Kremlin ohjeet patriarkan joulun vetoomuksessa

Sergei Chapnin: Kremlin ohjeet patriarkan joulun vetoomuksessa

Tänä vuonna, jouluaattona, patriarkka Kirill kirjoitti lyhimmän tekstin patriarkaattinsa neljäntoista vuoteen: vetoomuksen joulurauhasta. Tästä asiakirjasta olisi voinut hyvinkin tulla Venäjän ortodoksisen kirkon sodanvastaisen ja rauhanrakentamisen mestariteos.

Asia osoittautui kuitenkin aivan erilaiseksi. Vetoomus tulitauosta on jälleen yksi osoitus Venäjän orodoksisen kirkon ja Kremlin välisestä läheisestä liitosta ja todiste patriarkan täydellisestä väärinymmärryksestä asemastaan modernissa maailmassa.

Vetoomuksen teksti on lainauksen arvoinen kokonaisuudessaan. Se on yksinkertainen ja lakoninen:
”Minä, Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill, vetoan kaikkiin konfliktin osapuoliin, jotta he lopettaisivat tulituksen ja solmisivat joulutauon 6. tammikuuta 12.00 tammikuun 7. päivään, jotta ortodoksit voi osallistua jumalanpalvelukseen jouluaattona ja joulupäivänä."

Aselepokutsu on hyvä asia, varsinkin jos siitä tulee rauhan prologi, ja jos se perustuu kristilliseen käsitykseen rauhanteosta. Aselepokutsu voi kuitenkin olla myös osa poliittista uhkapeliä, ja kirkkojuhlat voivat olla myös osa uskonnon instrumentalisointia, uskonnollisten tunteiden manipulointia.

Mikä vaihtoehto on totta tässä tapauksessa?

Valitettavasti siitä ei ole juurikaan epäilystä. Patriarkka "unohti" vaatia tulitaukoa pääsiäisenä 2022, hän "unohti" ilmaista myötätuntoa surmattujen ukrainalaisten perheille ja ystäville koko sodan kymmenen kuukauden ajan, ja hän "unohti", että Pyhä Raamattu vaatii todistamaan totuutta. Patriarkka käyttää laajalti propagandistisia kliseitä, eikä tässä pidättele itseään, kutsuen sotaa sisäiseksi konfliktiksi ja käyttämällä kyseenalaisia pseudo-teologisia argumentteja sotilaallisen hyökkäyksen perustelemiseksi.

Hän "unohti", että "hartaat" venäläissotilaat tuhosivat ja häpäisivät kymmeniä ortodoksisia kirkkoja ja että kaikki kirkot Ukrainan miehitetyillä alueilla eivät näkisi mielellään Venäjän armeijaa jouluna. Patriarkka unohti myös, että Ukrainan ortodoksinen kirkko oli vaikeassa ahdingossa, melkein eliminoinnin partaalla hänen epäonnistuneen Ukrainan politiikan vuoksi viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana.

Kuten toivottoman väärä nuotti, ensimmäinen sana patriarkan vetoomuksessa on pronomini "minä". Poliittisen puheen aloittaminen sanalla "minä" on merkki tuskallisesta, hypertrofoituneesta, tavalista suuremmasta narsismista. Semanttinen konstruktio "Minä olen patriarkka ja siksi..." pysyy toivottomana kompromissina keisarillisen paradigman sisällä. Sitä on mahdotonta ottaa vakavasti.

Patriarkan käyttämillä motiiveilla ei ole mitään tekemistä evankeliumin opetuksen, käskyjen, Kristus-lapsen maailmaan syntymän ilon kanssa. Patriarkan käyttämä motivaatio kuulostaa äärimmäisen maanläheiseltä: ”Että ortodoksit voivat osallistua jumalanpalvelukseen”, eli mennä temppeliin ja, kuten kyynikko lisää, jättääkseen sinne rahaa. Sota on sotaa, mutta ihmisten tulee tuoda rahaa kirkolle säännöllisesti, ja patriarkan tehtävänä on tarjota siihen mahdollisuus. Joten hän yrittää jopa puhua presidentille. Valitettavasti tälläkin taloudellisen ja kaupallisen motivaation versiolla on oikeus olla olemassa.

Poliittisesta näkökulmasta vetoomus näyttää myös sopimattomalta, jopa naurettavalta: patriarkka on menettänyt kaiken uskottavuutensa, sekä hengellisen että poliittisen, ei vain ukrainalaisessa vaan myös venäläisessä yhteiskunnassa. Hän on vain Putinin "heikko varjo". Saarnatessaan ja kehittäessään "sodan teologiaa" patriarkka käyttää argumentteja, jotka ovat teologisesti kyseenalaisia. Niiden alustava analyysi mahdollistaa melko odottamattoman kysymyksen 2000-luvulle: saarnaako Moskovan patriarkka harhaoppia?

Joka tapauksessa patriarkka Kirill on työskennellyt kovasti riistääkseen itseltänsä ja "viralliselta kirkkoltansa" kaiken tulevaisuuden.

Jatkokehitys on kuitenkin osoittanut, että on olemassa yksi "mutta". Patriarkan vetoomus julkaisiin patriarchy-ru -sivustolla 5. tammikuuta klo 11.18. Seitsemän tuntia myöhemmin Putinin käsky asevoimille ottaa käyttöön tulitauko koko etulinjalla niiden päivämäärien mukaisesti, jotka patriarkka Kirill ilmoitti, julkaistiin presidentin verkkosivuilla. Ei ole kaukana se ajatus, että Putin lukisi säännöllisesti Venäjän ortodoksisen kirkon virallisia verkkosivuja ja kiinnittäisi huomiota patriarkan vetoomuksiin. Nämä ovat fantasioita. Lisäksi, koska patriarkka on sekä poliittisesti että taloudellisesti riippuvainen Kremlistä, hän ei uskaltaisi puhua yksin ilman Kremlin esimiehensä ennakkohyväksyntää lausunnolleen. Mutta toinen vaihtoehto on vieläkin todennäköisempi: patriarkka Kirill yksinkertaisesti toteutti Kremlin ohjeita. Hän sai puhelinsoiton, ja häntä kehotettiin "voimakkaasti" tekemään tällainen aloite. Patriarkka toteutti sen kuuliaisesti. Ja tästä syystä siinä ei ole sanaakaan Kristuksesta (Hänen nimensä mainitaan vain juhlan otsikossa), ei sanaakaan rauhasta, ei sanaakaan laupeudesta eikä sanaakaan synnistä. Epäilen, että tämä kaikki tekee presidentin kuulemisen erittäin epämukavaksi, ja patriarkka ymmärtää erittäin hyvin, että tänään on parempi olla ärsyttämättä Putinia.

On parempi olla hiljaa. Siten Alexander Galichin ”Kultakaivosvalssi” (Staratelsky Val'sok), joka on kirjoitettu tasan 60 vuotta sitten, kun patriarkka Kirill oli 17, kuulostaa kirkon troparilta:

Nyt olemme selvinneet nähdäksemme parempia asioita.

Kaikki puhuvat paljon,
mutta retoriikan kirkkaiden jalokivien takana.
Se vanha tyhmyys leviää kuin tahra.
Joku muu voi valittaa väkivallasta
nälästä ja sanoinkuvaamattomista loukkauksista!
Tiedämme, että hiljaisuudesta on enemmän hyötyä.
Kyllä, tiedämme, että hiljaisuus on kultaa.

(käännetty vapaasti englannista)

---

Sergei Chapnin on viestintäjohtaja Fordhamin yliopiston Orthodox Christian Studies Centerissä ja nykykristillistä kulttuuria käsittelevän almanakan The Gifts (Дары) päätoimittaja.

(lähde: Public Orthodoxy - https://publicorthodoxy.org/2023/01/06/kremlin-notes-in-the-patriarchs-christmas-appeal/)