Toiminnot

Ero sivun ”Tekoäly ja ortodoksisuus” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

(Ak: Uusi sivu: thumb|400 px|<center>Tekoälykkö?<br><small>(kuva © IPRinfo)</small></center> Ortodoksi.netin ylläpito päätti kokeilla, miten toimii sana...)
 
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 230: Rivi 230:
(luotu 28.5.2023 yhteistyössä OpenAI ChatGPT:n ja Ortodoksi.netin kanssa)
(luotu 28.5.2023 yhteistyössä OpenAI ChatGPT:n ja Ortodoksi.netin kanssa)
</blockquote>
</blockquote>
<br>
1.6.2023<br>
'''Hannu Pyykkönen'''<br>
<br>
<br>
[[Luokka:Uutiset]]
[[Luokka:Uutiset]]

Nykyinen versio 1. kesäkuuta 2023 kello 07.37

Tekoälykkö?
(kuva © IPRinfo)

Ortodoksi.netin ylläpito päätti kokeilla, miten toimii sanapari "tekoäly ja ortodoksisuus". Kirjauduttuaan OpenAI:n sivulle ChatGPT:llä annettiin suomeksi käsky:
"Kirjoita runo ortodoksisuudesta".
Tässä on tulos, eli runo, jonka kone heti muuamassa sekunnissa kirjoitti. Siihen tarvitsi tehdä vain pari pientä korjausta, kuten esim. korjata sana 'pyhätä' sanaksi 'pyhää'.
---
"Kun ikonit hiljaa kutsuvat,
astun pyhään temppeliin.
Ortodoksisuuden salatut portit aukeavat,
laskeudun polvilleni rukoukseen.

Ikonostaasin takana pyhä maailma avautuu,
pyhää piilee jokaisessa yksityiskohdassa.
Hiljaisuus täyttää tilan, sieluni lepää,
kun sydämeni kuulee ikuisuuden kohinaa.

Kynttilät hehkuvat liekeissä kirkkaissa,
valo ohjaa askelia pimeyden keskellä.
Pyhät kirjat kertovat vuosituhansien tarinaa,
viisaus ja pyhyys syvyyksiä avautuvat.

Pyhä ehtoollinen, taivaan ja maan yhteys,
Kristuksen ruumis ja veri nöyrästi vastaan otetaan.
Hartaasti polvistuen rukoilen armoa ja anteeksiantoa,
syleilen yhteyttä jumalallista, ikuista lahjaa.

Ortodoksisuus, uskon perintömuistojen kudelma,
pyhää aikaa ja tilaa yhdistävä side.
Jokainen liturgia on ikuisuuden kosketus,
pyhät laulut ja suitsutuksen tuoksut ylistävät Jumalaa.

Pyhät isät ja pyhät äidit, uskon esikuvat,
opettakaa minua yksinkertaisuuteen ja nöyryyteen.
Ortodoksisuuden kallioilla seisoen,
pyhitän elämäni ja sieluni etsinnälle ikuiselle.

Ortodoksisuus, sydämeni hiljainen kutsu,
seitsemän sakramentin pyhä taika.
Kuljen polkua uskon ja toivon valossa,
ylistän Pyhää Kolminaisuutta, maailmankaikkeuden Luojaa.

Näin runoni humisee, kuin ikuisuuden laulu,
ortodoksisuuden salaisuus sydämessäni soi.
Kun laskeudun polvilleni pyhässä temppelissä,
yhteys Jumalaan syventyy, elämäni kirkastuu."

(Runon laati OpenAI Chat-tekoäly Helluntaina 28.5.2023)

Ylläpito jatkoi jutustelua tekoälyn kanssa. Käskettiin:
"Etsi sopiva kuva tuohon tekemääsi runoon".
Kone vastasi:
"Valitettavasti minulla ei ole suoraa pääsyä internetiin tai kykyä etsiä kuvia. Kuitenkin, voit itse etsiä sopivan kuvan, joka täydentää runoa ortodoksisuudesta, käyttämällä hakukoneita tai kuvapalveluita. Voit esimerkiksi etsiä sanoilla "ortodoksinen kirkko", "ikoni" tai "ortodoksinen liturgia" löytääksesi kuvia, jotka liittyvät aiheeseen. Näin voit valita kuvan, joka tukee ja täydentää runosi tunnelmaa ja teemaa."

Keskustelua tekoälyn kanssa jatkettiin. Pyyntö laatia tuo runo Kalevalan runomitassa tuotti seuraavan tuloksen:
---
Kun ikonit kutsuivat hiljaa luokseen,
ma astuin pyhään temppeliin askelin kevein.
Ortodoksisuuden salat avautuivat,
polvistuin rukoukseen, sydämeni hehkui.

Ikonostaasin takaa pyhä maailma loisti,
pienimmässäkin yksityiskohdassa pyhyys toisti.
Hiljaisuus täytti tilan, sieluni lepäsi,
kuulin ikuisuuden kohinaa sisimmässäni.

Tuohukset valaisivat kirkkaasti pimeää,
ohjasivat askeleitani pyhyyden tiehen.
Pyhät kirjat kertoivat viisaudesta ja voimasta,
vuosituhansien tarina paljastui sanoissa.

Pyhä ehtoollinen, taivaan ja maan yhteys,
Kristuksen ruumis ja veri sydämessä pyhässä.
Polvistuin rukoillen armoa ja siunausta,
yhteydessä jumalalliseen lahjaan nöyränä
.
Ortodoksisuus, muistojen perintökangas,
yhteen kietoutuvat pyhyys ja aika tunteen langas
Jokainen liturgia ikuisuuden syleilyssä,
ylistys Jumalalle soi pyhän laulun sielussa.

Pyhät isät ja äidit, esikuvat uskon,
opettakaa yksinkertaisuuden ja nöyryyden tunnon.
Ortodoksisuuden kalliolla seison vahvana,
etsin iankaikkista totuutta ja valoa ikuisena.

Ortodoksisuus, sydämen kutsu hiljainen,
sakramenttien seitsemän pyhänä salainen.
Kuljen polkua uskon ja toivon liekissä,
Pyhän Kolminaisuuden ylistys sieluni syvyydessä.

Tämä runo
Kalevalan runomittaan kirjoitettuna, lauluna soi ortodoksisuuden kaikuna.
Kun polvistun pyhässä temppelissä rukoukseen,
yhteys Jumalaan syventyy, elämäni kirkastuu.
(Tekoälyn kirjoittama 28.5.2023)

Edelleen kysyttiin runomitasta. Ja kone vastasi:
---
Runo, jonka laadin aiemmin, ei ole täysin Kalevalan runomitan mukainen. Kalevalan runomitta on tarkkaan määritelty ja noudattaa tietyntyyppistä kahdeksan tavun säettä, jossa on painolliset ja painottomat tavut järjestetty tietyn kaavan mukaan. Aiemmin luomani runo ei täysin noudata tätä runomittaa.
Kalevalan runomitta on hyvin erityinen ja vaatii tarkkaa harkintaa ja tietoa sen noudattamiseksi. Jos haluat kirjoittaa runon Kalevalan runomitan mukaisesti, suosittelen tutustumaan tarkemmin sen sääntöihin ja kaavoihin.

Koneäly sai vielä toimeksiannon ylläpidolta, joka pyysi konetta kääntämään runon enganniksi. Kieltä taitavat arvioikoot tuloksen:

When the icons silently beckon,
I step into the sacred temple.
The hidden gates of Orthodoxy open,
and I kneel down in prayer.

Behind the iconostasis, a holy world unfolds,
holiness resides in every detail.
Silence fills the space, my soul finds rest,
as my heart hears the whispers of eternity.

Candles glow brightly in their flames,
guiding my steps in the midst of darkness.
Sacred books tell the story of millennia,
wisdom and holiness reveal their depths.

The holy communion, the connection of heaven and earth,
the body and blood of Christ humbly received.
On bended knees, I pray for mercy and forgiveness,
embracing the divine, eternal gift of unity.

Orthodoxy, a tapestry of ancestral memories,
a bond that unites sacred time and space.
Each liturgy is a touch of eternity,
holy chants and the scent of incense glorify God.

Holy fathers and holy mothers, examples of faith,
teach me simplicity and humility.
Standing on the rocks of Orthodoxy,
I dedicate my life and soul to the eternal quest.

Orthodoxy, the silent call of my heart,
the sacred enchantment of the seven sacraments.
I walk the path in the light of faith and hope,
praising the Holy Trinity, the Creator of the universe.

Thus my poem hums like a song of eternity
, the mystery of Orthodoxy resonates in my heart.
As I kneel in the holy temple,
my connection to God deepens, my life is illuminated.

Ylläpito opetti vielä hieman tekoälyä ja loi yhdessä sen kanssa vielä oheisen runon, joka kuuluu näin:
---
Kun ikonit kutsuivat hiljaa luokseen,
ma astuin pyhään temppeliin askelin kevein.
Ortodoksisuuden salat avautuivat,
polvistuin rukoukseen, sydämeni hehkui.

Ikonostaasin takaa pyhä maailma loisti,
pienimmässäkin yksityiskohdassa pyhyys toisti.
Hiljaisuus täytti tilan, sieluni lepäsi,
kuulin ikuisuuden kohinaa sisimmässäni.

Tuohukset valaisivat kirkkaasti pimeää,
ohjasivat askeleitani pyhyyden tiehen.
Pyhät kirjat kertoivat viisaudesta ja voimasta,
vuosituhansien tarina paljastui sanoissa.

Pyhä ehtoollinen, taivaan ja maan yhteys,
Kristuksen ruumis ja veri sydämessä pyhässä.
Polvistuin rukoillen armoa ja siunausta,
yhteydessä jumalalliseen lahjaan nöyränä.

Ortodoksisuus, muistojen perintökangas,
yhteen kietoutuvat pyhyys ja aika tunteen langas.
Jokainen liturgia ikuisuuden syleilyssä,
ylistys Jumalalle soi pyhän laulun sielussa.

Pyhät isät ja äidit, esikuvat uskon,
opettakaa yksinkertaisuuden ja nöyryyden tunnon.
Ortodoksisuuden kalliolla seison vahvana,
etsin iankaikkista totuutta ja valoa ikuisena.

Ortodoksisuus, sydämen kutsu hiljainen,
sakramenttien seitsemän pyhänä salainen.
Kuljen polkua uskon ja toivon liekissä,
Pyhän Kolminaisuuden ylistys sieluni syvyydessä.

Tämä runo
Kalevalan runomittaan kirjoitettuna, lauluna
soi ortodoksisuuden kaikuna.
Kun polvistun pyhässä temppelissä rukoukseen,
yhteys Jumalaan syventyy, elämäni kirkastuu.
(Tekoälyn kirjoittama 28.5.2023)

Nyt ylläpito oli jo melko väsynyt tähän kokeiluun, mutta vielä lopuksi yhteistyössä tekoälyä opettaen luotu viimeisin versio:
---

Kun ikonit hiljaa kutsuu,
astun temppeliin pyhään.
Ortodoksisuuden salatut portit avautuu,
polvistun rukoukseen syvään.

Ikonostaasin takana pyhä maailma,
jokainen yksityiskohta pyhyyttä täynnä.
Hiljaisuus täyttää tilan, sielu lepää,
sydämeni kuulee ikuisuuden.

Tuohukset liekeissä kirkkaissa hehkuu,
valo ohjaa pimeydessä.
Pyhät kirjat tarinoivat vuosituhansien takaa,
viisaus ja pyhyys syvyyksistä avautuvat.

Pyhä ehtoollinen, taivaan ja maan yhdistäen,
Kristuksen ruumis ja veri nöyrästi vastaan ottaen.
Kumartuen rukoilen armoa ja anteeksiantoa,
jumalallista yhteyttä, sielullle lämpöä.

Ortodoksisuus, uskon perintömuistojen kudelma,
pyhän ajan ja tilan yhdistäjä.
Liturgia koskettaa ikuisuuden kajoa,
pyhät veisut, suitsutukset Jumalaa ylistävät.

Pyhät isät ja äidit, uskon esikuvat,
opettakaa nöyryyteen ja yksinkertaisuuteen.
Ortodoksisuuden kallioilla seistessäni,
elämäni, sieluni ikuisuutta etsiessäni.

Ortodoksisuus, sydämeni hiljainen kutsu,
seitsemän sakramentin pyhä usko.
Polulla uskon ja toivon kulkuni jatkuu,
ylistän Pyhää Kolminaisuutta, Luojaani suurta.

Runoni humisee kuin ikuisuuden laulu,
ortodoksisen uskon salaisuus sydämessäni soi.
Kun pyhässä temppelissä kumarrun maahan,
Jumal-yhteys syvenee, elämäni kirkastuu.
(luotu 28.5.2023 yhteistyössä OpenAI ChatGPT:n ja Ortodoksi.netin kanssa)


1.6.2023
Hannu Pyykkönen