Toiminnot

Ero sivun ”Mirhalla voitelu” versioiden välillä

Ortodoksi.netista

Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 14: Rivi 14:


Mirhalla voitelu suoritetaan siis kasteen jälkeen, kun kastettava on puettu kastepukuun. Se suoritetaan myös silloin, kun kirkkoon liittyvä on kastettu jossain muussa kristillisessä kirkkokunnassa ortodoksien hyväksymällä tavalla. Silloin siis ei enää kasteta liittyvää uudelleen.
Mirhalla voitelu suoritetaan siis kasteen jälkeen, kun kastettava on puettu kastepukuun. Se suoritetaan myös silloin, kun kirkkoon liittyvä on kastettu jossain muussa kristillisessä kirkkokunnassa ortodoksien hyväksymällä tavalla. Silloin siis ei enää kasteta liittyvää uudelleen.



Mirhalla voitelu on kasteen mysteerion vahvistaminen, konfirmaatio. Voitelussa pappi tekee pienellä pensselillä kastettavan otsaan, silmiin, sieraimiin, suulle, korville, rinnalle, käsille ja jaloille pienen ristin mirhalla lausuen joka kerran ristin tehdessään:
Mirhalla voitelu on kasteen mysteerion vahvistaminen, konfirmaatio. Voitelussa pappi tekee pienellä pensselillä kastettavan otsaan, silmiin, sieraimiin, suulle, korville, rinnalle, käsille ja jaloille pienen ristin mirhalla lausuen joka kerran ristin tehdessään:

Versio 14. heinäkuuta 2008 kello 09.32

Kaste on ortodoksisen kirkon sakramentti eli mysteerio, jossa henkilö liitetään ortodoksisen kirkon jäseneksi. Siihen liittyy oleellisena osana toinen mysteerio, pyhällä mirhalla voitelu.

Mitä on mirha?

Mirha on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste. Raamatussa on mainintoja pyhästä mirhalla voitelemisesta mm. 2.Moos. 29:7 ja 1.Sam. 10:1 sekä 2.Sam. 2:4.

Hebrean sana Messias ja kreikan sana Kristus tarkoittavat molemmat voideltua siis Jumalan poikaa, josta tuli Ihmisen Poika ja meidän Vapahtajamme.

Mirha kuvaa katoamatonta Pyhän Hengen sinettiä ja kasteen lisäksi sitä käytetään esim. pyhitettäessä kirkkoa ja alttaripöytää sekä antiminssiä. Myös ikonien siunaamisessa piispa käyttää mirhavoidetta.

Mirhaa tehdään harvinaisissa tilaisuuksissa noin kerran kymmenessä vuodessa ekumeenisessa patriarkaatissa koko patriarkaatin tarpeisiin ja se on monimutkainen ja pitkällinen seremonia.

Mirhalla voitelu

Mirhalla voitelu suoritetaan siis kasteen jälkeen, kun kastettava on puettu kastepukuun. Se suoritetaan myös silloin, kun kirkkoon liittyvä on kastettu jossain muussa kristillisessä kirkkokunnassa ortodoksien hyväksymällä tavalla. Silloin siis ei enää kasteta liittyvää uudelleen.

Mirhalla voitelu on kasteen mysteerion vahvistaminen, konfirmaatio. Voitelussa pappi tekee pienellä pensselillä kastettavan otsaan, silmiin, sieraimiin, suulle, korville, rinnalle, käsille ja jaloille pienen ristin mirhalla lausuen joka kerran ristin tehdessään:

” Pyhän Hengen lahjan sinetti.”

Johon kummi tai seurakunta vastaa: "Amen."

Kun kaste kuvaa ihmisen osallistumista pääsiäiseen, mirhalla voitelu kuvaa Pyhän Hengen vuodatusta, joka tapahtui helluntaina. Voideltu saa täyden oikeuden kirkon jäsenyyteen, mistä oikeuksista ja velvollisuuksista aluksi huolehtii kastettavan kanssa yhdessä hänen kumminsa.

Aiheesta muualla

www.ort.fi: Sakramentit / kaste www.ort.fi: Sakramentit / mirhavoitelu Tsasounan suunnalta/isä Raimo Sissonen: Kasteen sakramentti Tsasounan suunnalta/isä Raimo Sissonen: Voitelun sakramentti Katso myös: Euhologion / Rukous lapsivuoteessa olevan äidin puolesta Euhologion / Lapselle kahdeksantena päivänä nimeä annettaessa Euhologion / Rukoukset pyhän kasteen edellä Euhologion / Pyhän kasteen mysteerio Euhologion / Pyhällä mirhalla voitelun mysteerio Euhologion / Rukoukset hiuksia leikattaessa Euhologion / Rukoukset 40 päivänä lapsen syntymän jälkeen Euhologion / Rukous keskenmenon tapahduttua Euhologion / Pyhän kasteen toimitus kuolemanvaarassa olevalle lapselle

Kirjallisuutta

Arkkipiispa Paavali & Matti Sidoroff: Kaste ja katumus Arkkipiispa Herman: Pyhästä kasteesta ja seurakunnasta Kalevi Kasala: Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten - kirkkotiedon käsikirja John Meyendorff: Bysantin teologia Ortodoksinen usko (uskonoppi), OKJ Arkkimandriitta Cleopa Ilie: Ortodoksisesta uskosta (ss. 165-170)