Epäterve uskonnollisuus – 1. osa: Johdanto

Uskonnossa ei voi olla pakkoa.
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)

Mitä on epäterve uskonnollisuus? On varmasti paljon ihmisiä, jotka haluaisivat kiistää koko ajatuksen siitä, että uskonto voisi olla epäterveellistä. Yhtä lailla on niitäkin ihmisiä, jotka näkevät kaiken uskontoon liittyvän epäterveenä ilmiönä. Tiedotusvälineistä voimme lähes päivittäin lukea maailmalta kielteisistä tapahtumista, jotka liittyvät tavalla tai toisella uskontoon. Suurimpana yksittäisenä tekijänä ja uskon vääristymänä ovat niin kutsutut uskonsodat. Olisi väärin pelkistää asioita niin, että väittäisimme uskonnon olevan ihmisille huono asia. Emme voi kuitenkaan kiistää, etteikö uskonnollisissakin yhteisöissä olisi epäkohtia.

Voimme tietysti ensin kysyä, mikä on terveen uskonnollisuuden määre? Lyhyesti voisi sanoa, että terve usko kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, sellaisena kuin Jumala on sen meille antanut. Toisin sanoen, uskonto ei voi perustua pakkoon, uhkailuun tai epäterveeseen riippuvaisuussuhteeseen. Uskonto, joka kannustaa vihaamaan toista ihmistä, ei voi olla tervettä uskonnollisuutta. Terve uskonnollisuus nousee rakkaudesta Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan.

Pakko ja uhkailu

Monien uskontojen yhteydessä puhutaan pakosta ja siitä, että uskonto pakottaa ihmistä toimimaan tietyllä tavalla. Normaalitilanteessa uskonnossa ei voi olla pakkoa, koska sen harjoittaminen perustuu vapaaseen tahtoon. Kirkkoon kuuluessamme olemme sitoutuneet noudattamaan sen opetusta. Saatamme kuitenkin löytää uskonnosta piirteitä, jotka sotivat omia näkemyksiämme vastaan. Tässä tilanteessa voimme kysyä perusteluita tällaiselle uskonnolliselle toiminnalle. Kaikelle toiminnalle täytyy löytyä perusteet, asioita ei tehdä vain ”tavan vuoksi”. Valitettavasti on niitäkin uskonnollisia yhteisöjä, joissa ihmiset todellakin pakotetaan toimimaan tietyllä tavalla. Ymmärrämme varmasti sen, että ihminen, joka toimii enemmän pakosta kuin vapaasta tahdosta ja rakkaudesta, ei voi saada kovin suuria hengellisiä tuloksia aikaan.

Usko ei voi perustua myöskään uhkailuun. Löydämme tietysti Raamatusta suoria viittauksia siihen, että synnin tekeminen ja vääränlainen toiminta ei voi johtaa mihinkään hyvään. Kuitenkaan kenenkään tehtävänä ei ole osoittaa toista sormella ja sanoa, että ”nyt joudut helvettiin!” Toisen ihmisen tuomitsemiseen liittyvä uhkailu ei kuulu terveeseen uskoon. Me voimme ja meidän kuuluukin tuomita synti ja vihata vääryyttä, mutta tämä uhkailu ei voi kohdistua suoraan toiseen ihmiseen. Taas voidaan valitettavasti todeta, että on niitä uskontoja, joissa jäsenmäärän ylläpitäminen perustuu nimenomaan uhkailuun. Tällöin ihmistä edellä mainitulla tavalla uhataan helvetillä, ellei hän tee niin kuin käsketään. Samalla tavoin kuin on pakonkin suhteen, uhkailu ja pelottelu eivät voi luoda tasapainoista pohjaa ihmisen hengellisyydelle. Millaista rakkautta ihminen pystyy osoittamaan Jumalaa kohtaan, jos se perustuu puhtaasti rangaistuksen pelkoon?

Epäterve riippuvaisuus

Usko ja järki eivät ole toistensa vastakohtia, vaikka läheskään kaikille uskoon liittyville asioille emme löydä järjellistä selitystä. Ihmisen uskon tulisi olla alati elävää. Sellaista, jossa omaa uskoa jatkuvasti pohditaan ja näin myös ylläpidetään. Usein se on todellista taistelua hyvän ja pahan välillä. Uskoon voi tulla myös vääränlainen riippuvaisuussuhde, jolloin ihminen ei terveellä tavalla pohdi uskonasioita, vaan noudattaa niitä sokeasti. Näin tekivät esimerkiksi Jeesuksen ajan fariseukset, jotka sokeassa uskossaan eivät kyenneet lopulta edes osoittamaan rakkautta toista ihmistä kohtaan. Epäterveeseen riippuvaisuussuhteeseen liittyy myös se, että henkisesti epätasapainoista ihmistä käytetään hyväksi uskon nimissä.

Edellä mainitut seikat luovat perustan sille, että käsittäisimme millaista on epäterve uskonnollisuus. Seuraavaksi tullaan käsittelemään tarkemmin epätervettä uskonnollisuutta ja sen ilmenemismuotoja käytännössä. Tässä yhteydessä on käytetty ja tullaan käyttämään ilmaisuja kirkko, uskonnollinen yhteisö, seurakunta jne. Tarkoituksenani ei ole kuitenkaan viitata suoraan mihinkään uskonnolliseen ryhmään tai kirkkoon, vaikka sen pystyisikin perustellusti tekemään. Tähän liittyvää materiaalia on helposti saatavissa esimerkiksi Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n kotisivuilta: http://www.uskontojenuhrientuki.fi/.

Isä Andrei Verikov

---

Tämä on johdanto-osa otsikossa mainittuun asiaan: 'Epäterve uskonnollisuus'.

Lue seuraavat osat:

• Epäterve uskonnollisuus – 2. osa: Uskovainen - otollista maaperää hyvälle ja pahalle
• Epäterve uskonnollisuus – 3. osa: Valta ja henkinen väkivalta
• Epäterve uskonnollisuus – 4. osa: Ongelmat ja yhteisön tuomio
• Epäterve uskonnollisuus – 5. osa: Riippuvaisuus ja hyväksikäyttö
• Epäterve uskonnollisuus – 6. osa: Mustavalkoinen ajattelu ja fundamentalismi

viimeinen osa julkaistaan myöhemmin.