ONL:n synty - osa II

(Tämä on toinen osa useammasta artikkelista koostuvasta sarjasta "ONL:n synty".)

(Voit myös kuunnella tämä artikkelin klikkamalla linkkiä "Kuuntele" ja halutessasi lukea tekstin samaan aikaan puhutun tekstin kanssa, kun siirrät puhutun tekstin uuteen välilehteen.)

---

Kuuntele artikkelin teksti

---

Aamun Koitto 1939 nr. 3 / 20.1.1939 s. 5-6

M. Pantsu:

Mitä olisi tehtävä nuorison hengellisen elämän vartuttamiseksi?

Aamun Koiton nr. 3/1939 kansilehti

Tuo kysymys on askarruttanut usein minunkin mieltäni, ja ilokseni huomasin »Aamun Koiton» viime numerossa siitä perinpohjaisen kirjoituksen. Melkein joka asiassa olen samaa mieltä, joten tulen ehkä käsitelleeksi samoja asioita vain eri näkökulmilta.

Näin ortodoksisella paikkakunnalla eläessä huomaa selvimmin, että papistomme tekee kyllä pontevasti työtä uskonnollisen valistuksen levittämiseksi seurakunnissaan. Juhlalliset jumalanpalvelukset ja hartaushetket, huolenpito tiistaiseura ja pyhäkoulutyöstä, Valamon-retket kristinoppikoululaisten ja tiistaiseuralaisten kanssa ym. antavat seurakuntalaisille uskonnollista tietoa ja herättävät heissä rakkautta omaan uskoon ja pyrkimystä toteuttaa elämässä sen hyviä ohjeita. Viime syksyisestä »Aamun Koiton» juhlanumerosta saamme selvän kuvan p. Sergein ja Hermanin Veljeskunnan monipuolisesta toiminnasta ortodoksisen valistuksen levittämiseksi. Kyllähän ne eri toimintamuodot olemme tulleet huomaamaan, mutta emme tule niitä kaikkia muistaneeksi niin samalla kertaa. Samalla huomaamme, että työntekijöitä on vähän, Veljeskunnan johtohenkilöillä, papisto siihen luettuna, on liian raskas taakka yksin kannettavaksi. Useissa paikoin ovat opettajatkin olleet mukana tässä valistustyössä.

Varmaankin olisi hyvin toivottavaa [kreikkalaiskatolisen] ortodoksisen kansanopiston aikaansaaminen, mutta eipä ehkä monen mieleen ole tuo ajatus tullut, ehkä siitä syystä, että näissä lähimmissä kansanopistoissamme, Impilahden ja Jamilahden, olemme huomanneet oltavan hyvin suvaitsevaisia, jopa suorastaan lämminsydämisiä, uskontoamme kohtaan. Niissä opiskelleet kertovat kauniita muistoja siitä, miten johtajat ja opettajat suorastaan kehoittavat omaa uskontoa noudattamaan ulkonaisestikin.

Ajatus ortodoksisesta opintokerho- tai muusta yhdistystyöstä on sensijaan kai useissakin mielissä viivähtänyt. Sortavalassa kai toimiikin joku sellainen yhdistys. Ainakin sen vuosikertomusta lukiessani ajattelin, että miten kehittävää olisi olla sellaisissa kokouksissa, ottaa osaa niin tärkeitä asioita koskeviin keskusteluihin. Mutta sellaiset toimintamuodot eivät voi menestyä paikkakunnilla, missä ei ole niin päteviä johtajavoimia. Sensijaan pyhäkoulu- ja tiistaiseuratyö voi menestyä pienemmilläkin paikkakunnilla. Ehkäpä niihin voisi jotenkin yhdistää opintokerho-opiskelun tapaista, jonkun määrätyn kirjan suorittamisen muodossa tms. Kun kirkkokuntamme varat milloin myöntävät, ja milloin saadaan sopiva henkilö sisälähetystyön johtoon, niin luulen, että tämä kysymys silloin tulee ratkaistuksi sopivalla tavalla.

Lukiessani »Aamun Koitosta» Nuorten Pappisliiton tai Lukkarien Liiton kokousselostuksia olen ajatellut, että voisihan olla esim. Ortodoksisten Opettajain Liitto, joka kokoontuisi joka kesä muutamiksi päiviksi keskustelemaan uskonnonopetuksesta ja muista yhteisistä asioista. Saisipa olla silloin tällöin oikein kurssitkin meille, jolloin saisimme oman uskonnollisen elämämme syvennystä sekä pedagoogista taitoa. Mutta ehkä nämä ovat vaikeita toteuttaa. Hyvin antavia ovat ortodoksiset laulujuhlat ja sisälähetysjuhlat. Ehkä niiden lisäksi voisi ajatella ortodoksisia nuorisopäiviä, joilla olisi joku oma nimikkopäivänsä, esim. apostolien Pietarin ja Paavalin päivä. Joka kesä kokoonnuttaisiin niihin aikoihin, keskusteltaisiin, harrastettaisiin kirkkolaulua, kuultaisiin esitelmiä, selostuksia jne., tehtäisiin retki Valamoon, ellei juuri siellä niitä pidettäisikin. Kyllä varmaan moni ilolla ajattelisi niitä kokouksia. Mutta niiden järjestäjille se vain antaisi hyvin paljon puuhaa. Ehkä ajan kanssa ne voidaankin järjestää. Mutta meidän ei aina pidä toivoa jotain uutta, vielä vähemmin vaatia, tietäessämme toimihenkilöiden vähälukuisuuden ja jo ennestäänkin lukuisat toimet. Kuitenkin tällaiset »hurskaat toivomukset» ehkä osoittavat orastavaa ortodoksista pyrkimystä ja ovat ikäänkuin todistuksena siitä, että meille runsain ja rakkain käsin kylvetty uskonsiemen on alkanut itää. Omana huolenamme olkoon sen kasvattaminen, johon saamme hyvää apua jo runsaasta ortodoksisesta kirjallisuudestamme ja kaikista ortodoksisista tilaisuuksista, joita meille järjestetään. Ja Jumalan silmä valvoo tätä kalleinta kehitystämme.

Kirjoittaja, jonka kirjoituksen otsikon olen tähän lainannut, mainitsee myös partiotyöstä. Se on hyvin kasvattava työmuoto ja siitä ihmeellinen, että se aivan tenhoaa harrastajansa ihan erikoisella tavalla. »Kerran partiolainen aina partiolainen!» Se on myös syvästi kristillinen työmuoto: joka kokouksen alussa ja lopussa hiljennytään Jumalan kasvojen eteen. Olisi mitä toivottavinta, että partiotyö saisi lujan jalansijan nuorisomme keskuudessa. Eikä muidenkaan hyvien harrastusten, kuten suojeluskunta-, Lotta-Svärd-, martta-, kerho- tms. yhdistystyön tarvitse meitä vieroittaa ortodoksisesta uskostamme. Päinvastoin usein niissä osoitetaan kunnioitusta meidän uskonnollemme. Esim. viime keväänä täällä Suojärvellä pidetyissä suojeluskunnan 20-vuotisjuhlissa toimitti seurakuntamme kirkkoherra M. Ritamo kenttäjumalanpalveluksen ja kirkkokuoromme lauloi. Meistä ortodoksisista se tuntui erikoisen juhlalliselta, mutta eivätpä näyttäneet luterilaisetkaan kiristelleen hampaitaan, päinvastoin, kirkkoherramme voimakkaat, isänmaallisen hengen läpitunkemat hartauden sanat nostivat liikutuksen kyyneleitä heidänkin silmiinsä. Jalot luonteet voivat tuntea veljekseen ja sisarekseen sellaisenkin maansa kansalaisen, joka tunnustaa toista uskontoa kuin hän itse.

Tietysti erikoisen vaikeaa on elää vähemmistönä toisuskoisten keskellä. Luulenpa, että silloin ihmiseltä vaaditaan useita sellaisia luonteenominaisuuksia, kärsivällisyyttä, hienotunteisuutta ja kaikinpuolista kestävyyttä, että harva ihminen niitä omaa, eikä samanuskoisten kesken tarvitse ainakaan sitä peljätä, että epäillään ryssäksi = petturiksi. Siksipä varmaan olisi virkistävää joskus kokoontua yhteen eri puolilta Suomennientä kuuntelemaan, mitä vaikeuksia missäkin on uskonnollisessa suhteessa. Ehkäpä me vähän kukin hyötyisimme jo noista mielipiteiden vaihteluistakin.

M. Pantsu

(seuraava eli kolmas osa ilmestyy aikanaan ja linkki löytyy silloin tästä)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa I)