Johannes Zizioulas

Pergamonin metropoliitta Johannes seuranaan Iconiumin metropoliitta Theoleptos (oik.) ortodoksisilla kirkkopäivillä Joensuussa 12.6.2010.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

KP Pergamonin metropoliitta Johannes (Zizioulas) (kreikaksi: Ιωάννης Ζηζιούλας) / Ioannis Zizioulas, s. 1931 Katafiniyo Kozaniksessa Kreikassa, kuoli 2.2.2023 Ateenassa Sismanoglion sairaalassa) oli moderni ortodoksinen teologi ja Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin ns. titulaaripiispa Pergamonin metropoliitan arvonimellä. Metropoliitta toimii myös Ateenan Akatemian puheenjohtajana.

Elämä

Nykyinen metropoliitta syntyi tammikuun 10. päivänä 1931 ja hän aloitti opintonsa Thessalonikin yliopistossa, mutta suoritti ensimmäisen teologisen tutkintonsa kuitenkin Ateenan yliopistossa vuonna 1955. Hän opiskeli patristiikkaa Englannissa Harvardin yliopistossa isä Georges Florovskin alaisuudessa ja suoritti MTS-tutkinnon vuonna 1956. Vuonna 1965 hän väitteli teologian tohtoriksi Ateenassa.

Hän toimi teologian professorina 14 vuotta Glasgown ja Edinburghin yliopistossa ja vierailevana professorina Geneven yliopistossa ja King’s Collegessa Lontoossa.

Papiksi hänet vihittiin kesäkuussa 1986 ja myöhemmin nimitettiin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen titulaaripiispaksi arvonimellä Pergamonin metropoliitta.

Teologia ja hänen merkityksensä siinä

Kirjan "Being as Communion" -kansi

Metropoliitta Johanneksen vaikutuksen tunnustavat laajalti niin protestanttiset kuin myös roomalaiskatoliset teologit sekä tietysti myös oma Kirkkomme, ortodoksinen kirkko. On jopa sanottu, että hänen kirjansa ”Being as Communion” on yksi vuosisatamme merkittävistä, ellei jopa merkittävin, ortodoksista teoksista.

Metropoliitan pääperiaatteita omassa teologiassaan olivat vapaus (freedom) ja toiseus (otherness), sekä inhimillisyys (human) ja jumalallisuus (divine). Hän perusti tekstinsä kappadokialaisiin isiin ja erityisesti pyhään Maksimos Tunnustajaan, hän tuo esiin relationaalisen ontologian, jossa eivät ole etusijalla yhtenäisyys (unity) eikä moniarvoisuus (plurality). Hänen teoksessaan vuodelta 1985 ”Being as Communion” käsitellään teemaa ehtoollisen merkitys yhtenäisyyteen, sen sijaan hänen myöhemmässä vuoden 2007 teoksessa ”Communion and Otherness” on täydentävä analyysi toiseuden merkityksestä ehtoolliseen. Hän selvittelee antiikin filosofista ongelmaa Yhdestä ja Monesta ja tutkii sitä suhteessa jumaluuteen (Pyhän Kolminaisuuden kolme persoonaa ja Isän monarkia) ja inhimillisyyteen (teologinen antropologia) sekä Kirkkoon.

Kirjan filosofiset vaikutukset ylettyvät niin humanistisiin kuin myös sosiaalisiin tieteenhaaroihin. Kahden tutkimuksen teemassa on mukana eskatologinen ontologia, jonka hän jakaa pyhän Maksimos Tunnustajan kanssa ja jossa Maksimoksen todellisuus on todellisuutta (lopunajankin) Kirkossa. Tämä on teemana metropoliitan vuonna 2008 ilmestyneessä kirjassa ”Remembering the Future: An Eschatogical Ontology”.

Hänen ensimmäinen kirjansa oli hänen väitöskirjansa vuodelta 1965, joka julkaistiin vain muutama vuosi sitten, vuonna 2001 englanniksi: ”Eucharist, Bishop, Church: The Unity of the Church in the Divine Eucharist and the Bishop During the First Three Centuries”. Kirja on vaikuttanut jo varhain ”eukaristisen ekklesiologian" (kirkko-opin) kehitykseen, mikä liittyy läheisesti Nikolas Afanasieviin, joka keskittyi piispan keskeiseen rooliin jumalallisen liturgian johtajana.

Metropoliitta Johanneksesta tuli yksi merkittävimmistä henkilöistä niissä keskusteluissa, joita käytiin ortodoksisen Kirkon ja muiden kristillisten perinteiden kanssa. Vuonna 2006 hänestä tuli puheenjohtaja Australian arkkipiispa Stylianoksen jälkeen ortodoksisen Kirkon vuoropuhelua roomalaiskatolisen kirkon kanssa käyvään komissioon. Metropoliitta Johannes oli tunnettu myös työstään ympäristön puolesta ja erityisen suosittu oli hänen luentosarjansa aiheesta: ”Preserving God’s Creation”.

Esitetty kritiikki

Kuten monista teologeista, etenkin heistä, jotka käyvät teologista vuoropuhelua, niin myös metropoliitta Johanneksesta esitettiin kritiikkiä, joka kohdistui etenkin joihinkin hänen teologisiin teoksiinsa ja mielipiteisiinsä erikoisesti hänen persoonaa käsittelevän teologiansa patristisiin juuriin ja kirkko-oppiinsa ja näkökulmaansa ekumeenisista suhteista.

Kritiikki persoonallisuuden teologiasta, kirkko-opista ja ekumeenisista suhteista

Romaniassa syntynyt ja Kanadassa teologian professorina työskentelevä Lucian Turcescu väittää teoksessaan ”Person' versus 'Individual' and Other Modern Misreadings of Gregory of Nyssa” metropoliitta Johanneksen olevan väärässä, kun hän väittää, etteivät kappadokialaiset isät ymmärtäneet persoonaa individuaalina ja kun hän uskoo saman koskevan meidän nykyaikaamme, missä individualismi torjutaan. Metropoliitta Johannnes on vastannut tähän kritiikkiin kirjassaan ”Communion and Otherness”.

Serbialainen Roboljub Lazic kirjassaan ”Innovatory Theology of Metropolitan Zizoulas” selittää, miksi hän uskoo metropoliitan työn eroavan perinteisestä ortodoksisuudesta ja väittää, että on olemassa jonkinlainen yhteys metropoliitan ekumeenisella suuntautumisella ja hänen teologiallaan. Metropoliitta Johanneksen puolustajaksi on noussut tässä asiassa hänen aiempi oppilaansa, Branicevon piispa Ignjatihe Midić.

Eräs vanhakalenteristinen, skismaattinen arkkipiispa toteaa paimenkirjeessään, että isä John Meyendorff ja metropoliitta Johannnes (Zizioulas) ovat länsimaistuneita teologeja vastakohtana esimerkiksi isä Georges Florovskille (joka oli metropoliitan opettaja).

Eräässä haastattelussa Australian arkkipiispa Stylianos arvostelee metropoliittaa hänen asenteestaan uniaatteihin ja jopa kyseenalaistaa hänen asemansa systemaattisena teologina. Jotkut ovat huolissaan hänen riippuvuudestaan ei-ortodoksisista tietolähteistä ja hänen ajatuksistaan kirkko-opin ja ekumenian alalla pitäen niitä ranskalaisen roomalaiskatolisuuden ja etenkin teologien, ranskalaisen jesuiitan ja kardinaalin Henri de Lubac’in (1896-1991) ja ranskalaisen dominikaanin ja kardinaalin Yves Concar’in (1904-1995) kuin myös juutalaisen filosofin Martin Buberin (1878-1965) ja englantilaisen filosofin John MacMurrayn (1891-1976) vaikutuksena.

Kirjoja

Metropoliitta Johannes esitelmöimässä Joensuun ortodoksisessa seminaarissa 12.6.2010.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

• L'Être ecclésial (Paris: Labor et Fides, 1981). ISBN 978-2830901801.
• E Ktise os eucharistia (Athens: Akritas, 1992). ISBN 978-9607006981, englanniksi Creation as Eucharist. (H κτίση ως Eυχαριστία, Θεολογική προσέγγιση στο πρόβλημα της οικολογίας)
• Being and Communion: Studies in Personhood and the Church (Crestwood, NY: St Vladimirs Seminary Press, 1997). ISBN 978-0881410297.
• Eucharist, Bishop, Church: The Unity of the Church in the Divine Eucharist and the Bishop During the First Three Centuries (Brookline, MA: Holy Cross, 2001). ISBN 978-1885652515 (alkuperäinen teos: Ἡ ἑνότης τῆς Ἐκκλησίας ἐν τῇ Θείᾳ Εὐχαριστίᾳ καί τῷ Ἐπισκόπῳ κατά τούς τρεῖς πρώτους αἰώνας)
• Ellenismos kai Christianismos: H Synantese ton duo Kosmon (Athens: ApostolikeDiakonia, 2003), englanniksi Hellenism and Christianity: The Meeting of Two Worlds. (Eλληνισμός και Xριστιανισμός, η συνάντηση των δύο κόσμων)
• Communion & Otherness: Further Studies in Personhood and the Church (London: T & T Clark, 2007). ISBN 978-0567031488.
• Remembering the Future: An Eschatological Ontology (London: T&T Clark, 2008). ISBN 978-0567032355.
• Lectures in Christian Dogmatics (London: T&T Clark, 2009). ISBN 978-0567033154.

Esitelmä Joensuun ortodoksisella seminaarilla 12.6.2010

• "Teologian näköaloja kirkko-opissa ja ortodoksisessa teologiassa]"
  (mp3-äänitiedosto, kesto n. 45 min, englanniksi / in English, © www.ortodoksi.net - oeosto ei ole enää kuunneltavissa)
• Esitelmän referaatti suomeksi

HAP