Toiminnot

Enkeli

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 28. syyskuuta 2009 kello 13.13 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (→‎Hierarkiat)

(mm. Dimitri Padalkan mukaan)

Sana enkeli (kreik. angelos, lat. angelus, ven. angel) merkitsee sanansaattajaa tai lähettiä. Sana ei ilmaise olemusta ja luontoa vaan virkaa ja tehtävää. Enkelit, jotka kuuluvat näkymättömään eli hengelliseen maailmaan, luotiin ennen ihmistä (1 Moos. 1:1), sillä enkelit lasketaan ortodoksisen kirkon opin mukaan kuuluviksi taivaaseen.

Enkeleiksi nimitetään niitä luotuja olentoja, jotka eroavat ihmisistä ja kaikista muistakin näkyväisen maailman olennoista. Ne ovat persoonallisia ja kuolemattomia. Pyhien kirkkoisien mukaan ne ovat korkeamman valon heijastuksia.

Enkelien ominaisuuksia

Enkelillä on kaikki hengelliset kyvyt:

  • ymmärrys (älykkyys),
  • (moraalinen) tahto ja
  • tunne, mutta suurempina ja täydellisempinä kuin ihmisellä. (2 Piet. 2:11).

Enkelit voivat liikkua paikasta toiseen tavattoman nopeasti, koska ne ovat vapaita ruumiin lihallisista kahleista, siksi niille on symbolisesti kuvattu taiteessa siivet.

Pyhyydessään ja luontonsa sekä ominaisuuksiensa puolesta enkelit muodostavat eräänlaisen keskiasteen ihmisen ja Jumalan välillä. Ainainen oleminen hyveessä, läheinen ja katkeamaton yhteys Jumalaan, palava rakkaus Jumalaan ja toisiinsa sekä tehokas osallistuminen ihmisten pelastamiseen ovat enkelien ilon ja iankaikkisen autuuden lähteitä.

Hierarkiat

Enkeleitä on valtavasti (Daniel 7:9-10 / Matt. 26:53) ja paljous muodostaa erityisen valtakunnan, jota Jumala hallitsee. Valtakunnassa on erilaisia enkelien arvoluokkia, hierarkioita. Raamattu mainitsee seuraavat yhdeksän taivaallista hierarkian astetta:

Serafit kuvataan Raamatussa kuusisiipisiksi olennoiksi, jotka kahdella siivellä peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

Serafit ovat kaikkein lähinnä Jumalaa ja niiden tarkoitus on ylistää häntä.

Kerubit kuvataan Raamatussa (Hes. 1:5-12) mm. "... ihmisen muotoisiksi, nelisiipisiksi olennoiksi, joilla oli kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolella oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän ja vielä niillä oli kotkan kasvot". Kerubit ovat pyhien paikkojen vartijoita ja Jumalan ilmestymisen ja läsnäolon vertauskuvia.

Kristillisen enkeliopin muokanneessa Dionysios Areiopagian teoksessa ”Taivaalliset hierarkiat” on esitetty enkelien arvoluokitus. Enkelit jaetaan sen mukaan, kuinka lähellä Jumalan kirkkautta kukin on, kolmeen hierarkiaan ja kukin hierarkia kolmeen joukkoon eli kuoroon:

  • Korkein hierarkia: serafit, kerubit, valtaistuimet
  • Keskihierarkia: herraudet, voimat, vallat
  • Alin hierarkia: hallitukset, ylienkelit, enkelit

(Dogmaattinen Jumaluusoppi, ss. 197-198)

Pyhä Iisak Syyrialainen selittää, mitä nämä arvoasteet tarkoittavat:

  • Serafit lämmittävät ja sytyttävät (kirjaimellisesti serafi tarkoittaa tulista)
  • Kerubit ovat täynnä tietoa ja viisautta
  • Valtaistuimet ovat Jumalan tuki ja lepo
  • Herraudet ovat saaneet vallan kaikkien valtakuntien yli
  • Hallitukset pitävät eetterin (ilman) järjestyksessä
  • Vallat vallitsevat kansoja ja jokaista ihmistä
  • Voimat ovat väkeviä ja pelottavan näköisiä
  • Ylienkelit ovat kuin valppaat vartijat
  • Enkelit ovat lähettiläitä

(Isaak tou Syrou eurethenta asketika, sel, 268)

Enkelit ikoneissa

Ikoneissa enkelit kuvataan parrattomina, lyhyttukkaisina roomalaiseen asuun pukeutuneina nuorukaisina. Enkelien kuvaamisessa lähtökohtana lienevät antiikin taiteen siivekkäät henkiolennot.

Valtaistuimet kuvataan tulisina pyörinä, joissa on siipiä ja siivissä silmiä. Normaalisti pyörissä on kuusi siipeä. Joskus valtaistuinta kuvaa nuorukainen. Valtaistuimen yllä on piispan jumalanpalveluspuku kädessään evankeliumikirja. Valtaistuimet innoittavat ihmisiä rakastamaan, palvelemaan Jumalaa ja toteuttamaan Hänen tahtoaan.

Herraudet kuvataan ikoneissa tavallisesti parrattomina nuorukaisina, joilla on yllään diakonin jumalanpalveluspuku, oikeassa kädessä suitsutusastia ja vasemmassa ympyrän muotoinen kiekko, jossa voi olla kuvattuna risti tai Kristuksen monogrammi. Herraudet valvovat alempiarvoisia enkeleitä ja auttavat ihmisiä vapautumaan eripuraisuudesta ja kaikesta maallisesta, mikä heitä kahlitsee.

Voimat kuvataan ikoneissa nuorukaisina, joilla on yllään sotilasasu, kypärä ja kädessä miekka. Vallat taas kuvataan parrattomina nuorukaisina yllään hovipuku, kädessä valtikka ja päässä kruunu. Voimat antavat ihmisille jumalaista katoamatonta voimaa ja vallat kuvaavat inhimillisen järjen rajoituksia ja mahdollisuuksia. Vallat ovat usein mukana ihmeissä.

Hallitukset kuvataan myös parrattomina nuorukaisina, joilla on yllään pitkä vyötetty, hihallinen, vaatekappale - kitoni, jonka päällä on viitta. Oikeassa kädessä enkelillä on pitkä sauva ja vasemmassa kädessä kilpimäinen kiekko. Hallitukset ovat kansojen ja kaupunkien suojelijoita, ihmisten auttajia.

Ylienkelit kuvataan ikoneissa siivekkäinä nuorina miehinä yllään diakonin jumalanpalveluspukua muistuttava vaate. Ylienkelit painavat ihmissieluun jumalallisen leiman, joka valaisee ihmisen ymmärrystä.

Nimettyjä enkeleitä

Joillekin enkeleille – etenkin heille, jotka ovat lähellä Jumalaa - löytyy Raamatusta nimiä, kuten

Näitä enkeleitä kutsutaan usein myös arkkienkeleiksi eli sotajoukkojen johtajiksi. Dionysios Areiopagian teoksessa arkkienkeleitä sanotaan olevan seitsemän.

Mm. apokalyptisia kirjoituksia sisältävässä intertestamentaarisessa, etiopialaisessa Henokin kirjassa nimetään edellä mainittujen enkelien lisäksi myös:

Juutalaisissa apokryfisissä, varhaiskristillisissä, tuntematonta alkuperää olevissa kirjoituksissa on nimetty muitakin enkeleitä.

Mm. Johannes Krysostomos sanoi, että on olemassa paljon muitakin nimettyjä enkeleitä, joita meille ei tässä elämässä ole ilmoitettu, mutta jotka tulevat tutuiksi tulevassa elämässä.

Enkelit Jumalan välikappaleina

Enkelit palvellessaan Jumalaa esiintyvät usein maailman ja erityisesti ihmisten kaitsemisen välikappaleina. Enkelien kautta tuhottiin Sodoma ja Gomorra (1 Moos. 19:13), hävitettiin rutolla suuri joukko Israelin asukkaita (2 Sam. 24:15-17), kuohutettiin vesi Jerusalemissa ja annettiin sille parantava voima (Joh. 5:4). Enkelit ilmoittivat Vanhassa Testamentissa Jumalan tahdon Aabrahamille (1 Moos. 22:15-18), Lootille (1 Moos. 19:12-13), Danielille (Dan. 9:22). Uudessa Testamentissa Sakariaalle (Luuk. 1:13), Marialle (Luuk. 1:26-38), yrttien tuojille (Matt. 28:5-7) ja apostoleille (Apt 1:10-11).

Toisille enkeleille Jumala on uskonut kokonaisten yhteiskuntien – kaupunkien, alueitten ja valtakuntien – suojelemisen (Dan. 10-12 luvut) ja toisille on uskottu huolehtiminen yksityisistä ihmisistä. Näitä nimitetään usein suojelusenkeleiksi (Matt 18:10).

Enkelien rajoituksia ja erityisiä kykyjä

Enkelit eivät koskaan ole olleet ihmisiä, kuolleet ihmiset, vainajien henget eivät siis pääse enkeleiksi. Molemmat - niin enkelit kuin ihmisetkin - ovat rajallisia olentoja, riippuvaisia Jumalasta ja vastuussa Jumalalle kaikista teoistaan. Enkeleille on annettu kyky ilmestyä ihmisille näkyväisessä hahmossa ja he voivat esiintyä ihmisinä. Yksikään enkeleistä ei ole kaikkivoipa vaan kaikki ovat rajallisia. Enkelien voima on aina Jumalasta lähtöisin ja he käyttävät voimaansa Jumalan edustajina, eivät koskaan omien tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.

Enkeleistä käytetään Raamatussa joskus myös nimitystä Jumalan pojat, silti enkelillä ei ole sukupuolta, he eivät synnytä uusia enkeleitä eivätkä mene avioon (Matt. 22:30). Enkelien voimat ylittävät ihmisten voimat ja he ovat älykkäämpiä kuin ihmiset sekä kuolemattomia. Ruumiittomina enkeleillä ei ole mitään tarpeita, eivätkä he vanhene tai kuole.

Langenneet enkelit

Raamatussa kerrotaan myös langenneesta enkelistä, Saatanasta. Joidenkin tutkijoiden mukaan Ilmestyskirjan 12. luvun viiteen ensimmäiseen jakeeseen sisältyy eräänlainen Saatanan minihistoria. Tämän mukaan Saatanan langetessa muitakin enkeleitä liittyi häneen. Pahuuden alkuna oli vallanhalu, tottelemattomuus Jumalan suunnitelmia kohtaan. Saatanalle on annettu erilaisia nimiä: mm. Lucifer, Perkele, Belsebub (suomeksi ’kärpästen herra’ eli ’saastan herra’), Paholainen, Kiusaaja.

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Dimitri Padalka: Ortodoksisen kirkon uskonoppi, 1941, ss. 131 – 138
  • Ron Rhodes: Enkelit keskuudessamme, 1996
  • C. Leslie Miller: Enkeleitä – onko heitä, 1973
  • Olli Seppälä (toim.): Enkeli, taivaallinen sanansaattaja, 2003

Hannu Pyykkönen

Noudettu kohteesta ”http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Enkeli&oldid=16772”