Jälkiviini ja antidora (opetuspuhe)

Kirkkomme terminologia ei ole täynnä vain kreikan-, slaavin- ja karjalankielisiä lainasanoja, vaan sitä rikastuttavat myös monet oudot suomenkieliset vastineet ja uudissanat. Riviortodoksit ovat jo tottuneet niihin miettimättä ehkä tosin koskaan tarkemmin niiden todellista merkitystä. Uusista kirkon jäsenistä ne saattavat kuulostaa jopa eksoottisilta.

Antidora on kreikkalainen lainasana, jota ei ole yritetty suomentaa.

Jälkiviini taas kuuluu sarjaan oudot termit. Sana on tullut kirkkomme terminologiaan slaavinkielestä (zapivka) venäläisen ortodoksisen perinteen kautta. Substantiivi tulee verbistä, joka merkitsee esimerkiksi sitä, että lääkkeen päälle juodaan vettä, jotta lääkkeet saadaan nieltyä. Suomalainen versio jälkiviinistä mielletään ehtoollisen nauttimisen jälkeen juotavaksi viiniksi.

Kirkossamme on tullut venäläisen ortodoksisen perinteen mukaan tavaksi tarjota ehtoolliseen osallistuneille kiehuvalla vedellä laimennettua makeata kirkkoviiniä. Viinin ohella tarjotaan pieni pala kirkkoleipää, joka vastaa ns. antidoraa. Tarjoilu tapahtuu usein kirkon pohjoispuolella alttarin sivulla tai lähes keskellä kirkkoa. Tarjoilusta vastaa kirkon isännöitsijän johdolla vahtimestarit ja alttariapulaiset, ponomarit.

Jälkiviinin ja kirkkoleivän tarjoaminen ehtoollisen jälkeen voidaan palauttaa alkukristilliseen tapaan nauttia yhteistä rakkauden (kr. agapé) ateriaa yhteisen sakramentin jälkeen. Samaan hurskaaseen traditioon voidaan liittää myös yhteiset seurakunta-ateriat ja kirkkokahvit juhlaliturgioitten jälkeen. Ortodoksiteologit puhuvatkin innolla perinteestä jatkaa liturgiaa liturgian jälkeen.

Jälkiviinin ja kirkkoleivän palasen yhteinen tarjoilu ehtoollisen jälkeen on jäänyt pois käytännöstä useassa paikalliskirkossa. Toisinaan niin tapahtuu meidänkin kirkossamme. Samalla jälkiviinin ja kirkkoleivän tarjoilun ja antidora-perinteen voidaan katsoa vastaavan toisiaan.

Kreikkalaisessa perinteessä näet leipä on tosi vahvasti mukana. Antidora-termi viittaakin juuri kreikkalaiseen elävään traditioon. Kreikassa kirkkoleivät ovat isoja, suomalaisen häälimpun kokoisia. Yhdestäkin kirkkoleivästä, kun siitä on keskeltä otettu pois osa ehtoolliskaritsaa varten, jään runsaasti jaettavaa jokaiselle kirkossa olevalle. Ja alttariin tuodaan yleensä useita kirkkolimppuja! Ja kaikki on jaettava ja kaikki on syötävä!

Alun pitäen antidora-leipä oli tarkoitettu jaettavaksi niille, jotka syystä tai toisesta eivät voineet osallistua kyseisessä palveluksessa ehtoolliseen. Tästä kertoo itse termi (kr. antídoron, mksl. antidor), joka merkitsee ikään kuin ehtoollisen vastinetta. Siitä on käytetty myös suomalaisia vastineita vastalahja tai jakoleipä.

Nyttemmin Kreikassa antidoran ottavat vastaan kaksin käsin kaikki kirkossa olleet myös ehtoollisella käyneet. Papin käsiristin suutelemisen ohesta he suutelevat leipää tarjoavan papin kättä ja pappi lausuu jokaiselle siunauksen: "Herran siunaus ja laupeus tulkoon sinun päällesi Hänen armostaan ja ihmisrakkaudestaan nyt, aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen!" Tällainen käytäntö vallitsee meidänkin kirkossamme paastoaikana ennen pyhitettyjen lahjojen liturgian päättyessä.

Jälkiviinille ja kirkkoleivän palaselle voidaan löytää myös käytännöllisempiä tarkoitteita. Jälkiviinin slaavinkielinen termi viittasikin jo siihen, että ehtoollinen tulee todella nieltyä. Ja mikäpä olisikaan ehtoollista parempi lääke. Toisaalta ehdoton paasto ehtoollista ennen panee meidät kaipaamaan myös jotain vahvistusta ehtoollisen ohella varsinkin kun liturgia alkaa meidän perinteessämme niin myöhään, vasta kello kymmeneltä.

Jälkiviini ja antidora ovat saaneet myös ekumeenisen ulottuvuuden. Kun suurin osa ortodokseista elää ekumeenisissa avioliitoissa, voivat ei-ortodoksi puolisot ja perheenjäsenet ehtoollisen sijaan nauttia hartaasti ja siunaukseksi jälkiviiniä ja palasen kirkkoleipää, jotka yhdistävät heidät sakramentaaliseen kuolemattomuuden ateriapöytään.

Varmuuden vuoksi on hyvä muistuttaa, ettei jälkiviinin ja kirkkoleivän palasen nauttiminen ehtoollisen jälkeen ole suinkaan pakollista, vaan vapaaehtoista. Näin ei alkoholin tarvitse tulla ongelmaksi lapsille eikä niille, joille se sitä on. Alttarissa jälkiviinin nauttimisesta on myös tarkat säännöt.

isä Mitro Repo

Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 7/2004. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.

Katso myös

• Agape
• Ehtoollinen
• Herran Pyhä Ehtoollinen (isä Andrei Verikov)