Toiminnot

Turun ortodoksinen seurakunta

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 24. huhtikuuta 2010 kello 16.50 – tehnyt Mikko (keskustelu | muokkaukset)
Turun ortodoksinen seurakunta
Yliopistonkatu 19 B 3, 20100 Turku
Toiminta-alue Turun, Rauman, Salon seudut ja Ahvenanmaa saarineen
Kirkkoherra isä Ion Durac
Pääkirkko Turun pyhän marttyyrikeisarinnan Aleksandran kirkko
Muut kirkkorakennukset Turun hautausmaa, Rauma, Salo
Keskuspaikka Turku
Jäsenmäärä 2658 (v. 2007)
II pappi ei ole
muut papit Sture R. Mattson
Kanttori Pasi Torhamo
Kotisivu http://www.ort.fi
Facebook ei

(Lähde:Ortodoksinen kalenteri ja seurakunnan kotisivut)

Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkko sijaitsee Turun keskustassa.
Kuva © Juha Sissonen

Turun ortodoksinen seurakunta toimii Turun, Rauman ja Salon seudulla sekä Ahvenanmaan ja sen saariston alueella. Seurakunnassa on noin 2700 jäsentä. Hallinnollisesti se kuuluu Helsingin hiippakuntaan.

Turun ortodoksinen seurakunta on ollut koko olemassaoloaikansa monikulttuurinen ja monikielinen. Maan sisäinen muuttoliike on tuonut vahvuutta seurakunnan jäsenistöön. Lisäksi muista kirkkokunnista siirtyneiden ja maahanmuuttajien määrä on kasvussa.

Jumalanpalveluksia toimitetaan usealla kielellä; suomen lisäksi muun muassa kirkkoslaaviksi, ruotsiksi, venäjäksi ja romaniaksi.

Seurakunnan historiaa

Turun ortodoksisen seurakunnan alkuvaiheet sijoittuvat 1800-luvun alkupuolelle. Suomen sodan aikana (1808-1809) kaupunkiin asettui venäläisen armeijan päämaja ja Haminan rauhan jälkeen myös venäläistä siviiliväestöä; kauppiaita, käsityöläisiä, palvelusväkeä ja virkamiehiä perheineen. Ortodoksien määrän kasvaessa tuli vähitellen välttämättömäksi järjestää tilat ortodoksisten jumalanpalvelusten toimittamiseksi. Sotilaspapiston järjestämiä palveluksia pidettiin eri puolilla kaupunkia väliaikaisesti sisustetuissa tiloissa, aluksi muun muassa Ingmannin talossa, Turun linnassa sekä Vartiovuoren tähtitornissa. Oman kirkon rakentamista alettiin kuitenkin suunnitella varsin pian.

Keisarikunnan valtauskonto tarvitsi myös arvoisensa kirkkorakennuksen näkyvälle ja keskeiselle paikalle Suomen Suuriruhtinaskunnan entiseen pääkaupunkiin, jossa oli myös luterilaisen kirkon keskus. Hänen majesteettinsa keisari Nikolai I antoi vuonna 1838 määräyksen, että Turkuun oli rakennettava kirkko ortodoksisia asukkaita varten.

Kirkon piirrustukset laati intendenttikonttorin päällikkö arkkitehti Johan Carrl Ludvig Engel (1778-1840). Keisari Nikolai I määräsi käskykirjeessään kivisen pyhätön rakennettavaksi päätorin koilliskulmaan, tontille joka oli alunperin varattu Raatihuoneelle. Koska Raatihuoneen rakentaminen ei ollut tuolloin ajankohtaista, niin kaupunki hyväksyi paikan. Raatihuoneentorista tuli samalla Aleksanterintori ja Raatihuoneenkatu - nykyinen Yliopistokatu - muuttui Venäjän Kirkkokaduksi. Kirkko olisi sijoitettava niin, että sisäänkäynti tulisi länteen ja ikonostaasi sekä alttari itään.

Rakennustyöt aloitettiin keväällä 1839 ja kirkon peruskivi muurattiin 3. toukokuuta keisarinna Aleksanda Feodorovnan nimipäivänä. Rakennustyöt saatiin päätökseen seitsemän vuoden kuluttua elokuussa 1845. Kirkko vihittiin juhlallisesti tarkoitukseensa syyskuun 2. päivänä 1846 ja se omistettiin Rooman keisarinna Diocletianuksen puolisolle, pyhälle Aleksandralle, joka kärsi marttyyrikuoleman huhtikuun 23. päivänä vuonna 303.

Uusklassista tyyliä edustava kirkko muodostui nopeasti kaiken seurakuntaelämän keskukseksi, uudesta kirkosta tuli nimenomaan seurakuntakirkko vaikka aluksi suurin osapalveluksiin osallistuneista kuuluikin kaupunkiin sijoitettuun venäläiseen sotaväkeen. 1800-luvun lopulla seurakuntalaisia oli noin 500 henkeä, heistä valtaosa venäläisiä. 1800-luvun lopulla suomenkielisten osuus kasvoi merkittävästi kun Arkangelin läänistä kotoisin olevia kulkukauppiaita jäi pysyvästi asumaan Turun ympäristökuntiin.

Turun venäläisten kauppiaiden liiketoiminta oli yleensä pienimuotoista ja varallisuus vaatimatonta


SM 04/2010

Katso myös