Pyhiinvaellus Valamoon (AK 1946)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

Historian lehtien havinaa …
Pyhiinvaellus Valamoon

Ortodoksi.net julkaisee perussivuillaan ja satunnaisesti myös sosiaalisen median sivuillaan artikkeleita ja uutisia ortodoksisuudesta ja Suomen ortodoksisesta kirkosta menneinä vuosikymmeninä otsikolla ”Historian lehtien havinaa …”. Suurimmaksi osaksi artikkelit ovat kopioidut vanhoista Aamun Koitto-lehdistä, joiden julkaisemiseen Ortodoksi.net on saanut luvan PSHV:n hallitukselta. Kuvitukseen käytetään niin vanhoja Aamun Koiton kuvia kuin myös Ortodoksi.netin omia kuvia sekä Valamon luostarilta käyttöömme saamiamme Valamon luostarin kuvakokoelmien (VLKK) kuvia.

Aloitamme sarjan Agapioksen matkakertomuksella Heinäveden Valamon luostariin vuodelta 1946:
---

Muistelmia matkasta Uuteen-Valamoon

Valamon luostari Juurikkasalmen takaa kuvattuna 1940-50-luvulla

ONL:n kerhonjohtajakurssien päätyttyä tein matkan Valamon luostarin nykyseen sijoituspailkkaan Papinniemeen. Kesäkuisen aamuauringon heittäessä ensimmäisiä säteitään lähdin matkalle kohti luostaria. Aamutuulen hiljaa henkäillessä, metsien, mäkien ja viljelyksien vaihdellessa jatkan kävelyäni kohti päämäärääni. Valiin hyräilen kursseilla oppimiani kauniita kirkkolauluja. Ja onhan aikaa hyräillä, kun matkaa luostariin lähimmältä rautatieasemalta on yli kahdenkymmenen kilometrin.

Muutamia tunteja käveltyäni ja väliin levähdettyini saavun vihdoin Papinniemen tienhaaran, jossa kääntyy tie oikeaan, Papinniemen kartanoon. Hiljalleen jatkuu matkani kesäisessä helteessä. Pian alkavatkin välkelhtiä Juurikkasalmen laineet. Salmen kohdalla johtaa silta Uuden Valamon tyyssijaan. Vähän ennen siltaa johtaa tie luostarin hautausmaalle ja sillan päässä on toisella puolen luostarìn sähköä antava konehuone ja toisella puolen paja, jossa näkyy eräitä luostarin veljiä tavanmukaisissa töissä. Hetken keskusteltuani siinä jatkan kulkuani kohti päärakennuksia.

Muuan munkkiveli vie minut varajohtaja Iisakin luo, joka ottaa minut ystävällisesti vastaan. Hänen luonaan juomme teetä eräiden toisten ennen saapuneiden vieraiden kanssa ja kerromme kuulumisia. Tutustun sitten uuteen luostariin ja sen nähtävyyksiin. Seuraavana päivänä oli erään munkkiveljen ruumiinsiunaus hartain kirkonmenoin.

Valamon luostarin arkkimandriitta Iisakij Aamun Koiton kuvassa

Laatokan piispa Markuksen hauta Valamon luostarin hautausmaalla Heinävedellä
(Kuva © Hannu Pyykkönen / Ortodoksi.net)

Luostarissa oloni aikana kävin veljestön ruokalassa yhteisellä aterialla, minkä aikana eräs munkeista luki ääneen koko ruokailun ajan. Tätä samaa huonetta käytetään jokapäiväisissä jumalanpalveluksissa. Jumalanpalvelukset alkavat aikaisin ja kestävät aina jonkun tunnin. Vierailuni aikana kävin Pyhällä Ehtoollisella vahvistuakseni uskossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen. Vielä kävimme isä Markuksen kanssa rippi-isä Jetremin luona, joka asuu pyhillä kụvilla kauniisti sisustetussa huoneessa, missä hän toimittaa joka päivä Herran Ehțoollisen sakramentin.

Tutustuin vielä munkkien asuntoihin, apteekkiin, kirkkoihin (luostarissa on vielä kotikirkon tapainen kesäkirkko) sekä kasvimaahan, jota huolella hoidetaan. Kasvimaalla oli mm. jalostettuu omenapuu, johon oli tuotu oksia vanhasta Valamosta.

Jätin luostarin kaikessa hiljaisuudessa, päästen tällä kertaa kuorma-autossa asemalle. Vaikka nykyisin luostarimme ovat siirtolaiskodeissaan, niin sittenkin niissä kävijä ortodoksinen Pyhiinvaeltaja saa paljon huojennusta siirtolaiselämän raskasta polkua vaeltaakseen. Rukoilkaamme Kaikkivaltiasta, että koittaisi parempi aika ortodoksiselle munkkiveljestölle ja kaikille ortodoksisille kristityille.

Agapios