Toiminnot

Ero sivun ”Patriarkaaliset huomionosoitukset Suomessa” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 53: Rivi 53:
13.9.2023<br>
13.9.2023<br>
<br>
<br>

Kts. [[Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot I]]
[[Luokka:Arvonimet]]
[[Luokka:Arvonimet]]

Versio 19. syyskuuta 2023 kello 14.43

Patriarkaaliset kunnian- ja huomionosoitukset Suomen ortodoksisen kirkon jäsenille

Arkonille Suomessa myönnettävä risti
(kuva © AH/ON)

Suomen ortodoksisen kirkon sadan vuoden taipalelle on viime vuosikymmeninä tullut myös uudenlaisia, osin ennen näkemättömiä patriarkaalisia kunianosoituksia ja muistamisia. Yhteisen taipaleemme alkuaikoina 1920-luvulta pitkälle eteenpäin tällaisia ei ilmeisesti suuremmin ollut, vaikka tuolle ajalle todellisuudessa sijoittuu lukuisia sellaisia kirkkomme historian merkkihenkilöitä, jotka olisivat sellaisen huomionosoituksen todella ansainneet.

Ensimmäisten oman kirkkomme arkkipiispojen – Hermanin ja Paavalin – ajalta ei ainakaan ole suuremmin tai julkisesti tiedossa tuollaisista palkitsemisia. Varsinaisesti julkinen muistaminen alkoi vasta arkkipiispa Johanneksen aikana, sillä hänellä oli läheiseet suhteet niin patriarkaatiin kuin koko kreikkalaisen ortodoksiseen maailmaan.

Kahden ensimmäisen arkkipiispamme ajalle ajoituvat patriarkaaliset yhteydetkin rajoittuivat todennäköisesti enemmänkin patriarkaatin eurooppalaisten piispojen yhteyksiin, kuin patriarkan omiin suoriin vierailuihin ja yhteyksiin kirkkomme kanssa. Vasta ap. Johanneksen aikana alkoivat patriarkat todella vierailla myös Suomessa ja tilanne joiltain osin muuttui Äitikirkon ja ns. tytärkirkon välillä.

Näiden aikaisempien huomionosoitusten myöhempi selvittäminen on osoittautunut myös osin hankalaksi siksi, ettei asia ollut oikeastaan oman kirkon hallintomme alaista toimintaa, vaan patriarkaatin toimintaa. Mahdolliset niukat merkinnät huomionosoituksista on osin pitänyt ”onkia” monelta eri suunnalta ja eri lähteistä, sikäli kun niitä ylipäänsä mihinkään kirjattiin tai arkistoitiin.

Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti myönsi tänä vuonna 2023 kahdelle papille ja kahdelle maallikolle patriarkaalisia kunnianosoituksia. Kaksi kirkkoherraa, isä Markku Salminen ja isä Timo Tynkkynen saivat ”patriarkaalisen protopresbyterin” eli rovastin arvon, jotka heillä jo Suomen ortodoksisen kirkon myöntämän toki aiemmin oli. Tällaisia kirkon palveluksessa olevien pappissäätyyn kuuluvien patriarkaalisia arvonimipalkitsemisia kirkossamme on ollut todella vähän.

Kaksi maallikkoa sai arkonin (arkontin) arvot vuoden 2023 vierailun yhteydessä. Heistä eläkkeellä oleva suurlähettiläs Aleksi Härkösen lisämääre on arkon-arvon yhteydessä:
Referendarios – (Ῥεφερενδάριος)
Ῥεφερενδάριος oli sekä kirkollinen että siviiliarvo ortodoksisessa kirkossa ja Bysantin valtakunnassa . Sana referendarios on johdettu latinan sanasta refero , joka tarkoittaa "takaisin" ja "kuljettaa tietoa ja älyä". ῥεφερενδάριος oli yleensä pappi, mutta historioitsijat kertovat meille, että siellä oli myös maallikoita.

Bysantin aikakaudella hän oli kirkollinen lähettiläs, toisin sanoen patriarkan henkilökohtainen edustaja, joka teki luottamuksellisia diplomaattisia tehtäviä muihin kirkkoihin, patriarkaateihin, keisarin tai muiden Bysantin hallituksen korkeiden virkamiesten luo.

Suuren Euhologionin mukaan ῥεφερενδάριος kuuluu kolmannelle sijalle toisessa viiden viran joukossa (engl. The Second Five Ranks).

Toimittaja Risto Nordellin saama lisämääre on:
Depotatos – (Δηπότατος)

Varhaisista ajoista lähtien maallikot auttoivat papistoa monin tavoin, mukaan lukien jumalanpalveluksissa. Tietyt henkilöt tunnistettiin maallikkoyhteisön johtajiksi, ja tämä nimitys, vaikkakin oli maallikko, sai kirkollisen depotatos -arvon.

δηπότατος-arvo löytyy jokaisesta ortodoksisesta hiippakunnasta. Bysantin puolivälissä hän oli piispan arvostettu apulainen. Piispan pastoraalisten vierailujen aikana δηπότατος kulki piispan edellä valmistaen kaupungeissa olevia ihmisiä piispan vierailulle ja δηπότατος ryhtyi tarvittaviin järjestelyihin jumalanpalveluksia varten kirkoissa. Tällaisella avstajalla oli myös muita tehtäviä jumalanpalvelusten aikana. Jumalanpalvelusten aikana hän käytti viittaa (mandya), joka symboloi hänen arvoaan.

δηπότατος, Kristuksen pyhän ja suuren kirkon virkoja koskevan tulkinnan mukaan, kuuluu erinomaisten miesten luokkaan (engl. The Class of Outstanding Men).

Aikaisempina vuosinakin on Suomen kirkon työssäoleville annettu erilaisia kunnianosoituksia. Mm. nykyinen Haminan piispa Sergei sai aikanaan Valamon igumenina toimiessaan ”Ekumeenisen Istuimen Arkkimandriitan arvonimen ja keskushallinnossa toimineelle kirkon taloudenhoitajalle, ylidiakoni Paavo Kokotille on myönnetty patriarkaalinen siunauskirja.

Maallikot ovat saanet erilaisia arkonin arvoja mm. seuraavasti:

Kirkkoneuvos Paavo PerolaMegas Nomofilax – ”Suuri Lainvartija” – ”Mangakiksen” lakikoulun johtaja, lakikirjaston ylläpitäjä ja lakimiesten sekä notaarien koulutuksen valvoja. Virka kuului aluksi Hagia Sofian diakoneille ja myöhemmin myös maallikoille.

Jorma AhoNotarios – ”Patriarkaalinen sihteeri” – Toimi Pyhän Synodin ja kirkolliskokousten sihteerinä. He kirjoittivat muistiin kokousten tapahtumat ja päätökset. Virassa on toiminut mm. pyhä Athanasios Suuri.

Seppo MaskonenDepotatos – ”Patriarkaalinen koollekutsuja” – Lähettää kutsut muille arkonteille saapua patriarkan tai piispojen vastaanotolle. Kulkee patriarkan edellä saatoissa. Johtaa pientä ja suurta saattoa palveluksissa. Organisoi arvohenkilöiden istumisjärjestyksen protokollan mukaan. Hagian Sofian depoutatoksen asema kuului aikoinaan Bysantin keisarille.

Aleksander NyströmOstiaritos – ”Portinvartija” – Vainojen aikana ostiarios ilmoitti kristityille palveluksien ajan-kohdista ja paikoista. Myöhemmin hän seisoi kirkon ovella vartioimassa, ettei kirkkoon kuulumattomat päässeet sisälle ja ettei kirkkokansa poistunut ennen palveluksien päättymistä kirkosta. Hän piti kädessään piispan sauvaa ja vartioi sillä kirkon ovea piispan virkaanasettamisen aikana.

Risto IkäheimoKhartularios – ”Patriarkaalinen arkistonhoitaja” – Monilla kirkon eri hallintojärjestelmillä oli omat arkistot, joiden arkistonhoitajia kutsuttiin sen mukaisesti.

Eero LahtinenAktuarios – ”Hovisihteeri”/”Hovilääkäri” – Alunperin Rooman Senaatin arkistonhoitajan virka. Bysantin keisarikunnan aikaan valtion aktuaarista tuli myös armeijan ylläpitäjä/vääpeli. Myöhemmin virkaan liitettiin myös hovilääkärin asema.

Myös entisen Joensuun yliopiston (nykyisen Itä-Suomen yliopiston) emeritus rehtori Heikki Kirkinen oli saanut arkonin arvon, jonka lisämääreestä ei ylläpidolla ole aivan tarkkaa tietoa, mutta todennäköisesti se oli patriarkaalisen arkiston- tai kirjastonhoitajan tehtävä.

Hannu Pyykkönen / Ortodoksi.net
13.9.2023

Kts. Patriarkaaliset kunnianosoitukset ja arvot I