Pafnuti (igumeni)
Ortodoksi.netista
Laatokan Valamon luostarin johtaja, igumeni Pafnuti (Пафнутий), maailliselta nimeltään – Pjotr Andrejev (Петр Андреев) - syntyi 16. elokuuta 1845 Novgorodin maakunnassa talonpoikaisperheeseen. 26-vuotiaana hän saapui Laatokan Valamon luostariin. Aluksi hän suoritti yleiset kuuliaisuustehtävänsä luostarissa, minkä jälkeen hän työskenteli yli kymmenen vuoden ajan lukkosepänpajassa. Viiden vuoden kilvoittelun jälkeen vuonna 1876 hänet kirjattiin luostarin veljestöön ja vuonna 1883 hänet vihittiin 28-vuotiaana munkiksi kirkolliselta nimeltään Pafnuti.
Vuonna 1885 hänet vihittiin munkkidiakoniksi ja kolme vuotta myöhemmin pappismunkiksi. Isä Pafnuti toimi neljän vuoden ajan Kalašnikovskajan rantakadun luostarin kappelin hoitajana Pietarissa. Hyvän luostarielämänsä vuoksi hänet hyväksyttiin vuonna 1894 luostarin johtajan, igumeni Gabrielin (igumenina 1891-1903) suosituksesta sakristiniksi (tehtävänä omaisuuden turvallisuuden varmistaminen sekä liturgisten vaatteiden ja välineiden käyttövalmiuden varmistaminen) ja neljä vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Valamon luostarin rahastonhoitajaksi. Vuonna 1903 veljet valitsivat hänet varajohtajaksi ja kaksi vuotta myöhemmin igumeniksi, luostarin johtajaksi.
Hänen alaisuudessaan saatiin päätökseen Sergiuksen skiitan kirkon sekä Ylösnousemuksen skiitan kivikirkon rakentaminen Pietarissa ja Vasiljevskin saarella. Hänenn siunauksella aloitettiin myös suuren kivisen viisikerroksisen vuokratalon rakentaminen. Igumeni Pafnuti oli yksinkertainen asioidessaan veljien kanssa, ja tässä vilpittönäsä yksinkertaisuudessaan hän sai arvostusta.
Igumeni Pafnuti kuoli 31. toukokuuta 1907 lavantautiin 61-vuotiaana, ja hänet haudattiin igumenien hautausmaalle Igumeni Vitalin (igumenina 1903-1905) haudan viereen.
Igmeni Paafnuti asui luostarissa 37 vuotta. Luostarissa ajatellaan tosiasiana, että igumenit eivät edes kuoleman jälkeenkään jatä luostaria ilman apua. Laatokan Valamon luostarin erään teollisuuslaitoksen päällikkömunkki Evgraf kertoi kerran igumeni Pafnuista:
”Meidän luostarissamme on aina hyvä olla, sekä kesällä että talvella. Niin, ei ole parempaa paikkaa kuin luostarimme. Olen asunut täällä 22 vuotta. Kerran joku sanoi minulle: ”Mene pois, miksi sinä asut täällä?” Silloin ehkä unohdin itseni noin seitsemäksi minuutiksi, niin kuinka ollakaan, näin yhtäkkiä edessäni edesmenneen igumenimme Pafnutin, joka katsoi minua ankarasti ja sanoi: "Katso Evgrafushka, älä sinä mene täältä minnekään." Ja minulle tuli erittäin iloinen olo siitä, että näin hänet, ja kysyn: "Oletko kunnossa, isä?" Ja hän vastasi: ”Очень хорошо” (Ootsen haraso / Oikein hyvin). Hän jatkoi: ”Te ette näe meitä kirkossa, mutta me näemme teidät kaikki siellä." Hän sanoi tämän ja katosi. Ja minä heräsin. Siitä lähtien olen heittänyt kaikki ajatukseni pois lähdöstäni täältä.”
Ortodoksi.net
26.7.2023