Jumalansynnyttäjän itkuvirsi

Suuri perjantai

Vähäisessä ehtoonjälkeisessä palveluksessa

Uskontunnustuksen jälkeen

Kanoni, 6. sävelmä
(Jumalansynnyttäjän itku)

1. oodi

1. irmossi

Kuljettuaan jalan meren syvyyden halki | niin kuin mannerta ja nähtyään takaa-ajavan faaraon hukkuvan aaltoihin Israel huusi: | Veisatkaamme Jumalalle voittoveisu.

Troparit

Liitelauselma: Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme, kunnia Sinulle!

Nähdessään Sinut, oman Poikansa ja Herransa, ristissä riippuvan, puhdas Neitsyt muitten naisten kanssa vaikeroiden katkerasti huusi ja itkien puhui.

Liitelauselma: Kunnia olkoon Sinulle, meidän Jumalamme, kunnia Sinulle!

Minä näen Sinut, rakas, armahin lapseni, ristissä riippumassa, ja sydämeni pakahtuu tuskasta, — näin virkkoi puhdas Neitsyt. — Mutta Sinä, Hyvä, lausu palvelijallesi edes yksi sana!

Kunnia — —

Voi, minun Poikani ja Luojani, Sinä vapaasta tahdostasi kär¬sit kamalan kuoleman ristin puussa! — Näin lausui Neitsyt seisoessaan rakkaan opetuslapsesi kanssa ristin vieressä.

Nyt — —.

Nyt minä kadotin iloni ja riemuni toivon, — minun Poikani ja Herrani! Voi minua! Sydäntäni särkee! — Näin itkien valitti puhdas Neitsyt.

3. oodi

Ei kukaan ole niin pyhä | kuin Sinä, Herra, minun Jumalani, joka olet ylentänyt uskovaistesi sarven, oi Hyvä, | ja vahvistanut meidät Sinun tunnustamisesi kaltiolle.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Peläten juutalaisia Pietari kätkeytyi, ja kaikki uskovaiset pakenivat jättäen Kristuksen yksin, — näin puhui valittaen Neitsyt.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Sinun pelättävän ja ihmeellisen synnyttämisen tähden minä tulin kaikkia muita äitejä ylistetymmäksi, mutta voi minua! Kun näen nyt Sinut puussa riippumassa, niin sydämeni palaa tuskan liekissä.

Kunnia — —

Olisin ottanut Sinut, minun sydämeni, ristinpuusta syliini, jossa olin Sinua lapsukaisena kantanut, — näin lausui puhdas Neitsyt. Mutta voi minua! Ei kukaan minulle Sinua antanut!

Nyt — —.

Katso, suloinen Valoni, minun Toivoni ja ihana Elämäni, minun Jumalani on sammunut ristissä, ja minun sydämeni palaa tuskan liekissä, — näin puhui vaikeroiden Neitsyt.

4. oodi

Kristus on minun voimani, | Jumalan ja Herrani | — kohottaa pyhä seurakunta jumalallisella hartaudella riemuveisun, | puhtain mielin viettäen Herrassa juhlaa.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Laskeutumaton Aurinko, ennen ikuisia aikoja oleva Jumala, Herra, kaikkien olentojen Luoja, kuinka kärsit vaivoja ristillä? — Näin puhui itkien puhdas Neitsyt.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Aviontuntematon Äiti puhui itkien kunnianarvoiselle miehelle: Mene kiireesti, Joosef, Pilatuksen luo ja pyydä häneltä lupaa ottaa pois ristiltä sinun Opettajasi.

Kunnia — —

Joosef nähdessään puhtaan Neitseen kyynelissään tuli järkytetyksi ja meni itkien Pilatuksen luo sekä liikuttuneena virkkoi hänelle: Anna minulle minun Jumalani ruumis!

Nyt — —

Nähdessään Sinut puussa haavoitettuna, kunniattomana, alastomana Neitsyt valitti: Lapseni, minä, Sinun Äitisi, itkuuni pakahdun.

5. irmossi

Minä rukoilen Sinua, oi Hyvä: | Sytytä jumalallisen säteilysi voimalla rakkaus meidän sieluissamme, | jotka aamusta varhain tykösi riennämme, | jotta tulisimme tuntemaan Sinut, | Jumalan Sanan, | syntien synkästä pimeydestä ylös valkeuteen kutsuvan totisen Jumalan.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Kovasti kärsien ja itkien sekä samalla ihmetellen Joosef Nikodeemuksen kanssa otti alas puhtaimman ruumiin. He itkien ja valittaen suutelivat sitä sekä lauluin ylistivät Jeesusta Jumalana.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Aviontuntematon Äiti itkien otti ruumiin vastaan ja pani sen polvilleen. Hän kyynelin palvoi ja suuteli sitä sekä katkerasti vaikeroi ja huudahteli.

Kunnia — —.

Minun, Sinun palvelijasi, silmissä Sinä, Valtias Poikani ja Jumalani, olit ainoa minun toivoni ja elämäni, mutta nyt minä olen kadottanut Sinut, armaan, rakkaan Lapseni!

Nyt — —.

Voi minua! Nähdessäni Sinut, minun rakkaan Lapseni, alastomana ja yksinäsi sekä hajuvoiteilla voideltuna kuolleena ovat ahdistus ja tuska sekä huokaukset minut saavuttaneet, — näin puhui katkerasti itkien puhdas Neitsyt.

6. irmossi

Nähdessäni tämän maailman merellä riehuvan kiusausten myrskyn | minä tyveneen satamaasi kiiruhtaen huudan Sinulle: | Oi ylen armollinen Herra, | johdata minun elämäni ylös turmeluksesta.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Näen Sinut kuolleena, ihmisiä rakastava Herra, joka itse olet muita kuolleista herättänyt ja joka kaikkia vallassasi pidät, ja tunnen sielussani katkeraa tuskaa. Olisin tahtonut kuolla kanssasi, — näin vaikeroi puhdas Neitsyt. En jaksa kärsiä, kun näen Sinut hengetönnä!

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Ihmettelen sitä, kaikkihyvä Jumala, laupias Herra, että näen Sinut kunniattomana, hengettömänä ja muodottomana, itken pitäessäni Sinua käsivarsillani.

Kunnia — —

Etkö lausuisi palvelijallesi sanaa, oi Jumalan Sana, etkö armoasi synnyttäjällesi osoittaisi, oi Herra? — näin virkkoi puhdas Neitsyt itkien ja valittaen sekä Herran ruumista suudellen.

Nyt — —.

Luulen, Herra, etten enää kuule suloista ääntäsi enkä kasvojesi kauneutta minä, Sinun palvelijasi, enää näe, kuten ennen, sillä Sinä, minun Poikani, olet silmieni edestä kadonnut.

Katabasi: Nähdessäni tämän maailman — —.
Kontakki: Tulkaa kaikki — —.
ja iikossi: Maria hajoitetuin hiuksin — —.
(Sivu 469)

7. irmossi

Hurskaille nuorukaisille enkeli virvoitti kasteella tulisen pätsin, I mutta kaldealaiset polttava Jumalan käsky pakotti hirmuvaltiaan huutamaan: Kiitetty olet Sinä, meidän isäimme Jumala.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Missä on, Poikani ja Jumalani, se suloinen sanoma, jonka minulle Gabriel ilmoitti, kun nimitti Sinua Kuninkaaksi ja korkeimman Jumalan Pojaksi? Nythän näen Sinut, minun ihanin Valoni, alastomana ja haavoihisi kuolleena!

Kunnia olkoon sinulle — —.

Sinä tautien Parantaja, minun Poikani, Jumalani ja Herrani, ota minutkin mukaasi tuonelaan, älä jätä minua yksin, sillä en voi enää elää, kun en näe Sinua, minun suloista Valoani!

Kunnia — —

Puhdas Neitsyt muitten yrttien tuojain naisten kanssa nähdessään kannettavan Kristusta lausui katkerasti itkien: Voi minua! Mitä näen? Minne menet nyt, Poikani, jättäen minut yksinäni!

Nyt — —.

Itkuunsa menehtyneenä puhdas Neitsyt sanoi yrttien tuojille naisille: Valittakaa minun kanssani ja katkerasti itkekää, sillä, katso, minun ihanin Valoni ja teidän Opettajanne hautaan kätketään.

8. irmossi

Sinä, Kristus, joka pelkällä tahdollasi kaiken aikaansaat, | teit hurskaille nuorukaisille tulenliekin kasteen lähteeksi, | ja vanhurskaan uhrin Sinä vedellä palamaan sytytit. | Sinua me yli kaiken ylistämme kaikkina aikoina.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Nähtyään Neitseen itkevän Joosef tuli kokonaan järkyttyneeksi ja katkerin mielin huusi: Kuinka minä, Sinun palvelijasi, nyt uskallan haudata Sinut, minun Jumalani? Millä liinavaatteilla uskallan Sinun ruumiisi kääriä?

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Ihmeellistä ja yli kaiken ymmärryksen on nähdä tämmöisessä tilassa Herra, joka pitää vallassaan koko luomakuntaa. Joosef Nikodeemuksen kanssa kantaa käsillään Sinut, oi Herra, ja kätkee hautaan.

Me kiitämme Herraa, Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä.

Minä näen oudon ja kunniakkaan salaisuuden, — näin huudahti Neitsyt Pojallensa ja Herrallensa: Hänet, joka käskyllään herättää kuolleet haudoista, pannaan nyt itse halpaan hautaan!

Nyt — —.

Voi minua, Lapseni! Minä, Sinun palvelijasi, en nouse ylös haudaltasi enkä lakkaa kyyneleitäni vuodattamasta, niin kauan kuin itsekin menen alas tuonelaan, sillä en voi kärsiä eroa Sinusta, minun Poikani!

Me kiitämme ja ylistämme ja kumarramme Herraa, | veisaten ja korkeasti kunnioittaen häntä iankaikkisesti.

Katabasi: Sinä Kristus — —

9. irmossi

Ihmisten on mahdoton nähdä Jumalaa, | sillä Häntä kohti eivät enkeleinkään joukot rohkene katsettaan kohottaa, | mutta Sinun kauttasi, oi, Puhtain, | ilmestyi ihmisille lihaksi tulleena Sana, | Hänelle taivaallisten sotajoukkojen kanssa kiitosta veisaten | me Sinua, Neitsyt, autuaaksi ylistämme.

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Ei minulla tästä lähtien ole mitään. iloa, — näin puhui itkien puhdas Neitsyt. Minun Valoni ja minun Iloni on hautaan kätketty. Mutta minä en jätä Sinua yksin. Minä kuolen tässä, ja minut haudataan kanssasi!

Kunnia olkoon Sinulle — —.

Lapseni, paranna nyt minun sieluni haava, — näin huusi itkien puhdas Neitsyt. Nouse ylös ja hillitse kipuni ja murheeni, sillä Sinä, Herra, teet sen, mitä tahdot, vaikka oletkin vapaaehtoisesti antanut itsesi haudata.

Kunnia — —

Voi, kuinka armoni ääretön suuruus on mennyt Sinulta piiloon! — näin salaisesti virkkoi Äidilleen Herra. Minähän olen tahtonut kuolla pelastaakseni luodut! Mutta ollen taivaan ja maan Jumala minä myöskin nousen ylös ja saatan kunniaan Sinutkin.

Nyt — —.

Minä kiitosvirsin ylistän laupeuttasi, oi ihmisiä rakastava Herra, ja kumarrun armosi rikkauden eteen, sillä tahtoen pelastaa luotusi Sinä otit vastaan kuoleman. Mutta, Vapahtaja, ylösnousemisesi kautta armahda meitä kaikkia!

Katabasi: Ihmisten on mahdoton nähdä Jumalaa — —.
Totisesti on kohtuullista -veisua ei lauleta.
Pyhä Jumala — —.
Isä meidän — —.
Kontakki: Tulkaa kaikki — —. (Sivu 469)
Herra, armahda! (40 kertaa) jne. (RHk.s. 188-189)

Loppusiunaus:

Kristus, totinen Jumalamme, puhtahimman Äitinsä, jumalisten pyhittäjäisiemme ja kaikkien pyhien ihmisten esirukouksien tähden armahtakoon ja pelastakoon meidät hyvyydessään ja ihmisrakkaudessaan.

Pappi: Rukoilkaamme Herraa valtakuntamme päääimiehen — — jne.
(RHk. s. 190)