan
Kohoaa tornit Jumalan.

Sergei ja Herman rukouksin
Perustuksesi laskivat.
Ruumilnsa täällä kirkatuksin
Ovat kuin pyhät astiat.

7.
Sielunsa kartanoissa taivaan
Kunniaa Herran ylistää,
Anovat meille tänne, vaivaan,
Armoa Luojan väkevää.

Ylistys sulle, paikka pyhä!
Puhtaudessasi kimallat,
Ankarat asetukset yhä
Asukkaissasi toteutat.

8.
Pyhäsi, kilvoittelijasi
Mä kuinka muistaa jaksaisin?
Jokaista hautakumpuasi
Ei kirjoittaa voi säkeihin.

Raskasta murhekivoitusta
Runsaasti miten kannoitkaan,
Kuin ihmismieli kade, musta
Viritti tuhopaulojaan.

9.
Hillitän miekka vainolaisen
Niin usein sinut autioi.
Keskellä myrskyn tuhoovaisen
Miehuutes pelon kammitsoi.

Ja jälkeen sortoaikain, uhkan
Kuin tahdon lujan valtias
Keskeltä muuriesi tuhkan
Taas nousit kauneudessas.

10.
Sun vahvuutesi perustukset
Mä kuinka nähdä mahtaisin,
Tai pyhyytesi ilmaukset,
Tai vaivas kuinka kuvaisin?

Niin hyvin tunnen heikkouteni
Sinua kiittäessäni,
Turhaa on jatko sanojeni,
Kun tuossa seisoo muurisi.

11.
Kuin lohdutusta itselleni
Rukoilen aina toivossa,
Mä että loppuun päivieni
Saan suojassasi asua.

Varjossa armon korkeimmassa
Nyt soikoot vuoret Valamon.
Hän, Luoja laupias, kunniassa
Iät meissä ylistetty on.

"Vaeltajan lauluja" kirjassa nuottien yläpuolelle tekijäkohtaan on merkitty Elämän sana, 1912 ja laulujen luettelossa kirjoittajakohtaan on merkitty: munkki Pietari, suom A.S.
Äänilevyllä "Valamon laulu" Jorma Hynninen laulaa tämän laulun, mutta säkeistöjen järjestys poikkeaa yllä olevasta. Laulu löytyy Spotifystä esimerkiksi osoitteesta:
https://open.spotify.com/track/7jmzEeOVMsHLhsbjAk5p6b

Vaeltajan lauluja nro 87
(kuva kirjasta: "Vaeltajan lauluja" / ON)