Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymä

Kirkkovuosi alkaa 1.9. Ensimmäinen juhla uudessa kirkkovuodessa on Neitsyt Marian syntymä. Kirkkovuoden viimeinen juhla on Marian kuolonuneen nukkuminen. Aloitamme siis uuden vuoden Marian syntymästä, mikä on pelastuksemme alku, ja päätämme vuoden Marian kuolemaan, mikä juhla julistaa pelastuksen loppuun saattamista.

Neitsyt Marian syntymäjuhlassa luetaan evankeliumi Martasta ja Mariasta (Luuk.10: 38-42, 11:27-28). Sama evankeliumi luetaan muissakin Marian juhlissa, kuten 1.10.([Pokrova|Suojelus]]), 21.11.(temppeliin tuominen) ja 15.8. (kuolonuneen nukkuminen). Tämä evankeliumi ei suoraan mainitse Neitsyt Mariaa, mutta viittaa hengellisesti häneen, jossa yhdistyvät (toisen) Marian mietiskelevä sanan kuuleminen ja Martan käytännön palveleminen. Tässä Neitsyt Maria on meille esikuvana: sanan kuulemisessa ja palvelemisessa.

Juhlan evankeliumin lopussa nainen väkijoukosta nimeää autuaaksi äidin, joka on Jeesusta kohdussaan kantanut ja tätä rinnoillaan ruokkinut. Jeesus kuitenkin laajentaa autuaiden joukkoa niin, että Hän mainitsee autuaiksi kaikki ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja sitä noudattavat. Juuri tämä on ortodoksisen kirkon peruste Marian kunnioitukselle. Häntä ei kunnioiteta vain siksi, että hän on Vapahtajan synnyttäjä. Mariaa kunnioitetaan erityisesti sen vuoksi, että juuri hänen Uusi testamentti todistaa noudattaneen Jumalan sanaa. Jouluevankeliumin lopussa sanotaan Marian kätkeneen sydämeensä kaiken ja tutkistelleen sitä (Luuk.2:19). Samoin tapahtui Jeesuksen opetettua temppelissä 12-vuotiaana (Luuk.2:51). Maria ei oikeastaan ”kätkenyt” näitä asioita sydämeensä ikään kuin piilottaakseen niitä vaan pikemminkin ”piti” ne sydämessään. Hänen suuruutensa on Sanan noudattamisessa.

Marian syntymän kohdalla on vielä mainittava, että ortodoksinen kirkko ei opeta hänen syntyneen mitenkään poikkeuksellisella tavalla. Hänen vanhempansa olivat kyllä kauan lapsettomia ja saivat sitten Marian vastauksena rukouksiinsa. Joakimin ja Annan rinnalla koko ihmiskunta huokasi hedelmättömänä synnin pimeydessä. Marian sikiäminen ja syntymä olivat aivan luonnollisia tapahtumia eikä niihin ortodoksisessa kirkossa liitetä ajatusta ”saastattomasta sikiämisestä”. Näin Maria kantoi täysin sitä langennutta ihmisyyttä, joka tarvitsi Lunastajaa ja joka löysi sen Mariasta syntyneessä Jumalan Pojassa. Sen vuoksi eräässä juhlan veisussa sanotaan:

Tämä päivä on koko maailman ilon alku.

Tänään puhaltavat pelastusta enteilevät tuulet.

isä Rauno Pietarinen