Opetuspuhe

Ortodoksisessa perinteessä opetuspuhe (homilia, saarna) on oleellinen osa eukaristista liturgiaa ja sillä on oma paikkansa liturgian yleisessä sakramentaalisessa luonteessa.

Opetuspuhe on papin, piispan tai jonkun piispan hyväksymän henkilön liturgiassa pitämä puhe, joka yleensä julistaa ja selittää päivän evankeliumi- ja epistolatekstiä tai vietettävän juhlan aihetta ja sen tärkeyttä. Yleensä opetuspuheen pitäjä ei ortodoksisessa kirkossa ole maallikko, vaan aina papistoon kuuluva.

Opetuspuhe on Suomen ortodoksisessa kirkossa tavallisesti heti evankeliumin luvun jälkeen, mutta maailmalla on toisenlaisiakin käytäntöjä. Opetuspuheen paikka voi olla jossain papiston nauttiman ehtoollisen jälkeen tai aivan liturgian lopussa, näin etenkin jos paikalla opetuspuheen pitäjänä on piispa.

Opetuspuheen aikana on tavallista, että kirkkokansa istuu, mikäli penkkejä tai tuoleja on saatavilla. Osa kirkkokansasta saattaa istua opetuspuheen aikana myös lattialla, mikäli tuoleja ei riitä kaikille.

Eräät erityiset opetuspuheet ovat tulleet osaksi Kirkon pyhää Traditiota. Sellainen on esimerkiksi pyhän Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarna, joka luetaan pääsiäisyön jumalanpalveluksessa.

Opetuspuheiden historiaan, rakenteeseen, tyyliin sekä teko- ja esitystapaan keskittyvä teologian oppiaine on nimeltään homiletiikka. Kyseinen oppiaine kuuluu kaikkien pappien opiskeluohjelmaan.

Hannu Pyykkönen

Katso myös

• Opetuspuheet ja sunnuntaisaarnat