Ştefan cel Mare

Ştefan cel Mare (1433-2.7.1504, romaniaksi: Ştefan cel Mare tai Ştefan Muşat III; englanniksi: Stephen the Great tai Stephen III of Moldavia; suomeksi: Tapani Suuri) oli Moldovan voievod vuosina 1457-1504. Hän oli suuri sotilaallinen ja poliittinen johtaja, joka vahvisti paikallisen kruunun eli hallitsijan valtaa, vaurastutti valtiota ja järjesti uudelleen armeijan. Hän loi voimakkaan Moldovan valtion, joka hidastutti ottomaanien tuloa Eurooppaan. Erityisesti hänet muistetaan kristillisyyden puolustajana ja ortodoksisuuden vahvistajana.

Voitokas sotajoukkojen johtaja

Ştefan cel Mare
(Kuva © Pyykkönen)

Ştefan cel Mare käsissään Putnan luostari
(Kuva © Pyykkönen)

Ştefan cel Maren kuolonuneen nukkuminen
(Kuva © Pyykkönen)

Ştefan cel Mare oli arvoltaan aluksi Vatra Dornei’n kaupungissa niin kutsuttu suzerain, joka vastaa hieman eurooppalaista feodaalijärjestelmästä tuttua lääninherraa. Ştefanin valta kasvoi ja hänet kruunattiin 14.4.1457 Moldovan voievod’iksi. Voievod oli armeijan ylin johtaja ja provinssin kuvernööri. Hän oli erinomainen sissitaktiikassa ja valitsi aina taistelunsa tarkasti sekä pelasi vastustajansa vastakkain, mikä teki hänestä voitokkaan.

Moldova oli keskiajalla jatkuvasti Unkarin, Puolan ja ottomaanien paineen alaisena. Moldovan naapuria Valakiaa johti voivod Vlad III (tunnetaan myös nimellä Vlad Seivstäjä tai Dracula; romaniaksi: Vlad Ţepeş; turkiksi: Kazıklı Bey; englanniksi: Vlad III Impaler). Vlad auttoi Ştefan cel Marea syrjäyttämään Ştefanin sedän Petru Aronin ja saamaan Moldovan kruunun. Valakia oli heikko ja siitä tuli ajan myötä Turkin vasalli. Vuonna 1467 Ştefan cel Mare torjui Unkarin hallitsijan Corvinuksen hyökkäyksen, joka oli liittoutunut Valakian kanssa. Estääkseen ottomaaneja käyttämästä Valakiaa tukikohtanaan Ştefan hyökkäsi sinne vuonna 1471 ja asetti Valakiaan oman voivod’in.

Lopulta Ştefan ajoi ottomaanit pois Valakiasta ja Moldovasta joksikin aikaa. Ratkaiseva taistelu käytiin Vasluissa vuonna 1475, jossa Ştefan torjui ottomaanien 120 000 miehen vahvuisen armeijan hyökkäyksen, jota johti sulttaani Mehmed II. Siitäkin huolimatta Moldovan asema heikkeni, sillä se ei saanut apua Euroopan mailta ”katkaistakseen pakanuudelta oikean käden”. Paavi Sixtus IV tunsi kyllä myötätuntoa ja julisti Ştefanin ”Jeesuksen ritariksi” (Christ’s Champion/Athlete). Ştefanin poika Bogdan Yksisilmäinen alistui ottomaanien valtaan isänsä toiveesta ja maksoi heille vuosittaiset lunnaat, jolla hän takasi Moldovan näennäisen itsenäisyyden säilymisen. Moldova kuitenkin joutui ottomaanien ikeeseen noin kolmensadan vuoden ajaksi.

Ştefanin miekka

Ştefanin taistelumiekka on tullut kuuluisaksi ja hänet kuvataan usein kirkkotaiteessa miekkansa kanssa. Hänen miekkansa oli tavallinen eurooppalainen keskiaikainen miekka, jonka kokonaispituus oli 125 cm. Miekan kahvassa olevassa ympyränmuotoisessa päässä luki romaniaksi ”io Ştefan, voivod al Moldovii”, mikä tarkoittaa ”minä Ştefan, Moldovan hallitsija”. Miekasta tuli romanialaisten kansallinen aarre ja symboli, vaikka sitä säilytetään edelleen Konstantinopolissa. Ştefan kiitti Jumalaa jokaisen voiton jälkeen ja käytti miekkaansa ristin tapaan. Tällä hän ilmaisi kristillisyyden voittoa.

Kristillisyyden puolustaja ja vahvistaja

Vaikka Ştefan oli maallinen hallitsija, hänellä oli aikaa rukoukselle ja paastolle ja hän pohti paljon hengellisiä kysymyksiä. Ştefanin neuvonantaja ja rippi-isä oli Daniel Hesykasti (romaniaksi: Sf. Daniil Sihastru de la Voroneţ; englanniksi: Daniel the Hermit). Ştefan esiintyy usein hänen kanssaan kolmiosaisessa ikonissa.

Ştefan cel Mare rohkaisi miehiään rukoilemaan, paastoamaan ja käymään ehtoollisella aina ennen taistelua. Taistelun jälkeen hän polvistui sotilaidensa lähettyville ja taivaaseen katsoen sanoi kovalla äänellä: ”Sinä voitit Jumala! Ylistetty olkoon Sinun nimesi aina ja iankaikkisesti. Amen!” Kirjeissään suurvalloille, jotka oli käännetty saksaksi ja italiaksi, hän sanoi: “Voitimme Kaikkivaltiaan Jumalan avulla.”

Taistelujen jälkeen Ştefan antoi määräyksen, että koko armeijan oli paastottava neljästä yhdeksään päivää. He söivät yleensä vain leipää ja hedelmiä kerran päivässä nöyryyden ja Jumalan sanan tottelemisen merkiksi. Ştefan oli itse esimerkkinä paastoamalla samalla tavalla kuin sotilaan, papit ja muut maallikot. Jumalanpalveluksia toimitettiin Jumalan kiitokseksi ja taisteluissa menehtyneiden muistoksi.

Luostarien ja kirkkojen rakentaja

Daniel kertoi Ştefanille, että tämän tulisi rakentaa kirkko jokaisen voittamansa taistelun jälkeen, jotta hän säilyisi voitokkaana kaikissa sodissaan. Neuvoa seuraten Ştefan voitti 47 taistelua ja rakensi 48 kirkkoa tai luostaria. Luostarit on koristeltu upein freskoin, koska Ştefan piti myös taidetta arvossaan. Useat näistä ovat nykyään UNESCOn suojelemia kohteita.

Ştefanin taistelulipussa oli kuvattuna ratsailla oleva Pyhä Georgios Voittaja tappamassa lohikäärmettä. Lippu lahjoitettiin myöhemmin Zografun luostarille. Se on merkittävä Romaniaan saatu lahjoitus Athos vuorelta. Ştefan cel Mare kanonisoitiin vuonna 1992 pyhäksi (Dreptcredinciosul Voievod Ştefan cel Mare şi Sfnt). Hänet on haudattu rakennuttamaansa Putnan luostariin.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Ştefan cel Marea aina vuosittain heinäkuun 2. päivänä. Erityisesti häntä muistellaan Romanisaa ja Moldovassa, joiden historiaan hän siis liittyy aivan oleellisena osana.

Petja Pyykkönen

Katso myös

• Moldovan ja Bukovinan luostarit