Ero sivun ”Välähdyksiä peilissä (kirja)” versioiden välillä

Versio 8. toukokuuta 2014 kello 08.32

Kirjan kansi

Hannu-Pekka Björkman: Välähdyksiä peilissä – Kirjoituksia

ISBN 978-952-288-053-6

Julkaisija ja kustantaja: Kirjapaja

Julkaisupäivämäärä: toukokuu 2014

Sivumäärä: 171

Koko: 215 mm x 130 mm

Sidos: sidottu / kovakantinen, kansipaperi

Varsinaisesti kirja ei ole ihan koko ulkoiselta olemukseltaan, kansitekstien tai sisäkansitekstien perusteella ortodoksinen kirja. Eikä se ole tietysti koko tekstinkään perusteella puhtaasti sitä. Mutta kun kirjoittaja itse on ortodoksi, elämänasenne kyllä näkyy siellä täällä tekstissä - ja ihan ortodoksisena vielä. Näin H-P Björkman kirjoittaa metanoiasta, katumuksesta, esseensä "Mielenmuutos" alussa:

"Kun ortodoksinen kirkko on viettänyt suurta paastoa lähes kuukauden päivät, on pääsiäinen jo lähellä.

Siinä vaiheessa tiedän, miten kilvoittelu on edennyt. Kirkasotsaisen alun jälkeen on mitä todennäköisimmin tapahtunut lankeemus. Kirkon piirissä onkin tapana sanoa, että paasto alkaa todella vasta ensimmäisen lankeemuksen jälkeen.

Oma heikkoutemme paljastuu. Ajatustemme kehän rikkominen on hyvin vaikeaa. Mitä ajattelemme, puhumme ja tunnemme. Miten syömme, juomme ja käyttäydymme. Ja mitä vanhemmaksi tulemme, sitä enemmän kotiudumme tapoihimme. Sekä hyviin että huonoihin."

Hannu-Pekka Björkmanin Välähdyksiä peilissä - Kirjoituksia sisältää esseitä. Hän kulkee niissä iltakävelyllä Münchenissä, muistelee jouluja ja kesiä, pohtii ihmisen salaisuutta. Hän miettii nostalgian olemusta, kertoo, millaista oli aikoinaan astua opin tielle, kuvailee talvista saunareissua - tunnelmoiden ja punniten.

Ortodoksisuuden kohtaamisesta ja sen seurauksista elämässään kirjoittaja kertoo esseessään "Kesän keskellä" mm. seuraavaa:

"Miten syvä onkaan se huokaus joka rinnastani huokuu, kun pitkän talven ja kevään jälkeen vihdoin astun Lintulan luostarin portista sisään. Ensin käyn kirkossa. Sitten istun hetken aikaa luostarirakennuksen aulassa ja kuuntelen seinäkellon raksutusta. Muistelen kuinka nuorena miehenä saavuin ensi kertaa Lintulaan, Valamosta tietä pitkin kävellen, ikoni selkärepussa.

Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, mutta tänne olen aina palannut. Reitti on tiedossa. Se on sieluun merkattu. Sinne on merkattu myös sateen ropina pyhiinvaeltajan talon katossa, kaukaiset ukkosen jyrähdykset, kirkkaat aamut, keskustelut edesmenneen igumenia Marinan kanssa, kahvihetket, Koskijärven ranta ja kivet ja tsasouna, lähdöt ja paluut ja valo kirkon seinissä ja ikonien pinnoilla, kellojen soitto ja keäyön hiljaisuus ja hitaasti rauhoittuva ihisen mieli, alati liikkeessä oleva"

Hannu-Pekka Björkman on palkittu ja suosittu näyttelijä, kolumnisti ja kirjailija. Hän toimii vuodesta 2013 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina. Björkman on kirjoittanut teokset Valkoista valoa (2007) ja Kadonneet askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen (2011).

Sisällysluettelo

Jokin alati puuttuva
I
- Onnellisuuden vaatimus
- Näyttämöllä
- Mielenmuutos
- Parin litran varassa
- Maiseman halki
- Hyvän tekemisen esteet
- Vaarojen maa
- Hyllyjen välissä
- Iltakävelyllä Münchenissä
- Autuas arki
- Yksinkertaista"
- Kulttuurin jaksollinen järjestelmä
II
- Elämän ohjekirja
- Talven valoa
- Keski-ikä
- Teräsmieskisa 2010
- Pelkotiloja
- Hedelmävaa'an viereltä
- Ajankäytön historia
- Paratiisin puutarhassa
- Nomatunto
- Opin tiellä
- Arvokas työ
- Nostalgiaa
- Oma huone
- Saunakulttuuria
III
- Kaukana kotoa
- Hämärän maa
- Ihmisen salaisuus
- Kesän keskellä
- Kaikkeuden kuvia
- Ystävien kehässä
- Vuosikymmenet
- Itsetutkiskelua
- Joulurauha
- Lumiset kuuset
- Unia ja veturin savua
- Toisia todellisuuksia
- Tulkoon syksy

@@ Rivi 18: / Rivi 18: @@
 '''Hannu-Pekka Björkmanin''' ''Välähdyksiä peilissä - Kirjoituksia'' sisältää esseitä. Hän kulkee niissä iltakävelyllä Münchenissä, muistelee jouluja ja kesiä, pohtii ihmisen salaisuutta. Hän miettii nostalgian olemusta, kertoo, millaista oli aikoinaan astua opin tielle, kuvailee talvista saunareissua - tunnelmoiden ja punniten.
+Ortodoksisuuden kohtaamisesta ja sen seurauksista elämässään kirjoittaja kertoo esseessään ''"Kesän keskellä"'' mm. seuraavaa:
-Teatterin tekemistä ja taiteen tehtävää kirjoittaja pohtii muun muassa näin:
-: ''"Teatterista sanotaan usein, että se heijastaa ihmistä ja yhteiskuntaa kuin peili. Luulen, että asia on pikemminkin niin, että taide luo elämää ja pitää sitä yllä. Taiteen tehtävä ei ole heijastella mitään. Sen tehtävä on luoda todellisuuksia, joissa arkimaailmamme lainalaisuudet kumoutuvat. ''
+: ''"Miten syvä onkaan se huokaus joka rinnastani huokuu, kun pitkän talven ja kevään jälkeen vihdoin astun Lintulan luostarin portista sisään. Ensin käyn kirkossa. Sitten istun hetken aikaa luostarirakennuksen aulassa ja kuuntelen seinäkellon raksutusta. Muistelen kuinka nuorena miehenä saavuin ensi kertaa Lintulaan, Valamosta tietä pitkin kävellen, ikoni selkärepussa.''
-: ''Taiteen tehtävä on herättää se ihmeenkaltainen tunne, jota elämme unissamme. Osoittaa, miten runollista ajattelumme ja olemassaolomme loppujen lopuksi on. Miten arjen keskellä elää ihme."''
+: ''Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, mutta tänne olen aina palannut. Reitti on tiedossa. Se on sieluun merkattu. Sinne on merkattu myös sateen ropina pyhiinvaeltajan talon katossa, kaukaiset ukkosen jyrähdykset, kirkkaat aamut, keskustelut edesmenneen igumenia Marinan kanssa, kahvihetket, Koskijärven ranta ja kivet ja tsasouna, lähdöt ja paluut ja valo kirkon seinissä ja ikonien pinnoilla, kellojen soitto ja keäyön hiljaisuus ja hitaasti rauhoittuva ihisen mieli, alati liikkeessä oleva"''
 Hannu-Pekka Björkman on palkittu ja suosittu näyttelijä, kolumnisti ja kirjailija. Hän toimii vuodesta 2013 Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina. Björkman on kirjoittanut teokset ''Valkoista valoa'' (2007) ja [[Kadonneet askeleet (kirja)|''Kadonneet askeleet - Matkoja aikaan ja taiteeseen'']] (2011).

Ero sivun ”Välähdyksiä peilissä (kirja)” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Versio 8. toukokuuta 2014 kello 08.32

Sisällysluettelo