Jumalan inhimilliset kasvot (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
georgialainen variantti
Anchiskhati / ანჩისხატი
Antšiskhatin kirkko, Tbilisi
Photo © Soili Mustapää 2011
"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt." Nämä sanat eivät ole ateistin, vaan ne ovat apostoli Johanneksen kirjoittamat. Tämä on syytä pitää nöyrästi mielessä.
Liian usein jumalakuvamme on inhimillisten vaikuttimien muokkaamia. Jo antiikin aikana tämä oli oivallettu, kuten Ksenofanes (570 – 480 eKr.) asian osuvasti ilmaisi: "Jos härillä ja hevosilla ja leijonilla olisi kädet ja ne osaisivat käsin maalata ja tehdä teoksia niin kuin ihmiset, niin hevoset tekisivät jalojen ratsujen kaltaisia, härät uljaiden härkäin kaltaisia jumalhahmoja ja jokainen laji hahmoja oman kuvansa mukaan." Tämän vuoksi on syytä muistaa, että Kirkon opetuksen mukaan Jumala todella on pohjimmiltaan sanomaton, tutkimaton, näkymätön ja käsittämätön, kuten me myös liturgiassa rukoilemme.
Emmekö siis saa muodostaa kuvaa tai käsitystä Jumalasta? Apostoli Paavalin mielestä saamme ja voimme. On olemassa "kuva", joka paljastaa kuka "näkymätön" Jumala on (Kol.1:15). Tämä kuva on Kristus. Edellä lainattu apostoli Johanneksen lause jatkuu näin: "Ainoa Poika, joka itse on Jumala ja joka aina on Isän vierellä, on opettanut meidät tuntemaan hänet." (Joh.1:18). Näkymätön ja käsittämätön Jumala on paljastanut kasvonsa.
Dogmatiikka tuntee käsitteen "ilmoitus". Se saattaa kuulostaa hyvinkin tekniseltä. Kaikkein yksinkertaisimmillaan se kuitenkin tarkoittaa, että sanomaton, tutkimaton, näkymätön ja käsittämätön – meidän silmissämme usein kasvoton – Jumala on Kristuksessa lopullisesti paljastanut kasvonsa.
Paavalin puhe Kristuksesta Jumalan kuvana vie ajatuksemme muun muassa Kirkon taiteeseen. Keskeisellä sijalla kirkollisessa taiteessa ovat ikonit. Itse asiassa sana ikoni tarkoittaa yksinkertaisesti kuvaa. Me vietämme 16. elokuuta aiheemme kannalta merkittävän ikonin juhlaa – Kristuksen käsittä tehdyn ikonin juhlaa.
Seisoessamme tämän ikonin edessä, johon kuvataan useimmiten vain Kristuksen kasvot, voimme muistuttaa mieleemme, että katselemme ihmiseksi tulleen Jumalan kasvoja – hänen silmiään ja vaikkapa ilmettään. Voimme ehkä toistaa erän munkin sanoja: "Minä olen sinun, sinä olet minun."
Lars Ahlbäck
TM, päätoimittaja