Nuorisotyötä 50 vuotta sitten Sonkajanrannassa (AK 1957)

Aamun Koitto nr. 3 / 5.2.1957 s. 19-20

Sonkajanrannan Pyhän profeetta Hannan kirkko 2019
(kuva © Ortodoksi.net)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

Kuten tiedetään on Sonkajanrannan kylässä nykyään Kirkkokunnan omistama naisprofeetta Hannan muistolle pyhitetty kaunis kirkko, joka on rakennettu vuosisatamme alussa. Kirkon kalusto on saatu suurimmaksi osaksi Valamon luostarista. Noin viisikymmentä vuotta sitten (1907) oli Sonkajanrannalla vireää kirkollista toimintaa nuorison parissa. Tällöin nähtiin usein vieraana, jumalanpalvelusten toimittajana ja esitelmöitsijänä piispa Kypriaano. Näistä ajoista kertoivat haastattelijalle talolliset Jaakko Karhapää ja Ale Volotinen.

- Muistatteko milloin järjestetty nuorisotoiminta täällä Sonkajanrannalla alkoi?

”Se alkoi vuonna 1906. Seura sai nimekseen "Ilomantsin Sonkajanrannan oikeauskois-kirkollinen nuorisoseura". Kirkkoherrana tällöin oli pastori Aleksader Jakubov.”

- Keitä virkailijoita tällä seuralla alussa oli?

”Niin, puheenjohtajana oli Jussi Karhapää, joka on kuollut ja sihteerinä toimi siihen aikaan Dimitri Huurinainen, joka elää Hömötissä. Ja jäseniä seurassa oli n. 30 henkeä, mutta kävijöitä oli 50-100 henkeen. Myöskin luterilaisia oli mukana.”

- Jäikö mieleenne joku erikoispiirre tai toimintamuoto seuran ajoilta?

”Kyllä. Erikoisesti harrastettiin kuorolaulua ja laulettiin etupäässä kirkkolauluja. Tämä lauluharrastus oli suuri. Lauluharjoituksia pyydettiin samaan aikaan kahteen kolmeen paikkaan. Seuran kuoro kävi laulamassa muuallakin toimitetuissa jumalanpalveluksissa ja teki siten merkittävää sisälähetystyötä.”

- Kuka johti ja harjoitutti kuorolaulua?

'”Erittäin uhrautuva kuoronjohtaja oli opettajatar Timola. Täällä pidettiin jopa viikon kestäviä laulukursseja. Tällöin olivat mukana myös Valamon isät Varsonofi ja Iisakki. Muistelen, että kirkkoherra Feodorov (Railas) piti vielä luentoja kirkkohistoriasta. Lauluharjoituksissa välillä selitettiin kirkkotapoja, veisujen ja lukujen merkitystä ja annettiin muutakin hengeliistä sivistystä.”

Apulaispiispa Kiprian.
(Kuva © Valamon luostarin kuvakokoelmat / Ortodoksi.net)

-Voitteko mainita piispa Kypriaanon suhtautumisesta seuran toimintaan?

”Täytyy sanoa, että Kypriaano kannatti lämpimästi seuran toimintaa ja oli melko usein mukana henkilökohtaisesti. Tässä vieressä oli koulu, joka oli sisäoppilaitoksen tapainen, ja tämän koulun oppilaita piispa kävi tervehtimässä ja kyseli oppilaiden vointia. Hän viihtyi hyvin nuorten parissa.”

- Osasiko piispa Kypriaano suomea?

”Kyllä, ei hänen puheestaan meikäläinen eroittanut mitään vierasta. Ja aina hän käytti täällä suomenkieltä puhuessaan. Eikä hänessä täällä havaittu lainkaan kansan venäläistyttämiseen tähtääviä pyrkimyksiä.”

- Minkälaisena muistatte hänet?

”Luonteeltaan piispa oli rauhallinen ja hiljainen, ei kihkoilija. Jumalanpalvelukset hän toimitti hyvin hartaasti. Hän oli lapsiin kiintynyt, sillä hän oli mukana lasten järjestämässä joulujuhlassa. Yleensä hän kävi usein täällä Hympölästä. Ja hevosella hänet kyydittiin tänne Sonkajanrannalle Koverosta.”

- Mitä voisitte sanoa vanhoina nuorisokerholaisina nykyajan kerholaisille täällä Sonkajanrannalla?

”Niin, välillä täällä toiminta oli lamassa, mutta nyt se tuntuu tuo kirkollinen kerhotoiminta elpyvän Sonkajanrannalla. Oikein mukavalta tuntuu, kun näkee nuorten kiinnostuvan kerhotoimintaan.”

-Oletteko nykyäin kerhon jäseniä?

”No aivan ensimmäisiä sellaisia ja ollaan niin kauan kuin voimia riittää.”

K. Salminen