Agape

Agape (kr. αγάπη – agapi / rakkaus, kiintymys) tarkoittaa kristillisessä merkityksessään Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan sekä myös ihmisten keskinäistä rakkautta ja ihmisen rakkautta Jumalaa kohtaan.

Koska se on Pyhän Hengen hedelmä, se eroaa eroottisesta rakkaudesta. Galatalaiskirjeessä (Gal.5:22-23) sanotaan: "Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä."

Kehotus rakastaa Jumalaa on ensimmäinen ja suurin Kristuksen antamista käskyistä Matteuksen evankeliumissa sanotaan (Matt.22:36-39): "Opettaja, mikä on lain suurin käsky?" Jeesus vastasi: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."

Agape tarkoittaa myös kristittyjen yhteistä rakkaudenateriaa, joka periytyy meillekin jo varhaiskirkon ajoilta. Rakkauden ateriasta löytyy myös maininta Raamatusta (Juud.1:12) kun kirjoittaja varoittaa vääristä opettajista: "Nämä ihmiset ovat häpeätahroja teidän rakkaudenaterioillanne, kun he mässäilevät mistään piittaamatta. He ovat paimenia, jotka huolehtivat vain itsestään."

Alkuaan eukaristia ja rakkaudenateria kuuluivat yhteen, mutta erosivat toisistaan erilaisten vaiheiden jälkeen 300-400-luvuilla. Meillä rakkauden ateriasta, agapesta, muistuttaa liturgiassa vielä palanen kirkkoleipää, joka jaetaan veteen sekoitetun viinin, jälkiviinin kanssa ehtoollisen jälkeen. Tämä jälkiviiniperinne ei ole kuitenkaan käytössä kaikissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa. Toinen yleinen agapeen viittaava muisto on liturgian lopussa jaettava antidora (kr. αντίδωρον, ven. аитидор) tämäkin siis pieni kirkkoleivän palanen.

Hannu Pyykkönen