Toiminnot

Psalmi 142 (143)

Ortodoksi.netista

Versio hetkellä 23. kesäkuuta 2011 kello 20.21 – tehnyt Hannu (keskustelu | muokkaukset) (siirsi sivun ”Psalmi 143” uudelle nimelle ”Psalmi 142 (143)”)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Tulostettavaa versiota ei enää tueta ja siinä voi olla renderöintivirheitä. Päivitä selaimesi kirjanmerkit ja käytä selaimen tavallista tulostustoimintoa sen sijaan.

Herran edessä ei kukaan ole syytön

Daavidin psalmi.

(vanhempi käännös)

Herra, kuule rukoukseni,
ota vastaan pyyntöni!
Sinä uskollinen, sinä vanhurskas,
vastaa minulle!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
sillä sinun edessäsi ei yksikään ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän polkee elämäni jalkoihinsa,
hän suistaa minut pimeyteen,
kauan sitten kuolleitten joukkoon.
Voimani ovat lopussa,
sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen menneitä aikoja,
mietin kaikkia tekojasi,
ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi, sieluni janoaa sinua kuin kuivunut maa.

Vastaa minulle, Herra!
Vastaa pian,
kauan en enää jaksa!
Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen haudan partaalla.
Sinuun minä turvaan --
osoita laupeutesi jo aamuvarhaisesta!
Sinun puoleesi minä käännyn --
opeta minulle tie, jota kulkea!
Herra, pelasta minut vihollisteni käsistä!
Sinun luonasi olen turvassa.
Sinä olet minun Jumalani -- opeta minua täyttämään tahtosi!
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista tietä.

Nimesi tähden, Herra,
anna minun elää!
Vapauta minut ahdingosta,
sinä vanhurskas!
Tuhoa viholliseni, sinä uskollinen!
Hävitä kaikki, jotka vainoavat henkeäni -- minä olen sinun palvelijasi.

(Septuagintan mukainen käännös)

Daavidin psalmi, kun hänen poikansa Absalom vainosi häntä.

Herra, kuule rukoukseni,
ota totuudessasi pyyntöni vastaan.
Sinä vanhurskas, kuuntele minua!
Älä vaadi palvelijaasi tuomiolle,
sillä sinun edessäsi ei yksikään elävä ole syytön.
Vihamieheni vainoaa henkeäni,
hän alentaa elämäni maahan,
hän panee minut istumaan pimeyteen
niin kuin kauan sitten kuolleet.
Henkeni on lopussa,
sydämeni jähmettyy.
Minä muistelen muinaisia päiviä
ja mietin kaikkia tekojasi,
minä ajattelen sinun kättesi töitä.
Minä levitän käteni sinun puoleesi.
Sieluni odottaa sinua kuin vedetön maa.

Kuule minua pian, Herra,
henkeni jo sammuu.
Älä kätke minulta kasvojasi,
muutoin olen niiden kaltainen, jotka vaipuvat hautaan.
Jo varhain armosi kuulukoon minulle,
sillä sinä annat minulle toivon.
Herra, opeta minulle tie, jota kuljen,
sillä sinun puoleesi kohotan sieluni.
Vapauta minut vihollisistani, Herra,
sillä sinun luoksesi minä pakenen.
Opeta minua täyttämään tahtosi,
sillä sinä olet Jumalani.
Sinun hyvä henkesi johdattakoon minua tasaista maata.

Nimesi tähden, Herra, anna minun elää!
Vapauta minun sieluni ahdingosta, sinä vanhurskas!
Tuhoa armossasi viholliseni,
hävitä kaikki, jotka ahdistavat henkeäni,
sillä minä olen sinun palvelijasi.

Katso myös