Ilie Cleopan kirjan luku 33, osa I

Arkkimandriitta Ilie Cleopan kirjasta "Ortodoksisesta uskosta" pois jätetty ja julkaisematta jäänyt viimeinen luku.
Tässä on sen ensimmäinen osa, joka käsittelee kalentereita.
Kun kaikki kolme osaa on julkaistu, ne julkaistaan täällä vielä yhtenä kokonaisuutena pdf-tiedostona.
Suomennos romaniankielestä: Matti Sidoroff
Julkaistu Ortodoksi.netissä 12.3.2013 kääntäjän luvalla.

---

Luku 33/osa 1

Kalenterista

OPPILAS: Isä, voisitteko sanoa minulle jotakin vanhan ja uuden kalenterin ongelmasta?

PAPPI: Mitä haluat tietää tästä asiasta?

OPPILAS: Haluaisin tietää, oliko vanhan juliaanisen kalenterin korjaaminen tarpeen, sillä ne, jotka ovat pitäytyneet vanhaan kalenteriin, sanovat että sitä ei olisi pitänyt muuttaa.

PAPPI: Vanhaa kalenteria ei ole muutettu vaan sitä on korjattu, koska siihen oli suuri tarve. Tämän kalenterin on laatinut pakanallinen filosofi Julianus Sosigenes Aleksandriasta vuonna 44 ennen Herran tulemista Rooman keisari Julius Caesarin käskystä. Tämä kalenteri on laadittu ja ankkuroitu päiväntasausten ajankohtiin, jotka tuohon aikaan olivat 24. maaliskuuta ja 24. syyskuuta. Mutta tämän kalenterin laatimisen jälkeen jo vanhan ajan astronomit havaitsivat, että tämä kalenteri jäi taivaallisesta kalenterista jälkeen yhden päivän ja yhden yön kolmessasadassa vuodessa. Toiset kuitenkin laskivat, että se jää jälkeen yhden vuorokauden 250 vuodessa, mutta jotkut ovat äskemmin todistaneet, että juliaaninen kalenteri jää jälkeen yhden vuorokauden 134 vuodessa.

OPPILAS: Mutta, arvoisa isä, onko jäänyt kirjoitettuna johonkin kirjaan tieto siitä, että tämä vanha juliaaninen kalenteri jää jälkeen?

PAPPI: Tästä vanhan kalenterin jälkeen jäämisestä voit lukea Neamţsin luostarin Pedalionista, vuoden 1844 laitoksen yhdeksännen lehden etusivulla alkaen yhdeksänneltä riviltä, missä näkyy kirjoitettuna näin:

"Vanhojen astronomien, Ptolemaioksen ja muiden, mukaan päiväntasaus jää jälkeen yhden yön ja yhden päivän 300 vuodessa ja vähän yli."

Mutta uusimpien astronomien mukaan se jää jälkeen yhden yön ja yhden päivän 134 vuodessa, kuten näkyy kirjoitettuna kirjassa nimeltä "Tomos Agapis". Siis tästä syystä päiväntasaus, joka juliaanisessa kalenterissa oli määritelty 24. maaliskuuta ja 24. syyskuuta, oli 134 vuodessa jäänyt jälkeen yhden vuorokauden eli siirtynyt maaliskuun 23. päivään, ja taas seuraavien 134 vuoden jälkeen maaliskuun 22. päivään, ja vuonna 325, ensimmäisen pyhän ja suuren Nikean ekumeenisen synodin aikaan päiväntasaus oli siirtynyt maaliskuun 21. päivään. Tämän asian voit nähdä kirjoitettuna Pedalionissa saman yhdeksännen lehden etusivulla, aivan ylimmällä rivillä, missä kirjoitetaan näin:

"Siis kevätpäiväntasaus ei aina satu yhden ja saman päivän rajoihin itse auringon liikkeen takia sen laskuista nousuihin. Sillä pyhien apostolien aikana päiväntasaus näiden samojen apostolien todistuksen mukaan (5. kirja, luku 17) (1 oli 22. maaliskuuta, tai toisten mukaan 23. maaliskuuta. Mutta ensimmäisen koko maailman kirkolliskokouksen (Nikean synodin) aikaan se oli Sevastoksen ja muitten mukaan 21. maaliskuuta."

Tästä siis näkyy, rakas veli, että kristityt eivät pyhien apostolien aikanakaan enää pitäneet kiinni juliaanisen (vanhan) kalenterin päiväntasauksesta, joka oli jäänyt jälkeen, kuten olet nähnyt. Niin että Nikean pyhät isät suorittavat ensimmäisen juliaanisen kalenterin korjauksen – sen mukaan, kuin kuin pyhät apostolitkin ennen heitä olivat sen tehneet – ja alkuaan maaliskuun 24. päiväksi määritellyn ja sittemmin 23. ja 22. päiväksi siirtyneen kevätpäiväntasauksen todettiin heidän aikaansa mennessä jääneen jälkeen kolme päivää, ja niin he asettivat sen maaliskuun 21. päiväksi, kuten se tuohon aikaan oli.

OPPILAS: Miten vanha kalenteri on jäänyt jälkeen ensimmäisen ekumeenisen synodin jälkeen?

PAPPI: Katsohan miten: kuten Pedalionista näet, siitä paikasta jonka osoitin, juliaanisen kalenterin päiväntasaus vuodesta 44 ennen Kristusta vuoteen 325, Niken pyhän ja suuren ekumeenisen synodin aikaan tultaessa, oli jäänyt jälkeen kolme päivää, ja samoin on tapahtunut myös ensimmäisen ekumeenisen synodin jälkeen, päiväntasaus jää aina jälkeen. Tämän seikan osoitti suuri oppinut Nikeforos Gregoras (1324) joka sanoo:

"Juliaanisen kalenterin korjaukset on lyöty laimin, ja ne on ehdottomasti korjattava".(2

Tiedä, että vuonna 1325, jolloin tuli kuluneeksi 1000 vuotta ensimmäisestä pyhästä ja suuresta synodista, joka pidettiin Nikeassa, suuri bysanttilainen oppinut ja historijoitsija oli sitä mieltä, että oli sopiva hetki toteuttaa hänen ehdottamansa korjaus, ja hän esitti tämän ehdotuksensa patriarkka Jesajalle (1323-1324).

Toinenkin suuri tiedemies, Matthaios Vlastares, tunnusti Gregoraksen ehdotuksen oikeaksi ja laati vuonna 1335 oman "Syntagma"–nimisen ehdotuksensa samassa tarkoituksessa. Siinä hän käsitteli samaa teemaa. Hän toteaa kuten edeltäjänsä Gregoraskin, että pääsiäistaulukot eivät ole enää ajan tasalla, koska ne eivät noudata astronomisen täyden kuun päivää. Sen jälkeen eräs toinen suuri oppinut, munkki Isak Argyras (1271-1372), otti tutkittavakseen pääsiäisen ajankohtaan liittyvät ongelmat. Hän osoitti, että päiväntasaus on määritelty seitsemän päivää liian myöhäiseksi ja totesi, että Nikean pyhän synodin päätöstä rikotaan, jos pääsiäisen vietossa ei oteta huomioon maaliskuun 15. ja 20. päivän väliin lankeavaa, siis todellisen kevätpäiväntasauksen jälkeistä täyttä kuuta, ja odotetaan seuraavaa täyttä kuuta. Hän esitti, että kalenteri korjattaisiin niin, että pääsiäistaulukot saatettaisiin vastaamaan astronomisia päivämääriä.(3

Kalenterin ja pääsiäisen ajankohdan oikaisemiseksi teki paljon työtä George Gemist Plethon (kuoli 1450). Nämä tähän asti mainitut ovat olleet oppineita kreikkalaisia idästä, jotka ovat tutkineet pääsiäisen ajankohtaa ja kalenterin oikaisemista.

Lännessä hyvin monet oppineet filosofit ja astronomit, jotka näkivät juliaanisen kalenterin jälkeen jäämisen, toimivat sen oikaisemiseksi, mutta koska tässä ei ole paikka eikä aikakaan salli, palautan mieliin heistä vain muutamia.

Näistä mainittakoon Johannes de Sacro Busto (de Holywood), Albertus Magnus' (kuoli 1280), Roger Bacon (k. 1292) ja kuningas Alfons X Kastilialainen, joka vuonna 1240 kutsui koolle astronomikollegion laskemaan kalenterin täsmälliset ajankohdat. Vuonna 1262 nämä astronomit laativat planeettojen liikkeitä kuvaavat taulukot, jotka tunnetaan nimellä Tablete Planetare Alfonsiene. Sitten tunnettu sorbonnelainen Perre d'Ailly (k. 1420), saksalainen kardinaali Nicolaus Cusanus (k. 1464), Paul de Midelburg (k. 1534), matematiikan ja astronomian professori Padovasta, oppinut teologi ja matemaatikko Andreas Stibonius, lääkäri ja filosofi Georg Stannstetter Wienistä, italialainen dominikaanimunkki Ignazio Danti Perusinus (k. 1586) ja monet muut ovat esittäneet kalenterin ja pääsiäistaulukoiden korjaamista ja ovat todistaneet juliaanisen kalenterin epätäsmällisyydet.(4

Neamţsin Pedalionissa osoitetaan, että vuoteen 1760 mennessä päiväntasaus oli siirtynyt maaliskuun 21. päivästä maaliskuun kymmenenteen päivään. "Sillä mekin näemme, että päiväntasaus on todellisuudessa jäänyt 11 päivää jälkeen."(5

Länsimainen oppinut Roger Bacon, jonka yllä mainitsimme, teki paavi Clemens VI:lle (1265-1268) suoran vetoomuksen, missä hän pyytää vanhan juliaanisen kalenterin oikaisemista osoittaen, että kevätpäiväntasaus on siirtynyt maaliskuun 12. päivään ja että pääsiäistä vietetään usein virheellisenä päivänä. Näitten ja monien muiden heidän jälkeensä eläneitten suurten oppineiden tutkimusten perusteella paavi Gregorios XIII (1572-1585) antoi 24. helmikuuta 1582 bullan Inter gravissimas, jolla kuulutettiin juliaanisen kalenterin reformi; se tehtiin pyyhkimällä kalenterista pois 10 päivää (5-14 lokakuuta) ja palauttamalla kevätpäiväntasaus maaliskuun 21. päiväksi, kuten se oli pyhien Nikean isien aikana.

OPPILAS: Mutta olen kuullut vanhan kalenterin kannattajien sanovan meidän oikaistusta kalenteristamme, että se on katolinen, sillä se on gregoriaaninen kalenteri, paavi Gregorius XIII:n oikaisema vuonna 1582. Onko asia näin?

PAPPI: Ei ole, rakas veli. Että vielä saisit tietää yhden asian, opi että gregoriaanisen korjatun kalenterin ja astronomisen kalenterin välinen ero on vuodessa 26,02 sekuntia, mistä seuraa, että se jää jälkeen yhden vuorokauden 3500 vuodessa. Mutta ortodoksisessa oikaistussa kalenterissa ero aurinkovuoden ja kalenterivuoden välillä on karkauspäivän erilaisen määrittelyn ansiosta saatu vähennetyksi 2,02 sekuntiin vuodessa, mistä seuraa, että kyseinen ero kasvaa yhdeksi vuorokaudeksi vasta 42 772 vuodessa.(6

Tiedä myös, että juliaanisen kalenterin jälkeen jääminen oli meidän kirkossamme tunnettu asia jo satoja vuosia sitten. Tämän asia näkyy arkkimandriitta Nikiforin, Buzaun hiippakunnan asianhoitajan, todistuksesta, joka pyhän synodin vuonna 1816 painattaman rukouskirjan lopussa osoittaa, että vanhan kalenterin ja vanhojen pääsiäistaulukoiden johdosta olemme jääneet 13 päivää jälkeen. Hän mainitsee, että nämä pääsiäisen ajankohdan laskelmat oli tehnyt yli-insinööri, tohtori Panaite Donici.

Ja vielä sinun pitää tietää, että Pedalionin kanonien tulkitsijat olivat erittäin hyvin selvillä juliaanisen kalenterin jälkeen jäämisestä. Katso, mitä sanotaan Karthagon 61. kanonin selityksessä lehdellä 339:

"On hämmästyttävää, miksi tämä kanoni sanoo tässä, että joka vuosi synodissa päätetään, milloin on seuraavan pääsiäisen ajankohta, koska jo ensimmäinen synodi oli oikaissut pääsiäiskalenterin... Tämän ihmeellisyyden selvittämiseksi sanomme, että ehkä Afrikan isät toivat mukanaan ensimmäisestä synodista palatessaan vain kanonit ja uskontunnustuksen eivätkä muita asiakirjoja, joiden joukossa Balsamonin mukaan oli myös ohjeet pääsiäisen oikeasta ajankohdasta, kuten näkyy niistä ensimmäisen synodin asiakirjoista, jotka on kirjoittanut Gelasios. Mutta näin voi olla senkin takia, että nämä ohjeet eivät vielä olleet niin hyvin tiedossa, eikä niitä ollut niin helppo seurata ja tietää niin yksityiskohtaisesti kuin me nykyään saamme tiedon."

Siis olen tuonut sinulle monia osoituksia niin idän kuin lännenkin oppineilta, sillä todellakin kalenteri oli jäänyt jälkeen, ja se oli välttämättä oikaistava.

OPPILAS: Mutta isä, miten kalenteri on korjattu meidän kirkossamme? Sillä vanhan ajanlaskun noudattajat sanovat, että patriarkka Miron Cristea ja hänen synodinsa ovat unohtaneet vanhan järjestyksen ja ovat turmelleet meidän pyhän kalenterimme ja koko ortodoksisen uskon.

PAPPI: Asia ei ole ollenkaan niin kuin väittävät yksinkertaiset ihmiset, jotka eivät tunne edes ortodoksisen kirkon dogmeja eivätkä sitä, mikä kalenteri on.

OPPILAS: Mutta miten kalenteri on korjattu ja kuka sen on tehnyt?

PAPPI: Ei patriarkka Miron Cristea kalenteria korjannut vaan koko meidän itämainen oikeauskoinen kirkkomme Konstantinopolin ekumeenisen patriarkan johdolla, yhdessä kaikkien muiden ortodoksisten kirkkojen kanssa, jotka olivat siellä paikan päällä tai jotka olivat lähettäneet valtuuttamansa edustajat allekirjoittamaan päätöksen heidän puolestaan. Nämä ovat korjanneet vanhan kalenterin, joka, kuten olet nähnyt, jäi jälkeen kuten myös sen mukaan määritelty pääsiäiskausi.

OPPILAS: Mutta miten ja milloin tämä korjaus tehtiin?

PAPPI: Kas näin se tapahtui. Vuonna 1923 kaikkien ortodoksisten kirkkojen edustajat kokoontuivat Konstantinopoliin synodiin. Siellä tutkittiin Jumalan pelossa ja yksityiskohtaisesti juliaanisen kalenterin kysymys, ja kun nähtiin, että sen korjaaminen ei loukkaa Kirkon dogmeja eikä kanoneita eikä pyhien isien säädöksiä ja että sallimalla kalenterin jäädä jälkeen 21:stä maaliskuuta 8:nteen maaliskuuta loukataan Nikean suuren ja pyhän ekumeenisen synodin yksimielistä päätöstä, kaikki yhdessä päättivät saattaa juliaanisen kalenterin ajan tasalle ja siirtää kevätpäiväntasauksen ajankohdan 8:nnesta maaliskuuta 21:een maaliskuuta, kuten sen olivat alun alkaen asettaneet Nikean jumalalliset isätkin pyhän ja suuren keisari Konstantinuksen aikana. Päätöksen hyväksyivät kaikki ortodoksiset kirkot, jotka osallistuivat synodiin metropoliittojensa, piispojensa tai muiden delegaattiensa kautta, mistä seurasi, että jokaisen kirkon piti oikaista kalenterinsa sopivaksi katsomanaan aikana. Niinpä Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti ja Kreikan kirkko oikaisivat kalenterinsa 10. maaliskuuta 1924. Sitten vuoron perään Aleksandiran patriarkaatti, Serbian kirkko, Antiokian patriarkaatti, ja lokakuussa 1924 kalenterin korjasi myös meidän Romanian ortodoksinen kirkkomme muuttaen vanhan kalenterin lokakuun ensimmäisen päivän lokakuun 14:nneksi eli hypäten niiden 13 päivän yli, mitkä juliaaninen kalenteri oli jäänyt jälkeen.

OPPILAS: Mutta miksi vietämme pyhää pääsiäistä vanhan tyylin mukaan?

PAPPI: Me vietämme pyhää pääsiäistä saamaan aikaan niiden kanssa, jotka pitävät kiinni vanhasta luvusta, emme siksi, että meidän pitäisi näin tehdä – koska kuten olen sinulle osoittanut, vanha pääsiäinen, kuten koko vanha kalenteri, ovat jääneet jälkeen, eivätkä enää vastaa niitä säädöksiä, jotka Nikean pyhät isät asettivat – vaan teemme näin siksi, että vallitsisi ykseys ja rauha myös niiden sisarkirkkojemme kesken, jotka eivät ole vielä kalenteriansa oikaisseet, kuten esimerkiksi Venäjän kirkko ym. Sillä näin sovittiin Moskovassa vuonna 1948 panortodoksisessa synodissa, mihin osallistuivat melkein kaikki ortodoksisen kirkot edustajiensa välityksellä. Pääsiäisen viettoa ja kalenterin oikaisemista koskeva viimeinen päätös on seuraavan sisältöinen:

I Haluten säilyttää koko Kirkon ykseyden autokefaalisten ortodoksisten kirkkojen esimiesten ja edustajien yhteinen neuvonpito Moskovassa on tullut siihen johtopäätökseen, että kalenterin merkitys ortodoksiselle kirkolle määräytyy erityisesti sen tosiseikan kautta, että se on suhteessa pyhän pääsiäisen viettoon, sillä tämän juhlan pitää perustua raamatullisiin lakeihin sopusoinnussa synodien päätösten kanssa ja sitä pitää viettää kaikkialla samana päivänä, sunnuntaina, mutta ei samaan aikaan juutalaisen pääsiäisen kanssa. Aleksandrian pääsiäistaulukot tyydyttävät täysin Kirkon tämän vaatimuksen.

II Niiden erojen poistamiseksi pyhän pääsiäisen vietossa, mitkä aiheutuvat erilaisista kalenterisysteemeistä eri autokefaalisissa ortodoksisissa kirkoissa, yhteinen neuvonpito katsoo koko ortodoksiselle maailmalle pakolliseksi viettää pyhää pääsiäistä pelkästään vanhan kalenterin mukaan Aleksandrian pääsiäistaulukoiden mukaan.

III Siihen asti, kun laaditaan ja tunnustetaan täydellinen ja lopullinen kalenteri, yhteinen neuvonpito katsoo, että kiinteiden juhlapäivien määräämisessä kukin autokefaalinen kirkko voi käyttää sitä kalenteria, mitä tuossa kirkossa käytetään tällä hetkellä.

IV Yhteinen neuvonpito katsoo papistolle ja uskovaisille pakolliseksi noudattaa sen paikallisen kirkon ajanlaskua, jonka alueella he ovat, yhtenä tämän kirkon paikallisista tavoista, joiden voimassa pitämiseen kanonit meitä ykseyden ja keskinäisen rakkauden nimissä velvoittavat.

Katso siis, miten koko ortodoksisen kirkon edustajat ovat sopineet Moskovan synodissa 1948 ja allekirjoittaneet, että kirkon ykseyden ja rauhan vuoksi vietämme pääsiäistä vanhan tyylin mukaan, mutta kaikki muut juhlat uuden korjatun ajanlaskun mukaan, kunnes saadaan laadituksi lopullinen kalenteri. Mutta kuulit, että on pakollista, että kaikki papit ja uskovaiset jokaisessa maassa viettävät juhlat sen ajanlaskun mukaan, mitä kirkko noudattaa siinä maassa, jossa he asuvat. Kuitenkaan vanhan kalenterin kannattajat meidän maassamme eivät noudata tätä ortodoksisten kirkkojen päämiesten päätöstä.

OPPILAS: Mutta ehkä tämä päätös ei koskekaan vanhan luvun kannattajia.

PAPPI: Kyllä koskee. Jopa maassamme toimiva Venäjän kirkon seurakunta, joka tähän synodiin asti noudatti vanhaa kalenteria, sai Moskovan patriarkalta käskyn viettää kirkkovuoden juhlat pääsiäistä lukuun ottamatta uuden korjatun kalenterin mukaan.

OPPILAS: Missä tästä on jotain kirjallista tietoa?

PAPPI: Bukarestissa toimivan Venäjän ortodoksisen kirkon papin tiedonannossa, joka on osoitettu Romanian patriarkaatille vastauksena tämän kirjeeseen, sanotaan:

"Vastauksena kirjelmäänne nro 439 elokuun 7. päivältä 1954 minulla on kunnia saattaa tietoonne, että Bukarestissa toimiva Venäjän ortodoksinen kirkko viettää kaikki kirkkovuoden kiinteät juhlapäivät korjatun kalenterin mukaan, siis uuden kalenterin mukaan, samalla tavalla kuin näitä juhlia vietetään koko Romanian ortodoksisessa kirkossa."

Kirjeen on allekirjoittanut Venäjän Bukarestissa olevan kirkon esimies pappi C. Tomescu.

Katso siis: meidän maamme vanhan ajanlaskun kannattajat eivät ole tottelemattomia pelkästään oman maamme pyhälle synodille vaan myöskin kaikkien ortodoksisten kirkkojen päämiesten päätökselle, jonka nämä tekivät Hänen Pyhyytensä Aleksein, koko Venäjän patriarkan johdolla.

OPPILAS: Hyvä, mutta vanhan ajanlaskun kannattajat sanovat, että he pitävät yhtä Jerusalemin ja Pyhän Athosvuoren kanssa.

PAPPI: Jos he pitävät yhtä Jerusalemin kanssa, miksi Jerusalm ei hyväksy heitä palvelemaan ja osallistumaan ehtoolliseen? Kun olin Jerusalemissa ja kun ryhmämme, yli neljäkymmentä pyhiinvaeltajaa, meni tapaamaan Hänen Autuuttaan Jerusalemin patriarkka Benediktosta, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että eihän vain ole ketään vanhan luvun kannattajaa meidän joukossamme. Jos he sanovat pitävänsä Jerusalemin tavoin kiinni vanhasta tyylistä, miksi he sitten eivät toimi kuten Jerusalem, joka hyväksyy palvelemaan ja osallistumaan ehtoolliseen ja Herran pyhälle haudalle kaikki papit ja muut kristityt kaikista ortodoksista kirkoista, joissa kalenteri on oikaistu? Jos he sanovat, että pitävät yhtä pyhän Athosvuoren kanssa, miksi he eivät menettele samoin kuin menetellään Pyhällä Vuorella? Heidän pitäisi hyväksyä sen maan kirkon säännöt, missä he elävät, ja toimitta jumalanpalveluksia ja osallistua ehtoolliseen niiden kanssa, jotka käyttävät uutta kalenteria? Kun kolme vuotta sitten olimme Pyhällä Vuorella, Athoksella, toimitimme jumalanpalveluksia yhdessä ja osallistuimme ehtoolliseen yhdessä niin monien luostarien johtajien ja isien kanssa, eikä kukaan puhunut meille sanaakaan uudesta tai vanhasta kalenterista, ja näin siksi, että he ovat viisaita ihmisiä ja todellisia ortodoksisia isiä, jotka eivät kalenterin vuoksi halua rikkoa rakkautta ja hengellistä ykseyttä sisarkirkoista tulevien pappien ja muiden kristittyjen kanssa. Ovatko vanhan luvun kannattajat todella niin sokeita, etteivät näe, että meidän maassamme niin monet piispat ja papit maista, missä kalenteria ei vielä ole oikaistu, palvelevat ja osallistuvat ehtoolliseen meidän kanssamme ja me heidän kanssaan? Ovatko he pyhempiä ja viisaampia kuin Jerusalemin, Moskovan, Aleksandrian, Bulgarian, Serbian ja muiden kirkkojen patriarkat, siis kirkkojen, jotka eivät vietä kirkkovuoden juhlia uuden korjatun kalenterin mukaan, mutta aina kun nämä ovat vierailleet maassamme, he ovat toimittaneet jumalanpalveluksia ja osallistuneet ehtoolliseen yhdessä Romanian ortodoksisen kirkon piispojen ja pappien kanssa? Koska nämä ovat varsin viisaita ihmisiä eivätkä ole sitä mieltä, että juliaanisen kalenterin oikaisu olisi kanoninen virhe, he uskovat, että ei ole hyvä erota meistä ja luoda välillemme repeämää ja hajaannusta.

OPPILAS: Mutta miten vietämme apostolien paastoa? Vanhan kalenterin kannattajat sanovat, että me olemme lakanneet pitämästä sitä.

PAPPI: Ei asia niin ole kuin sanovat nämä kristityt ja heidän johtajansa, jotka johtavat heitä valheillaan harhaan. Pyhien apostolien paastoa ei ole lakkautettu vaan se pysyy edelleen Romanian ortodoksisen kirkon järjestyksessä, sillä jos se olisi lakkautettu, apostolien paastoa ei pidettäisi minään vuotena.

OPPILAS: Mutta miksi toisinaan pyhien apostolien paasto jää lyhemmäksi kuin kahdeksan päivää, vaikka kanonien mukaan se ei saisi olla kahdeksaa päivää lyhempi?

PAPPI: Näin on siksi, että pyhien apostolien paasto on kiinteässä suhteessa pääsiäiseen. Meidän ortodoksisissa pääsiäistaulukoissamme on 35 mahdollista pääsiäisen päivämäärää, jotka sattuvat 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta väliin. Kun pääsiäinen sattuu aikaisimpaan mahdolliseen ajankohtaan eli 22. maaliskuuta, siis ensimmäiseksi kevätpäiväntasauksen jälkeiseksi päiväksi, apostolien paasto kestää kuusi viikkoa. Mutta kun pääsiäinen sattuu myöhäisimpään mahdolliseen ajankohtaan eli 25. huhtikuuta, pyhien apostolien paasto jää kahdeksan päivän pituiseksi. Mutta koska olemme sitoutuneet noudattamaan Moskovan panortodoksisen synodin päätöstä vuodelta 1948 ja olemme hyväksyneet tehdyn päätöksen viettää pääsiäistä Aleksandrian pääsiäistaulukoiden mukaan, joka on jäänyt 13 vuorokautta jälkeen kuten juliaaninen kalenterikin, silloin pääsiäisen sattuessa myöhäiseen ajankohtaan vanhojen pääsiäistaulukoiden vuoksi, apostolien paasto saattaa jäädä kokonaan pois tai jäädä kahdeksaa päivää lyhyemmäksi.

OPPILAS: Mutta miten menetellään silloin kun pyhien apostolien paasto jää kokonaan pois tai on kahdeksaa päivää lyhyempi?

PAPPI: Silloin teemme niin kuin Pyhän Synodi päättää ja paastoamme niin monta päivää kuin Pyhä Synodi säätää.

OPPILAS: Mutta voiko Pyhä Synodi määrätä, että meidän pitää paastota helluntain jälkeisellä paastottomalla viikolla?

PAPPI: Tietenkin voi. Pyhällä Synodilla on valta määrätä näin silloin kun se katsoo sopivaksi ja tarpeelliseksi pitää paastoa.(7 Kirkon toisessa säännössä määrätään: "Paaston toteuttamisen ajan määrää kirkko."(8

OPPILAS: Isä, missä kohden vanhan kalenterin kannattajat meidän maassamme rikkovat kanoneita tai poikkeavat niistä? Hehän väittävät olevansa ainoita todella kristittyjä ortodokseja.

PAPPI: Vanhan luvun noudattajat maassamme eivät ole kuuliaisia meidän ortodoksisen kirkkomme Pyhälle Synodille eivätkä niiden kirkkojen päämiesten päätöksille, jotka kokoontuivat Moskovaan vuonna 1948, ja siksi he ovat skismaattisia, ja mikäli he eivät korjaa tapojaan, he joutuvat eroon kirkosta.

OPPILAS: Mutta onko heissä muitakin virheitä?

PAPPI: On melkoisesti, veljeni, mutta kaikkein raskaimmat, joista heidän on vastattava Jumalan edessä, ovat nämä:

1 He omavaltaisesti ja ilman Romanian ortodoksisen kirkon synodin hyväksymistä ovat perustaneet itselleen hiippakunnan ja tämän kautta he lankeavat seuraavien kanonien tuomion alle: Apostoliset kanonit 31, 33, 34; neljännen ekumeenisen synodin kanoni 18, Karthagon kanonit 64, 65, 95 ja 109; Laodikean synodin kanoni 6, Konstantinopolissa pidetyn toisen ekumeenisen synodin kanoni 15; Gangran synodin kanoni 6; kuudennen ekumeenisen synodin kanoni 34; neljännen ekumeenisen synodin kanoni 8; Antiokian synodin kanoni 5.

2 Piispojaan he eivät ole valinneet eivätkä vihkineet Romanian ortodoksisen kirkon Pyhän Synodin hyväksymisellä ja tästä heidät tuomitsevat seuraavat kanonit: Apostoliset kanonit 1 ja 35; ensimmäisen ekumeenisen synodin kanoni 4, Antiokian synodin kanonit 13, 19 ja 22; neljännen ekumeenisen synodin kanonit 4 ja 6; seitsemännen ekumeenisen synodin kanoni 3; Laodikean synodin kanoni 12; Sardesin synodin kanoni 6; Konstantinopolin toiskertaisen synodin kanoni 1.

3 Heidän piispansa ja pappinsa kuten myös heidän johtamansa uskovaiset kieltäytyvät toimittamasta jumalanpalvelusta ja osallistumasta ehtoolliseen meidän piispojemme ja pappiemme kanssa motiivinaan viha, kapinallisuus ja tottelemattomuus, mistä heille langettavat tuomion seuraavat kanonit: Konstantinopolin toiskertaisen synodin kanonit 12, 13, 14 ja 15; Apostolisen synodin kanoni 31; neljännen ekumeenisen synodin kanoni 18; kuudennen ekumeenisen synodin kanonit 31 ja 34, Antiokian synodin kanoni 5, ja on vielä muitakin.

4 Vanhan luvun kannattajien piispat ja papit meidän maassamme syyllistyvät harhaoppiin harhaoppia kastamalla uudelleen henkilöitä, jotka jo on kertaalleen kastettu Kaikkeinpyhimmän Kolminaisuuden nimeen. Täten heidän yllensä lankeaa seuraavien kanonien tuomio: Apostoliset kanonit 47 ja 68; toisen ekumeenisen synodin kanoni 7; kuudennen ekumeenisen synodin kanoni 95; Karthagon synodien kanonit 57, 66, 77; Basileios Suuren kanoni 1, ja on muitakin.

5 Vanhan luvun kannattajien piispat ja papit ovat meidän maassamme katkaisseet hengellisen siteen Romanian ortodoksisen kirkon kanoniseen hierarkiaan. Tästä heidän yllensä lankeaa seuraavien kanonien tuomio: Apostolinen kanoni 31; seitsemännen ekumeenisen synodin kanoni 17; neljännen ekumeenisen synodin kanonit 4 ja 18; kuudennen ekumeenisen synodin kanonit 31 ja 34; Konstantinopolin toiskertaisen synodin kanoni 1; Gangran synodin kanonit 5 ja 6; Antiokian synodin kanoni 5; Kartagon synodin kanoni 14.

6 Vanhan luvun kannattajien papit ja uskovaiset pilkkaavat ja herjaavat Romanian ortodoksisen kirkon patriarkkaa, metropoliittoja, piispoja ja pappeja. He nimittävät heitä "katolilaisiksi", "vailla armolahjaa oleviksi", "harhaoppisiksi" jne. Tästä heidät tuomitsee joukko kanoneita: Kartagon kanonit 12, 15, 105 ja 108; Apostolisen synodin kanonit 28, 74 ja 75; toisen ekumeenisen synodin kanoni 6; neljännen ekumeenisen synodin kanoni 9; Antiokian synodin kanoni 4 jne.

7 Jumalanpalveluksissaan vanhan luvun kannattajien piispat ja papit eivät muistele paikallista piispaa eivätkä metropoliittaa eikä patriarkkaa, ja tästä he joutuvat seuraavien kanonien tuomion alle: Apostolinen kanoni 55; toisen ekumeenisen synodin kanoni 6; Konstantinopolin toiskertaisen synodin kanonit 13 ja 14 jne.

8 Vanhan luvun piispat ja papit ovat perustaneet luostareita ilman Pyhän Synodin hyväksymistä ja tästä syystä heidän yllensä lankeaa seuraavien kanoneitten tuomio: Apostolinen kanoni 31; ensimmäisen ekumeenisen synodin kanonit 15 ja 16; neljännen ekumeenisen synodin kanonit 4 ja 24; kuudennen ekumeenisen synodin kanonit 42 ja 43; seitsemännen ekumeenisen synodin kanoni 21; Konstantinopolin toiskertaisen synodin kanonit 2, 3, 4, ja 5; Karthagon synodin kanoni 88 jne.

9 Vanhan luvun kannattajien papit kulkevat kylästä kylään, menevät vieraisiin hiippakuntiin ja seurakuntiin, toimittavat jumalanpalveluksia salassa ilman paikallisen piispan tai seurakunnan esimiehen hyväksymistä, ja tästä he joutuvat seuraavien kanonien tuomion alle: Antiokian synodin kanonit 3 ja 21; ensimmäisen ekumeenisen synodin kanoni 15; Apostoliset kanonit 14 ja 15; toisen ekumeenisen synodin kanonit 2 ja 3; neljännen ekumeenisen synodin kanonit 6, 13 ja 23; kuudennen ekumeenisen synodin kanoni 36; Sardican synodin kanoni 16; Karthagon synodin kanoni 57 jne.

Tässä on lueteltu mahdollisimman lyhyesti ne kanoniset rikkomukset, joihin vanhan kalenterin kannattajat maassamme ovat syyllistyneet. On muitakin kanonisia rikkomuksia ja säännöistä poikkeamisia, mihin he ovat syyllistyneet, mutta tässä ei ole aikaa eikä tämä ole sopiva paikkakaan niiden kaikkien luettelemiseen.

OPPILAS: Vanhan kalenterin kannattajat sanovat, että Jerusalemin patriarkaatti on järjestyksessä ensimmäinen ja että he eivät siirry uuteen kalenteriin, ennen kuin Jerusalemin patriarkaatti sen tekee. Onko näin?

PAPPI: Jerusalemin patriarkaatti on yleismaailmallisen ortodoksisen kirkon kanonisessa järjestyksessä neljäs. Ensimmäinen on Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti, toinen on Aleksandrian, kolmas Antiokian patriarkaatti, ja neljäntenä on Jerusalemin patriarkaatti. Tästä aiheesta löydät tietoa Neamţsin Pedalionista seuraavista kanoneista: toisen ekumeenisen synodin kanoni 3; Apostolinen kanoni 34; neljännen ekumeenisen synodin kanoni 28; kuudennen ekumeenisen synodin kanoni 36. Siis Jerusalemin patriarkka on kuuliainen Konstantinopolin patriarkalle ja sopivalla ajalla hänkin tulee oikaisemaan kalenterin, kuten kaikki kirkot keskenään sopivat vuonna 1923.

---

Viitteet:
1) Viittaus Apostolisiin konstituutioihin (Suom. huom.)
2) Problema stabilirii datei Paştilor (Pääsiäisen ajankohdan määrittelyn ongelma), Teodor M. Popescu, "Ortodoxia" nr. 7-9, 1964, s. 381.
3) Petavius, Uranologion, 1628, s. 208
4) Teodor M. Popescu, op.cit. s. 382-389.
5) Alleviivamme: Apostolinen kanoni 7, lehti 8.
6) Vasile Gheorghiu, Sfintele Paşti şi reforma calendaristică "ortodoxă română" (Pyhä pääsiäinen ja Romanian ortodoksinen kalenteriuudistus), s. 74. Constantin Chiricescu, Pascalia, s. 50.
7) Katso "Mărturisirea Ortodoxă" (Ortodoksinen uskontunnustus), I osa, vastaus kysymykseen 93.
8) Invăţătura de credinţă creştină ortodoxă (Kristillisen ortodoksisen uskon opetus), Pyhän Synodin toimittama laitos. Bukarest, 1952, s. 409.

---

<- Takaisin luvun 33 johdantoon
Seuraavat osat:

• Osa II: "Herran armeijasta" (julkaistu noin 19.3.2013)
• Osa III: Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin (julkaistu 28.3.2013)
• Koko luku 33: Kalenterista, "Herran armeijasta" ja Ehtoolliseen osallistumisesta usein tai harvoin (PDF)
  [kooste julkaistaan noin 2.4.2013]