Vedenpyhitys

Vedenpyhitysastia. 1800-luvun puoliväli. Hopeoitua kuparia. Valamon luostarin museo. (kuva © Pyykkönen)

Vedenpyhitys. (kuva © Pyykkönen)

Vedenpyhitys (kreikaksi: αγιασμός, venäjäksi: освящение воды) on ortodoksisen kirkon toimitus, joka suoritetaan kodissa, kirkossa, luonnossa veden äärellä tai kaivon luona ja jossa vesi pyhitetään Pyhän Hengen armovoimalla.

Vedenpyhityksiä on kahta erilasta toimitusta:

• Suuri vedenpyhitys
• Pieni vedenpyhitys

Suuri vedenpyhitys

Suuri vedenpyhitys toimitetaan teofaniana eli Kristuksen kasteen juhlapäivänä 6.1. joko kirkossa tai luonnon avoveden äärellä. Mikäli se toimitetaan avoveden äärellä, sinne mennään yleensä kirkosta ristisaatossa.

Pieni vedenpyhitys

Pieni vedenpyhitys voidaan toimitta useita kertoja vuodessa. Tällaisia tilaisuuksia, joissa se voidaan toimittaa, ovat esimerkiksi kirkon praasniekka eli temppelijuhla, ristisaatto, kasteen ja kodinpyhityksen yhteydessä.

Kreikassa pieni vedenpyhitys toimitetaan luostareissa ja useissa kirkoissa kerran kuukaudessa sen ensimmäisenä päivänä koko vuoden ajan. Tätä pyhitettyä vettä on sitten kirkkokansan saatavissa kirkon eteisessä suuressa astiassa, josta sitä voi juoda tai ottaa mukaansa kotiin omassa pullossa tai muussa astiassa.

Kotona tehtävässä pienessä vedenpyhityksessä (esimerkiksi kasteen ja kodinpyhityksen edellä), toimituksessa tarvitaan vesimalja (tavallinen esimerkiksi hedelmämalja), evankeliumikirja, siunausristi ja suitsutusastia eli kadilo. Veden pyhittäminen tapahtuu ristin upottamisella veteen.

Katso vedenpyhitys euhologionissa Ortodoksi.netin liturgisista teksteistä: -> Vedenpyhitys euhologionissa.