Proselytismi

Erotuksena evankelismista, jossa päämääränä oli kristinuskon levittäminen muiden kansojen keskuuteen, uskonnollisessa proselytismissä aktiivisesti ja laittomasti etsitään ja käännytetään ihmisiä toisesta uskonnosta toiseen uskontoon. Ihmisiä, jotka on näin käännytetty, kutsutaan proselyyteiksi. Sana proselytismi johtuu kreikan kielen prefiksistä pros (kohti, päin) ja verbistä erchomai (tulla).

Nykykäytännössä proselytismillä useimmiten tarkoitetaan toisen kristinuskon haaran tai lahkon (esim. protestanttisuuden tai helluntailaisuuden) enemmän tai vähemmän aggressiivista käännytystyötä toisen kristinuskon haaran (esim. ortodoksien tai katolisten) parissa. Mutta proselytismiä harrastavat myös ei-kristilliset uskonnot kuten esimerkiksi islam.

Periaatteessa ne kristilliset kirkot, jotka kuuluvat ns. ekumeeniseen liikkeeseen, eivät suorita käännytystyötä toistensa alueella. Näin nämä vakiintuneet kristilliset kirkot tunnustavat toisilleen olemassaolon oikeutuksen ja tunnustavat epäsuorasti toinen toisensa kirkko-luonteen, mutta periaatetta ei tunnusteta joissakin vapaakirkollisissa kristillisissä yhdyskunnissa, jotka näkevät oman yhteisönsä ainoaksi oikeaksi kristilliseksi yhteisöksi. Joskus myös muut kristilliset kirkot kaikesta huolimatta sortuvat proselytismiin lähetystyössään.

Ero laillisen ja laittoman proselytismin välillä voi joskus olla vaikeasti määriteltävissä. Se, mitä yksi pitää laillisena, toinen voi pitää häikäilemättömänä ja jopa laittomana. Proselytismi voi sisältää:

• uskonnon läsnäoloa ja pyrkimyksiä olla käännyttämättä muita, jolleivät he erityisesti pyydä sitä
• pelkkää saarnaamista ja sen seurauksena tapahtuvaa käännyttämistä
• erilaisten etuisuuksien (esim. raha, lahjat, ruoka, jne.) antamista toivossa, että vastaanottajat ovat avoimia kuuntelemaan
• erilaisten etuisuuksien antamista vain niille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan
• erilaisten etuisuuksien antamista vain proselyyteille
• pakottamista ihmisiä tulemaan proselyyteiksi

Raamatullisessa käytössä proselyytti on henkilö, joka vaihtaa uskonsa juutalaisuuteen.

Hannu Pyykkönen

Kirjallisuutta:

• Ortodoksia 44. Kimmo Kääriäinen: Proselytismi Venäjällä (ss.168 - 185)