Helluntaipäivä (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
- (Joh. 7:37-52, 8:12) (Ap.t. 2:1-11)
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
- "Kun sitten koitti helluntaipäivä he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielellä sitä mitä Henki antoi heille puhuttavaksi". (Apt.2:1-4)
Tänään ovat täyttyneet Kristuksen lupaukset Pyhästä Hengestä. Tänä päivänä opetuslapset saivat Pyhän Hengen armolahjan. Tänä päivänä Evankeliumin ilosanomaa julistetaan kaikille kansoille. Tänään koko Kristuksen pelastustyö saa täyttymyksensä.
Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa?
Pyhän Hengen alas laskeutuminen ei tullut opetuslapsille yllätyksenä. Kristushan oli sanonut heille aiemmin seuraavasti:
- "Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, --Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden." (Joh.16:7,13)
Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Se mitä me parhaiten tiedämme Pyhästä kolmiyhteisestä Jumalasta on se, että Isä on Kaikkivaltias Jumala ja Poika on Jumalan Sana, Jeesus Kristus. Mutta mitä me tiedämme Pyhästä Hengestä?
Sen tiedämme, että Pyhä Henki laskeutui Kristuksen kasteessa Hänen päällensä kyyhkysen muodossa ja nyt taas Helluntaina Pyhä Henki laskeutui opetuslasten päälle tulisten kielten muodossa. Mutta mitä muuta voimme sanoa Pyhästä Hengestä?
On totta, että se mitä ylipäätään tiedämme ja voimme sanoa koko Pyhästä Kolminaisuudesta on hyvin vähäistä. Piispa Kallistos Ware on verrannut Pyhää Henkeä tuleen seuraavin sanoin:
- "Tuulen tavoin tulikin pakenee. Se on elävä, vapaa, alati liikkuva, sitä ei voi mitata eikä punnita eikä rajoittaa ahtaisiin kehyksiin. Tunnemme liekin lämmön, mutta emme voi sulkea ja vangita niitä käsiimme. Tällainen on myös suhteemme Henkeen. Me olemme tietoisia Hänen läsnäolostaan, tunnemme Hänen voimansa, mutta emme voi kuvailla helposti Hänen persoonaansa." (Ware, Ortodoksinen tie, s.149.)
Pyhä Henki asuu ja toimii meissä. Hän ei ole mikään ulkoinen irrallinen tekijä, vaan yksi kolmesta Jumalan persoonasta, jonka me tunnemme itsessämme. Mutta Pyhä Henki ei tule ja asu meissä, ellei Häntä oteta vastaan ja toisaalta, ellei Pyhän Hengen anneta vaikuttaa meissä.
Itse asiassa me puhuttelemme Pyhää Henkeä ja kutsumme nimenomaan Häntä avuksi aina, kun luemme tai veisaamme "Taivaallinen Kuningas" - rukouksen. "--tule ja asu meissä ja puhdista meidät kaikesta synnin pahuudesta, sekä pelasta, oi Hyvä, meidän sielumme". Lähestulkoon jokainen hartaus-ja rukoushetki alkaa sillä, että tuo rukous veisataan.
Kun puhumme Pyhästä Hengestä, niin helposti mieliimme palautuu myös Kristuksen puhe syntien anteeksi antamisesta ja ennen kaikkea siitä, että syntiä Pyhää Henkeä vastaan meille ei anneta anteeksi. Kristushan sanoo tämän seuraavasti:
- ”—jokainen synti ja herjaus tullaan antamaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen herjaamista ei anteeksi anneta. Joka sanoo jotakin ihmisen Poikaa vastaan, hänelle annetaan anteeksi, mutta joka puhuu Pyhää Henkeä vastaan, hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä eikä tulevassa maailmanajassa.” (Matt.12:31-32)
Mikä sitten on tätä "Hengen herjaamista?
Mehän rukouksissamme pyydämme, että Pyhä Henki asuisi meissä ja auttaisi ja lohduttaisi meitä. Pyhä Henki asuu meissä ja erityisesti vaikuttaa meissä silloin, kun elämme uskossa ja rakkaudessa Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan.
Voimme kuitenkin estää Pyhän Hengen ja Jumalan armon meitä kohtaan hyvin helposti. Ihmisen vapaa tahto mahdollistaa sen, että hän voi kääntyä kokonaan pois Jumalasta. Hän voi toimia täydessä välinpitämättömyydessä lähimmäisiänsä kohtaan ja paatuneella sydämellä kieltää kaiken yhteyden Jumalaan.
Tuolloin ihminen herjaa Pyhää Henkeä; tuolloin hän toimii Pyhää Henkeä vastaan, kun hän tietoisesti kieltää kaiken rakkauden lähimmäisiinsä. Jumala on rakkaus ja jos ihminen toimii rakkauden vastaisesti, eli elää välinpitämättömyydessä, niin silloin hän toimii Pyhää Henkeä vastaan, eikä Pyhä henki kerta kaikkiaan pysty asumaan meissä.
Viimeinen asia mitä kristitty haluaa elämäänsä on tuo välinpitämättömyys, koska siitä voi tulla lopullinen este hänen sielunsa pelastumiselle. Tämän vuoksi me rukouksessa aina käännymmekin Jumalan puoleen ja pyydämme, että Hän armahtaisi meitä ja vahvistaisi Pyhän Hengen armonsa meissä.
Kirkon sakramentit, eli mysteeriot ovat kaikki toimituksia joissa Pyhä Henki toimii. Nämä toimitukset ovat juuri sen vuoksi nimetty mysteerioiksi, eli salaisuuksiksi, koska emme pysty tyhjentävästi selittämään miten Pyhä Henki niissä toimii. Tiedämme kuitenkin sen, että Pyhä Henki on se, joka näissä pyhissä toimituksissa vaikuttaa.
Me tässäkin liturgiassa eri rukouksissa pyydämme Jumalalta Pyhän Hengen armoa; Pyydämme, että Jumala lähettäisi Pyhän Henkensä "alas meidän päällemme ja näiden esillä olevain lahjain päälle." Me rukoilemme, että Jumala "lähettäisi meille jumalallisen armonsa ja Pyhän Hengen lahjan." Ja anottuamme uskon yhteyttä ja Pyhän Hengen osallisuutta antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme Kristuksen, Jumalan, haltuun. Kuinka useasti me rukoilemmekaan Pyhän Hengen armoa tämänkin liturgian aikana, olemmeko tulleet ajatelleeksi sitä?
Tämä liturgia on salaisuus, jossa Pyhä Henki vaikuttaa. Tämä on se tilaisuus, jossa me opetuslasten tavoin olemme kokoontuneet vastaanottamaan Pyhän Hengen. On totta, että Hän asuu jo meissä, mutta me tässä tilanteessa ikään kuin anomme armoa armon päälle. Me uusimme sen, minkä olemme jo saaneet. Jokainen liturgia on ylösnousemuksen juhlaa, mutta yhtä hyvin se on Helluntain juhlaa, koska tuolloin me pääsemme osalliseksi myös Pyhän Hengen armosta. Amen.
Isä Andrei Verikov Katso myös: