Fresko ikoniksi
Ortodoksi.netista
Erään freskon muotoutuminen ikoniksi
Pyhän Hengen vuodattaminen
Monta vuotta tutkailin Kurbinovon kirkon seinien yläosia, joista suurin osa oli tuhoutunut. Näkyvillä oli lähinnä jalkoja, vaatteita ja osia jostain, mitä en tunnistanut.
Saatuani kirjastosta ranskankielisen kirjan ”Kurbinovo”, tekijänä Lydia Hadermann-Misguich, löysin merkkaamaltani paikalta sanan Pentecoste, ja arvoitus ratkesi.
Nyt piti tutkia, mitä ottamassani kuvassa näkyy ja mitä ne merkitsevät. Keskellä alhaalla on Kosmos, vanha mies, joka istuu pimeässä, kunnes koko maailma on valaistu uskolla. Ympärillä ihmisjoukko kuvaamassa ihmiskuntaa.
Porissa on ollut Kurbinovon freskoista jäljennökset esillä ja niistä oli tehty myös pieni
esittelyvihkonen. Kyselin museosta. Eivät kuitenkaan tietäneet mitään, eikä arkistoista löytynyt
mitään. Ihmettelivät, kun olin löytänyt sellaisen tiedon. Löysin myös valokuvan, mutta se kuva on
paikassa ”hukka”, jossa minulla on paljon erilaisia aineistoja.
Piirsin alaosan, jalat, vaatteet ja vihdoin yläosat ja kasvot, voimakkaat tulen liekit. Kävin läpi suunnatoman määrän kirjoja, jotta löytäisin sopivat puuttuvat osat, ja että ikoni täyttäisi aiheelle kuuluvat atribuutit. Tilan ahtauden takia jätin Jumalanäidin pois, vaikka perimätiedon mukaan hän oli paikalla.
Löysin myös nimet kaikille ja ne maalasin uhkarohkeasti sädekehiin, niin ei saa tehdä. Puupohja on abassia, joka oli muodissa ikonimaalareilla, koska puu ei elänyt ja oli todella leveää, joten ei tarvinnut liimailla osista.
Värimaailma on kurbinovolainen, maavärejä. Kasvot kypsän viljan väriset – p erimätiedon mukaan.
Siis aika tummat, jossa häivähdys vihreää. Kurbinovon freskoissa kasvot ovat todella vihreät. Tausta on ikoneissani ollut siitä ajasta lähtien lähes aina indigonsininen. Väripaletiksi muodostui kymmenen väriä, jotka ovat säilyneet tähän päivään asti.
Kaiken kaikkiaan – lopulliseen valmistumiseen ikoniksi meni kymmenen vuotta kaikkien ikonien
kanssa, koska osia freskoista oli tuhoutunut. Tutkimista on riittänyt enemmän kuin maalaustyötä.
Teksti ja freskokuva munkki Stefanos