Ero sivun ”Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
p (Hannu siirsi sivun Alexander Schmemann uudelle nimelle Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta luomatta ohjausta) |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
== Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta == |
== Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta == |
||
Joulukuun 13. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 25 vuotta professori '''Alexander |
Joulukuun 13. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 25 vuotta professori '''[[Alexander Schmemann]]in''' (''1921-1983'') kuolemasta. Hän syntyi Virossa venäläiseen perheeseen. Alexanderin ollessa vielä lapsi perhe muutti asumaan Ranskaan. Schmemann opiskeli vuosina 1940-1945 Pariisin [[Pyhän Sergein teologinen instituutti|pyhän Sergein teologisessa instituutissa]]. Hän erikoistui kirkkohistoriaan, erityisesti Bysantin kirkkohistoriaan. Myöhemmin hän muutti perheineen Ranskasta Yhdysvaltoihin. Siellä hän toimi [[Pyhän Vladimirin seminaari|pyhän Vladimirin seminaarin]] opettajana ja rehtorina New Yorkissa. |
||
Hän kirjoitti useita teoksia varsinkin liturgisen teologian alueelta. Hän arvosteli vähän ennen kuolemaansa jyrkin sanoin [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksiseen kirkkoon]] pesiytynyttä [[Eukaristia|eukaristista]] kriisiä. Isä Alexander oli vakuuttunut, että kriisin juuret ovat kasvavassa maallistumisen ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Hän muistutti, että materialismin esiin nostamia himoja ovat myös ortodoksikristittyjen keskuudessa ahneus, rikkauden ja kunnian rakastaminen, tavaroiden kerääminen, itserakkaus, herruuden harjoittaminen, ylpeys ja vallasta humaltuminen, hienostelu ja ihmissuosio. Juuri näihin himoihin hän viittasi runsaat neljäkymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan amerikkalaisesta [[sekularismi]]sta, johon ortodoksien enemmistö naiivisti samastui. |
Hän kirjoitti useita teoksia varsinkin liturgisen teologian alueelta. Hän arvosteli vähän ennen kuolemaansa jyrkin sanoin [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksiseen kirkkoon]] pesiytynyttä [[Eukaristia|eukaristista]] kriisiä. Isä Alexander oli vakuuttunut, että kriisin juuret ovat kasvavassa maallistumisen ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Hän muistutti, että materialismin esiin nostamia himoja ovat myös ortodoksikristittyjen keskuudessa ahneus, rikkauden ja kunnian rakastaminen, tavaroiden kerääminen, itserakkaus, herruuden harjoittaminen, ylpeys ja vallasta humaltuminen, hienostelu ja ihmissuosio. Juuri näihin himoihin hän viittasi runsaat neljäkymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan amerikkalaisesta [[sekularismi]]sta, johon ortodoksien enemmistö naiivisti samastui. |
||
Nykyinen versio 6. elokuuta 2022 kello 12.17
Isä Alexanderin kuolemasta 25 vuotta
Joulukuun 13. päivänä 2008 tulee kuluneeksi 25 vuotta professori Alexander Schmemannin (1921-1983) kuolemasta. Hän syntyi Virossa venäläiseen perheeseen. Alexanderin ollessa vielä lapsi perhe muutti asumaan Ranskaan. Schmemann opiskeli vuosina 1940-1945 Pariisin pyhän Sergein teologisessa instituutissa. Hän erikoistui kirkkohistoriaan, erityisesti Bysantin kirkkohistoriaan. Myöhemmin hän muutti perheineen Ranskasta Yhdysvaltoihin. Siellä hän toimi pyhän Vladimirin seminaarin opettajana ja rehtorina New Yorkissa.
Hän kirjoitti useita teoksia varsinkin liturgisen teologian alueelta. Hän arvosteli vähän ennen kuolemaansa jyrkin sanoin ortodoksiseen kirkkoon pesiytynyttä eukaristista kriisiä. Isä Alexander oli vakuuttunut, että kriisin juuret ovat kasvavassa maallistumisen ilmapiirissä ja välinpitämättömyydessä ortodoksisen kirkon jumalanpalveluksen merkitystä kohtaan. Hän muistutti, että materialismin esiin nostamia himoja ovat myös ortodoksikristittyjen keskuudessa ahneus, rikkauden ja kunnian rakastaminen, tavaroiden kerääminen, itserakkaus, herruuden harjoittaminen, ylpeys ja vallasta humaltuminen, hienostelu ja ihmissuosio. Juuri näihin himoihin hän viittasi runsaat neljäkymmentä vuotta sitten kirjoittaessaan amerikkalaisesta sekularismista, johon ortodoksien enemmistö naiivisti samastui.
Schmemannin varoitukset ovat ajankohtaisia. Aikamme ihminen sitoutuu jatkuvaa globalisaatioon, monikulttuurisuuteen ja moniarvoisuuteen, jotka heikentävät ortodoksista uskoa ja ihmisten sitoutumista paikalliseen kirkollisuuteen. Ihmiset kadottavat vähitellen selkeät kirkkoyhteisön rajat, identiteetin, arvot, merkityksen, tarkoituksen ja suunnan.
Isä Alexander korosti, ettei maallistuminen ole suinkaan samaa kuin ateismi. Maallistuneella maailmalla on omat arvonsa, periaatteensa ja motivaationsa. Ne ovat autonomiset ja eroavat Kirkon arvoista. Schmemannin mielestä maallistunut ihminen madaltaa pyhyyden “sfääriin”, jolla ei ole mitään yhteyttä kirkollisen elämän merkitykseen.
Moderni maallistunut ihminen saattaa jollakin tavoin hyväksyä ajatuksen Jumalasta. Hän kuitenkin kieltää voimallisesti ihmisen ja maailman sakramentaalisuuden. Siksi hän ei näe ortodoksisessa liturgiassa kristillisen elämän filosofiaa, joka muotoilee ja haastaa ajatuksemme, asenteemme ja toimintamme.
Isä Alexanderille ortodoksinen liturgia ei ollut raamatullinen kuvaelma tai oppijärjestelmä Jumalan Valtakunnasta. Liturgia merkitsi hänelle Jumalan Valtakunnan riemullista kohtaamista. Ortodoksisen kirkon eukaristinen näkemys luomakunnasta Jumalan lahjana panee liikkeelle kaiken hengellisen taistelun, askeesin ja pastoraalisen työn.
Pyhien isien opetuksissa kaikkien hyveiden täyttymys on rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiin. Pyhä Eukaristia on modernille ihmiselle on mahdoton kohtaamispaikka, sillä hän elää yksilöllisyytensä vankilassa. Hän jatkaa valhe-elämäänsä himoissaan, peloissaan ja ahneudessaan.
Isä Alexander Schmemann korosti, että ortodoksinen kirkko omistautuu ensisijaisesti aineellisiin, hallinnollisiin ja lainomaisiin huolenaiheisiin. Se on usein välinpitämätön kirkon lähetyksellisiin, kasvatuksellisiin ja laupeudentyön tarpeisiin. Hän haastoi ortodoksisen kirkon löytämään uudelleen itsensä liturgisena nationalismin ja etnisyyden rajoitukset ylittävänä yhteisönä. Hänen opetuksensa on yhä ajankohtainen ortodoksisessa maailmassa ja ortodoksisissa paikalliskirkoissa, joissa kipuillaan monien moraalisten ja eettisten ongelmien keskellä.
Isä Alexander kirjoitti viiltävän realistisesti Jumalan valtakunnan “katoamisesta” osana Kirkon historiaa, liturgista toimitusta ja seurakuntaelämää. Hän halusi palauttaa Eukaristian Kirkon elämän keskukseksi. Hän palautti ihmisten mieleen Kirkon pääsiäis- ja eukaristialuonteen ja erottamattoman yhteyden liturgian ja elämän välillä. Hänelle liturgia oli ensisijaista teologiaa.
Katso myös
- Isä Aleksander Schmemann: Suuri paasto (kirja)
- Isä Aleksander Schmemann: Maailman elämän edestä (kirja)
- Isä Aleksander Schmemann: Vedestä ja Hengestä (kirja)
- Isä Aleksander Schmemann: Päiväkirjat 1973-1983 (kirja)