Piispojen valinnasta (opetuspuhe)

On tunnettua kuinka tapahtui apostoli Mattiaan valinta. Apostoli Pietari esitti ihmisille (στό λαό), että he valitsisivat kaksi ehdokasta ja kansa (λαός) valitsi Justuksen ja Mattiaan. Rukouksen jälkeen (Apt. 1:24) he heittivät arpaa ja valitsivat Mattiaan (Apt. 1:26). Jotkut tähän nojautuen sanovatkin, näin kansan pitää valita piispat.

Kuitenkin, mikä oli tämä kansa, ihmiset, joille apostoli Pietari antoi tämän valinnan toimitettavaksi?

”Eräänä päivänä, kun opetuslapsia oli koolla noin satakaksikymmentä” (Apt. 1:15)

”yhdessä joukkoonsa kuuluvien naisten sekä Jeesuksen äidin Marian ja Jeesuksen veljien kanssa” (Apt. 1:14)

he Raamatun mukaan valitsivat uuden apostolin.

Varmasti siellä oli myös seitsemänkymmentä opetuslasta (Luuk. 10:1). Niinpä Pietari antoi vaalin toimittamisen yhdelle pienelle tunnetulle ryhmälle, joka seurasi Herraa.

Kaikki ehdokkaat olivat arvollisia (άξιοι), kuten myös arvollisia olivat valitsijat, niinpä ei ollut vaaraa, että olisi valittu joku kelvoton (ανάξιος). Mikäli Pietarilla olisi ollut edessään joku tuntematon, nimetön joukko, on epätodennäköistä, että hän olisi tehnyt sellaisen ”liikkeen”.

Se, että kansa valitsisi piispat (ja mikä kansa?), olisi kirkolle vuotava haava (πληγή). Silloin se pakottaisi ehdokkaat tekemään vaalityötä ennen vaaleja matkien poliitikkoja ja halventaen näin kirkkoa. Sama tapahtuisi, jos hiippakunnan papit valitsisivat piispan.

Kandidaatit tässäkin tapauksessa tekisivät vaalityötä vaalien alla kampittaen toisia. Papit etääntyisivät toisistaan erilaisiin ryhmittymiin, joista kukin kannattaisi omaa ehdokastaan.

Ja sen jälkeen piispa, joka olisi voittanut vaalit, olisiko hänellä nöyryyttä ja rakkautta kohdata ja halata pappeja, jotka eivät häntä äänestäneet vai näkisikö hän heidät vihollisina laittaen heidät syrjään? Todennäköisesti jälkimmäinen…

Piispat vihkivät piispan, joten heillä on oikeus valita kenet vihkivät. He eivät ole velvoitettuja vihkimään ketä tahansa, joka heille esitetään.

Paavali yksin valitsi Tiituksen Kreetan piispaksi (Tit. 1:5). Saman hän teki myös Timotheoksen kanssa, yksinään valitsi hänet Efesoksen piispaksi (2.Tim. 1:6).

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, jos ihmiset olisivat esittäneet Paavalille jonkun todella kyvykkään, arvollisen ehdokkaan, että nöyrämielinen Paavali olisi ylenkatsonut paimenlaumansa toivomuksen ja ajanut omaa ehdokastaan, vain koska toinen oli hänen oma…! Sellaiset asiat olisivat olleet Paavalille käsittämättömiä!

On tunnettua kuinka tänä päivänä tapahtuvat piispojen vaalit Kristuksen Kirkossa. Jos sinulla on hampaat, onnistut (menet eteenpäin)… ! Tämän takia uusi piispa tiedetään jo ennen kuin Hierarkit ovat kokoontuneet.

Aika ajoin keskustellaan, josko pitäisi muuttaa piispojen valintatapaa (Kääntäjän huomautus! tämä siis Kreikan Kirkossa ja vain lievästi myös Suomessa). Jos jonkin pitää muuttua, on ajattelutapa, valitsijoiden mielenlaatu, sillä siinä on tämä ongelma.

Ainamuistettava Kreikan arkkipiispa Jeronymos I (Ιερώνυμος Α΄) kirjassaan «Τό δράμα ενός Αρχιεπισκόπου» (”Erään arkkipiispan draama”) (sivu 135), viittaa järkyttyneenä yhteen tähän liittyvään dialogiin, joka hänellä oli yhden metropoliitan kanssa noin vuonna 1940.

Hän kirjoittaa:

”Sallinette, että viittaan yhteen keskusteluuni erään nyt jo edesmenneen (1975) metropoliitan kanssa. Tämä keskustelu, vaikka käytiinkin vuonna 1940, painui niin mieleeni, että ikään kuin se olisi tapahtunut eilen (…). Jatkan keskustelua hänen kanssaan siitä, että kuinka tarpeellista on, että piispat valitaan niistä papeista, joilla on ennen kaikkea ethos (ήθος, moraali, hyvät tavat, elämäntapa ja kasvatus yhteisön elämässä), mutta myös, että ne ovat oikeasti oppineita ja ovat osoittaneet kykynsä ja ovat työskennelleet hyödyttävästi kirkon eteen. (…). Hän vastasi hänelle ominaisella vapaalla puhetyylillään, tavalla, jota en voi unohtaa: ”Kuule Jeronymos, me teemme esipaimenia oman kuvamme ja kaltaisuuden mukaisesti. Valittavat piispat ovat lihaa meidän lihastamme ja luuta meidän luistamme. Ymmärsitkö?” Hän tunnusti haluttomuutensa valita arvollisia (αξίους)! Todellakin tämä tunnustus oli shokki! Miksi siis? Esipaimenen arvoaseman maallinen (κοσμική) väärinkäyttö yhdessä muun kanssa ”poisti” heiltä kyvyn valita paras!

Ja ainamuistettava arkkipiispa lisäsi toivottomana: ”Ymmärsin, että kirkolliset vallanpitäjät (κατεστημένο)” (…) kaikin tavoin yrittivät, etteivät jättäisi riveihinsä eikä papistoon yhtään tervettä elementtiä, jos vain mahdollista”.

Totta aina siitä tähän päivään asti, vai onko mikään muuttunut tässä merkittävässä teemassa? Ja, jos ei, niin miksi ei ole muuttunut?

”Jumala antaa sinulle anteeksi kaikki synnit, lukuun ottamatta arvottomien pappien vihkimistä”, paljasti apostoli Pietari pyhälle esipaimen Rooman paavi Leolle, sillä arvottomat papit puukottavat kirkon ruumista.

Ja jos arvottomien pappien vihkiminen on anteeksiantamaton synti, ajatelkaamme kuinka anteeksiantamatonta on arvottomien piispojen valinta ja vihkiminen. Koskapa heidän veitseniskut ovat syviä ja kuolemaanjohtavia!

Eettiset väärintekijät ovat niitä, jotka antavat näitä puukoniskuja …! Ja ”kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne siihen hukkuvat” sanoi tarkoituksella Kristus.

Toisessa elämässä meillä tulee olemaan yllätyksiä.

”Jumala ei salli itseään pilkattavan” (Gal. 6:7).

(Suomennos. Lähde: 25.9.2017, arkkimandriitta Vasilios Bakojannis [Βασίλειος Μπακογιάννης], http://www.romfea.gr/epikairotita-xronika/17170-peri-eklogis-arxiereon)