Ero sivun ”Porfyrios Kausokalivialainen” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
p (siirsi sivun ”Porfyrios Bairaktaris” ohjauksen ”Porfyrios Kausokalivialainen” päälle) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
Isä Porfirokselta on julkaistu opetuksia ja puheita useilla kielillä ja hänen kirjaansa ”[[Rakkauden haavoittama (kirja)|Rakkauden haavoittama]]” pidetään yhtenä vuosisatamme merkittävimmistä ortodoksisista kirjoista. |
Isä Porfirokselta on julkaistu opetuksia ja puheita useilla kielillä ja hänen kirjaansa ”[[Rakkauden haavoittama (kirja)|Rakkauden haavoittama]]” pidetään yhtenä vuosisatamme merkittävimmistä ortodoksisista kirjoista. |
||
== Katso myös == |
|||
* Ortodoksi.net: [http://ortodoksi.net/ortodoksi/blogi/uutiset/2013/12/02/vanhus-porfyrios-kanonisoitiin-pyhien-joukkoon-kuuluvaksi/ Vanhus Porfyrios kanonisoitiin pyhien joukkoon kuuluvaksi] |
|||
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
||
Versio 2. joulukuuta 2013 kello 19.22
Vanhus Porfyrios Kausokalivialainen (siviilinimeltään Evangelos Baraktaris / kreikaksi: Πορφύριος [Ευάγγελος] Μπαϊρακτάρης) oli athoslainen pappismunkki joka syntyi vuonna 1906 ja kuoli vuonna 1991. Porfyrios oli laajalti tunnettu hengellisistä lahjoistaan ja selvänäköisyyden armolahjastaan. Marraskuussa 2013 Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti kanonisoi vanhus Porfyrioksen pyhien joukkoon kuuluvaksi. Hänen muistopäiväkseen määrättiin kuolinpäivä 2. joulukuuta.
Syntyisin Eviasta
Hän oli syntyisin Evian maakunnasta pienestä Johannes Karystian kylästä. Hänen vanhempansa olivat Leonidas ja Eleni Bairaktaris ja hän sai kasteessa nimen Evangelos, joka myöhemmin muuttui munkiksi vihkiytymisen yhteydessä ensin nimeksi Nikitas ja suureen skeeman vihkiytymisen yhteydessä nimi vaihtui jälleen uudestaan, nyt Porfyriokseksi.
Nuorena luostariin
Hän karkasi vanhemmiltaan salaa luostariin todella nuorena ja jo 14-15-vuoden iässä hänet vihittiin munkiksi. Hän palveli Athoksella Kasokalivian skiitassa, pyhän Georgioksen keljassa hengellisten isiensä, isä Panteleimonin ja isä Ioannikoksen alaisuudessa.
Sairaus pakottaa palaamaan Evianille
Sairauden vuoksi hän joutui lähtemään Pyhältä Vuorelta ja palaamaan synnyinseuduilleen, missä hänet melko yllättäen 21-vuoden iässä vihittiin pappismunkiksi Siinain ja Raithun arkkipiispa Porfyrios III:n toimesta. Toisen maailmansodan puhkeamisen aikoihin hän toimi sairaalapappina Ateenassa, missä tehtävässä hän toimikin sitten aina vuoteen 1970 saakka.
Luostarin rakentaja ja hengellinen isä
Myöhempinä vuosinaan hän omistautui muun muassa rakentamaan Kristuksen kirkastumisen nunnaluostaria. Vuonna 1984 hän palasi Athokselle samaan keljaan, josta hän oli kerran joutunut lähtemään.
Isä Porfirokselta on julkaistu opetuksia ja puheita useilla kielillä ja hänen kirjaansa ”Rakkauden haavoittama” pidetään yhtenä vuosisatamme merkittävimmistä ortodoksisista kirjoista.
Katso myös
- Ortodoksi.net: Vanhus Porfyrios kanonisoitiin pyhien joukkoon kuuluvaksi