Benedictus Nursialainen
Ortodoksi.netista
Ensimmäiset kristilliset luostariyhteisöt muodostuivat Egyptin erämaahan, kun Antonius Suuren (251-356) ohjeiden mukaisesti pyhä Pakomius (286-346) perusti sinne munkkiyhteisön. Egyptistä kilvoitteluperinne levisi vähitellen Lähi-itään. Länsimaisen luostariperinteen kehittäjänä pidetään Benedictus Nursialaista, mutta hänellä oli vaikutusta myös itäisen perinteen kehittymiseen.
Veljestö yrittää murhata Benedictuksen
Benedictus syntyi noin vuonna 480 Italiassa Nursian kylässä. Siihen aikaan Rooman valtakunta oli juuri romahtamaisillaan. Benedictus asettui kilvoittelemaan Subiacon lähellä olevaan luolaan munkkiyhteisöön. Luostarin johtajan kuoltua Benedictusta pyydettiin yhteisön johtajaksi. Munkit eivät kuitenkaan pitäneet Benedictuksen liian hyvästä moraalista ja yrittivät myrkyttää hänet. Benedictus siunasi hänelle annetun myrkkymaljan, jolloin malja kaatui ja yritys epäonnistui. Toisella kertaa munkit lisäsivät myrkkyä hänen leipäänsä. Tällä kertaa Benedictuksen siunatessa leivän korppi tuli ja nappasi sen hänen kädestään.
Luostarien perustaja ja sääntöjen luoja
Benedictus perusti kaikkiaan 12 luostaria. Näistä kuuluisin on Monte Cassino Pohjois-Italiassa. Se oli ensimmäinen luostari, jossa noudatettiin benediktiiniläistä luostarijärjestystä. Järjestyksessä hän määritteli munkkien säännöt. Benedictuksen luostarisäännöissä määritellään muun muassa, että munkin tuli olla tottelevainen ja nöyrä. Hän myös kertoi, mitä tuli tehdä, jos joku kanssakilvoittelija ei näitä hyveitä täyttänyt. Kilvoittelijan tuli löytää sisäinen rauha. Kilvoittelijalla tuli olla ohjaajavanhus, yleensä luostarin johtaja, joka auttoi yksilöllisesti asketismin ja hengellisen kasvun tiellä.
Benedictuksen säännöt
Benedictuksen säännöissä on myös jumalanpalvelusohjeita ja yleisiä luostaritoimintaa koskevia ohjeita. Kilvoittelijoiden päivärytmi oli tarkoin säänneltyä. Luostarin jumalanpalvelus alkoi keskiyöllä pidettävällä matutinalla. Sitä seurasi kello kolme pidettävä laudes. Muutaman tunnin unen jälkeen kello kuusi pidettin prima. Yhdeksään asti luettiin tai tehtiin työtä ja kello yhdeksän oli vuorossa tertia ja messu. Puolilta päivin oli sexta ja lounas. Ruokalepoa kesti kello kolmen nonaan asti. Sitten töitä tehtiin taas illan kello kuuden vesperiin ja kello yhdeksän kompletorioon asti. Nykyaikaisissa luostareissa näitä ohjeita noudatetaan soveltaen.
Ora et labora
Eräs Benedictuksen kuuluisimmista luostarisäännöistä on "ora et labora" eli rukoile ja tee työtä. Tästä on tullut yksi niin läntisen kuin itäisenkin luostarilaitoksen perussäännöistä. Ruumiillisen luostarityön lisäksi myöhempinä vuosisatoina munkit alkoivat muun muassa opettaa, viljellä maata ja tehdä käsitöitä.
Benedictuksen luostarisäännöt otettiin käyttöön keskiajalla useimmissa Länsi-Euroopan luostareissa. Tämän takia häntä pidetään läntisen luostarilaitoksen perustajana. Luostarit olivat aluksi jokseenkin eristäytyneitä ja pyrkivät pitkälle menevään autonomiaan. Benediktiiniläiset veljestöt ja sisaristot ovat sosiaalisia kilvoitteluyhteisöjä. Toisin kuin esimerkiksi fransiskaanisessa järjestyksessä, benediktiiniläiskilvoittelijat eivät kilvoittele yksin vaan yhteisesti luostarin johtajan ohjeistuksessa.
Kuolema, kanonisointi ja muistopäivä
Benedictus Nursialainen kuoli vuonna 543. Hänet kanonisoitiin vuonna 1220. Ortodoksinen ja roomalaiskatolinen kirkko muistelevat Benedictus Nursialaista maaliskuun 14. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 1. säv.
Sinun askeettisten vaivojesi kautta, oi jumalankantajaisä Benedictus, todistit olevasi uskollinen nimellesi. Sillä sinä olit siunauksen poika ja tulit ohjeeksi ja malliksi kaikille, jotka jäljittelevät elämääsi ja huutavat: Kunnia Hänelle, joka antoi sinulle voiman. Kunnia Hänelle, joka sinut kruunasi. Kunnia Hänelle, joka sinun kauttasi parannuksia vuodattaa.
Kontakki, 4.säv.
Sinä tulit rikkaaksi Jumalan armosta, ja tekosi julistavat sinun nimeäsi. Rukouksella ja paastolla sinä toit ilmi, että olet täynnä Jumalan hengen lahjoja, oi Benedictus, Kristus Jumalan rakastama. Sinä olet heikkojen parantaja, puolustus vihollisia vastaan ja sielujemme joutuisa auttaja.