Martinus Toursilainen

Pyhä Martin Toursilainen, muistopäivä 11.11.
(Kuva © Pyykkönen)

Pyhä Martinus (Martin) tunnetaan eri nimillä: Martinus Laupias, Martinus Toursilainen ja joissakin lähteissä mainittu Martinus Tarrakinalainen on yhdistetty myös samaan henkilöön, mutta hän saattaa olla myöhemmin 1200-luvulla elänyt roomalaiskatolinen piispa, joka sekoitetaan Martinus Toursilaiseen.

Sotilaana Rooman armeijassa

Pyhä Martinus oli kotoisin Savariasta (Sabaria, nyk. Szombathely), joka sijaitsee Pannoniassa, nykyisen Unkarin tienoilla, koska hänen isänsä - Rooman armeijan virkamies - oli komennuksella siellä. Varsinainen kotikaupunki oli Italiassa Paviassa. Sen aikisien lain mukaan hänen täytyi isänsä taustan vuoksi mennä sotilaaksi Rooman armeijaan, vaikka hän olisi mieluummin halunnut olla munkki.

Barbaarien vallatessa Galliaa, Martinus halusi viimein vapautua sotilaan velvollisuuksista ja pyysi vapautusta armeijasta, mutta joutuikin vankilaan. Sieltä hän vapautui vasta taistelujen loputtua vuonna 357.

Eksorkisti

Hänestä tehtiin kirkon palveluksessa oleva eksorkisti eli henkien karkottaja ja hän siirtyi elämään erakkona. Kun areiolaiset alkoivat vallata alueita, Martinus lähti Milanoon. Kun hän tuli Milanoon, sinnekin tuli areiolainen piispa ja niinpä hän vetäytyi osittain karkotettuna eräälle Genovanlahden autiolle saarelle, jossa hän kilvoitteli ankarasti erakkona. Viimein kalastajat löysivät hänet ja kertoivat tästä hurskaasta erakosta muillekin.

Luostarien perustaja

Martinus sai palata takaisin muutaman vuoden kuluttua ja pian hänen keljansa ympärille Ligugéen alkoi kerääntyä oppilaita, joista hiljalleen muodostui Galliaan ja koko läntiseen kirkkokuntaan ensimmäisiä luostareita.

Toursin piispa

Hänet houkuteltiin pientä viekkautta käyttäen Toursin piispaksi, mihin tehtävään hänet asetettiin vuonna 371. Tehtävässään on oli edelleen samanlainen, nöyrä, joka asui pienessä keljassaan pukeutuneena melkein ryysyihin. Keljan ympärille kas oi myöhemmin Marmoutierin luostari, jonka munkit elivät köyhyydessä rukoillen ja josta nousi aikanaan useita hurskaita munkkeja piispaksi Galliaan.

Köyhien ja heikkojen puolustaja

Martinuksella tunsi suurta vastuuta laumastaan ja halisi levittää heille Jumalan Sanaa. Hän kulki ympäri maaseutua, profetoi, paransi sairaita ja teki muitakin ihmeitä. Hän edelleen jatkoi toimiaan eksorkistinakin. Matkoillaan aina Pariisiin, Sensiin ja Wieniin saakka hän perusti useita luostareita vahvistamaan kristinuskon asemaa noilla seuduilla.

Evankelioidessaan hän jopa puolusti keisarin edessä harhaoppisia, jotka olivat saaneet kuolemantuomion. Hän hävisi tämän taistelun, mutta onnistui sitten myöhemmin pelastamaan Espanjassa harhaoppiset kuolemalta. Hänen mukaansa ehtoollisyhteydestä erottaminen oli sopivampi rangaistus.

Kuolema ja kunnioittaminen

Pyhä Martinus kuoli vuonna 397 marraskuun 11. päivänä ollessaan yli 80-vuotiaana vielä kierroksellaan maaseudulla. Hänet haudattiin Toursiin, minne ensin rakennettiin kappeli, mutta myöhemmin se korvattiin basilikalla.

Pyhä Martinus on ensimmäinen lännesseä kunnioitettu pyhä, joka ei ollut marttyyri. Hänestä tuli erittäin rakastettu pyhä kautta Euroopan ja hänelle on pyhitetty tuhansia kirkkoja eri puolilla Eurooppaa, mm. Englannin vanhin kirkko Canterburyssa.

Muistopäivä

Ortodoksinen kirkko muistelee pyhää Matinus Toursilaista hänen omana muistopäivänään marraskuun 11. päivänä. Ilmeisesti jossakin osissa Eurooppaa häntä muistellaan marraskuun 12. päivä. Suomalaisessa ortodoksisessa kalenterissa pyhän Martinuksen muistopäivä on kuitenkin jo aikaisemmin eli marraskuun 10. päivänä.

HAP

Muualla Internetissä:

• OCA
• Orthodoxwiki