Ero sivun ”Lev Gillet” versioiden välillä

Versio 20. joulukuuta 2009 kello 10.59

Lev Gillet syntyi Ranskassa Saint-Marcellinissä, Isèressa vuonna 1989.

Maailmansodasta benediktiiniksi

Pariisissa tapahtuneiden filosofian opintojensa jälkeen hän joutui ensimmäiseen maailmansotaan, jossa joutui vangiksi vuonna 1914 ja vietti vankeudessa kolme vuotta kiinnostui etenkin venäläisten sotavankien ansiosta hengellisyydestä. Hän opiskeli kuitenkin ensin matematiikkaa ja psykologiaa Genevessä Sveitsissä, ennen kuin liittyi vuonna 1919 Clairvauxin benediktiiniläismunkkiveljestöön.

Liittyminen uniaatteihin

Itäisen kristillisyyden vetäessä häntä kuitenkin yhä edelleen puoleensa, hän tutustui Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon metropoliitta Andrej Sheptitskiin (Андрей Шептицький,) ja antoi viimeisen lupauksensa Galiciassa Univ lavran Studitesin luostarissa vuonna 1925.

Ortodoksiseen kirkkoon

Pettyneenä roomalaiskatolisen kirkon asenteeseen ortodoksisuutta kohtaan, isä Lev otettiin ortodoksisen kirkon jäseneksi Pariisissa toukokuussa 1928 ja marraskuussa samana vuonna hänestä tuli Sainte-Genevive-de-Parisin, ensimmäisen ranskankielisen ortodoksisen seurakunnan rehtori.

Englannissa

Vuonna 1938 hän lähti Pariisista ja meni Englantiin Lontooseen ja pyhien Albanin ja Sergiuksen veljeskunnan puitteissa hän toimi ekumeenisessa järjestössä omistautuen yhdistämään anglikaanisen kirkon ja ortodoksisen kirkon.

Hän jäi Englantiin ja asui siellä kuolemaansa saakka vuonna 1980. Englannista käsin hän kuitenkin teki lukuisia matkoja erityisesti Ranskaan, Sveitsiin ja Libanoniin, missä hän osallistui Antiokian ortodoksisuuden hengelliseen elvyttämiseen.

Julkaisuja

Hänen tärkeimpiin ranskankielisiin (joista on saatavissa myös englanninkieliset käännökset) julkaisuihin, jotka hän julkaisi salanimellä ”Itäisen kirkon munkki” kuuluvat teokset:

La prière de Jésus / Jeesuksen rukous, Chevetogne/Seuil, 1951 ; 1974
Introduction à la spiritualité orthodoxe / Johdatus ortodoksiseen hengellisyyteen, Desclée de Brouwer, 1983
L’an de grâce du Seigneur : Un commentaire de l’année liturgique byzantine / Herran armon vuosi: kommentaari bysanttilaiseen liturgiseen vuoteen, Cerf, 1988
Jésus, simples regards sur le Sauveur. , Chevetogne/Seuil, 1959 ; 1996

Hänen muita teoksiaan ovat muun muassa seuraavat:

Communion in the Messiah. Studies in the Relationship between Judaism and Christianity / Ehtoollinen Messiaass. Tutkimuksia juutalaisuuden ja kristinuskon suhteista, Redhill, Londres, 1942 (vain englanniksi).
Présence du Christ / Kristuksen läsnäolo, Chevetogne, 1960
Le Visage de lumière / Valon kasvot, Chevetogne, 1966
The Shepherd / Paimen, Fellowship of St Alban and St Sergius, 1968 (vain englanniksi)
The Burning Bush / Palava pensas, Fellowship of St Alban and St Sergius, 1971(vain englanniksi)
Amour sans limites / Rakkautta ilman rajoja, Chevetogne, 1971
Ils regarderont vers lui, Chevetogne, 1976
La Colombe et l'Agneau / Kyyhkynen ja Karitsa, Chevetogne, 1979
Notre Père, Introduction à la foi et à la vie chrétienne / Isä meidän, johdatus uskoon ja kristilliseen elämään, Cerf, 1988
L'Offrande liturgique, Cerf, 1988
Au Cœur de la fournaise / Uunin sydämessä, Cerf/Le Sel de la Terre, 1998
Unité en division les lettres de Lev Gillet, un moine de l'Église d'Orient, à Andrei Cheptytsky 1921-1929 Gillet, Lev Parole et silence , Saint-Maur (Val-de-Marne) - avril 2009

HAP

@@ Rivi 1: / Rivi 1: @@
 '''Lev Gillet''' syntyi Ranskassa Saint-Marcellinissä, Isèressa vuonna 1989.
+== Maailmansodasta benediktiiniksi ==
 Pariisissa tapahtuneiden filosofian opintojensa jälkeen hän joutui ensimmäiseen maailmansotaan, jossa joutui vangiksi vuonna 1914 ja vietti vankeudessa kolme vuotta kiinnostui etenkin venäläisten sotavankien ansiosta hengellisyydestä. Hän opiskeli kuitenkin ensin matematiikkaa ja psykologiaa Genevessä Sveitsissä, ennen kuin liittyi vuonna 1919 Clairvauxin benediktiiniläismunkkiveljestöön.
+== Liittyminen uniaatteihin ==
 Itäisen kristillisyyden vetäessä häntä kuitenkin yhä edelleen puoleensa, hän tutustui [[Kreikkalaiskatolinen kirkko#Bysanttilaista liturgiaa noudattavat kirkot|Ukrainan kreikkalaiskatolisen kirkon]] metropoliitta ''Andrej Sheptitskiin'' (Андрей Шептицький,) ja antoi viimeisen lupauksensa Galiciassa Univ lavran Studitesin luostarissa vuonna 1925.
+== Ortodoksiseen kirkkoon ==
 Pettyneenä [[Roomalaiskatolinen kirkko|roomalaiskatolisen kirkon]] asenteeseen [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisuutta]] kohtaan, isä Lev otettiin ortodoksisen kirkon jäseneksi Pariisissa toukokuussa 1928 ja marraskuussa samana vuonna hänestä tuli Sainte-Genevive-de-Parisin, ensimmäisen ranskankielisen ortodoksisen seurakunnan rehtori.
+== Englannissa ==
 Vuonna 1938 hän lähti Pariisista ja meni Englantiin Lontooseen ja pyhien Albanin ja Sergiuksen veljeskunnan puitteissa hän toimi ekumeenisessa järjestössä omistautuen yhdistämään [[Anglikaaninen kirkko|anglikaanisen kirkon]] ja ortodoksisen kirkon.
-Hän jäi Englantiin ja asui siellä kuolemaansa saakka vuonna 1980. Englannista käsin hän kuitenkin teki lukuisia matkoja erityisesti Ranskaan, Sveitsiin ja Libanoniin, missä hän osallistui [[Antiokian ortodoksinen kirkko|Antiokian ortodoksisuuden]] hengelliseen elvyttämiseen.
+Hän jäi Englantiin ja asui siellä kuolemaansa saakka vuonna 1980. Englannista käsin hän kuitenkin teki lukuisia matkoja erityisesti Ranskaan, Sveitsiin ja Libanoniin, missä hän osallistui [[Antiokian ja koko Idän patriarkaatti|Antiokian ortodoksisuuden]] hengelliseen elvyttämiseen.
+== Julkaisuja ==
 Hänen tärkeimpiin ranskankielisiin (joista on saatavissa myös englanninkieliset käännökset) julkaisuihin, jotka hän julkaisi salanimellä ”Itäisen kirkon munkki” kuuluvat teokset: